Näytetään tekstit, joissa on tunniste leipominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leipominen. Näytä kaikki tekstit

23. heinäkuuta 2024

Gluteeniton mustikkakukko

Tuoreita marjoja sisältävät herkut 
ovat kesän parhautta. 
Tytär leipoi sesongin alkaessa meille mansikkaisen kääretortun 
ja nyt oli sitten mustikkaherkun vuoro. 

Mökillä mustikat ovat likietuisesti tarjolla. 
Keräsin eilen vajaan litran sinisiä köllyköitä
 ja leivoin gluteenittoman mustikkakukon.   

Olen kerrattain saanut herkutella ruisjauhoista leivotulla mustikkakukolla, 
jota leipoja taisi sanoa rättänäksi. 
Muistan, että söimme sitä vaniljajäätelön knassa 
ja se oli hyvää. 




Ilokseni bongasin vastikään 
 ja tallensin sen näiden mustikkaisten päivien varalle. 

Tämä mustikkaherkku valmistuu kotoa löytyvistä perusaineksista ja se resepti on helppo. 

GLUTEENITON MUSTIKKAKUKKO

Pohja ja kansi:

200 g voita tai margariiniä
1 dl sokeria
4 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Semperin karkeita jauhoja)
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

8 dl mustikoita
3/4 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoja 

Valmistus:

Voitele halkaisijaltaan n. 18-20 cm vuoka ja laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. 

 Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhoseos, johon leivijauhe on sekoitettu.

Ota taikinasta 1/3 jääkaappiin. 
Taputtele jauhotetuilla käsillä 2/3 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille 2-3 cm. 

Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauho ja kaada ne vuokaan taikinan päälle. 
 
Kaulitse jääkaapissa ollut taikina leivinpaperin päällä vuoan mallikseksi ja kumoa paperin avulla kanneksi. Paina sormella saumakohdat. 
Voit laittaa taikinan myös nokareina mustikoiden päälle.  
 
Paista mustikkakukkoa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia
ja anna vetäytyä hetki paiston jälkeen. 

 Mustikkainen kukko maistuu parhaimmalta lämpimänä kahvin, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa, mutta toki myös jälkiruokana. 

~~~~~

Haluan opetella vielä ohjeen mukaisen kauniin "kannen" tekemisen, 
mutta minulta luonnistunut vaihtoehto oli onneksi ohjeessa myös tarjolla.  
Päällinen ei kylläkään vaikuta lopputulokseen  eikä makunautintoon. 








Pistelimme tuon ensimmäisen ’kukon poskeemme’ kermavaahdon kera 
ihan vain maistellessamme. 
Aion palata tämän herkun ääreen toistenkin 
ja kokeilen jotakin tattarisempaa jauhoa 
niin saisin ehkä sitä "ruiskukon" makumaailmaan jäljiteltyä. 


~~~~

Mustikkakukko tuntui maistuvan nuorisollekin.
Keskustelu kiertyi tämän savolaisen herkun nimeen;
"miksi se on kukko"?
Onko se rakenteensa kautta sukua vaikkapa kalakukolle? 

