Kolme kesäkuista k -kuvaa

Kesäkuu meni. 

Kaunis kesäinen, kukkaisa kuukausi. 

Tässä kuvani Kesäkuun kolme kuvaa -haasteeseen. 

Koti ja kuisti. 

Kodin tervetulotoivotus tuntui illalla myöhään kotiutuessamme 

niin rakkaalle ja kauniille.

Kukkapenkki ja koreakärsämöt. 

Kesästä kesään lempikukkani. 

Luottokasvi, pitkään kukkiva perenna,

josta saa näyttävän ja kestävän kimpun kukkamaljakkoonkin.

Kuunliljojen kirjoa. 

Kuunlilja on helppohoitoinen, hyötyisä perenna.

Kaunis kaikissa sävyissä, 

näyttävä niin kukkapenkissä kuin ruukussakin. 

💚

Näiden kuvien myötä kauniita kesäisiä hetkiä 

ja heinäkuun helteitä.

Kohta onkin sitten synttäripäivä tällä blogilla. 

Jääpä kuulolle! 

 

Jo joutui armas aika

Suvivirren aika. 

Aina yhtä sykähdyttävä päivä. 

Aamulla varhain kiertelin ulkosalla  

ja tunsin kuinka lämmin päivä heräili. 

Lehtikään ei liikahtanut 

-ja se tuulettomuus tulee kyllä meilläpäin 

aina huomioitua sekä mainittua.

Omenapuuhun oli puhjennut kesän ensimmäiset kukkaset

 ja metsänreunasta löysin ilokseni metsätähtiä. 

Tuomi on aloittanut juuri kukintansa 

ja valkeat narsissit ovat nyt täydessä kukassa. 

 Näytti niin kauniilta 

ja tuli juhlan tuntu siinä sinisen taivaan alla 

valkoisia kukkia ihastellessa. 

Monissa kodeissa vedettiin tänään 

lippu salkoon juhlan kunniaksi. 

Meidän kotona ei ollut juhlia tälle keväälle, 

mutta kävimme juhlimassa kummitytön valkolakkia.

Ja muistin toki ajatuksissa lapsenlapsia,

 joilla on monenlaisia nivelvaiheita koulutiellään.

On varhaiskasvatuksen aloittava pieni, 

eskarista kouluun siirtyviä,

alakoulusta yläkouluun lähteviä,

peruskoulun päättävä ja kaksi rippikoulun aloittavaa.

Jokaisen koululaisen ja opiskelijan elämässä kevät on 

aina yksi askel eteenpäin koulutiellä 

ja kesäloma tervetullut aika. 

Merkittävää hänelle itselleen, 

mutta myös haikean ihanaa myös vanhemmille 

-ja isovanhemmille.

~~~~

Minua kosketti äskettäin lukemani Maaret Kallion ajatus:

’armollinen ja hyväksyvä katse on 

tärkein lahja, 

jonka voimme todistuksen saajille antaa’.

Sitä rakastavaa katsetta koululaiset kaipaavat suvivirren päivänä ja joka päivä.

💗

Juhlistimme kesäkuun ensimmäistä päivää jäätelötötteröillä museorannassa.

Jäätelökesä! 

Ilmassa oli vahva kesän tuntu.

 

Peltipulla

Minulla alkoi eilen yhtäkkiä kolottamaan pullahammasta.

Olen itse ollut vehnättömällä ruokavaliolla jo parin vuoden ajan

ja olen kokeillut monenmoisia korvailevia pullaversioita aikojen saatossa.

"Pullantuskassa" mieleeni palautui lapsuuskodissa leivottu peltipulla.

Laitoin viestin äidille, josko hän laittaisi kuvan reseptistä.

En malttanut kuitenkaan odottaa ohjetta ja 

 päätin kokeilla Valion vanhanajan peltipulla -reseptiä,

jolla leipoutui  peltillinen

 oikeinkin maistuvaista ja pehmeää pullan korviketta.

Leivoin peltipullan maidottomana (vesi)  ja 

gluteenittomana (Viljatuotteen vaalea jauhoseos)

ja laitoin taikinaan tuplat sokeria sekä reilummin kardemummaa.

~~~~

Innostuin ohjeesta ja tein tänään samaisella ohjeella 

tulevia juhlia silmällä pitäen kranssiversion.

