Vanhan villatakin uusi elämä

Vaatteiden  hyödyntäminen on minulle tuttua jo lapsuudestani.

Äiti ompeli paljon isoista, vanhoista  vaatteista meille lapsille.

 Hän käänsi usein käyttöpinnaksi ehjän vaatteen nurjan puolen, 

joka näytti monta kertaa uuden veroiselta.

Niin minäkin tein eilen,

 kun annoin jatkot puolipitkälle villatakille.

pienen villapaidan ja -housun sekä hiippalakin ja pipon muodossa.

Oli tosi kiva pyöritellä takkia ja miettiä miten saan sen parhaiten  hyötykäyttöön.

Paidan helmaan kiepsautin vetoketjun takana olleen "nappilistan" 

ja muutenpa takista riittikin kivasti värkkiä.

Nyt on pipo mummulle ja mummun mussulle! <3

Kuvasimme tyttäreni kanssa ulkona,

sillä iltapäivän hämärä ehti langeta jo sisälle.

Pakkanen  nipisteli näppejä kovin

ja piti vauhtia kuvaamisessa yllä.

Uusi pipo lämmitti päätä ihanasti! :)

~~~~~~~~~~

Kierrättäminen on mukavaa!

Siitä tulee hyvä mieli

ja näistä vielä lämmin olokin!

Puolentoista viikon päästä pääsen viemään nuo pienet villaiset perille. 

Se onkin sitten oma juttunsa!

Pakkaspäivien iloa!

-Kaisu-

Mukavia tunnelmia, arjen pieniä suuria iloja

Hämärtyvän tammikuisen lauantain tervehdys tänne blogiin!

Pikaisesti laitan muistoksi tämän viikonlopun 

"vaaleanpunaiset tunnelmat".

Minulla on ollut pitkästä aikaa kotiviikonloppu

ja mukavaa kotoista puuhastelua oman perheeni kanssa.

Aloitimme viikolla yläkerta -projektin

ja sieltä meille tarpeettomien tavaroiden  "hävittäminen".

Muutimme huonejärjestyksiä tämänhetkistä elämäntilannetta vastaamaan

ja sitä myötä moni esine on Facen kirppiksen kautta lähtenyt uuteen kotiin.

Eilen siivosimme vielä viikkosiivouksen alakertaan porukalla lasten kanssa

ja olin aivan mielissäni lasten ahkeruudesta.

Reippautta taisi lisätä se, että modeemin sai hyllyltä vasta sitten,

kun hommat oli tehty eli porkkana oli riittävän hyvä! ;)

Minulla on ollut niin hyvä mieli

viime viikkojen ja päivien hyvistä hetkistä,

 ilosta ja onnesta,

auringon keskipäivän pilkahduksista.

Äitini onnellisuudesta,, 

pienestä poikavauvasta, jonka ristiäiset lähenee, 

eilen 18- vuotta täyttäneestä nuorestamme,

tyttären saamista kesätöistä,

kaukana matkoilla olevan pojan puhelusta,

reippaista päiväkodin aloittaneista mummun mussuista...

mukavista viesteistä ja kuvatervehdyksistä...

Tavallisesta arjesta, joka on soljuu tutusti turvallisesti eteenpäin

ja flunssakaan ei ole vielä kaatanut meitä petiin.

Oli ruusukimpun ja yhden uuden vaaleanpunaisen tyynynpäällisen paikka. <3

Viherkasvit ovat säilyneet yllättävän hyvin talven yli!

Vähitellen alkaa mullanvaihto ja lannoitus  taidetaan aloitella ensi kuussa.

Kasvukausi on aluillaan. :)

~~~~~~~~

Viikonlopun mukavia tunnelmia itsekullekin!

Helmikuuta kohti mennään!

-Kaisu-

Kotoinen juhla

 Lauantaiaamuna heräsin lapsuuskotini hiljaiseen tunnelmaan.

Muistojen helminauha kulki mielessäni

 vuosien, vuosikymmenten ajalta.
Äidin ja isän yhteinen elämä,
meidän lapsuus,
äidin leskeys...