Mielenkiintoinen nimi, mutta nimestään huolimatta herkullinen maultaan. 
Täyteläistä kesän makua ja suussa sulava rakenne. 
Vahva suositus tämän reseptin kokeiluun 
ja toki kiva olisi kuulla, 
mitä tykkäsit.


~~~~

Mustikka tuntuu muuten olevan päivän sana.
Mökin pihassa pyörähtää poimijoita, 
jotka ovat joko metsään menossa tai tulossa sieltä
tai puhdistamassa saalistaan.
Se homma kuulostaa useimman sanoittamana "työmaalta". 
Hienoa, että innostuvat kuitenkin marjastuksesta ja hyödyntävät metsän antia.

Kesän ihania, muistoihin painuavia hetkiä Sinulle sinne missä juuri oletkin! 

💙



















 

1. maaliskuuta 2024

Banaanikakku viikonlopuksi

On mielenkiintoista välillä havahtua siihen, 
miten kohtaamamme asiat toimivat motivaattoreina arjen askareisiin.

Minun eväsbanaani oli aika lailla tummunut 
ja siitä nousi banaanikeskusteluja työkavereiden kanssa.
Joku tuntui tykkäävän keltavihreistä banaaneista ja joku taas kauniin keltaisista.
Tummentuneille banaaneillekin löytyi tykkääjiä,
mutta useille se tuntui olevan "ei kiitos" tätä.

Joku muisti banaaniletut ja 
minun mieleeni nousi klassinen banaanikakku,
jota äiti joskus leipoi ylikypsistä banaaneista.
Tuli banaanikakun kaipuu. 




Löysin netistä näppärän oloisen ohjeen nimeltään Taivaallinen banaanikakku.
Muokkasin sitä aavistuksen.

Korvasin vehnäjauhot gluteenittomilla jauhoilla,
kerman maustamattomalla jogurtilla,  
 osan leivinjauhoista ruokasoodalla ja 
inkiväärin kardemummalla. 




Maistelin tänään yön yli levännyttä kakkua 
ja se maistui kyllä herkulliselle.

Se ei ollut ollenkaan äkkimakeaa ja 
kahvittelukaverikin tuntui yllätyksekseni tykkäävän makumaailmasta.

Kakkuohjeessa kerrottiin tekeytymisen parantavan makua.
Viikonloppuna on siis tiedossa entistä herkullisempi kahvikakku.




Onko banaanikakku sinulle tuttu?
Onko sinulla joku muu banaanivinkki 
etenkin juuri noiden ylikypsien banskujen  hyödyntämiseen?




Se on sitten maaliskuu ja ensi kuun jälkeen jo toukokuu!
Just nyt on kevään tuntua ilmassa, 
kun on lämpimän puolella ja on sadellut vettäkin. 
Pakkasta kuitenkin on vielä tiedossa ja tuloillaan.

Oikein nautinnollista viikonloppua Sinulle ja minulle sekä 
kaikille talvilomalaisille!























 

17. joulukuuta 2023

Joulutunnelman nostatusta



Jouluvalmisteluihini kuuluu olennaisena osana leipominen.
Joulutunnelma nousee kuin pullataikina jouluisia herkkuja tehdessä ja 
siinä kotoisassa leivonnaisten tuoksussa ja tuoksumuistojen äärellä.

Eilen tein aamusta pullataikinan puoleentoista litraan nestettä.
Lapsia ja lapsenlapsia oli tulossa mummulaan 
ja ajattelin yllättää heidän lämpimäisillä
ja samalla leipoa joulukahvipöytäänkin tarjottavaa.

En säästellyt värkeissä eli käytin voita ja reilusti kardemummaa, 
