Rokuan syksyisissä maisemissa

Tämän viikonlopun vietimme Rokuan maisemissa.

Olimme suunnitelleet pyöräilevämme siellä,

mutta aktiviteetti vaihtui käteni takia patikointiin ja ulkoiluun.

Onneksi pää ja jalat toimivat kuitenkin hyvin

ja käsikin kulki matkassa mukavasti.

Se oli parasta!

 

Säätiedotukset eivät povanneet kovin raposia kelejä näille päiville,

mutta eivät ne tällä kertaa kyllä pitäneet ihan paikkaansakaan ajallisesti.

Kaatosateiden välillä ehdimme kuitenkin käymään retkillä ja 

saimmepa lauantaina auringonpaistettakin,

joka kruunasi lämpimästi patikkareissun.

Majoittumisen jälkeen teimme lyhyen kävelyretken lähimaastoon.

Parisuhdelenkin,

niin kuin mieheni tapaa sanoa tuollaisista pienistä lenkeistä.

Ihastelimme tyynenä lepäävää järveä ja siihen peilautuvia ruskaheijastuksia.

Kävelimme Supalle, jonne vei esteetön kulkureitti Rokuan hotellialueelta. 

Lauantaina suuntasimme ystäväpariskunnan kanssa Keisarinkierrokselle,

jota kiersimme n. 15 kilometrin verran. 

Kävimme Syvyydenkaivolla, Pitkäjärvellä, Pookivaaralla ja Rokuanjärvellä.

Matkalla saimme kokea tihkusateen ja syksyisen auringonpaisteen lämmön.

Ne molemmat toivat omat elementtinsä luonnon tuoksuihin,

väreihin ja valoihin.

Rokuan maisemat tarjosivat oivan paikan ja mahdollisuuden 

syksyiseen luonnossa liikkumiseen.

Poluilla oli yllättävän vähän väkeä liikkeellä.

Rauhallisuus sekä tilan tuntu oli merkittävä tekijä verrattuna

vuoden takaiseen Pienen karhunkierroksen väen paljouteen Rukan maisemissa. 

Rokuan kansallispuiston luonto on monimuotoista ja vaihtelevaa.

Pieniä, kirkasvetisiä järviä tuntui kimmeltelevän siellä täällä

ja suoalueiden ruska oli minusta niin niin kaunista.

Hiekkaiset polut,

kipakat nousut ja laskut,

tasaiset tantereet.

Taukopaikkoja,

opastetauluja.

valkeita, sinisiä, keltaisia opastepallukoita.

Männikköinen metsä,

valtaisat vaaleat jäkäläpatjat,

 mäntyjen paljaana näkyvät juuristot, joita tuuli ja vesi on kuluttanut,

soiden värikkyys,

juurista muotoutuneet luonnonmukaiset portaikot,

kaikki ihmeellinen ja historiallinenkin,

joka on muotoutunut ja säilynyt tuossa koskemattomassa maastossa.

Sitä se Keisarin kierros oli

ja kaikkea koettua ei saa tallennettua kuviin.

Tunnelmaa, tuoksuja, tuntumaa jalan alla.

Ne pitää itse nähdä ja kokea.

Sunnuntaina piipahdimme kahdestaan vielä 

Kirvesjärven kodalla.

Pyöräily näissä maisemissa jää vielä mielen pohjalle haaveeksi.

Ehkä jo tänä syksynä vielä palaamme tänne?

Oletko sinä käynyt täällä?

Näiden reissukuvien myötä mukavaa alkavaa viikkoa!

Huomenna minäkin yritän palata työn ääreen. 

 

Pieni karhunkierros ja muutama muu pyörähdys

Viime viikonloppuna suuntasin ruskaretkelle Kuusamoon

mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa. 

Olen niin innoissani ja iloinen kokemastani.

Luonnon monimuotoisuus sekä syksyinen väriterapia ja kiva retkeilysää

tarjosivat meille täydellisen elämyksen.

Olin ensimmäisen kerran tällä suositulla ja kuuluisalla karhunkierroksella .

Sinne oli saapunut moni muukin ja

väkeä vaelsi reitillä tasaiseen tahtiin ja 

onneksemme vain yhdelle riippusillalle ehti muodostua jonoa.

Lähdimme aamusta liikkeelle ja saimme automme hyvin parkkiin, 

mutta iltapäivällä autoja oli paljon kaukana tien varsilla. 

Olen kyllä vaikuttunut siitä kaikesta, mitä tämä vaellusreitti piti sisällään

ja miten moninainen luonto sen varrelta löytyi.