Seinäkello raksutteli tasaiseen tahtiin aikaa,
huone tuntui tutulta, turvalliselta.

Olin herännyt tammikuiseen pakkasaamuun,

äitini ja hänen ystävänsä juhlapäivään.

Luottavaisesti ajattelin,
että kello raksuttelee illallakin
tutusti, turvallisesti.
Jatkossa he elävät heidän yhteistä tarinaa tässä kotosalla,
joka on edelleen meidän koti,
jossa on minun ja  sisarusteni muistot.

Oli ihana valmistella näitä juhlia! <3

Pöydille levitimme valkeat juhlaliinat, joissa on äitini virkkaamat pitsit.

Äitini on nimittäin tehnyt oman liinansa lisäksi 

meille jokaiselle tytölle pitkät valkeat juhlaliinat.

Ne olivat kaunis, arvokas osa tätä läheisten kesken pidettyä pientä juhlahetkeä.

Jotain sinistä ja  vanhaa löytyi juhlapaikan kaapista. <3

Yhdessä touhuten saimme kokoon juhlakattaukset ruoka-ja kahvipöytään.

Tarjolla oli mm.toscapiirakkaa, 

joka on meidän perheen perinteinen juhlaleivonnainen.

  

Minun ystäväni on kuin villasukka

joka talvella lämmittää,

ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,

joka saa minut hymyilemään.

Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan

vien sinut katsomaan

miten aurinko laskee puiden taakse

ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen nyt jo aikuinen,

mutt` vielä tahtoisin

oppia tään maailman paljon paremmin.

Ja vaikka ikää karttuu ja me vartutaan

niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka

joka talvella lämmittää,

minun ystäväni on kuin niitynkukka,

joka saa minut hymyilemään.

Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan

vien sinut katsomaan

kuinka aurinko laskee puiden taakse

ja saa taivaan punertamaan.

Tästä siskoni  tekemästä suloisesta ristipistotyöstä tein meidän sisarusten onnittelukortin,

josta tuli tavallisen kortin sijaan taulukortti
ja sitä myöten hääparin ensimmäinen yhteinen taulu.
<3 <3 <3 <3

Juhlat olivat lämminhenkiset, kotoiset ja rennot.

Saimme tutustua uusiin sukulaisiimme

ja jakaa keskenämme vanhempiemme iloa.

Totesimme yhdessä, että elämä on ihmeellistä ja ihanaa.

Rakkaus on lahja.

<3
Olen onnellinen heidän onnestaan!

Kaisu

Ruisleipäset

Sain joulun alla maistaa
kotitekoisia,  herkullisen rapeita ja täyteläisen makuisia ruisnappeja.

Ystäväni kertoi herkkujen salaisuuden piilevän 

Myllärin Ruisleipäaines-pussissa.

Jauhopussissa on kotileivonta-ainekset 

hiivaa ja vettä vaille valmiina sekä selkeät leivontaohjeet.

Kiitos Irma makunautinnosta!
Sen johdosta meillä on tuoksunut kotoinen ruisleivän tuoksu jo muutaman kerran.

Tänään leipasin sydänleipäsiä
 tuleviin juhliin.

Leivontaliinan alle kurkistaessani astiasta nousi
 kohonneen ruisleipätaikinan täyteläinen tuoksu,

joka siirsi ajatukset anoppini leiväntekopäiviin sekä

meidän perheen alkuvuosiin, jolloin yritimme  mieheni kanssa

jatkaa heidän kodin ruisleipäperinnettä. <3

Kohta maistelemme ensimmäisestä pellillisestä iltapalaleipäset!

Kannattaa kokeilla tätä jauhoa, 

josta saa pussin kyljen mainoksenkin mukaan
"herkullista helposti"!

Ruisleiväntuoksuiset terveiset Sinulle! <3

-Kaisu-

Helmineuleinen villapeitto suvun pienimmälle

Perjantaiaamun hämärässä töihin lähtiessä ihastelin valkeita lumipuita,
luonnon puhtautta ja kauneutta.

