Islantilaisten neuleiden pauloissa

Niin kuin monta kertaa olen jo täällä todennut,

ja edelleenkin kirjoitan,

en koskaan uskonut neulovani kuviollisia neulepaitoja.

Vuoden aikana olen nyt kuitenkin tehnyt islantilaisia neuleita kiitettävän määrän

ja oppinut monenmoisia asioita neulomisen saloista,

joita löytyy mm. videoista ja Islantilaisia neuleita -ryhmästä.

Olen oppinut kolmen puikon päättelyn, jolla tulee siistit kainalosaumat

ja lankadominanssikin on alkanut onnistua pikkuhiljaa.

Ennen kaikkea olen saanut valtavasti onnistumisen elämyksiä

ja hyvää mieltä siitä,

kun näen miten mieluisia paidat ovat olleet kantajilleen.

'

Riddari oli ensimmäinen neule, 

jolla aloittelin neulomista viime kevättalvella.

 "Ritari" on ollut luotto-ohje, jonka mukaan olen neulonut poikieni paidat

ja sen silmukkamääriin on ollut hyvä soveltaa muitakin ohjeita.

Meidän väki on tykästynyt savunharmaaseen Lettloppiin (0054)

ja muihin harmaan sävyihin sekä valkeaan ja mustaan väriin.

Olen koettanut saada paidoista kuvioiden väritystä, 

kaulusta ja resoria muuttamalla

omannäköisiä ja yksilöllisiä.

 

Värien kontrastit ovat islantilaisten paitojen yksi piirre,

mutta tykkään myös  perättäisten värisävyjen liuúttamisesta toistensa lomiin.

Välillä paidan saaja on ollut niin kaukana, että on täytynyt neuloa "mutu" -tuntumalla.

On käynyt niinkin, 

että on tullut liian iso tai pieni paita,

mutta onneksi on ollut kenelle antaa.

Sen verran liukkaasti paidat ovat lähteneet käyttöön,

että kaikista paidoista ei löytynytkään nyt kuvaa tänne koosteeseeni.

Ja mieheni paidasta ei ole tarkoituksella kuvaa nyt,

vaan teen siitä oman postauksen.

Oma paitani on  tuo yläkuvan ruskea-oranssisävyinen Maja- neule, 

josta kirjoittelinkin syksyllä täällä, klik

Vuorikiipelijän neule, joka löytyy täältä, klik,

on ollut tyttärille mieluinen malli.

Ohje on selkeä ja tasoltaan helppo.

Ylläolevan kuvasarjan ylin paita on 

Winter in the Apennines

ja sen ohje löytyi täältä, klik.

Toiseen tällä mallilla tekemääni neuleeseen tein

ohjeen mukaisen poolokauluksen, 

josta sen saaja tykkää kovasti.

Tässä paidassa on muuten erityisen hyvä kainaloistuvuus

lyhyen raglakavennuksen ansioista.

Langat ovat kietoutuneet toistensa lomiin

ja silmukat ovat muodostaneet kauniita kuvioita

toiveiden mukaisista väreistä ja malleista.

Se on ollut juurikin parasta!

🤎

Kahdeskymmenes paita 

-harmaansävyinen-

on nyt puikoilla ja olen oppinut neulomaan maatenkin! 

Sairastuvan pitkinä päivinä sain vihdoinkin tilattua ompelumerkit, 

joita voin sitten laittaa neuleisiinkin.

Olet ollut ajatuksissani!

Kukin vuorollaan.

Lapset, itse, puoliso.

Nyt miniät, vävyt,  lapsenlapset.

Pikkuhiljaa.

Tämä syksyisillä synttäreillä jonkun nappaama kuva on ihana.  

Paita lämmittää kehoa,  mutta myös mieltä.

Paidat yhdistävät.

Lämpö moninkertaistuu.

🤎

Kohta voimme ottaa uuden perhekuvan 

islantilaiset villapaidat yllämme.

Se on yksi haaveeni kevättalvelle.

Lumivalkoisena lepäävän sunnuntaipäivän terveisiä Sinulle

ja voimia Valtteri-lumimyrskyn jälkien kolaamiseen.

