kide II

Tv: Eija

kide

Levitin vastavalmistuneen pyöreän maton lattialle ja oioin hapsut kohdilleen.
Huikkasin miehelleni: "Hei kato, mitähän tämä maton kuvio muistuttaa?".

”Jääkidettä”, hän vastasi epäröimättä nopean vilkaisun jälkeen.

Ja silloin tämä uusi mattoni sai nimen – KIDE. 

Maton virkkaaminen ei lähtenyt tarpeesta saada pyöreä matto, ei edes koristeellinen matto, vaan se lähti yksinkertaisesti tarpeesta päästä virittämään ajatukset jouluteemaan. Ja jo pitkään olen halunnut taas palata luomaan jotakin uutta kirjovirkkaamalla. 

Värien valinta ei aiheuttanut päänvaivaa. Jos tekee joulumaton, varma valinta on peruspunainen. Ja kide on valkoinen. Valkoinen ja punainen toimivat yhdessä hyvin.

Aloin virkata heti jo toista samanlaista - tummansinisellä ja luonnonvalkoisella. Samalla aloin kirjoittaa ohjetta. 

tukeva ja käytännöllinen

"Tee itse matkalla."

Virkkasin napakan, käytännöllisen korin paperinarusta ja miniontelokuteesta.

Ohje: Uudet Käsityöt 1/2018.

kellarin kätköistä

Maali kirkasti väsyneen keittiöjakkaran, joka löytyi hyljättynä käsityökeskuksen kellarista. 

Alimman askelman puuosa oli hukassa, joten ensin piti sahata ja ruuvata. Sitten maalia pintaan. Ja hankkia jalkatulppa yhden hävinneen tilalle. 

Ensin ajattelin kruunata sen servietti decoupage koristelulla, päällystämistä postimerkeillä tai vaikka mitä, mutta lopulta helle vaikutti viitseliäisyyteen ja nappasin päälle isoäidin neliön, joka oli Kalevala Calia varten tekemäni testineliö. 

Uudessa raikkaassa kuosissa on hyvä palata käsityökeskukseen. Eikä sen paikka ole enää kellarissa.

juttuseuran haussa

Silloin harvoin, kun minä yritän ystävystyä näyttelyssä tuntemattomien ihmishahmojen kanssa, niin en sitten saakaan juttuseuraa. 

Sillä Weijo vaan luki kirjaansa....

.... Anna imetti vauvaansa....

.... ja Veli seisoi hiljaa ylväänä taidemuseon hallissa. (Kajaani)

Matti oli näköjään käynyt juuri kaupassa, mutta hänkin oli omissa ajatuksissaan. (Tampere)

----------------

Joka tapauksessa, kaikkia heitä oli hauska tervehtiä, vaikkeivat juttutuulella olleetkaan. Ehkä törmään näihin Liisa Hietasen virkattuihin ja neulottuihin ihmisiin vielä uudelleen. 

Silloin voisin ottaa toisenlaisen lähestymistavan. Vispata kättä heidän silmiensä edessä ja testata värähtääkö edes ilme tai räpsyykö silmät. Veikkaan, että kyllä värähtää ja räpsyy. 

Öisin he varmasti oikovat jäseniään ja pötkähtävät pitkälleen taidemuseon lattialle, että jaksavat taas koko seuraavan päivän seista tai istua näyttelyvieraiden iloksi. Lämmin kiitos ja halaus, että jaksavat! 😃

roosa nauhaa ensi syksyyn

Eräs, erityinen, ensi syksyn Roosa nauha kuvasto on hurjan mielenkiintoinen. Se on Taito Pirkanmaa ohjekuvasto. Siihen tulee kaksi minun suunnittelemaa ja toteuttamaa mallia ohjeineen myös.

Sen vuoksi olen viime aikoina pyöritellyt Roosa nauha lankoja, neulonut ja toivonut loihtivani muiden iloksi jotain kivaa. 

Ja valmistakin on syntynyt. 

Ja lähtenyt jo kuvauksiin.

pääsiäinen lähestyy

Japa, japa, jaa.... Minäpä olen tässä viime aikoina virkannut muutaman pääsiäismunan.

aamun valossa

Lisääntyvä valon määrä jaksaa ilahduttaa joka aamu. Sen avulla vapaapäivän virkkaustyö alkoi sujua ensimmäisestä silmukasta lähtien. Kolme kaakelia sai päällyksensä ja virkansa pannunalusina. Ystävän syntymäpäivä lähestyy.

tähtimatto joulukuuselle

Kohta on aika kurkotella yläkaappiin ja kaivaa esiin kaikki samat nostalgiset, sekalaiset kuusenkoristeet kuin monta vuotta aiemminkin. Minä en ole jouluihminen, joka jo elokuussa alkaa pähkäillä koristelenko joulukuusen tänä vuonna kulta- vai hopeapalloilla. Sen sijaan samat koristeet tuovat rakkaita muistoja; joukossa on päiväkoti- tai kouluaskarteluna syntyneitä käpytonttuja ja osa maailmalta kirjeenvaihtoystäviltä lahjaksi saatua kimalletta. 

