Kanervaköynnös

Heinäkuun lopun tietää siitä,

että kanervien kaunis väri pilkistää metsissä.

Se on yhtäaikaa ihanaa, mutta myös kaihoisaa;

kesä on auttamasti loppupuolella.

Tänään niin kuin monina kesinä

kipaisin tuonne metsämme reunaan kanervien joukkoon.

Siellä kyykin ja keräilin pieniä kanervakimppuja

seuranani joukko monenlaisia pörriäisiä.

Joulun aikaan olen nähnyt kuvia havuköynnöksistä,

joita on tehty takkojen reunoille.

Minä tekaisin kanervaköynnöksen tuohon mökin leivinuunin päälle.

Ja tuttuun tapaan puulaatikko sai kanervansa.

Ehkä kanervaa on nyt "överisti",

mutta kanervat on ainakin kerätty oikeaoppisesti aurinkopäivänä ja 

ehkäpä myös oikeaan aikaankin;

kukinnot ovat juuri auenneet tai aukeamassa.

Ja voinhan toki siirtää tuon laatikon toiseenkin paikkaan, 

jos alkaa haittaamaan silmää, 

Mietin kanervikkoon mennessäni,

että oikeasti minun pitäisi mennä mustikkaan.

Siinä vaiheessa kanervat tuntuivat kuitenkin niin tärkeiltä,

että "kuuntelin sydämeni ääntä" ja tein sitä mikä tuntui parhaimmalta.

Luonto on ihan mielettömän tärkeä voimavara minulle

ja toisekseen tuo käsillä tekeminen 

sekä näkyvän aikaansaaminen ja kauneus tuovat tosi paljon hyvää mieltä.

Kun sain köynnöksen valmiiksi ja uunin päälle,

olin valmis katsastamaan mustikkamaita.

Kanervaterapia oli toiminut! 

Hommat hoituivat ja  tapahtuivat juuri oikeassa järjestyksessä.

Olo on suloisen raukea uinnin ja saunan jälkeen.

Kaunis heinäkuun lopun päivä on painunut yöhön

ja minunkin on hyvä lähteä jo vaakatasoon.

Toivottavasti säätieteilijä olisi erehtynyt

ja sateen sijasta aamulla paistaisi aurinko.

Lankalauantain mökkipäivä

Lankalauantaina aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Mökilla nautimme kevään ihanaa esimakua
ja teimme muutamia kevätbongailuja.

Mökin piha oli kuivanut jo talon edustalta sen verran, 

että sain haravoitua ns.porraspielen

ja keräilin myös perennojen varsia kukkapenkeistä pois.

Pihassa puuhastelu ja käyskentely tuntuivat niin hyvältä ja ihmeellisen ihanalta.

Tuntui, että loputkin talven hyiset kahleet katkeilivat.

Kukkapenkissä näkyi jo vuohenjuuren pieniä lehdenalkuja ja 

muutamiin ruukkuihin unohtuneet perennatkin näyttivät 

selvinneen erikoisesta, vähälumisesta talvesta.

Nostin puutarhapöydän ja pihakeinun jo pihalle 

ja avustin poikaani linnunpöntön ripustamisessa koivukujan koivuun.

Sellaisia pieniä kevätpuuhia

ja keväisiä askareita,

joista tulee hyvä mieli.

Kevät on minulle aina erityisen ihanan aikaa.

Se on uuden alku,

se on toivoa täynnä.

~~~~

Pikkuperheellä savusaunoimme, paljuilimme,

teimme hamppareita ja lättyjä 

ja teimme olomme yhdessä monella tapaa mukavaksi.

Ilta-aurinko peilaili säteitään paljun vedessä ja seipäät heittivät veteen varjokuviaan.

Pieniä kauniita asioita, jotka näkyivät hetken ja olivat kohta jo poissa.

Joutsenpari yllätti meidät lentämällä matalalla paljun yläpuolella. 

Siipien suihkinasta tullut ääni säikähdytti meidät,

mutta joutsenet hoksattuamme,

 täytyi vain ihastella niiden uljasta lentoa

ja päämääräistä lentoa.

Kesä kesän jälkeen ne palaavat luottavaisesti tutuille sijoilleen.

Ne eivät huomisesta huoli eikä seuraavien kesien matkoja murehdi.