Veden pauhu, kosket ja vesiputous, suolämpäreet,

pienet vesistöt, monenlainen metsä ja metsäpohja.

Täydellinen värimaailma,

loppumattomalta näyttävä maaruska ja  koivujen syksynkelta sekä pihlajien puna

saivat huokaisemaan tuon tuostakin itsekseen ja usein ääneenkin.

Lukuisat rakennetut portaat, puiden juurista muotoutuneet luonnon portaat,

juurakkoiset ja hiekkaiset polut,

pitkospuut ja riippusillat.

Siinä sai olla tarkkana mihin astuu, ettei jalka tökännyt juurakkoon tai livennyt portaalta.

Leppoisassa vauhdissa ehdimme katsella ympärillemme ja nauttia näkemästämme.

Matkan varrella oli myös mukavia pysähdyspaikkoja;

laavuja, nuotiopaikkoja ja maiseman ihastelupaikkoja.

Sitä, mitä näimme ja koimme ei voi saada taltioitua kännykän kuviin eikä näihin sanoihin.

Ne painuivat muistikuviin ja verkkokalvoille,

tuoksumuistoihin ja hyvän mielen tunteisiin.

Siellä ns. sielu ja sydän lepäsi.

Kun Kuusamoon asti oli ajeltu päätimme kurkata Ison karhunkierroksen "osiin" ja 

piipahdimme viisi tuntia kestäneen  pienen karhunkierroksen jälkeen

Kiutakönkään maisemissa.

Sinne pääsi joen vartta helppokulkuista reittiä pitkin.

Valtaisan veden virtauksen ja pauhun, hiidenkirnun 

sekä jyrkän punasävyisen kallioseinän rinnalla ihminen oli kyllä pienen oloinen.

Luonnon mahti veti nöyräksi.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Konttaiselle, 

Konttaisen kuhaukselle,

joka reittinä oli lyhyt, mutta haastava.

Kiipeäminen kannatti, 

sillä vaaran päältä avautui käsittämätön upea näköala Rukan ympäristöön,

kuin silmin kantamattomiin ulottuva keltavihreä maisemangas.

Ennen kotimatkaa kiipesimme vielä Rukan rinteille

 katsomaan maisemia siltäkin kantilta.

Jalat kiittivät jo siinä vaiheessa viikonlopun kiipeilytreeneistä.

 

~~~~~~

Tämä oli kyllä hieno reissu.

Syksy antoi kierrokselle, kuhaukselle ja  pienille pyörähdyksille

oman ainutkertaisen silauksensa.

Ruska oli parhaimmillaan, viiden asteen lämpö oli hyväoloinen retkeilysää

eikä ollut enää sääskiä eikä muistakaan "öttiäisiä" ilmassa.

Oli ihana, kun "kotihiiriäiti ja -isä" saivat tsemppiviestejä lapsilta,

että "näitä teille lisää".

Ja kyllä me taidetaan ottaa tämä nyt ohjelmaan,

kun alkuun on päästy.

Varasimme jo kalenterista vuoden päähän viikonlopun

toisillemme, ystävillemme, syksyiselle luonnolle ja liikunnalle.

~~~~~

Syyskuun loppua kohden mennään

ja taas on jo keskiviikko.

Mihin nämä päivät hupenevatkaan?!

 

Hyvinvoinnin vaalimista

Tammikuu, sydäntalven upea talvikuukausi, alkaa olla jo finaalissa. 

Olen saanut viettää tässä kuussa upeita hetkiä itseäni ja omaa kuntoani ajatellen 

sekä vaalia omaa hyvinvointiani.

Minulla oli viimeinen Kiila-kuntoutuksen jakso viime viikolla.

Meillä on ollut mukava ryhmä, jossa jaoimme kokemuksia ja tsemppasimme toisiamme.

Saimme asiantuntijoilta terveystietoa ja fyysisen terveyden vaalimiseen liittyvää ohjausta.

Näillä opeilla on tavoitteena säilyttää työkunto ja työssäjaksaminen mahdollisimman pitkään.

Kuntoutusjakso on  kyllä mieletön satsaus yhden ihmisen työhyvinvointiin.

Tällä jaksolla uusittiin seitsemän kuukautta sitten tehdyt kuntotestit.

Olin aivan mielissäni ja positiivisesti yllättynyt siitä,

miten syyskauden liikunta on edesauttanut kuntoani ja näkyi nyt tuloksissa. 