Meidän täytyy jättää se vielä väliin!

~~~~~~~~~~~~~~

Pst! Jos aihe kiinnostaa sinua, 

ensimmäisistä Riddareista kirjoittelin keväällä täällä, klik.

ja punaharmaasta Vuorikiipeilijästä olen kertonut täällä, klik.

Valoja ja varjoja sairastuvalla

Keskipäivän valo piirsi seinälle pikaisen,

teräväväpiirtoisen varjokuvan joulukimpusta,

joka vielä kuukauden vanhana sinnittelee maljakossa

-tosin  nyt ilman Amarylliksen upeaa punaista kukintoa.

Kimppu on siis vain varjo siitä,

mitä se oli jouluaattona,

mutta kuitenkin se on vielä täydellinen vihreä kimppu ja joulun muisto.

Ja varjokuvassahan väreillä ei ole merkitystä,

vain muodoilla ja olemisella.

Minä huomaan ilahtuvani taas

näistä valostuvista päivistä.

 auringon tekemistä esineiden peilailuista.

Ohikiitävän hetken tarkasta kuvasta,

joka silmänräpäyksessä muuttuu jo epätarkaksi ja häipyy pois.

Valo ja varjo.

Kuin oleva ja sen heijastuminen tähän hetkeen,

näkyväksi, koettavaksi, elettäväksi.

Niin kuin sairastupa,

 joka heijastuu tällä hetkellä pysähtyneisyytenä ja 

toki hetkittäin huolen varjonakin.

Tämän vieraan kohtaamista väisteltiin ja jännitettiin lähes pari vuotta 

ja nyt se tuli, asettui taloksi.

Toivomme toki, että 

-kaikista kuulluista ja luetuista huolimatta-

näistä päivistä ei jäisi pysyvää varjoa.

Että tämä olisikin kuin valon ja varjon leikki,

ohikiitävä hetki,

kohta muisto.

Ikkunasta näkyy pidentyvä päivä

ja auringon laskun värjäämiä pilviä.

Yritän katsoa valoon päin

ja toivon varjojen jäävän taakseni.

Mieleni tekisi palata vähitellen normiarkeen.

 

Artesaanileipä

 Tämän aamun lehdessä oli juttu leivästä ja leipäterapiasta;

siitä miten palkitsevaa on sekoittaa vesi, hiiva, suola ja jauhot,

seurata taikinan kohoamista

ja lopulta nauttia itse tehdyn leivän valloittavasta tuoksusta kodissa.

Käsien kautta on kautta aikojen syntynyt maistuvaista herkkua.

Siinä Kalevan ruokapalstan artikkelissa oli muutama leipäohje ja 

kotitekoinen artesaanileipä kuulosti nimensä ja valmistuksen osalta houkuttavalta.

Artesaani viittaa käsin tehtävään työhön ja sopii eittämättä hyvin leipäänkin;

 ja yhdenlaista käsityötähän leipominenkin on.

Yleensä leivon pikaisilla, yksinkertaisilla ohjeilla

ja taikinan juuret ei ole minun juttu,

paitsi kylmäraskilla tehty puolipaksu leipä. 

Lähdin hetimiten kokeilemaan lehden ohjetta sairastupamme iloksi.

Leivässä kun on aina jotakin turvallista ja lohduttavaa.

Leivän tuoksu on kotoinen ja  lämmin.

Kotitekoinen artesaanileipä 

-Kaleva 20.1.2022-

8 dl hiivaleipäjauhoja

2 tl kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

4 dl vettä

1tl öljyä kulhoon

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja siihen lisätään vesi.

Sekoitetaan käsin tai yleiskoneella 5-10 min. 

Minä vaivasin sekoituskauhalla.

Taikina jää aika tarttuvaiseksi.

Pyöritetään pallomaiseksi ja valutetaan tl öljyä kulhon reunoille, 

jota vasten taikinapalloa sitten pyöritellään kauttaaltaan.

Laitetaan kelmu päälle ja annetaan kohota huoneenlämmössä 2-3 tuntia.

Kohoamisen jälkeen taikinan voi halutessaan nostaa vielä jääkaappiin aina 72 tuntiin asti,

josta leivän maku vain paranee.

Kohottamisen jälkeen leipä laitetaan leivinpaperin päälle ja jaetaan kahteen osaan,

muotoillaan leiväksi kaapinen ja käsien avulla.

Minä vaivasin kohonneen taikinan kulhossa isolla puurolusikalla "matalaksi" 

ja nostelin lusikalla leipävuokiin.

Kohotus leivinliinan alla  vielä 45 minuuttia.

Pistelllään ja paistetaan 20 minuuttia 240 asteessa uunin keskiosassa kauniin ruskeaksi.

Paistunut leipä kuulostaa koputettaessa ontolta.

Tämä huokoinen,  rapeakuorinen, vallan herkulle maistuva leipä 

vaati aikaa valmistuakseen,

mutta ei aktiivista työaikaa paljoakaan.

Leivän taika on pehmeä taikina ja sen pitkä kohotusaika, 

joka tuo leipään oman erityisen ja täyteläisen maun.

Kaksinkertaisesta annoksesta tuli  kuvissa näkyvät kolme vuokaleipää,

jotka lyhenivät tuota pikaa maistiaisina.

Ja sehän on parasta, että leivottu maistuu! 

Itseasiassa tämä oli helppo ohje! 

Tykästyin siihen

ja poijat tuntuvat tykästyneen makuun.

Siihen, että leivässä on pieniä reikiä "kuin hiiren koloja".