Nostelin taikinaa lusikalla kahteen irtopohjavuokaan ympyrän muotoon

ja jätin taikinan tasoittelematta.

Kranssista tuli mielestäni tosi hyvä

sekä maultaan että  näöltään, 

joskin matala.

Kranssi on juhlavampi kuin peltille tehty levypulla.

Tulevaan juhlakranssiin laitan puolen annoksen yhteen kranssiin

niin saan siihen korkeutta ja riittävästi kokoa muutenkin.

Alakertaan tullessaan nuorimmainen sanoi,

että täällä tuoksuu pullataikina.

Mielenkiintoista ja hellyttävääkin, 

miten pienestä määrästä taikinaa nousi kotiin se tuttu pullan tuoksu

joka sai pojan kyselemään taikinapaakkua maistijaiseksi.

Pikapulla, pannupulla tai peltikranssi,

nimellä ei niin väliä.

Pääasia, että  pullankaipuu oli tyynnytetty

ja taitaapa erityissruokavalioisten pullapuoli juhliin olla nyt mietittynä.

~~~~

Oletko sinä tehnyt peltipullaa?

Tämän tekeminen on kyllä kätevää ja nopeaa 

eikä tarvitse käsiäkään laittaa taikinaan. 

Saimme arjen juhlahetken.

Pullantuoksua ja tiistai-iltapäivän pullakahvit

kesäisissä tunnelmissa. 

🧡

Paluupostissa tuli kuvaviesti äidin reseptistäkin,

sellaisesta Kotikokki-kortista,

joita säilytettiin muovisessa rasiassa.

Muistatteko niitä?

Äidin resepti oli tällainen:

5 kkp vehnäjauhoa

3 kkp sokeria

2 kkp sulatettua margariinia

4 tl leivinjauhoa

2 munaa

3 kkp maitoa

päälle kanelia ja vaniljasokeria

🧡

Joku päivä kokeilen tätäkin,

gluteenittomana varmaankin.

 

Kesälomakranssi

Lomailimme yhdeksän päivää lapsuuden mökkimaisemissa

 ja -olosuhteissa.

Mieli on mukavasti nollautunut kotiarjesta 

ja nyt on jo kova ikävä omaan kotiin ja arjen rutiineihin

sekä juoksevan veden ja vesiklosetin pariin.

Tänä aamuna kävin siskoni kanssa kävelyllä.

Keräilin tien viereltä kesäkukkia ja heiniä,

joita sidoin kranssiin kotiinviemisiksi.

Näitä heiniä ja luonnonkukkia olen katsellut tällä rannalla ja mökkitien varsilla,

lapsuuden mökin tienoilla jo reilun viidenkymmenen kesän ajan.

Tein kukista kesälomamuistojen kranssin.

En toki tiedä, miten nämä luonnon kauneudet kuivahtavat tuohon kehälle,

mutta hellästi ne siihen asettelin.

Kokeilevalla otteella,

 luottavaisesti,

että siihen ne asettuvat toistensa lomiin täydellisesti.

Ihan niin kuin elämässäkin asiat,

kaikenlaiset muistot ja tunteet lopulta asettuvat elämän helminauhaan

toisiaan täydentäen ja kaunistaen.

Sää oli kovin epävakainen koko lomaviikon.

Siitä huolimatta pääsimme pyöräilemään meidän molempien lapsuuden raiteille ja reiteille.

Poljimme järven ympäri sukulaisten kanssa ja kilometrejä kertyi lomaviikolla lähemmäs kolmesataa.

Lapsuudessa pitkiltä tuntuneet matkat näyttäytyivät nyt lyhyiltä, mutta edelleen niin tutuilta.

Vuodet ja vuosikymmenet olivat arvatenkin muuttaneet maisemaa kotipitäjässä:

tuttuja taloja oli purettu ja metsiä oli kasvanut tilalle

sekä myös toisinpäin, että uusia taloja oli rakennettu ja metsiä kaadettu.

Olimme hetken yhteisen menneisyyden,

tuttujen maisemien ja tarinoiden äärellä.

Vanhatko ne palaavat juurilleen muistelemaan?

Lapset ja lapsenlapset pitivät meidät kiinni tässä hetkessä piipahtaessaan luonamme.

Heillä on omat kesälomamuistonsa tällä rakkaalla rannalla

ja tämän kesäiset yhdessäolon hetket ovat taas tulevien vuosien muistoja.

Kohta kuusikymmentä kesää nähnyt

pieni tuttu saunamökki komistui kovasti, 

kun se sai uuden kirsikanpunaisen maalipinnan.

Yhdessä puuhasteltiin pieniä hommia mökin tulevien kesien varaksi ja iloksi. 

Kaihoisana suljin mökin oven

ja katsoin kauas järven selälle.

Viimeistään vuoden päästä tulen takaisin.

Silmät kostuivat väkisin ja mieleen nousi runon säkeet:

Suvimaisema:

lahdentyven, saunaranta ja vene