Tuli mieleen, että oman kunnon kohottaminen on kuin sukan kutomista; 

silmukka silmukalta

kierros kierrokselta

pikkuhiljaa

vähän kerrallaan

välillä enemmän, välillä vähemmän tekemisestä innostuneena.

N

Fysioterapeutin tunneilta jäi mieleen, että istumatyössä pitäisi 

nousta 45 minuutin jälkeen oikaisemaan kroppa,

vaihtaa työasentoa istumisesta seisomiseen tai päinvastoin, 

jaloitella

tai tehdä taukoliikkeitä.

Tuli siinä mieleen tämän ajan tietokonesukupolvi;

nuoret, jotka pelaavat tunti toisensa jälkeen.

Miten heidän ranka kestää sen! 

Myös se on aina hyvä hoksautus,

että  liikunta -liikunnan rinnalla on hyvä olla  myös arjen hyötyliikuntaa.

Ja, että monipuolisuus on myös hyvä muistaa liikuntaharrastuksia miettiessä

ja että vähänkin liikkumista  päivittäin on paljon viikossa!

 

Sairaanhoitaja antoin ajattelemisen aihetta ruokailuun ja ruokailutottumusten miettimiseen.

Laskeskelimme omakohtaisesti saammeko  tarpeeksi

kuituja ja proteiineja,

onko diabetekseen sairastumisen riskiä ja 

millaista on rasvan käyttö.

Kyllähän se on hyvä välillä miettiä  sitä mitä syö ja vertailla tuotteiden ravintoarvoja ja sisältöjä.

Ja  se,  miten paljon sokeria on  esim. 2 dl n Trip-mehussa tai jogurttipurkissa hirvittää aivan.

Näitä sokeripalamäärinä ilmoitettuja mielenkiintoisia visuaalisia vastauksia löydät täältä

klik

***

Yhdellä psykologin tapaamisella kerroimme toisillemme jonkun onnistumisen ilon

ja harjoittelimme antamaan positiivista palautetta ja

ottamaan sitä myös vastaan.

Hyvä, terveellinen harjoitus oli sekin!

***

Kuntoutusjaksot jäivät hyväksi kannustimeksi oman kunnon hoitoon ja

kurssin jälkeisestä fiiliksestä on hyvä ponnistaa eteenpäin. 

Aina ei tarvitse mennä ja liikkua.

Kehonhuoltokin on tärkeää.

Venytteleminen taitaa olla minulle elinikäisen oppimisen paikka. ;)

Tänään oli hemmoteluiltapäivä. 

Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa hermoratahieronnassa.

Ja siitä mahdollisimman tehokkaan hyödyn saadakseni 

olen pitänyt luppoaikaa tämän illan,

siemaillut vettä ja viipyillyt täällä blogistaniassa.

Ehkäpä huomenna aloitan säännöllisemmät salihommat,

sillä uusi salikorttijakso tuli ostettua eilen.

-Kaisu-

Pst. Laiska töitään luettelee, sanoo sananlasku.

Ja kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse, sanoopi toinen. 

Olen jatkanut oman hyvinvoinnin vaalimista 

myös näillä sukankutomisilla, jonka alkumetreistä oli päivitys täällä.

Kotoilua, sohvan nurkkassa viihtymistä

ja siinä samalla omissa ajatuksissa viipyilyä.

Nämä sukat ovat pojalleni

ja näihin tulikin  pitkästi jalkaterää. <3

Nilkkasukat toiveesta

-hänellekin.

Tein resorin ja kantapään niin kuin äiti ruukaa tehdä

eli kutomalla oikean silmän takareunalta. 

Varresta tuli ryhdikkäämpi

ja kantapäähän tuli omanlainen kuvioneule tällä tapaa.

Ja vielä pitää muistiin kirjata itselle,

että nämä olivat jo kahdeksannet sukat.

Ja yhdet nilkkasukat on taas tilauksessa!

Melomassa työporukan kanssa

Eilen oli yksi alkukesän kauneimmista päivistä ja se sopi meidän työporukalle oikeinkin hyvin.

Olimme nimittäin varanneet opastetun melontareissun kaupunkimme lähisaareen.

Tämä oli minulle (niin kuin taisi olla meille kaikille) ensimmäinen kerta ja sitä myöten mieleenpainuva elämys ja mukava kokemus. Opas antoi meille pikaohjauksen ja sen jälkeen lähdimme kanavaa pitkin merelle ja saaren laavua kohden. Siellä nautimme retkenjohtajan keittämät nokipannukahvit ja evässämpylä ja makkarakin maistuivat hyvälle siellä luonnon helmassa. 

