Näsinneula-tuolin verhoilu (ja KUI Design -arvonta!)

Pitkällisen odotuksen jälkeen tuoli on kuin onkin vihdoin valmis. Kunnostusprojektin viimeinen osa, verhoilu, osoittautui pitkällisemmäksi projektiksi kuin osasin odottaa.

(Projektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä.)

Aikani tuskailin Porin huonoa verhoilukangasvalikoimaa. Kiersin kaikki (kaksi) porilaiset kangaskaupat tuloksetta. Kävin muutamassa verhoiluliikkeessä tuloksetta. Olin jo hilkulla tilata verhoilukankaan rapakon toiselta puolelta Yhdysvalloista.

Onneksi ymmärsin olla menemättä merta edemmäs ka... kangaskauppaan. Koska iso osa sydämestäni sykkii yhä entiselle kotikaupungilleni Turulle, keksin kysyä turkulaiselta KUI Designilta mahdollisuutta tilata tuolin verhoilukankaaksi heidän valikoimaansa kuuluvaa vanhaa Turun karttaa (vuodelta 1837). Oikean kokoista palaa ei ollut valmiina, mutta tytöt painoivat varta vasten sopivan palan* verhoilua varten. Mahtavaa palvelua!

Siinä se nyt sitten on – valmis Näsinneula-tuoli!

Istuinosan pehmusteena on sentin verran vaahtomuovia ja kankaan ja vaahtomuovin välissä vielä levyvanua, joka pitää kankaan hyvin paikoillaan. Vaahtomuovin liimasin suihkutettavalla maalilla puun pintaan, ja lopuksi naputtelin koko komeuden istuinosaan kiinni verhoiluun tarkoitetuin nupinauloin.

Tuolista tuli, noh, kuta kuinkin täydellinen. Melkein kuin uusi. 

Kiitos ja kumarrus KUI Designille!

  

Nyt sinullakin on mahdollisuus saada pala Turkua kotiisi, sain nimittäin mahdollisuuden arpoa osallistujien kesken KUI Designin Kartta 1837-pellavapyyhkeen! 

Osallistuminen on helppoa: kerro, millainen suhde sinulla on Turkuun. Mainitse kommentissa myös, haluaisitko voittaessasi mieluummin mustan vai valkoisen pyyhkeen. Jätä lisäksi sähköpostiosoitteesi, jotta voittajaan saadaan helposti yhteyttä. 

Aikaa osallistua on viikko (1.9. asti), voittaja arvotaan perjantaina 2.9.

P.S. KUI Designin myymälä sijaitsee Turussa Läntisellä rantakadulla historiallisessa Fortuna-korttelissa. Kannattaa ehdottomasti poiketa!---*Verhoilukangas saatu KUI Designilta bloginäkyvyyttä vastaan.

Minibudjetin keittiöremppa #6 | Ennen ja jälkeen

Asun puutaloyhtiön yläkerran vuokra-asuntoa, joka muuttohetkelläni oli värimaailmaltaan ja kalusteiltaan unohtunut 80- ja 90-luvun vaihteeseen. Sinne olkatoppausten ja neonvärien aikakaudelle. Kaiken järjen mukaan sisustuksen olisi pitänyt olla kovin "in" näin vuonna 2013, mutta pyökki, beige ja persikka eivät olleet ihan just sitä mitä asunnoltani toivoin.

Pyökkiset valolistat poistin samalla kun irrotin yläkaappien ovetkin. Kuten ylimmästä kuvasta näkyy, myös keittiön katto on uusittu ennen muuttoani. Jonkin sortin onnettomuus oli vesikatossa käynyt. Kuivuri pörräsi parisen viikkoa, samalla remppasin muuta asuntoa. Tammiparkettikin hiottiin ja lakattiin aem (aikaa ennen muuttoa).

Maalasin myös keittiökalusteiden päädyt valkoisiksi, vähän pistävät vielä silmään nuo kaapistojen alapuolella olevat kellastuneet sokkelit (ja vanhat lattialistat). En vielä luopunut maalipöniköistä, joten saatanpa hyvinkin tehdä noille sokkeleille vielä jotakin.

Kyökki koki pintaremontin aikana melkoisen muodonmuutoksen. Ihan kaikki ei ole vielä valmista, mutta kyllä nyt jo voi ihastella lopputulosta. Melko paljon parempi, vai mitä? Pintaremontin jälkeen keittiö on taas melkein kuin uusi.