ja helle, männikön tuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku.

Isä hei!

- Lauri Viita -

❤

 

Luonnonkukkien päivänä

Tänään on luonnonkukkien päivä, klik

ja tämän vuoden kukka on mäkitervakko.

Sen rinnalla kaikki luonnonkukat ovat huomionsa ja  päivänsä ansainneet

sekä luontoretketkin, joita tänään on järjestetty ympäri Suomen 

luonnonkukkien tyyssijoille.

Täälläkin olisi ollut tänään opastettu retki kukkaniitylle.

Aamulla satoi kuitenkin vettä kaatamaalla 

ja olin sen verran mukavuudenhaluinen, 

että päädyin jättämään retken väliin.

Kulkiessani ja katsellessani

noita peltojen ja tienvarsien värikkäitä kukkijoita

ja metsän pohjalla kasvavia pieniä kesiemme kaunistajia

yritän palautella mieleeni niiden nimiä.

Ja aina löytyy mieluisia yllätyksiäkin.

Vastaikään nimittäin löysin läheiseltä metsäpolulta vaaleapunakukkaisia metsätähtiä

ja pyörälenkillä bongasin ison alueen 

suloisia, erisävyisiä kissankäpäliä,

joita en ole vuosikausiin nähnyt.

Ja suopursukin kukkii jo.

Tuntuu todellakin siltä,

 että "on lyhyt linnunlaulu, huvi,

ja kukkain kukoistus, ja riemu muu".

Että kaikki luonnonkukat kuin perennatkin kukkivat niin nopeasti

tänä(kin) kesänä

ja kukkaisloisto on harmiksemme vain hetken kauneutta .

Nyt kukkii niittyleinikki keltaisenaan.

Tuo myrkyllinen kasvi, 

jota lehmätkin kaihtavat,

on yksinkertaisuudessaan niin herttaisen kaunis.

Niittyleinikin rakenne opiskeltiin neljännellä luokalla 

opetustaulun visuaalisen tuen mukaan niin perusteellisesti,

että vieläkin ne nousevat vahvasti mieleen muistin sopukoista.

Hede, emi, sikiäin, luotti,

liuskalehtinen,

maavarsi.

Niin ne tärkeät sanat kuuluivat.

Nuo herkät, keltaiset leinikit kuivuvat kauniisti

ja säilyttävät värinsä hyvin. 

Ne vetäytyvät kuivautuessaan, 

joten kimppu saa olla tuoreena reiluhko.

Nuorena äitinä keräsin kesäisin niittyleinikkejä

lasten kanssa ulkoillessamme.

 Ne olivat sitten kesäisiä muistoja,

jotka  toivat väriä sisustukseen ja piristystä arkeen.

Eilen keräsin pitkästä aikaa niittyleinikkikimpun ja ripustin sen

 tuvan mökin kattoon,

leipälapion varteen kuivamaan.

Kun on poutasää,

taidan kerätä kimpun jos toisenkin.

Kappaleen kesän kauneutta iloksi tuleviin päiviin.

Keräätkö sinä kukkia tai heiniä kuivamaan?

Mitkä onnistuvat hyvin ja säilyttävät värinsä?

 

Vielä tässä kesässä, tässä maisemassa

"Tämän maiseman syliin synnyin 

metsän kämmenelle 

Opin hengittämään sen tahtiin 

Syvään. Kiireettä. 

Opin sen askeleet. Laulut. 

Sen osaksi juurruin. 

Opin näkemään metsän puilta, 

puut metsältä. 

Kuulemaan perhosen lennon, 

näkemään tuulen liitelyn 

niityn yllä. 

Nyt 

missä tahansa 

mutta kotona tässä maisemassa."

-Maaria Leinonen-

Niin täydellisesti nämä runon sanat ja säikeet sopivat 

elokuun viimeisen viikonlopun tunnelmiin

ja suomalaisen luonnon päivään,

joka sattui juurikin kesäisen mökkikauden lopettajaispäivään.

Nautimme aurinkoisessa säässä suomalaisen kesän suloisuutta ja lämpöä

sekä luonnon kauneutta ja luonnossa liikkumisen vapautta. 

Kuuntelimme muuttomatkaa suunnittelevien lintujen laulua ja 

ihailimme neitoperhojen lentoa kukasta kukkaan.

Perinteiseen tapaan kaikki "kynnelle kykenevät" lapset perheineen 

tulivat savusaunomaan ja iltaa istumaan mökille.

Pienimmät tuumasivat saapuneensa serkkuleirille. 💕

Oli sellainen "vielä kerran kesä" -päivä.

Kun aurinko laski illalla,

kylmä hohkasi tienoon keveään sumuun

ja aamulla kostea nurmikko kimalteli auringossa valkeiden seittien peitossa.

Ne muistuttivat vaivihkaa tulossa olevien aamujen kuuratunnelmista.

Kun kuljet 

tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen.

- Maaria Leinonen-