 Kaikkialla niin paljon kaunista. Saaren nurmi täynnänsä ahomansikan kukkia ja rannoilla terhakat tyrnipuskat odottivat omaa aikaansa puhjeta marjaloistoonsa. Paluumatkalle tyyntyvä veden pinta, lintujen lennot sinistä taivasta vasten, joutsenperhe poikasineen. Kesä ja ihmisten hymyilevät kasvot.

Olen asunut jo kauan täällä, mutta saaristo on jäänyt minulle sisämaan kasvatille aivan tuntemattomaksi näin kesäaikaan. Auringon paisteisessa vesirajassa liukuessa koin valtavaa vapauden tunnetta, mutta toisaalta suurta kunnioitusta veden massaa ja valtaa kohden. Sitä samaa toisaalta kuin talvella jäällä kulkiessa.

Olen aina katsellut melojia rannalta ja ihastellut, sitä kepeää menoa veden pinnalla. Olen mielissäni siitä, että olen nyt kokeillut tätä kesäistä lajia. Että olin uskaltanut lähteä mukavuusalueeltani ja onnistunut ilman kippaamista veteen! ;)

Me kaikki olimme tyytyväisiä tähän työhyvinvointipäivään ja sen antiin. 

Liikuntaa, 

tuttua, turvallista melontaseuraa,

haastetta,

 elämyksiä, 

luonnon rauhaa ja kauneutta.

Mitäpä muuta sitä kolmeen tuntiin mahtuisikaan!

Toki  lisäksi vielä kehollinen tuntemus;

ihana raukeus, 

kun pieni jännitys ja reissun täyttymys sulautuivat yhteen.

Kiitos huikealle oppaalle,

kiitos  huipulle työtiimille.

 

-Kaisu- 

Jk. Se harmittaa, että kännykät jätettiin rannalle.

Olisi saanut ihania kuvia.

Nyt ne ovat muistoina sydämen sopukassa.

Puolukkahyytelön keittämisestä kiertoharjoitteluun

Mieheni toi lauantain metsäretkeltä toista sankoa puolikypsiä puolukoita.

Olin vähän ihmeissäni mitä niillä teen.

Mieheni hoksasi, 

että eikö niistä ruukata tehdä hyytelöä.

Me emme ole sitä koskaan tehneet,

kun olemme survoneet aina puolukat survokseksi.

Tänään  keitin pari satsia hyytelöä netistä ottamani ohjeen mukaan.

Uskomatonta se pektiini, jota marjoissa on luonnostaan. 

 Sokerin sekottamisen jälkeen hyytelö alkoi 

tosiaankin hyytyä ilman ylimääräisiä hyytelösokereita.

Ihanan näköistä ja herkullisen makuista.

Kaunis lisä liharuokien kanssa tarjottavaksi ja vaikkapa kääretortun täytteeksi.

Lasipurkit oli vähän vähänä; 

osan laitoin hyytelön pakastepurkkeihin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään oli työpaikkaliikunnan syksyn eka kiertoharjoittelu kuntosalilla. 

Minä niin tykkään siitä harjoittelutyylistä. 

Siinä tulee tehtyä liikkeet 'satasella' ja harjoitettua kaikkia lihaksia tasaisesti. 

Nyt on niin hyvä mieli ja olo tuosta punnertamisesta. 

Viime talvena tätä ryhmää ei ollut ja kovasti sitä kaipasin.

 Hyvä lisä juoksemisen lisäksi. :)

Kotia tultuani vitosluokkalainen päätti virittää tulet takkaan. 

Vuolee lastuja takan edessä. 

On kuulema näin syksyllä tunnelmallista, kun on tuli takassa! 

<3

Ei kai tässä enää muuta jaksa.

Saunoo, pöyhii tyynyn ja köllähtää levolle.

Mutta sitä ennen pitäisi venytellä!

Siis pitää venytellä.