Pintaremontin kustannukset

- tasot 150 €
- ovimaali 40 €
- kaakelimaali 40 €
- vetimet 130 €

--> yhteensä 360 €

Melko vähällä aika paljon. Vähemmälläkin olisi voinut päästä, mutta sainpahan juuri sellaiset tasot ja vetimet kuin halusinkin. Tasot asensivat puuseppä ja vuokraisäntä, muut työt tein ihan itse omin pikku kätösin. Ei voi muuta kuin myhäillä tyytyväisyyttään. En kyllä ihan heti rupeaisi uudestaan moiseen, mutta kyllä remppaaminen ihan kivaa puuhaa loppujen lopuksi on.

Mielelläni vastaan kysymyksiin, jos joku juttu on jäänyt epäselväksi. Sähköpostiakin voi lähettää, jos kommentoiminen ujostuttaa :)

---

Blogiini on tullut myös mukavasti uusia lukijoita. Tervetulotoivotukset kaikille teille!

Minibudjetin keittiöremppa #5 | Vetimien vaihto

Keittiöremppa alkaa olla kutakuinkin valmis. Vielä puuttuu silikonisaumat sekä välitilan ja työtason väliin tulevat listat.  Myös uusi tiskipöydän valaisin on hankkimatta. Vetimet kävimme tänään vuokraisännän kanssa ostamassa Ikeasta. Tietenkin olin jo valmiiksi katsellut netistä varteenotettavia vaihtoehtoja, joista kärkisijoille ylsivät Tyda-, Vinna-, Metrik- ja Ekeboda-vetimet.

Kuvat Ikean nettisivuilta

Olihan niitä vetimiä päästävä käsin koskettelemaan ennen kuin lopullisen päätöksen saattoi tehdä. Vinna oli vähän liian pyöreä omaan makuun, vaikka tosi kiva sekin on. Metrik oli puolestaan kovin siro noin kokonsa puolesta. Tydassa oli hyvä käsituntuma, mutta sekin oli aavistuksen liian lyhyt (138 mm). Päädyin siis Ekeboda-vetimiin, jotka ovat muotonsa puolesta myös kovin kätevät: niistä saa hyvän otteen ja vetimen ulkonevia pykälöitä voi käyttää vaikkapa väliaikaisina pyyhekoukkuina. Tottahan toki nuo Ekebodat olivat myös kollaasin kalleimmat, kympillä sai lunastaa kaksi vedintä. Vetimien hinnaksi tuli siis yhteensä 130 euroa.

Olen ehtinyt jo niin moneen otteeseen kiroamaan porakonettomuuttani, että tänään ostaa täräytin itselleni akkuporakoneen kera vara-akun ja ruuvauskärkisarjan. Ottaen huomioon, että olen vasta tänä vuonna ihan itse käyttänyt tavallista akkuporakonetta ensimmäistä kertaa eläessäni, olin aika rohkea, kun rupesin ihan tuosta noin vain omistajaksi.

Käyttöohjetta en tietenkään lukenut, kun olen kerran jo ihan konkari. Ja helpompaahan se on reikää porata koneella kuin ilman, ruuvitkin vääntyy paikoilleen ihan tuosta noin vain napinpainalluksella. Että tiedoksi vaan kaikille kamuille, multa voi tästä lähtien pyytää lainaan akkuporakonettakin.

Alun perin kuvittelin, että eihän sitä voi löytyä 15 senttiä leveitä vetimiä, jotka sopivat alkuperäisten vedinten ruuvireikiin. Niin siinä kuitenkin kävi, että porailin juuri aiemmin kittaamani reiät uudelleen auki.  On aina ilo huomata tehneensä turhaa työtä. Onneksi olin kitannut reiät umpeen vain päällipuolelta, sillä vanhat reiät oli nyt helppo löytää ovien sisäpuolelta. Sisäpuolen reikien päälle oli tarkoitus laittaa valkoiset muovitulpat, mutta säästyinpähän nyt sentään siltä vaivalta sitten.

Oveen reikiä poratessa on hyvä muistaa pitää puukalikkaa vastakappaleena, jottei poraus revi reiän ympäriltä levyä ja maalia. Helppoa kuin heinän teko, todennäköisesti jopa helpompaa.