~~~~

Se oli vielä hetki tässä kesässä

tässä tutussa maisemassa

tässä vihreydessä.

Kesä hiljalleen kypsyy

ja luonto vaihtaa värejään! 

Kohta olemme jo syksyn kellassa ja kullassa,

uusissa tunnelmissa,

uudessa ilossa.

 

Betonissa kastellulla kankaalla tuunattu ruukku

Useampana kesänä betoniaskartelukärpänen on puraissut,

ennemmin tai myöhemmin,

vaikka luulinkin sen lentäneen jo minun ohitseni.

Varastosta löytyi innostukseksi viime kesäinen kuivabetonisäkki,

joka oli hyvä käyttää jo pois

ja pitihän se uusi säkkikin lopulta käydä ostamassa.

Olipa mukava taas puuhata tuossa oman askartelupuojin tienoilla

ja katsella jemmaamiani kipposia ja kapposia "sillä silmällä".

Tein muutaman ruukun sankkoihin  

sekä ruusuja silikonivuokaan.

Kun laitoin kuvia Instaan tekeleistä,

tuli toive tehdä näistä betoniaskarteluista päivitys tänne

ja tässä se nyt tulee.

Puojin nurkasta löytyneestä 

keskeneräisestä projektista teen oman postauksen myöhemmin.

~~~~

Eteeni tuli taas kerran ruskea muoviruukku,

johon olen yrittänyt valaa betoniruukun pari kertaa huonolla menestyksellä.

Sisäruukku on nimittäin  mennyt alaosassa liian lähelle

päälyruukkua ja valu on sitten särkynyt.

Meinasin laittaa ruukun jo poislähtevään kasaan,

kunnes hoksasin, että sen voisi päällystää sementoidulla kankaalla.

Kun se  oli niin kauniin mallinenkin.

Tuli mieleen, että "aika tavaran kaupihtee"

kun vaatekaapista löytyi tuunaukseen sopiva vanha pitsipaitani.

Leikkasin paidan kainaloiden kohdalta poikki ja 

kavensin vähän harsimalla yläosaa kohti.

Harsin yläreunaan kiristyslangan,

jolla sain reunan suppuun ja 

rypistyksen avulla kangas asettui hyvin ruukun alle.

Upotin pitsikankaan veteen kostumaan

ja tein S30 betonista betonivellin,

jossa pyöritin kankaan perusteellisesti.

Sen jälkeen asettelin sementoidun kankaan ruukun päälle 

ja paidan helmaosan asettelin  ruukun sisälle tasaisesti.

Jälkiviisaana totean,

 että tuon ruukun olisi voinut ehkä maalata ennen kankaan laittamista sementillä harmaaksi

ja ainakin ne pari tarraa olisi voinut hinkata pois

-mutta tämä ruukku on nyt tässä.

Lämpimän sään ansiosta ruukku kuivui tosi pian

ja pääsin kuvaamaan sen mökiltä löytyneen verikurjenpolviruukun kanssa. 

Eli tämä voisi olla joko suojaruukku tai kukkaruukku,

jonka pinnalle suihkautan lakkaa ennen varsinaista käyttöönottoa.  