 sitä Santa Marian jauhettua, täyteläisen tuoksuvaa, jota käytän juhlapullaan.
Se on vähän tyyriimpää kuin esim. Sallisen putkilokardemumma. 
Taikinasta tuli jotenkin niin lutuisen pehmeää ja leipoutuvaa, 
että olin siitä jo innossani.

Leivoin bostonkakkuja.
Ne maistuvat jälkipolvilleni 
ja olivathan ne edesmenneen isänikin herkkua.

Leivoin bostonpullat leipä- ja irtopohjavuokiin.
Iloitsin, että vihdoinkin olin ostanut vuokasprayta 
ja astunut siltä osin tälle vuosiikymmenelle! 
Pullat irtosivat vuokista ilon kautta!






Kokeilin myös monissa tämän joulunalusajan lehtitaikinaohjeissa näkemääni 
joulutähden tekoa pullataikinaan.








Ohje toimi,  
mutta ehkä teen pikkuisen pienemmän ympyrän toisen kerran.
Ihan kiva kokeilu ja hyvä yritys tämäkin. 
Tästä voikin leikata tarjolle moneen malliin
tai voihan siitä kotioloissa murtaa sen kokoisen palan kuin tahtoo.




Joulutunnelma nousee hyvästä fiiliksestä,
mutta epätoivon tunnelma meinasi nousta uunin kanssa.
Meillä on nimittäin uusi hella ja harjoittelen uunin kiertoilman käyttöä. 
Leipomukseni meinaavat palaa toisesta kulmalta ja 
tulee epätasaista paistojälkeä.
Tyydyin lopulta paistamaan pellin kerrallaan.

Pulla oli kuitenkin maullaan 
ja sai kehuja ulkonaisista kauneusvirheistä huolimatta.
Voilla leivottua
-ja joulumielellä tehtyä. 




Nyt syttyi kolmas kynttilä.
Joulu on lähellä ja tunnelma tiivistyy.
Pari päivää vielä töitä ja sitten alkaakin tervetullut joulun loma.

Tämä on ihanaa valmisteluiden, odotuksen 
ja salaisuuksien aikaa.

Nautitaan siitä kukin tavallamme.



















 

8. joulukuuta 2023

Gluteeniton tumma leipä

Huomasin kaupan jauhohyllyllä minulle uudennäköisen jauhopaketin.
Erityisesti siinä olleet sanat 
gluteeniton ja tumma 
saivat mielenkiintoni heräämään. 

Josko siitä saisin tehtyä tummaa leipää, 
joka vaikuttaisi rukiiselta?
Ruisleipä on nimittäin se,  
jota mieheni jäi kaipaamaan,
gluteenittoman ruokavalion myötä.

Tuon Viljatuotteen tumman jauhoseoksen kyljestä löytyi 
 kätevä ohje tummien leipien leipomiseen.
Taikinaan tulee ns. juuri,
joka antaa leipään oman sävynsä ja makoisan lopputuleman.






Kaksinkertaisesta taikinasta tuli neljä leipää.
Jatkojalostin ohjetta halkaisemalla paistamani leivät 
ja pistämällä ne vielä hetkeksi uuniin.

Saimme makoistaa jälkiuunileipää,
joka oli meidän mielestä kyllä kuin revittyä ruisleipää.

On niin mukava löytää uusia jauhoja ja reseptejä 
gluteenittomaan  ja vehnättömään leivontaan.
Vaihtelu virkistää niin leipojaa kuin leipomusten syöjääkin. 

Ja kyllähän gluteenittomien leipien leipominen kannattaakin.
Näille leiville tuli alle euron kappalehinta!




Luulenpa, 
että tämä leipä saattaa maistua joulun aikaan 
kinkunviipaleen ja lohisiivun kanssa aika herkulle.
Jemmasinkin jo muutaman jauholaatikon,
että ei ainakaan jauhosta leipominen jää kiinni!