~~~~~~

Tuleeko sinulle leivottua leipiä?

Innostuitko ehkä tästä ohjeesta?

Pyyherengas helmistä ja pannunalusen voittaja

Uuden vuoden alku ja ajatus valon lisääntymistä tuo minulle puustia 

kodin laittamiseen ja sisustamiseen.

Tällä kertaa kohentaminen lähti niinkin keskeisestä paikasta kuin 

keittiöstä ja käsipyyhkeen paikasta.

Vuosi sitten ompelin renksuja ja nappeja pieniin pyyheisiin.

Tuo kiinnitystapa ovenkahvaan on ollut toimiva ja kestävä.

Suosittelen sitä.

Nyt helmet tuntuvat ihanilta askarteluvärkeiltä ja sisustusjutuilta.

Pujottelin kymmensenttiseen rautarenkaaseen lakattuja helmiä

ja virittelin sen kaapin ripaan.

Renkaaseen voi ripustaa käsipyyhkeen kätevästi käsien ulottuville.

Käytännöllisyyden lisäksi helmirengas näyttää kauniilta

 tuossa meidän aikaa nähneen allaskaapin ovessa.

¨

Meillä helmeilee nyt.

Pyyherenkaan lisäksi eteisen seinällä on joulun alla askartelemani helmikranssi,

 jota voisi toki päivittää talvisemmaksi.

Ja tietenkin kotoamme löytyy pannunalunen,

jollaisen arvoin tänä iltana blogiarpajaisissani. 

Oikeastaan olisin halunnut arpoa  niitä useammankin

ja ojentaa ihanille ihmisille, joita kulkee rinnallani täällä blogissa.

Tällä kertaa voittoja on kuitenkin yksi ja 

arpakommentteja oli sekä blogin että  Facebookin  kommenttikentissä.

Arpaonni suosi kommenttia 

Ihana postaus💛 kahdella arvalla mukana😊

-heli

Onnea ja iloa Sinulle, Heli, tästä pannunalusesta 

ja kiitos ihanista kommenteista,

joita olet jättänyt minulle  useasti postauksiini.

Laitatko minulle osoitetietosi tulemaan, 

niin postitan voittosi!

Etähalaus ja sydänlämpöinen ajatus 

kaikille arpajaisiin osallistuneille yhdessä ja erikseen.

Olitte kirjoitelleet minulle kauniita, rohkaisevia sanoja.

Oli kiva lukea, että monet ovat seuranneet blogiani jo vuosia

ja olipa siellä myös uusi lukijakin liittynyt mukaan.

Tervetuloa, Veera, Tau(v)onpaikkaan!

❤️

Leppoisaa viikonloppua Sinulle

ja palataan taas! 

 

Maistuvat lihapullat

Kun kysäisin perheeltä,

mitä sunnuntaina syötäisiin,

oli toiveena äidin tekemät lihapullat

eli tuttua kotoista perusruokaa.