Tänä vuonna joulukuusi saa kuitenkin alleen uuden maton tunnelmaa ja lämpöä tuomaan. 

Virkkasin maton uuden, Kauneimmat Joulun Käsityöt -lehden ohjeella. 

Yritin virkata ohjeessa olleen piirroksen mukaan, mutta silmukoiden määrät olivat minusta niin epätarkkoja,  että suostuin kiltisti purkamaan monta kertaa ja laskemaan tarvittavan pylväsmäärän kerrosta kohti uudelleen. 

Sinnikkyys palkittiin. Esteetikon silmään siitä tuli lopulta ihan hyvä matto, joka jättää latvatähden loiston kakkoseksi.

iso sydän

Joulua odotellessa kuuluu virkata ainakin yksi joulusydän, eikö vaan? 

Kauneimmat Joulun Käsityöt -lehdessä olleesta ohjeesta lähdin liikkeelle. Mutta en päässyt kuin ensimmäiseen lauseeseen, kun ohje tökkäsi. Siinä luki: "Virkkaa kaksi samanlaista kappaletta. Kappaleet virkataan edestakaisin." Ja ajattelin, että höpö, höpö, pitäkää ohjeenne. Sydämestä tulee kauniimpi ja siistimpi kun virkkaan spiraalina, pyörövirkkauksena. 

Eikä lankani tietenkään ollut ohjeen mukaista, vaan ihan jotain ikivanhaa karheaa lankaa pari pientä puolanjämää.

Tungin vanua sisään ennen kuin virkkasin sydämen yläosastaan umpeen. Pitsinauhalla ripustan sen oveen toivottamaan vieraita sisään. Sydämellistä joulun odotusta!

pinkki froteematto

Pinkkiä froteemattoa virkatessa en törmäänyt kertaakaan seinään. 

Ohje: Step On -matto / Lankava Oy

Mihin kädet tarttuisivat seuraavaksi? Ompelukonettakin on jo ikävä.

idea1 + idea2 = toteutus

Halusin matkia siskoltani lahjaksi saatuja villasukkia. Niissä on niin kivat isoäidin neliöstä tehdyt varret. (idea1)

Halusin myös matkia värimaailmaa koivikosta, johon yksi makkareistamme on muuttanut. (idea2)

Nämä kaksi asiaa olivat pohjana seuraavien sukkien/tossujen suunnittelulle. 

Otin Lykke-lankaa. Ja sen värikartasta värin, jossa hehkuu kesäinen järvimaisema. Sekä hieman yksiväristä mustaa.

Virkkasin kaksi isoäidin neliötä sukan varreksi. Neuloin normaalin sukan kantapään ja terän. Lopuksi ompelin sukanpohjiin nahkapohjalliset. 

Näin syntyi parissa päivässä tossukkaat, jotka kuvaushetkellä pääsivät - hoh-hoijaa - huokaisemaan laiskasti ja toimettomana viimeistä kertaa. Niiden tarkoituksena on nimittäin olla emäntänsä jalassa ahertamassa työpaikalla, jossa korkkareita ei käytä kukaan. 

Hyvää viikonvaihdetta hyvät blogini ystävät - korkkareilla tai ilman! 

pom-pom-tyynyt

Pom-pom on englantia ja tarkoittaa tupsua. Ja tupsuja näissä tyynyissä on! En oikein tiennyt miten muutenkaan niitä kutsuisi. Tupsutyyny kuullostaa tylsemmältä.

Tupsut ovat virkkauksen sisällä kulkevan mustan langan pampuloita.  Jonakin päivänä oivalsin, että näinkin voisi tehdä.

Tyynyt syntyivät tänä kesänä valkoapilan kukkiessa. Silloin oli vielä iltaisinkin matkatessa tarpeeksi valoisaa autossa virkata. Toinen näistä syntyi matkalla Kemijärvelle ja takaisin.

Myös tätä pom-pom-virkkausta ohjaan käsityöretriitissä, jos se toteutuu.

oma mandala mattoni

Edellisen postauksen jälkeen yht´äkkiä muistin, etten minä taida sittenkään olla ihan eskari-ikäinen matonvirkkaajana. Tässä blogissa olen aiemmin heittänyt kehiin kuvat mm. isoäidinneliömatosta ja jämäkudematosta. 

Mutta sitten huomasin, etten ole aiemmin esitellyt miten virkkasin jämäkudemattoa vielä ihan uudelle tasolle. Aloin kutsua näitä mattoja mandala matoiksi. Sanon "näitä mattoja" koska meillä käsityökeskuksissa oli myös kursseja tällaisesta maton kuviointitekniikasta ja niitä muut käsityöneuvojamme virkkasivat mallitöiksi myös. Jokin nimi niille tuli antaa silloin pari vuotta sitten ja "idean äitinä" aloin kutsua niitä mandala matoiksi. Tämä minun kappaleeni on kyllä väreiltään räiskyvimmistä päästä. 