~~~♥~~~

Joulukuun 8.päivä.
Joulu joutuu.
Omalla kohdalla joulutunnelma on tuntunut nousevan hitaammin ja 
matalammalla volyymillä kuin ennemmin,
mutta  kuitenkin nousujohteisesti.

Huomenna menemme tervehtimään äitiä.
Luulen, että siellä lapsuuden joulumuistoissa 
joulumieli viimeistään herää.


~~~♥~~~


Ihanan leppoisaa viikonloppua
ja mukavia jouluvalmisteluja Sinulle!


















 

7. marraskuuta 2023

Leivonnaisia omenarenkaasta ja voitaikinasta





Viikonloppuna teki mieli leipoa pitkästä aikaa jotakin kahvileipää, 
kun oli vieraitakin tulossa. 
Päädyin hyödyntämään pakasteesta löytyneen taikinapaketin sekä 
hedelmälautasella olleet omenat. 
Tuli tehtyä siis ensimmäiset voitaikinaiset tortut tälle vuodelle! 

Leivoin joskus somen sivuilla näkemiäni omenaisia rinkuloita
muistijäljen perusteella ja ohje on tässä nyt minunnäköisenä.  




1. Ota siemenkota omenaporalla pois.
Leikkaa omenasta vajaan sentin paksuisia viipaleita.  
Isonna reikää terävällä veitsellä ja  
kanelisokeroi omenaviipaleet molemmin puolin.

2. Kauli voitaikinalevy hieman pitemmäksi 
ja leikkaa se neljään pystysuoraan suikaleeseen.

3. Vedä taikinasuikale omenaviipaleen reiän läpi puoliväliin 
ja kieputa päät molempiin suuntiin renkaan ympärille.
Tässäkin tekemällä oppii ja hoksaa, miten kieputus parhaiten sujuu!

4.Paista leivonnaiset 225 asteessa 12-15 minuuttia kauniin ruskeaksi.
Kannattaa kurkata myös, että pohja on paistunut riittävästi.

5. Jäähdytä, ripottele tomusokeria pinnalle ja nauti!








Pyhäinpäivän kolmenlaiset leivonnaiset samasta taikinasta.

Omenaiset rinkulat olivat kiva, hedelmäinen vaihtoehto ja lisä 
perinteisille joulutortuille sekä noille omena-kanelisilmäisille kukkatortuille.
Miniä sanoitti, että maku oli kuin omenaviinerissä. 
Taidanpa leipoa isänpäiväksi näitä herkkuja gluteenittomasta valmistaikinasta.

~~~~~

Minkälaisia herkkuja sinä olet tehnyt voitaikinasta kahvipöytään?





 

5. lokakuuta 2023

Savulohipiiras ristiäiskattaukseen

 Leivoin lapsenlapsemme ristiäisiin suolaista tarjottavaa.
Toiveena oli kalatäytteinen piirakka ja 
hyödynsin sen leivonnassa hyvää ja helppoa, 
takuuvarmaa  Kermaruusu-blogin ohjetta.
Leivoin piiraan gluteenittomana.
Ohjeessa näkyy suluissa vaihtoehto, 
jota käytin leivonnassa.

Pohja:

1½ dl vehnäjauhoja (Viljatuotteen gluteeniton vaalea jauhoseos)
1 dl kaurahiutaleita (tattarihiutaleita)
1 dl perunamuusijauhetta
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl voisulaa (75g)
1 dl kylmää vettä


Täyte:

250g savustettua lohta
1/3 kesäkurpitsaa
1/4 punaista paprikaa
10 kirsikkatomaattia
1 pallo mozzarellaa
juustoraastetta
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
mustapippuria 
tilliä

Pohjan kuivat ainekset sekoitetaan keskenään
ja niihin lisätään kylmä vesi sekä sulatettu voi.
Taikina taputellaan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Kesäkurpitsa ja paprika pienitään kuutioiksi,
kirsikkatomaatit puolitetaan ja 
mozzarellajuusto pienitään paloiksi.

Täytteen ainekset laitetaan pohjan päälle ja pinnalle ripottellaan 
tilliä ja ripaus jauhettua mustapippuria 
 sekä muita mausteita makumieltymysten mukaan.