Se on minusta niin työlästä ja meinaa aina kotia tultua unohtua.

~~~~~~~~~~~~~~

Minkälaista liikuntaa sinä harrastat.?

Yksin vai kaverin kanssa?

Liikkumisen iloa Sinullekin!

Kaisu

Levin maisemissa

Joskus on hyvä lähteä omalta mukavuusalueelta pois,

sanotaan.

Tähän ajatukseen on helppoa yhtyä ainakin nyt, 

kun Levin reissu on tehty 39 varhaisnuoren kanssa. 

Niin kuin viime postauksessa arvelinkin, me aikuisetkin saimme tältä retkeltä paljon; 

yhdessäolon hyviä, iloisia hetkiä sekä

hienoja elämyksiä ja kokemuksia luonnon helmassa.  

Meillä oli iloinen, reipas ja eläväinen porukka reissun päällä! <3

Tämän ikäisten kanssa on pidettävä langat käsissä,

on varauduttava luovimaan erinäisissä tilanteissa ja pystyttävä joustamaan suunnitelmista. 

Homma hoituu, kun nuortenkin ääni pääsee kuuluviin ja heidän jutuille annetaan tilaa sekä aikaa.

On oltava toimintaa ja tekemistä

ja tietenkin aimo annos ruokapuolta! ;) 

Siinä oli haaste,  puite ja työnkuva, jota kuuden aikuisen voimin teimme ja jaoimme.:)

Heti perille päästyämme kävimme kirmailemassa Levin rinteellä 

ja katselemassa sieltä maisemia.

 Leikit ja pelit olivat mieluisia ja niitä leikittiin. 

Leikkien kautta tutustuimme toisiimme

ja moni tuntui saaneen matkalla uusia kavereitakin. :)

Lauantaiaamun Lipunryöstö karisti unihiekat tihkusateiseen metikköön. 

Mökkiläiset leikkivät keskenään omatoimisestikin

 ja erityisesti Läpsy -leikki nousi suosituksi jutuksi! :)

Automatkalla oli myös tietokilpailuja, joissa porukka oli aktiivisesti mukana 

ja lapsilla olikin tosi paljon tietoa eri aihepiireistä!

Sää oli mitä melkoinen tämän kesän säät huomioiden! 

Ajoittain vähän pientä tihkusadetta ja lämpötila toistakymmentä astetta! 

Immeljärven vesi oli kuulema raitista, mutta rohkeasti lapset pulahtelivat sinne 

ja kirmasivat sitten saunan lämpöön. 

Neljä  mökkiä eli täyttä elämää kahden yön seudun ajan!:)

Kätkä -tunturin laelle kapuaminen oli toki tämän retken haaste ja kohokohta.

Sinne kiipesivät kaikki - nuorimmaisetkin, tulevat nelosluokkalaiset.

Tsemppaamisen ja huumorin sekä yhdessäkulkemisen voima on valtava! 

Niiden voimalla jokainen jaksoi kuin jaksoikin kiivetä, askel askeleelta eteenpäin.

Silmäni lepäsivät, kun näin ihanat vanamojen keijuhameet 

siivittämässä matkaamme vaaleanpunaisina mättäinä. 

Näimme livenä  myös koulukirjoissa opetetut vaivaiskoivut ja varvut sekä käkkyrämännyt.

Ja ylhäällä koimme sen, että huipulla tuulee!

Näkymät ylhäältä olivat valtaisan avarat,

pysähdyttävät, puhuttelevat.

Mielessä soi laulu

"on kaunis synnyinmaamme,

maat, metsät, järvet sen".

Joku kapusi loppumatkan avovarpain, kun kengät hiersivät.

Laavun siintäminen alhaalla antoi sinniä viimeisillekin,

jotka kutsuivat itseään "etanoiksi".

"Hirvet" siellä olivat tehneet makkaratulet.

Varasukkia ja empatiaa löytyi tankkauksen lisäksi ja 

niin jalat saivat uutta intoa paluumatkalle.

~~~~~~~~~~~~

Lauantai-iltana oli kysyntää rakkolaastareille.

Joillakin oli oikeasti tullut pieniä rakkoja, 

mutta "valelääkäri"  elvytti laastareilla muitakin matkasta uupuneita jalkoja ja kantapäitä. 

Lumehoitoa, huomiota ja kosketusta 

matkan väsyttämille kantapäille, pienille urhoollisille! <3

Reissumme kesti perjantain puolesta päivästä sunnuntai-iltaan

ja se aika oli täynnänsä elämänmakuista talostelua,

iloa ja huumoria,

kotoisia vaateläjiä ja kenkäkasoja. 

Näppärästi he kuitenkin siivoilivat paikat ja keräilivät omat tavaransa mukaan. <3

Niin kuin  jo totesin,
kannatti jättää kotoinen mukavuusalue,
 tuttu arkirutiini hetkeksi taakse
ja  ottaa haaste  retken huoltajana vastaan. 

Saimme mieheni kanssa mukavia muistoja ja kivoja uusia nuoria tuttavuuksia.

Saimme elää todeksi sanat

"Sen, minkä annat toiselle,  tulee takaisin moninkertaisena!"
Kiitos kaikille mukanaolleille ja  myös kotijoukoille tsempistä!

,

~~Kaisu~~