Ja nyt onkin sitten mainoksen vuoro, sillä olen tänä vuonna valinnut erilaiset virkkaustekniikat teemaksi käsityöretriittiin, jonka pidän työni puitteissa. Kutsu sinulle tähän käsityöretriittiin on täällä. Oi, oi, miten mahtava käsityöviikonloppu on taas edessä. Ja vielä mahdut sinäkin mukaan!

jääräpäisesti uuteen

Tässä kuvassa on Marketta numero 2. Ohjeen piparkakkumainen reunapitsi piti korvata toisen värisellä ks-reunalla "langan" paksuuden takia. Nyt tällä hetkellä virkkaan jo jääräpäisesti kolmatta mattoa.

Yritän torua itseäni, että halooo, virkattujen pitsimattojen buumi on elänyt jo monta vuotta, eikä tästä nyt kannata intoutua enää liikaa. Nyt virkataan CALia. Itse asiassa Kaleva CAL alkaa ihan tuota pikaa. Aloitetaanko? 

Aloitetaan. Tai ainakin minä aloitan. Sillä minun on nyt saatava pois mielestäni kaikki ihanat pitsimatto-ohjeet. Ja sehän ei onnistu kuin aivopesemällä itsensä uudenlaisella projektilla. Se voisi tosiaan olla Kaleva CAL. Ja langat siihen hankitaan tietenkin omasta käsityökeskuksesta.

välissä

Ihan vain kaiken muun välissä, ihan vain trikookuteesta,

 virkkasin tällaisen ihan pienen, helpon Marketta pitsimaton. 

Tai en minä tiedä onko se ihan pieni sittenkään. 

Läpimitta kuitenkin noin 70 cm. 

Mutta helppo se on.

Ohje: Lankava 

ulkoständien freesaus

Viime viikolla minulle vinkattiin töissä, että käsityökeskuksen ulkoständit eivät näytä voivan enää kovin hyvin. Sen vuoksi tartuin heti toimeen. Ja hymyssä suin sen teen. Ihan kotona MM-kisoja katsellessa ovat syntyneet.

Isoäidin neliön virkkaaminen on aina koukuttavaa. Jopa matonkuteesta.

Olenhan virkannut niitä aika monta kertaa aiemminkin.
Esimerkiksi
lomalla kotona
pöydän naamiointia
kulkenut matkalla

tarinakassi

Olipa kerran pieni, siellä täällä harhaileva poppanakudonnainen. Eräänä päivänä se kohtasi pääsiästipunkeltaisen turkiskassin, jonka vuori oli pahasti rispaantunut ja vetoketju rikki. 

Ne alkoivat elää yhteistä elämää ja sulautua toisiinsa. Poppanakudonnaisesta kasvoi vähitellen pikkukassi, jolle turkiskassi luovutti ystävän eleenä ehjät sankansa. 

Matkan varrella ne ystävystyivät vielä keltaisiin neliöihin.

Tänään ne ovat hyviä ystäviä keskenään ja voivat hyvin.

pellavaneliöitä

Nyt tiedän mistä kesä on tehty?

Palavirkkauksesta.

Uusi projekti alkoi jo.

Raumalla valmiiksi

Raumalle asti ennätin ennen kuin työ oli valmis. Hame siitä tuli.

Hamonen olisi varmaan syntynyt parista lankakerästä, mutta sen virkkaaminen ei olisi ollut yhtä jännittävää. Eikä hameesta olisi tullut yhtä hauskan kirjavaa.

Hame syntyi nimittäin kangaspuista poistetuista tutkaimista. Tutkaimet tarkoittavat loimen loppua, jota ei enää pysty kutomaan. Se on käsityökeskuksissamme hukkamateriaalia ja hävikkiä, jota syntyy väkisin.

Tähän hameeseen olen käyttänyt kolmet puuvillaloimen loput ja lanka on virkattu kaksinkertaisena, koska se on ohutta lankaa.

Otin loppukeväästä yhdet tutkaimet ja virkkasin näistä langanpätkistä pyörylöitä. Sitten toiset. Ja lopulta löytyi kässärin kätköistä vielä kolmannet ja onnekseni pitkät. Ne käytin siihen, että sain pyörylöistä neliöt.

Neliöt yhdistin ommellen. Lopputuloksena on iloisen kirjava hame, jota aion pitää myös "lannevaatteena" pitkien housujen päällä.

Projekti sai alkunsa heti kohta Budapestin väriterapian innoittamana. Jos joskus palaan vielä Budapestiin, niin puen tämän iloisenkirjavan hameen päälleni ja suunnistan Ravintola Puderiin ja nautin sen kalleimman lounaan!