Täytteen päälle levitellään kerros juustoraastetta 
sekä kaadetaan pinnalle kerma-kananmunaseos. 
Paistetaan 200 asteessa n. 30-35 min.

~~~~~~

Kuvien ottaminen piirakasta jäi juhlahumussa vähälle,
mutta se näkyy alakuvassa karjalanpiirakoiden vierellä. 

Nautin piirakan jämiä eväänä alkuviikosta
ja se maistui lämmitettynäkin makoisalle sekä ruokaisalle.






Vauvan ristiäiset olivat pappilassa,
kauniissa, vastikään remontoidussa seurakunnan tilassa.
Miniä oli loihtinut äitinsä kanssa kauniin kattauksen juhlaan.






Kaikki oli niin kaunista ja herkkää.
Syksyinen maisema,
juhlatila ja -tunnelma, kukat ja kynttilät.
vieraat juhla-asuissaan.

Vauvalla oli yllään isomummun neljäkymmentä vuotta sitten 
esikoisellemme ompelema kastepuku.




Oli Mikkelinpäivän,  
enkeleiden ja lasten juhlapäivän aatto. 

 Perinteinen, kaikille juhlavieraille tuttu laulu,
 Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, 
 kajahti koskettavasti.
 
Juhlahetkessä oli neljä sukupolvea läsnä.
Monta rakasta syliä hoivaamassa pientä
sekä pyytämässä enkelien siipien havinaa
pienen Eedit Margaretan elämän matkalle.

♥♥♥












31. elokuuta 2023

Pirja -omenapuu ja omenapiirakoita

Istutimme kolme vuotta sitten keväällä pihaamme
Pirja -omenapuun.
Muistuttelimme toisiamme siinä puuhastellessamme 
vanhan ja viisaan sanonnan,
että aina kannattaa istuttaa omenapuu.
Laitoimme verkon jänöjen varalta
ja hoivasimme puuta kasvun alkuun. 




Ensimmäisenä syksynä nuori Pirja kantoi hedelmän,
yhden ainoan.
Puolitimme sen ja totesimme,
että aika kallis omppu,
kolmekymmentä euroa.
Mutta hintansa väärti! 




Toisena vuonna saimme molemmat omat omenat,
a 15 e kpl.




Kolmantena kesänä omenoita tuli kahdeksan,
mutta niihin tuli rupia ja lopulta ne karisivat maahan.




Tänä kesänä puussa on ollut kymmenen kauniin punaista omenaa
eli pikku hiljaa Pirja alkaa ilmeisesti tuottamaan satoa
ja puun hankintahinta tulee vähitellen "kuoletettua".

~~~~

Oikeasti omenapuusta on iloa muutenkin kuin sadon muodossa.
Omenapuu on kauneimpia alkukesän kukkijoita
ja on mielenkiintoista seurata puun kasvua sekä hedelmien kehittymistä.






Pirjan omenat ovat herkutteluomppuja
ja tuon vanhan marjaomenapuumme omenat puolestaan lähinnä silmänruokaa.

Siskon toi iloksemme omenoita,
joita hyödynsin äsken leivontaan.

Omenapiirakan tuoksu tuntui tänä sateisena iltana
niin kotoisalle, mutta myös syksylle.
Kausiherkun tuoksu- ja makumuistot olivat vahvasti läsnä.




 Tein kolmenlaista piirakkaa.

Yläkuvassa vasemmalla on Kaikkien kehumaa omenapiirakkaa.
Oikealla olevat leivoin täältä löytyvällä ohjeella, klik.
Alemmassa piirakassa on kermaviilitäyte
ja ylemmän täytteessä kokeiluna Uuniomena -rahka sekä tavallinen rahka.

Siinäpä on nyt piirakka huomiseen pullavuoroon,
viikonlopulle ja vielä jää pakkaseen vierasvarakin.






Kirjoitanpa tänne vielä muistiin perheomenapuun tarinan:
Puu oli vahvarunkoinen, reilusti yli kymmenen vuotta vanha
ja se kasvoi tuolla marjapensaiden takana.
Emme olleet suojanneet runkoa enää.

Viime maaliskuussa huomasin,
että omenapuun runko oli kaluttu puolen metrin matkalta aivan
ympäriinsä kuin taltalla hakaten.
Se oli rusakoiden työnäyte ja sen puun loppu.

Puun runko pääsi kuitenkin vielä kierrätyksen kautta uuteen tehtävään.
Huomasin nimittäin somessa jonkun kyselevän tällaista matskua.
Omenapuustamme tuli lopulta puukon kahvoja. 

~~~~

Tällaista omenantuoksuista juttua tällä kertaa täällä.
Ehkä vielä istutamme uuden puun "edesmenneen" tilalle.
Mitä lajiketta sinä suosittelisit minulle tänne Perämeren pohjoiselle rannikolle?
Mikä lajike on sinun lemppari?


























 

23. heinäkuuta 2023

Kesäinen, täyteläinen marjapiiras


Heinäkuu on marjakuu ja marjaisten herkkujen kulta-aikaa.
Olen tehnyt tilaa pakasteeseen 
käyttämällä menneen kesän marjoja ihan surutta 
niin "marjamarjoina" kuin leivonnaisten leipomiseen.
Ja täyttänyt pakastetta toisesta reunasta tuoreilla mansikoilla 
ja kohta toivon mukaan lakoilla sekä mustikoilla.
Sitähän se kesä on ja hyvä niin,
että on marjoja mitä hyödyntää sekä säilöä tulevan varalle.


