Hiljaista kuin huopatossutehtaassa

Tammikuu, sydän talvi.

Lunta on kaikkialla kinoksiin asti niin kuin  lapsuuden talvina

ja tuntuu, että hiljaisuus on muuttanut nurkkiimme.

Koti on hiljentynyt menneitten talvien elämän äänistä,

syödään neljästään yhdessä,

joku lähtee ja palaa hiljaisesti,  

puuhastellaan kukin omiamme,

toivotetaan  huomenet, 

kysellään päivän kuulumiset ja sitten on taas hyvän yön aika.

Etätyöt jatkuvat

ja alueemme korona rajoitukset.

Vieraita ei käy ja 

harrastukset ovat katkolla.

Elämä on aivan kuin seisahtuneena,

parkissa,

 hiljaisena.

Seinäkellon tikitys ja puolen sekä tasan lyönnit kuuluvat jotensakin isoilta.

Aika ei ole kuitenkaan pysähtynyt. 

~~~~~~

Minä kipaisen sohvan nurkkaan neulomaan aina kun ehdin. 

 Ja nykyäänhän minä ehdin usein. 

Mutta eivät nuo  nykyiset puikotkaan kilka niin kuin ennen aikaan,

mieheni totesi kerrattain.

Äsken tuli mieleeni sanonta,

että täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. 

Ehkä sukkien tekoon kuuluu hiljaisuus ja 

lämmin ajatus sukkien saajalle. 

~~~~~~~

Minusta oli ihana saada pojantyttäreltä viesti,

jossa hän kysyi, voisinko neuloa hänelle nilkkasukat.

Viestittelimme sitten siinä varren pituudesta

ja valitsimme yhdessä videopuhelussa mieluisa sukkalanka kaupan hyllyltä.

Siskoni sanoi, että häneltäkin on pyydettu näitä "valmiiksi kitsahtaneita" sukkia.

Se oli hauskasti sanottu,

kun nuoret tykkäävät noista lyhytvartisista.

Noihin pojantyttären sukkiin tuli vain seitsemän kerroksen varsi 

ja olivat kuulema juuri sellaiset kuin oli ajatellutkin.

Ja sehän on parasta, 

että voi täyttää toiveita.