~~~~

Oletko sinä kokeillut betoniaskartelua?

Tämä on nimittäin aika mukavaa hommaa,

jossa löytyy aina uusia ideoita kokeiltavaksi.

Toki sotkua tulee,

mutta näin kesäaikana on kätevää ulkona vesihanan lähellä touhuta.

Tästä tuli vaihteeksi tällainen erilainen betoniaskartelu muoteissa tehtyjen jälkeen. 

Ajatukseni työstää jo säkkikangasta toisen muoviastian päälle.

Siitä tulisi kyllä kaunis valettu betoniruukkukin,

mutta en ole löytänyt siihen sopivaa sisäruukkua.

Kahtellaanpa, miten sen ajatuksen käy!

Kesäloman viimeinen viikonloppu on lauantaiehtoossa.

Olemme saaneet nauttia täällä kahdestaan kiireettömyydestä,

 elokuisista hellepäivistä ja 

meren raikkaasta uintivedestä sekä

keltaisenaan kukoistavasta pellosta mökin ympärillä.

 taivaan sinestä,

metsän vihreydestä, 

perhosten lennosta ja 

kaikesta siitä kauniista mitä luonto elokuussa tarjoaa.

On ollut ihana loma.

Olen saanut tehdä käsilläni moninaisia asioita,

olla yhdessä perheeni kanssa erilaisilla kokoonpanoilla 

ja pari pätkää ihan itseksenikin.

Päällimmäisenä on  kiitollisuus kesän lämpimistä päivistä,

kauneudesta

ja mukavasta levollisuudesta.

Maanantaina on mukava avata työn portti

ja aloittaa arkinen aherrus työn ääressä.

Onneksi kesää on jäljellä

 työpäivien jälkeenkin! 

Kaikkea ihanaa koteihinne,

kesäloman jälkeisiin päiviin ja niihin tilanteisiin, 

mitä saapuva syksyyn taittuva kesä tuokaan tullessaan.

 

Rippijuhlien jatkoista serkkuleiriin

Isossa perheessä pitää usein organisoida ja ennakoida asioita hyvissä ajoin

ja huomioida monia muuttujia, aikatauluja sekä välimatkoja.

Niinpä pidimme nuorimmaisemme rippijuhlien jatkot mökillä perheen kanssa 

heinäkuun viimeisenä sunnuntaina, josta sitten kätevästi pääsimme jatkamaan serkkuleirin viettoon.

Jotkut eivät olleet nähneet toisiaan vuoteen,

joten jälleennäkemisen iloa oli ilmassa.

Mieheni lupasi keittää lohikeiton juhlavieraille

ja hän hoitikin sen aineksien hankinnasta tarjoiluun asti.

Ja kyllähän lohikeitto maistui niin lapsille kuin aikuisillekin.

Täytekakku oli mökkiversio,

johon leivoin neljä kerrosta uunipellillä ja väliin mansikkakermavaahtoa.

Löysin mesimarjapaikastamme kypsiä meskuja.

joita ripottelimme kakun päälle.

Useimmille mesimarja oli uusi makututtavuus

 eikä meidän kakkujen päällä ole ennen mesikoita kyllä ollutkaan.

Toivoimme papan kanssa serkkuleirille 

aurinkoa ja enkeleitä

ja siitä on iloinen sekä kiitollinen mieli, että se toivomus toteutui.

Leiriajan oli hellelukemia

ja mitään haavereita ei sattunut,

vaikka tällaisessa porukassa voisi sattua ja tapahtuakin monenmoista.

Vanhin lapsenlapsi oli nähnyt muun muassa rantanurmella käärmeen,

joita ei ole koskaan ennen näkynyt mökkimaisemissa.

Emme olleet suunnitelleet päiviin mitään erityisiä tekemisiä,

vaan lapset itseohjautuivat mökin pihapiirissä touhuihinsa ja leikkeihinsä. 

Uiminen oli toki näiden päivien ehdoton juttu.