Sain lihapullareseptini kauan, kauan sitten Ystävältäni Ailalta.

Nyt muistaissa otin asiaksi tallentaa ohjeen tänne blogiin "perimätiedoksi" omilleni

ja muistiin itsellenikin.

🤎

Lihapullat

2 dl vettä tai ruokakermaa

0,5 dl korppujauhoja

1 muna

1 hienonnettu sipuli

1 tl suolaa

0.5 tl mustapippuria

1 tl paprikajauhetta

0,5 rkl jauhelihamaustetta

400 g jauhelihaa

Ainekset sekoitetaan keskenään ja taikinan annetaan turvota hetki.

Sipulit voi kuullottaa halutessaan paistinpannulla.

Käytän taikinaan gluteenittomia korppujauhoja tai Fibrex-sokerijuurikaskuitua.

Taikinaan kannattaa lisätä pikkuisen perunajauhoja, 

niin lihapullia on helpompi pyöritellä ja pullista tulee kiinteämpiä.

Paistan lihapullat yleensä uunipeltillä leivinpaperin päällä

225 asteessa puoli tuntia,

mutta toki paistinpannulla paistetuissa on oma ihana makunsa ja rapea pinta.

Pellille kertyvästä nesteestä ja vedestä tulee näppärästi ruskeakastike, 

joka suurustetaan jauholla ja 

maustetaan pippurilla, soijakastikkeella ja suolalla.

~~~~~~

Ailan lihapullaohje on luotto-ohjeeni,

jolla teen myös jauhelihamurekkeen.

Olen kirjannut sen aikanaan myös 3-5 kertaisena reseptikansioon,

enkä raskinut tuota osiota pois jättää täältäkään.

Siitä on ollut helppo katsoa määrät isompaan taikinaan 

niin kuin meillä yleensä ennen oli.

Ja kun kerran hommaan alkaa,

niin siinä tekee samalla ruokaa pakkaseen tai toisen päivän varalle.

Lihapullat taitavat olla monelle lapsuuden lempiruokaa.

Minulle ainakin ajatus äidin tekemistä lihapullista ja perunamuusista tuo edelleen veden kielelle. 

~~~~~~~~

Nyt alan tekemään eilisistä keitetyistä perunoista 

ja lihapullista pyttipannua.

Sekin maistuu väelleni.

Ruokahävikki nolla, sanoisi poikani äidin puuhista!

Huppumyssy

Käytännölliset huppupipot ovat nyt aikuistenkin mieleen.

Muoti kiertää.

Viisikymmentä vuotta sitten minulla oli ekaluokkalaisena

äidin tekemä punainen, lämpöinen kypärämyssy.

Joulun alla tyttäreni mainitsi että, huppumyssy olisi kiva.

Panin toiveen "korvan taakse".

Netistä löytyi selkeä ohje, rknits otta,

jolla sitten neuloin joululahjakääröön yllätyksen

sekä lapsenlapselle synttärilahjan.

Neuloin myssyt kaksinkertaisesta Novitan Nalle -langasta

pyöröpuikoilla no 5.

Ohjeen "aina oikein"-neuleesta poiketen

 tein huppuosan sileällä neuleella.

Kuvaterveisten mukaan huppumyssy  on  mieluinen,

 kivan rento ja lämpöinen.

Tyttären myssystä loppui lanka ja lopulta aikakin lisälangan ostamiseen.

Lisään siihen vielä yhden kavennuksen ja kierroksen,

jahka saan sen käsiini.

Tällaisia pieniä, lämpöisiä ajatuksia on mukava neuloa

ja pitää lahjansaajaa hetki lähellä sydäntä.

🤎

Mukava, että muoti kiertää ja vanhat hyvät jutut tulevat uudelleen käyttöön.

Ja hyvä, että ylipäätänsä pipot ovat muotia ja päät pysyvät lämpiminä.

Kaunis joulukuusi loistaa pakkasaamun hämärässä

joulun jälkeistä kauneuttaan.

Joulu jatkuu vielä hetken.

🤎

Leppoisaa loppiaista Sinulle! 

Vielä ehdit osallistua pieniin arpajaisiini.