Ja, että toivotaan.

~~~~~~

Kuvan sukat lähtevät miniälle,

jonka  syksyllä neulomani sukat olivat hiutuneet ennätysajassa puhki.

Opin tästä, että kaikki langat eivät ole sukkalankoja.

Mutta nyt on Seiskaveikkaa ja toivottavasti kestävät sekä lämmittävät pitkään.

Yksi raitasukkien sukan saaja totesi, 

että eipä hällä tällaisia ole ollutkaan.

Silloin minusta tuntui, 

että hiljaisuudessakin on puolensa.

Itsekseen ollessa, mietiskellessä on tilaa ajatuksille.

Ja ajatukset kulkevat  välillä sellaisia teitä,

että lopulta voi onnistua ilahduttamaan jotakuta

ja antamaan konkreettisen lämpimän ajatuksen lahjana. 

Tällaisia hiljaisuuden sukka-ajatuksia tänään.

Ja onhan tämä toki yhdenlainen "elossa ollaan" -viestikin blogin lukijoille.

Tuntuu vaan, että mitään uutiskynnystä ylittävää ei tapahdu. 

 

Kynttilänpätkien hyödyntäminen

Keräsin kynttilöiden pätkät  joulun aikaan uskollisesti 

ajatuksenani tehdä niistä joskus sytykkeitä ja ehkäpä kynttilöitäkin.

Käytyäni kotonani nappasin mukaani minulle uudenlaisen 

idean kynttilänpätkien hyödyntämiseen.

Äiti "istutti" kynttilänpätkän edellisen kynttilän kuumaan steariiniin

ja poltti pätkän siinä.

Oppia ikä kaikki ja mallioppiminen on parasta! 

Tällä tapaa minä nyt kulutan kynttilänpätkiäni pimeiden iltojen iloksi.

Kynttilöiden jämistä tulee oikein soppeleita arkikynttilöitä

ja ajatus kynttilän käyttämisestä loppuun asti

tuntuu toki hyvälle.

Ja onhan tämä toki kätevämpi ja helpompi kierrätystapa verrattuna noihin ennakkosuunnitelmiini.

Kekseliäs kierrätysidea tämäkin.

Kynttilänpätkää ei kannata päästää palamaan niin loppuun,

että sydänlanka pääsee irtautumaan.

Uusi kynttilänpätkä asettuu kuumaan steariiniin jämäkästi ja pysyy pystyssä hyvin.

Toki tätä kynttilän jatkamista pitää tehdä valvonnan alla!

Leppoisaa viikonloppua ja kynttilänvaloa Sinullekin.

Ja iloa lumesta, jota taitaa olla jo kaikkialla Suomessa.

Mekin saatiin sitä viime yönä tuulen ja tuiverruksen kanssa kymmeniä senttejä lisää.

 

Marjapiirakkaa uudella reseptillä

Nyt  on sitten saatu oikea talvi

tänne meidän huudeillekin.

Pakkasta on pidellyt oikein reilumman jälkeen

ja vielä viiman kera.

Elohopea painui eilen lähemmäs kolmeakymmentä astetta.

Olemme pitäneet leivinuunissa tulta jokapäivä

ja  on ollut mieluista  kaivautua töiden jälkeen tuohon sohvan nurkkaan 

kutimen kanssa katselemaan talvista luontoa

ja hämärtyvää iltaa

sekä kuunnella pakkasen pauketta nurkkapielissä. 

Päivällä Instaa selatessa pisti silmään

Kinuskikissan vinkki pakasteensulattamisesta

ja sieltä löytyvien marjojen hyödyntämiseen.

Pakastimen sulattamisesta minä en nyt kyllä innostunut,

mutta lämmin marjapiirakka tuntui houkuttelevalta siivouspäivän iloksi

ja viikonlopun herkuksi.

Resepti löytyy täältä.

Tykästyin, kun tässä ohjeessa oli käytetty maustamatonta jogurttia, 

jota meiltäkin  löytyy yleensä aina jääkaapista toisin kuin erikoismaitotuotteita.

Luulin saavani iltakahviseuraksi nuoren parin,

mutta eipä heitä alkanut kuulua tulevaksi.

Niinpä aloittelin herkuttelun itsekseni

-kun paras kaverini on reissussa-

ja kyselin itseltäni 

"maistuuko hyvälle,

haluaisitko ottaa lisää".

Ja maistuihan se;

lempeälle,

pehmeälle,

herkulle. 

Suosittelen! 

Leppoisaa viikonloppua Sinulle! 

Toivottavasti huomenna tarkenee ulkoilla.

Hanget hohtaa ja jää kantaa

 

Puiden siimeksessä näkyvät valoläikät olivat aivan kuin sytyttäneet 

ikivanhat kuusenoksat valoliekkeihin.

Kulku tästä lähimetsän läpi merelle oli tänään askeleita valoa päin!

Nämä tammikuiset päivät ja keskipäivän auringon säteet saavat kyllä virkistymään.

Tänään elohopea oli painunut liki 20 asteeseen,

mutta lämpimästi pukeutuneena kelpasi nauttia talvisesta kauneudesta, 

lumimaisemista ja lisääntyvästä valosta.

Joka talvi on oma jännityksensä täällä merikaupungissa pääsemmekö ulkoilemaan jäälle.

Tänään  näytti yksi ja toinen on jo uskaltautuneen sinne

kävelylle ja pyöräilemään

ja mekin hyödynsimme tämän pakkaspäivien ilon.

Onhan se käsittämättömän hienoa kokea, 

miten pakkanen tainnuttaa meren aallot,  syksyn tyrskyt ja vaahtopäät

 ja tekee jäät kantaviksi.

Tuolla meren jäällä,

 äärettömyyden tunnussa ja äärellä sitä tuntee itsensä melko pieneksi.

Siellä aavoilla selkosilla voi kokea valtavaa vapauden tunnetta

 ja  iloa tästä hienosta liikkumismahdollisuudesta,

"merikaupungin olohuoneesta".

Näpithän siellä jäätyi kuvia ottaessa ja sitä myöten

kännykän akku tyhjeni alka aikayksikön.

Mietin tulomatkalla,

että  pitää kehitellä jonkinlainen lämpöpussi puhelimelle.

Eihän noin nopeaan purkautuvasta puhelimesta ole turvapuhelimeksikaan merellä.

Onko sinulla vinkkiä tähän pulmaan?

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällä kertaa. 

Minä niin tykkään näistä Raahen rannoista

-kaikkina vuodenaikoina.