Kun hyvästellessä kysyin jokaiselta erikseen,

mikä oli ollut mukavinta ja mieleenpainuvinta,

niin vastauksina oli

yhdessäolo ja kauempana asuvien serkkujen tapaaminen,

leikkiminen, 

uiminen,

poliisi ja rosvo-leikki,

pallo paikalla -leikki,

naulaaminen ja puutyöt papan kanssa,
kauppaleikki,

leikkimökissä leikkiminen,

keinuminen,

eväät rannalla,

mustikoiden poimiminen,

traktoriajelu metsässä.

"kaikki".

Aitoja vastauksia.

Eli niitä lasten perinteisiä juttuja ja mökkitekemisiä.

Muonavahvuutta oli mukavasti läsnä

 eli sain kokeilla mökkioloissa "suurtalouskokin" -roolia.

Otimme ensimmäisen kerran pariin leiriruokailuun käteviä Feelian liha- ja jauhelihakeittoja.

Siitä isommasta paketista tuli 10 litraa keittoa, joka meni melko lailla kaikki yhdessä ruokailussa.

Uudessa uunissa on hyvän mallinen, kuuden sentin korkuinen uunipelti,

jossa olikin nyt kätevä tehdä makaronilaatikkoa.

Riisipuuro ja juuri poimituista mustikoista tehty soppa on aina maistuva serkkuleirieväs 

samoin kuin muurikalla paistettu pyttipannu.

Leiriperinteenä on lasten poimimista mustikoista leivottu mustikkapiirakka

sekä iltapalaksi lämmitetyt lihapiirakat ja karjalanpiirakat.

Parina päivänä leivoin peltileipää, joka hupeni kyllä pian parempiin suihin.

Säännöllisestä muonittamisesta huolimatta aina välillä  joku kerkesi kysymään,

milloin syödään ja mitä on ruoaksi.

Ihania ovat, kun ruoka maistui ja kyllähän sitä energiaa toki kului ulkona touhutessa.

Meillä on ollut vuosien ajan käytössä nimikkomukit, jotka ovat käytössä ruoalla

ja niitä säilytetään pihalla hanakannun vieressä, 

josta he voivat ottaa vettä janojuomaksi touhujensa lomassa.

Kävimme uimassa merenrannassa päivällä pari kolme tuntia koko porukalla ja

pihassa uinti jatkui sitten altaissa ja paljussa.

Eipä tarvinnut illalla unta houkuttaa eikä hyssytellä ketään! 

Helle ehti kuivata uintien välissä uimareiden pyyhkeet,

joita olikin kuivamassa siellä ja täällä.

Monta kertaa ääneen ihastelin aurinkoisen sään ihanuutta ja sitä mitä se meidän leirille merkitsi.

Entä jos olisi satanut ja salamoinut?

Moni asia olisi ollut toisin

kattojen alla touhutessa.

Serkkuleiri on lastenlasten mielestä kesän kohokohta

ja kyllä se taitaa olla sitä myös heidän vanhemmilleenkin.

Meillä oli vielä voimia ja terveyttä tämän järjestämiseen 

ja rohkeutta ottaa tämä ihana porukka vastuulle.

Vanhimmat lapsenlapset auttoivat meitä ja huolehtivat pienistä serkuistaan

 mm. ruokailussa ja hammaspesuissa.

kun omat nuorimmaisemme olivat töissä leirin aikana.

Kyllähän leirin järjestäminen vaatii vaivannäköä, 

ruokailujen ja nukkumisien miettimistä,

henkistä asennoitumista sekä

 kevyitä yöunia leirin aikaan, 

mutta kyllä leiri antaa meille isovanhemmillekin.

Muistoiksi jäi taaskin monia mukavia hetkiä, sattuvia sanontoja

sekä ihania kohtaamisia. 

Ennen kaikkea saimme olla hetken "päineen heidän kanssaan" 

ja siinä yhdessä talostellessammee tutustua lastemme lapsiin ja heidän ainutlaatuisuuteen.

~~<3~~

Kun siivoilimme siinä mökkiä,

lankomies tuumasi

"että kovin on hiljaista",

piipahti rannalla ja palatessaan sanoi siellä näkyneen pienten tepastelijoiden jalanjälkiä.

"Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä

hiekka on väsynyt."

-S.Harmaja-

~~~<3~~

Tienoo hiljeni.

Askelten kaiku ja lasten äänet jäivät soimaan mielen perukoille.