Katulampun alla oleva koivu välkehteli tuhansin pienin lumikidehiutalein
katulampun kirkkaassa valossa.
Meinasin kuvan ottaa, mutta kiire painoi jatkamaan matkaa!

Työmatkalla puhelimeen vilkaistessa huomasin
Meidän poppoo -ryhmäläisten  laittelevan onnitteluja.

Ajattelin, että ketä ne nyt onnittelevat,
 eihän meillä kenelläkään tänään merkkipäivää ole...

Juuri niihin aikoihin klo 6.58

jään ja lumen hopeatiu`ut  olivat soittaneet mummulan koivun jäisillä oksilla
hiljaista tervetuliaismusiikkia

ja pieni poika oli raivannut toisaalla tietään tammikuiseen syntymäpäiväänsä. 

Viestiketjussa alussa oli suloisen pienen poikavauvan kuvan.
Oli hänen syntymäpäivänsä,
hänen syntymäpäiväonnittelujen aika! <3

Niin pääsi kutomani hellyttävä norjalaismyssy 

sekä tämä villainen helmineuleinen peitto nuken päältä odotetun pikkuruisen käyttöön.



Aloitin tämän peiton kolmella silmällä kulmasta ja kudoin helmineuleella.
Puikon alussa lisäsin aina yhden silmän
ja vastaavasti kun peitto oli riittävän iso kavensin puikon alussa.
Peitosta tuli kooltaan  80 x 80 cm.

<3

Siellä kaukana sylit on täyttyneet onnesta ja vauvan tuoksusta.
Ihana Annika Koivukankaan  runo siivitti vauvaviestiä:

Sinä lepäät syliini syntyneessä kuopassa,
rakkauden heränneessä tuoksussa
enkä melkein voi uskoa,
vihdoin olet siinä!

Minä ihailen kulmiesi pieniä sulkia,
kuuntelen uniesi uutta sävelmää
ja sinä kaivaudut lähemmäksi,
painaudut minuun
kuin nukkuva, keveä heinä
lämmintä puuta vasten.

Tämän aamun hiljaisuus on kaunis.
Puhdas aurinko koskettaa meitä
sulattaa polun lempeäksi
siunaa matkan.

Me muut iloitsemme niin tutun näköisestä pienestä kuvien ja videoiden välityksellä.

Hän on tullut, kuoriutunut
kuin untuvalintu
valkean maan oksille,
rakastavien käsien keinuun.

Siinä hän
värisevänä, varjosta valoon lentäneenä
lapsi, enkeli.
                        -Annika Koivukangas-


~~~~~~~

Elämä.
Aina suuri ihme
ja ilo. <3


-Kaisu-

Hetki pihalla ja kuistilla

Minä tykkään  kiireettömistä kotiinpaluista.

Siitä, kun on aikaa katsoa kuistin ohi lähimetsään,

puiston reunaan

ja puhutelella kotoiset nurkat.

~~~~

Tänään oli juuri sellainen leppoinen talvi-ilma ja olo,

että ennen "taloksi asettumista" piipahdin pihalla kameran kanssa.

Autotallin katolta riippui lumilakanat somasti viikattuina

ja jänön jäljet olivat hangella kuin valkoisen kankaan reikäommel.

Syksyisessä metsässä tekemäni kranssi on kestänyt tuiskut ja tuulet.

 Siinä se tervehtii kotiintulijoita joulurusetissaan

tyttäreni tekemä tulijaiskranssi seuranaan.

Kuistilla on vielä joulu, 

mutta kohta Nuutti vie sen sieltäkin pois!

Välillä on hyvä kulkea hitaasti ja katsella ympärille

niinkin tutussa paikassa kuin oman kuistin tuntumassa. <3

-Kaisu-

Tilantuntua, arkeen paluuta ja pohdiskelua

Ihana tilantuntu ja valoisuus täyttää kodin,

kun joulukuusi vietiin pois 

ja jouluiset koristeet kerättiin laatikoihin odottamaan uutta joulua.