~~~~~~

Talven iloa ja riemua

 sekä mieleenpainuvia ulkoiluja meille kaikille!

Joulukimpusta tuunattu talvinen kukkakimppu

Hämärtyvän loppiaispäivän tervehdys Sinulle 

täältä talvitunnelmaan siirtyneestä kodistamme.

Eilinen,  hetken puiden latvoissa ja oksilla

viipyillyt keskipäivän aurinko

sai minussa sellaisen innon raivata joulun pois,

että se lähti kerralla 

-ja pian. ;)

Nyt täällä tuntuu niin selkeältä ja valoisalta.

Sohvakin löysi uuden paikan ja huonekalut pyörähtivät uusiin asemiin.  

Meinasin nakata jouluisen kukkakimpun pois,

mutta sen vihreät oksat olivat vielä voimissaan.

Nappasin punaiset neilikat ja kultaoksat pois 

ja tuunasin kimpun kaapin perukoilla vuosia olleilla tekoneilikkaoksilla.

Siitäpä tulikin  näppärästi ja edullisesti talvinen versio.

Ja nuo neilikat ovat kyllä niin oikean näköisiä, että ihmetellä täytyy.

Nyt olen kiireettämästi tässä, loppiaisillan tunnelmassa

ja aamulla hyvällä mielellä työlaukkuun tarttumassa.

Kohta se onkin ensimmäinen viikko tätä vuotta eletty.

Loppuviikon iloa ja talven riemua! 

 

Diy Talvinen puu pitseistä

Lumimaisemat ja mykistävän kauniit siniset hetket ovat olleet

 viime päivien huikaisevia talvisia kokemuksia ja puhuttelevia elämyksiä.

Sitä melkein unohtaa vuoden kierrossa sen, mitä lumi meille suomalaisille merkitsee ja 

miten paljon hyvää mieltä se tuo niin aikuisille kuin lapsille.

Odottelimme tällä kertaa lumenvalkoa pitkään.

Joulua kohti mentiin "taitaa tulla musta joulu" -ajatuksella ja  luovuttajafiiliksellä.

Mikä uskomaton yllätys ja mieluinen näkymä sitten jouluaaton hämärässä meitä odottikaan!

Ikkunasta avautui valkea jouluinen maisema;

 reilu kerros lumen valoa ja iloa.

Lumipeite oli joulun ulkonaista parhautta ja

 se  taitaa säilyä ilonamme pitempääkin, sillä lähipäiviksi on luvattu pakkaspäiviä.

Meidän kotipihan omenapuukin kantaa yllään kaunista, pehmeää lumiviittaa.

Olohuoneen ikkunan edessä meillä onkin taas kaunis maisemataulu.

Ja mökkitien koivukuja oli lumipitsisten puiden muodostama kunniakuja meille

luonnon helmaan saapuville.

Olen ollut vaikuttunut noista lumisista puista.

Tuli oikein luovuuden puuska ja kauneuden kokemuksen työstämisen tarve.

Ompelin pellavakankaalle pitsinpätkiä mallaamaan lumipuuta.

Pitsien päälle laitoin kirkkaita helmiä, jotka kimmaltelevat kivasti pikkueteisen lampun valossa.
Tuohon euron kirppislöytökehykseen

 voisin tehdä muutkin vuodenajat tänä vuonna.

 Kevättähän voisi alkaa suunnittelemaan 

tai josko sittenkin  jättäisin sen työstämisen suosiolla inspiksen varaan.

Terveisiä täältä talven ihmemaasta,

sillä ihmeeltä tämä kaikki ilo on tuntunut!

Oikein ihanaa tammikuun ensimmäistä viikko Sinulle.