~~~~

Pojat nostivat puojista punttipenkin ulos ja siellä penkin sisässä oli ollut perhonen talvilevollaan.

Pienimmäinen nosti perhosen minun betonikukka-astiaan ja

haki minut katsomaan sitä ja ottamaan kuvia.

Siinä se aikansa oli siivet supussa,
kylmässä, kylmästä kangistuneena. 

Vähitellen se avasi siipensä;

kohmeisena, mutta luottavaisena.

Hetken se näki kevään aurinkoisen päivän

sekä sen kauneutta ihmettelevät ihmiset.

Ehkäpä sen elämä oli hidastettu siipien avaus  ja hetki keväisessä päivässä.
Kylmä yösaattoi olla sen surma.

Tämä on ollut monella tapaa niin erilainen pääsiäinen.

Ei ole ollut kyläkutsuja eikä ole käynyt vieraita.

Olemme viettäneet oikeaa hiljaiseloa,

johon meidänkokoisessa perheessä emme ole tottuneet.

Luulen, että yhtenäkään pääsiäisenä,

 en /emme ole kuunnelleet niin paljon pääsiäismusiikkia ja pääsiäiseen liittyvää ohjelmaa

kuin tänä vuonna.

Tämä on ollut hyvä näin; siihen saamme luottaa.

Me emme aina tiedä mitä teitä meitä kuljetetaan,

mutta teemme sen mitä meiltä odotetaan nyt

eli kotoillaan ja viipyillään.

Jostakin luin, että Presidentti oli sanonut jotensakin näin:

sitten kun tämä loppuu me olemme kuin kesäniityllä kirmaavat varsat.

Ihanan toiveikas mielikuva,

jonka toteutumista innolla odotamme.

💛

Ensimmäinen pääsiäispäivä on illassa.
Kynttilän liekki luo valoa ja sitä myöten myös varjoja.
Niistä nämäkin päivät on tehty.

Valeampiaspesiä

Virkkasin tänä aamuna muutaman valeampiaispesän harmaista sukkalankajämistä

ja laitoin niiden sisään sanomalehtipallon.

Ampiaiset erehtyvät kuulema luulemaan näitä oikeiksi ampiaispesiksi 

eivätkä ala sitten tekemään pesäänsä ’varatulle’ reviirille .

I

Laitoin yhden pesän kuistin kattoon ja pari nukkuma-aitan katon rajaan.

Olin ainakin ennen keltamustamekkoisia pörrääjiä liikkeellä ja reviiriä valtaamassa,

Kesälläpä se sitten nähdään toimiiko nämä harmaat pallerot;

tuleeko ampparinpesiä vai häätääkö kaisunpesät pesäpaikan etsijät!

Onko Sinä tehnyt näitä?

Onko ne toimineet toivotulla tavalla?

