Jouluvalmisteluihini kuuluu olennaisena osana leipominen.
Joulutunnelma nousee kuin pullataikina jouluisia herkkuja tehdessä ja
siinä kotoisassa leivonnaisten tuoksussa ja tuoksumuistojen äärellä.
Eilen tein aamusta pullataikinan puoleentoista litraan nestettä.
Lapsia ja lapsenlapsia oli tulossa mummulaan
ja ajattelin yllättää heidän lämpimäisillä
ja samalla leipoa joulukahvipöytäänkin tarjottavaa.
En säästellyt värkeissä eli käytin voita ja reilusti kardemummaa,
sitä Santa Marian jauhettua, täyteläisen tuoksuvaa, jota käytän juhlapullaan.
Se on vähän tyyriimpää kuin esim. Sallisen putkilokardemumma.
Taikinasta tuli jotenkin niin lutuisen pehmeää ja leipoutuvaa,
että olin siitä jo innossani.
Leivoin bostonkakkuja.
Ne maistuvat jälkipolvilleni
ja olivathan ne edesmenneen isänikin herkkua.
Leivoin bostonpullat leipä- ja irtopohjavuokiin.
Iloitsin, että vihdoinkin olin ostanut vuokasprayta
ja astunut siltä osin tälle vuosiikymmenelle!
Pullat irtosivat vuokista ilon kautta!
Kokeilin myös monissa tämän joulunalusajan lehtitaikinaohjeissa näkemääni
joulutähden tekoa pullataikinaan.
Ohje toimi,
mutta ehkä teen pikkuisen pienemmän ympyrän toisen kerran.
Ihan kiva kokeilu ja hyvä yritys tämäkin.
Tästä voikin leikata tarjolle moneen malliin
tai voihan siitä kotioloissa murtaa sen kokoisen palan kuin tahtoo.
Joulutunnelma nousee hyvästä fiiliksestä,
mutta epätoivon tunnelma meinasi nousta uunin kanssa.
Meillä on nimittäin uusi hella ja harjoittelen uunin kiertoilman käyttöä.
Leipomukseni meinaavat palaa toisesta kulmalta ja
tulee epätasaista paistojälkeä.
Tyydyin lopulta paistamaan pellin kerrallaan.
Pulla oli kuitenkin maullaan
ja sai kehuja ulkonaisista kauneusvirheistä huolimatta.
Voilla leivottua
-ja joulumielellä tehtyä.
Nyt syttyi kolmas kynttilä.
Joulu on lähellä ja tunnelma tiivistyy.
Pari päivää vielä töitä ja sitten alkaakin tervetullut joulun loma.
Tämä on ihanaa valmisteluiden, odotuksen
ja salaisuuksien aikaa.
Nautitaan siitä kukin tavallamme.