~~~~
.
Yksi bravuurinini tänä kesänä on ollut 
kermaviilitäytteinen marjapiiras,
jota olen leiponut vieraille useamman kerran mustikoista ja vatuista.




Leivon piirakan gluteenittomana ja 
nykyään laitan täytteen kaksinkertaisena.
Syystä, että Hän, joka ei kuulema tykkää "piimästä" leivonnaisissa,
 sanoi kerran täytteen olevan tämän piirakan ydin 
ja sitä kuulema saisi olla reilusti.

Tie miehen sydämeen kulkee edelleenkin mahan kautta
ja olen nyt sen kerran kun leivon,
herkuttanut Häntäkin oikein "olan takaa"!
Marjoja reilusti ja kermaviiliä kaksi purkkia!




Luottonohjeeni Mamman marjapiiras on seuraavanlainen:

150 g margariinia
1 dl sokeria 
1 muna
3 dl Semperin karkeita jauhoja (tai vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta

Margariini ja sokeri vaahdotetaan,
Seokseen lisätään muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Taikina levitetään vuoan ( n. 28 cm halkaisijaltaan) pohjalle.
Päälle ripotellaan jäiset marjat (5 dl) 
ja seuraavista aineista sekoitettu täyte: 

2 dl laktoositonta kermaviiliä
0,5 dl sokeria
1 muna
1 tl vanilliinisokeria

Paistetaan 200 asteessa n.35 minuuttia.




Mökkiviikon aluksi oli kaunis kesäpäivä.
Katoin meille päiväkahvit ulos ruusukuppien 
ja pakasteesta mukaan nakkaamani piirakan jämän kera.

Olihan se sen väärti,
kun on kesä sekä loma.






Siinä sitten joimme ja nautimme
täyteläisestä kesätunnelmasta,
luonnon kauneudesta, leikatusta nurmikosta
sekä sopivan leppeästä kesätuulesta,
joka piti ötökät loitolla.

Onneksi katoin paremmin silloin ja istahdimme kiireettömästi pihahommien lomassa, 
sillä sen jälkeenpä onkin tihuuttanut vettä päivä toisensa jälkeen.




Meillä on nyt oleskelupaikka myös mökin nurkalla.
Leikkasimme nimittäin vasemmalla olevan ikkunan alta  vanhan juhannusruusun pois.
Ruusu riutui, harmaantui ja kuivi samalla tavalla kuin viime kesänäkin
eikä jaksanut kukkia.
Mikähän sitä vaivaa?
Onko kellään samanlaista kokemusta?




Viimekesäinen roskalavalöytö,
vielä työstämätön valkoinen puutarhapenkki
sai ikkunan alta paikkansa.

Sitä kantaessani muistui mieleeni surkuhupainen tapaus.
Olin sopinut penkin hakemisesta 
ja välitin osoitteen miehelleni.

Hän meni viestiin kirjoittamaani osoitteeseen
ja kertoi tulleensa hakemaan penkkiä.
Talon mies oli ihmetellyt ja sanonut,
ettei heillä mitään penkkiä ole jaossa.
Mies oli huikannut vielä vaimolleenkin,
onko hän luopumassa jostakin.

Mieheni soitti minulle ja ihmetteli asiaa.
Viestiä tarkistaessani huomasin kirjottaneeni talon numeron väärin;
tämä kiva penkki löytyi sitten kymmenen numeroa isommasta osoitteesta.

Että semmoista sattuu ja tapahtuu 
välillä minulle
ja meille.

~~~

Niin hämärä päivä on vaipunut vielä hämärämmäksi illaksi.
On aika sammuttaa kynttilä ja radio.

Kesän ihania herkkuhetkiä Sinulle!