Pienistä jutuista alkaa kesävalmistelut mökilläkin! 

~~~~~~

Pihaan oli satanut paljon "takatalvilunta".

Ensi kerralla sitten voinee taas haravoida ja vähitellen alkaa siivoamaan sisälläkin. 

Toivotaan, että talven ja kevään taistelu on tältä erää ohi!

Lauantai-illan terveisin,

Kaisu

Kevään merkkejä kotona ja mökillä

Iltapäivällä kurkkasin keittiön ikkunasta marjapensasmaalle

ja hoksasin jotain uutta siellä pensaan juurella.

Kiiruhdin hetimiten tarkastamaan tilanteen ja yllätyin iloisesti;

sinne oli puhjennut pari violetin sävyistä krookusta.

Mielenkiintoista, että en muista kyllä istuttaneeni sinne krookuksen sipuleita.

Etupihalle kylläkin olen laittanut useammankin kerran, 

mutta en tiedä onko vika istuttajassa vai maaperässä;

ei niitä ole sieltä koskaan noussut.

Etupihan orvokit ovat urhoollisia kevään iloja.

Tämän keväiset ovat jo selvinneet parista kylmästä yöstä hienosti.

Eräänä aamuna ne olivat jäähileisinä maatapäin ja pelkäsin, 

että olipas lyhyt ilo niistä. 

Päivä kuitenkin piristi ne uuteen kukoistukseen! 

Varma keväänmerkki on se, 

että iltaseltaankin tulee piipahdettua mökillä.  

Ja pian siellä alkaa näkyä isompien ja pienempien puuhastelut ja kätten jälki.

Kevät oli edennyt mökillä niin,

että  siitä pääsin jo illalla haravoimaan pienen alueen mökin edustalta.

Nostin jo vanhan lattialankun kivien varaan penkiksi.

Sitä voi pitää puuhastelun välillä tauonpaikkana

ja  haaveilla tulevasta kesästä.

Ajatukseni lähtikin  vaeltamaan pitkin pihaa ja siellä olevien hankien allekin.

Pihapiirissä näkyy valon ja varjon puoli selvästi.

Suojaisa piha kerää lunta puojien eteen ja siinä kinokset sekä maan kosteus viipyvät pitkään.

Lumikasat eivät eilen latistaneet keväisen illan tunnelmaa.

Ilta-aurinko oli kaunista katseltavaa.

Siinä se venytteli säteitään pitkin rakennusten seiniä ja metsän rantaa.

Haravaa etsiessäni kurkkasin navetan puolellekin.

Siellä hevosleikki odottelee leikkijöitä .

Mietin,

oliko pääsiäsen ajan pikkuvieraat jo sitä laitelleet

vai onko se viimekesäisen leikin jäljeltä.

Niin tai näin,

minä niin tykkään tästä näkymästä,

lasten leikistä,

mielikuvituksesta ja antaumuksesta,

jolla he tätä leikkipaikkaa laittavat.

Kohta he siirtävät hevoset pihalle ja satuloitsevat ne...

Se on kevättä! <3

Tällaisissa keväisissä tunnelmissa tänään.

Mikä sinua ilahduttaa keväässä eniten?

~~Kaisu~~

Aurinkoisen sunnuntain hetki mökillä

Tänä kauniina helmikuisena sunnuntaina tuntui jo kovin keväiselle.

Tällaisena päivänä tulee väistämättä mökkifiilis ja 

niinpä päädyimmekin sunnuntaiajelulle mökille.

Aurinkolasit olivat  olleet kovasti tarpeen,

sillä niin kirkkaasti aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta

ja valo heijastui valkoisesta hangesta.

Aurinko leikitteli ja peilaili varjoja sisällekin.

Minusta nämä verho- ja ikkunapeilaukset ovat aina niin kauniita.

Oikeita kauneuden kertaumia! 

Ja tämä vanha tuvan ovi on jo itsessään aina lämmin kutsu tupaan.

Tuvassakin oli yksi auringon maalaama ikkuna ja 

valtaisa valon määrä sen myötä.

Tuo valo heijastui myös minun sisimpääni;

tunsin, kuinka talvinen jää ja routa suli sisästäni jo hurjaa vauhtia
ja tässä miljöössä mökki-Kaisu alkoi heräilemään talviunestaan.

Auringon voima näkyi mökin nurkalla,
missä vesi nolkkasi rännistä tasaisena pisaroiden ketjuna.

Kaikkialla näkyi ja tuntui sellainen kevään voimauttava valo

ja toivorikas lohdutus, että vähitellen talven valta hellittää.

Kevättä ja mökkikautta kohden mennään! :)
Nautin.
Tykkään.

Kaisu

Nostalgisissa mökkitunnelmissa

Vuoden viimeisenä sunnuntaina piipahdimme pitkästä aikaa mökillä.

Lastenlapset siivosivat leikkitallin ja 

kävivät potkuttelemassa mökkinaapureilla,

sillä aikaa kun pappa lämmäytti meille pihasaunan ja paljun. 

Minä nautin kaikesta siitä mitä näin ja koin.

Sytyttelin kynttilöitä ulos lyhtyihin ja sisälle 

sekä  ihastelin talvista mökkimaisemaa ja sen rauhaa. 

Olihan se mukava elämys 

illan pimennyttyä kylpeä tässä vanhassa pihasaunassa

kymmenvuotiaiden tyttöjen kanssa.

Siellä kynttilänvalossa, tummien seinien ympäröimässä saunassa

kerroin lastenlapsilleni tämän saunan tarinaa.

Sitä, kuinka tämän tilan isäntä oli aikanaan tähän metsän reunaan tullessaan 

alkanut ensitöikseen rakentamaan saunaa,

vaikka vaimo olisi pitänyt talon rakentamista tärkeämpänä.

Tytöillä  riitti kyselemistä ja ihmettelemistä siinä löylytellessämme;

ihanko omalla luvalla ne tähän vaan alkoivat rakennella,

miten se mies jaksoi näitä hirsiä tehdä, 

miksi täällä ei ole valoja,

miten tämä sauna kestänyt näin pitkään, 