Joulun jälkeiseen siivouksen jälkeen tulee möbleerattua huonekalut uuteen malliin 

ja jälleen löytyi kiva uusi järjestys oleskelutilaamme.

Samalla kertaa liikutti ja huvitti, kun huomasin:
siivouksen jälkeen joulusta jäi jäljelle  kaksi joulutähteä,

ikkunaan ja pöydälle.

Vähiin se joulu meni,

mutta olennainen jäi vielä loppiaisen yli.

Joulutähti,

tähti, joka johdatti jouluun.

Olen miettinyt tässä  erästä somessa lukemaani kommenttia, 

jonka mukaan Instan ja somen kuvat ovat
"kiiltokuvamaisia, pumpulimaisia ja kermavaahtoisia",

kaukana arjesta.

Minusta on kyllä kiva jakaa sellaisia kuvia,

asioita ja näkymiä,

jotka voimauttavat minua,

jotka ovat minulle tärkeitä,

jotka näen kauniina.

Olen opetellut tietoisesti näkemään,

katselemaan, löytämään

positiivisia, kauniita asioita

ja iloitsemaan niistä.

Ei positiivisuus ja elämän kauneuden kuvaaminen tarkoita sitä,

että elämä olisi täydellistä.

Epätäydellisyys ja keskeneräisyys on osa meitä

hamaan loppuun saakka.

~~~~~~

Eräällä äitien kurssilla mietimme mikä antaa arjessa antaa.

Jollakin se oli kodin yksi siisti, kauniisti sisustettu nurkka, 

johon hän istahti, 

selin arjen  kaaokseen 

ja nautti näkymästä, omasta tilasta.

Toinen nautti kynttilän valosta, tuoksusta, lehtipinosta ja omasta rauhasta.

Joku hakkasi hikipäässä polttopuita ja iloitsi kasvavasta klapikasasta.

Kuvaamisen ja nauttimisen arvoisia, kauniita asioita on monenmoisia.

On arjen "ei aina niin kuvauksellisia" -tilanteita,

juhlan auvoisia hetkiä.

unelmia ja haaveita,

projekteja, 

tieten aseteltuja taiteellisia kuvia.

Tänään kuvasin minulle tärkeää
joulun jälkeistä seesteisyyttä ja joulun jälkimaininkeja.

Tämä hetki oli nyt tärkeä minulle.

Mitä mieltä sinä olet Instan ja / tai  blogien kuvista,

niiden kuvakulmista, käsittelemisestä ynnä muusta sellaisesta?


Rauhaisaa, levollista loppiaisviikonloppua!

-Kaisu-

Virkattu tuikkuastian päällinen

Uuden vuoden kolmas päivä on meneillään.

Oli huippu pyöräillä kotiapäin tammikuisen iltapäivän nollakelissä.

Valon määrä on selvästi lisääntynyt ja päivä pidentynyt! 

Joulun jälkeinen tunnelma viipyilee kodissamme.

Kuusi seisoo  vielä hetken sijoillaan 

ja tunnelmavalot sekä kynttilät loistavat.

Yksi menneen joulun mieluisimmista tuikkuastioista on

 tämä äitini meillä ollessaan tuunaama tuikkuastia.

Hän kiinnitti pitsin purkin reunaan  Eri keeperillä ja pyykkipoikien puristuksella.

Valo siivilöityy kauniisti silmukkaketjujen lomitse! 

~~~~

Astiaa kuvatessa katse kiinnittyi pöydällä olevaan asetelmaan.

 Siihen on kertynyt sattumoisin erilaisia diy -kädentöitä vieretysten,

äidin, ystävän ja minun tekemiä

 sekä hyvien naapureiden joulutähtitervehdys.

Siinä on menneen joulun kauniita,
lämpimiä ajatuksia!

Mukavaa tammikuun alun keskiviikkoiltaa Sinulle!

-Kaisu-