miten täällä on niin ihanat löylyt...

Siinäpä sitä on itsellekin ihmettelemistä kerrakseen.

Ja toisaalta on hienoa jakaa tätä kertomusta edelleen. 

Jos saunan seinähirret taitaisivat kertoa, 

niillä olisi monenmoisia tarinoita saunojista ja heidän jutteluistaan 

yli seitsemänkymmenen vuoden ajalta. 

Kirmasimme hangessa avojaloin ja pulahdimme paljuun.

Etsimme taivaankannelta sen kirkkainta tähteä

ja kuuntelimme illan pimeyttä.

Kuvittelimme eläinten katselevan metsänreunassa mökin suuntaan

ja ihmettelevän ihmisten erikoista tapaa istua vesiastiassa pakkasessa. ;)

Välillä kävimme tuvassa keittelemässä kaakaot ja kahvit 

sekä herkuttelemassa retkieväillä. 

Pitsiverhojen välistä ikkunasta pilkotti iltapäivän sininen hetki

ja kynttilöiden valo toi suloista hämyisää tunnelmaa tupaan.

Mökilläkin oli joulu! 

Rauhallinen, yksinkertainen juhlantuntu.

Jaettu ilo voi olla kaksinkertainen.

Tai joskus jopa moninkertainen.

<3 

Tämän mökkireissun jälkeen koin vielä 

uskomatonta sydänten ja sukupolvien välistä iloa.

Sain nimittäin tämän mökin entisten omistajien lapsenlapsilta 

viestiä tuolta Pohjanlahden takaa sen jälkeen, kun

Instagram välitti nämä tuokiokuvat heidän ilokseen. 

Siellä he kaihoten ja lämmöllä muistavat 

saunaa ja potkuria,

tuota mummulatunnelmaa,

isovanhempiensa työtä.

kaikkea tätä, jota me saamme nyt vaalia.

Sosiaalisesta mediasta voi olla paljon iloa!

Tauvonpaikan alkuperäiset lapsenlapset  ovat löytäneet minut  somen kautta

ja minä hoksannut heidät. 

Me sinänsä toisillemme vieraat ihmiset 

olemme tämän mökin pihapiirin kautta  toisillemme tutut

ja saamme aivan kuin elää yhdessä tätä paikkaaa  näin kuvien ja tämän blogin kautta.

Olen siitäkin iloinen, että olen saanut heiltä kuvamuistoja

meitä edeltäneiltä ajoilta

ja ehkäpä saan vielä kopion mm. tilasta otetusta vanhasta ilmakuvasta. 

Se minkälaista täällä oli ja mitä täällä tapahtui ennen meitä

on toki kiinnostavaa tietää!  

Vanhat kuvat ja tytärten muistot tuovat oman arvokkaan lisänsä 

meille tämän meille rakkaan paikan historiasta.

Pakkanen paukkuu nyt  nurkissa, 

mutta tänään auringon valo tervehti jo niin piristävästi, että 

mökkikautta kohti mennään kovaa vauhtia.

Mökkitunnelmissa,

Kaisu

Tuomenmarjat

Mökin vanha tuomi tuo minulle iloa kaikkina vuodenaikoina.

Jo varhain keväällä taitan siitä oksan maljakkoon.

Tuomen oksa pukkaa kevään vihreän lehdet pian ja  useimmiten pienen kukinnonkin.

Tuomen oksan hyötäminen tuo aina kevättunnelmaa! 

Kesän kynnyksellä tuomessa on valtoimenaan valkoisia kukkaterttuja.

Se on kuin kevätmorsian puvussaan siinä mökin kulmalla.

Mutta niin pian se kukka-aika on aina ohitse.

Liian pian.

Tuomen riippuvat lehtioksat ovat kauniita pelkkänä vihreänäkin,

mutta tuomenmarjaoksissa on oma kauneutensa.

Jotenkin syvä sininen, musta,

on niin kontrastinen sille kevään kukinnolle ja herkkyydelle.

Pari viikkoa sitten otin maljakkoon tuomen marjaisia oksia.

Kun ne näyttivät säilyttäneen hyvin muotonsa ja värinsä,

keräsin niitä venetsialaisiltaan lisää maljakkoon.

 Mökin pihapihlajassa ei ollut tänä syksynä yhtään marjaterttua.

Tuomenmarjojen kauneuden hoksaaminen toi kivan sisustuselementin tähän syksyyn.

Ihanaista sunnuntaita ja alkavaa elokuun viimeistä viikkoa.

Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, vaikka ajatus yrittää kalenterin mukaan kulkea syksyyn
ja tätä kirjoitellessa jo tuomen paljaisiin tummiin oksiin lumen valkoa vasten! ;)

-Kaisu-

Lastenlasten serkkuleiri

Tervehdys heinäkuisesta myöhäisestä

 torstai-illasta.

Tulin piipahtamaan kaupungissa  pyykkikonetta pyörittämään

ja samalla kirjoitan tänne muutaman rivin tuoreita ajatuksiani menneistä päivistä. 

Lastenlasten kanssa viettämämme kolme päivää ovat nyt muistojen joukossa.

Saimme  jättää pieniin pikkuisen mummun ja papan tuoksua

sekä huolettomien aurinkopäivien muistoja. 

Vietimme serkkuleirin tällä kertaa aivan läkähdyttävän kuumassa heinäkuisessa helteessä, 

mutta se ei meitä hidastanut;

vietimme ison osan leiristämme meressä tai paljussa.

Ja se on lapsista lystiä se! 

Leikki on serkusten parasta yhteistä tekemistä mökillä.

Siellä ladoissa, puojeissa, navetassa, leikkimökissä, pihaan hyytyneessä peltoautossa

lapsilla oli aivan huippuja leikkejä ja mahtavia uusia leikki-ideoita. 

Pikku gallupin mukaan lapsen tuumasivat, että parasta oli

uiminen

poliisi ja rosvo -leikki

kun pojat ajoivat tyttöjä takaa

paljuilu

polkuautoilu ja sen peräkärryn kyydissä oleminen

serkkujen näkeminen

aitassa nukkuminen

auringon paiste

majaleikit

Ihania pieniä asioita, joista päivät täyttyivät! 

~~~~

Muutaman kerran setä käytti lapsia traktoriajelulla omassa metsässä 

ja aikuiset  olivat toki lavalla mukana, turvana! 

Pappa on hyvä kertomaan juttuja menninkäisistä ynnä muista metsän satuhahmoista 

ja niitä lapset taisivat näissä kuvissa tähyillä.

Hiusten letittäminen on yksi leirijuttu.

Tytöistä on kiva, kun kaikilla on samanlainen kampaus.

Saunan jälkeen tytär kävi nappaamassa tämän ihanan kuvan näistä tyttölöisistä

ilta-auringon luodessa säteitään juuri leikatulle heinäpellolle. 

Leirinlopettajaistunnelmissa osa lapsista oli kiivennyt papan luvalla leikkimökin katolle.

Siellä "korkealla"

he katselivat taivaan sineen

ja ehkäpä eteenpäin uuden kesän tapaamiseen. 💕

"Tämä päivä on huomenna muisto.

Tämä päivä on eilinen.

Jää mieleeni mökki ja rakkaat

ja tunnelma leikkien.

Tänä päivänä opin uutta.

Tänä päivänä unelmoin.

Mietin elämän salaisuutta.

Kiitän kaikesta, minkä koin."

Näillä kauniilla sanoilla heidän vanhemmat muistivat meitä leirin lopuksi.

❤

Pikkusen väsyneinä, mutta onnellisina ja kiitollisina käymme papan kanssa yön levolle!

~Kaisu~