Nyt kun on tottunut vetimettömiin kaapinoviin ja laatikoihin, on kovin vaikea muistaa käyttää noita elämää helpottavia kapistuksia. Vanhasta tottumuksesta sormet hakeutuvat automaattisesti laatikoiden vasempaan syrjään, josta on ollut kovin näppärä nyppäistä loota auki. Kaapinovet tietenkin avataan ala- tai yläsyrjästä. Vanha humanisti ei opi uusia temppuja.

Hyvältä näyttää, sano emäntä ku uutta keittiötään ihaili.

Minibudjetin keittiöremppa #4 | Teippi- ja kontaktimuovituunausta

Tarkkaavaisimmat ehkä jo huomasivat edellisen postauksen maustekaapin... tai nykyään -hyllyn tuunauksen. Jottei keittiö olisi ihan yhtä valkoista ovea vain, päätin olla laittamatta maustehyllyn eteen ovia takaisin. Sain päätökselleni myös vuokraisännän siunauksen. Jotain maustehyllylle kuitenkin oli tehtävä, olivat hyllynreunat jo ajan myötä kellastuneetkin.

Teippitarhasta ostettu hopearaidallinen washi-teippi pääsi mukaan tuunaukseen. Ensin piti teipata vain liesituulettimen yläpuolella oleva kellastunut lista, mutta niin se on, että nälkä kasvaa syödessä.

 Jokainen hyllynreuna sai osansa teippirullasta, riitti siitä hieman myös kaapinovien kellastuneiden välien tuunaukseen. Pieni vaiva, oleellinen ero.

 Kun teippi loppui, muistui mieleeni askartelusopessani lojuva mattapintainen kontaktimuovi (Lidlistä). Siks ja saks. Äkkiä maustekaapin taustalevy oli saanut uudet vaatteet.

Kontaktimuovilla kalvoittaminen tapahtui samaan malliin kuin yläasteikäisen Krissen oppikirjojenkin päällystäminen: viivottimella sileäksi. Ylimääräiset suirut leikkasin mattoveitsellä pois.

Helppo tapa tehdä pieni muutos nopeasti. Samalla tekniikalla voisi uudistaa myös esimerkiksi tiskikaapin taustalevyn. Sekä teippiä että kalvoa voi pyyhkiä kostealla rätillä, joten puhdistuskaan ei ole ongelma.

Onnistunut lopputulos, vai kuinka?

Minibudjetin keittiöremppa #3 | Kaapinovien maalaus

Keittiörempan ehdottomasti suuritöisin osa-alue oli kaapinovien maalaus. Oi jospa maalaaminen olisikin niin helppoa, että voisi vain siltä seisomalta ruveta sutia heiluttelemaan. Ehei. Ensin pitää hakea 13 ovea varastosta, sitten hioa ja pestä ne kauttaaltaan maalipesulla. Sen jälkeen ovet ruuvataan takaisin paikoilleen ja ruvetaan jynssäämään alaovia. Kittasin myös ovenkahvojen reiät umpeen.

Tämän pienehkön asunnon keittiöön mahtuu kaksikymmentäkolme kaapinovea ja neljä laatikkoa. KAKSIKYMMENTÄKOLME ynnä NELJÄ. Voin kertoa, että jossain kohtaa hiominen ja peseminen alkaa kyllästyttää.

Jottei tekeminen kävisi liian mukavaksi, niin sitten on tartuttava saksiin ja maalarinteippirullaan ja ruvettava teippaamaan kaapinovien sisäpuolia, jotta a) ovet menevät kiinni maalaamisen jälkeenkin b) reunat ovat siistit maalaamisen jälkeen. Sen jälkeen vuorataan koko keittiö Aamuset-lehdillä (syystä että kyseisen lehden sivuja ei ole nidottu kiinni).

Sitten pääsikin jo maalaamaan tartuntapohjamaalia (Otex) oven pintaan. Onneksi sekin oli valkoista, niin sai työtä tehdessään jo hieman hahmottaa lopputulosta. Oli muuten sellaista myrkkyä se maali, että ilmanvaihdon pitää todellakin olla kunnossa, kun sitä ryhtyy levittelemään. Pohjamaalin maalattuani karkasin ystävän luo evakkoon, jotten tukehtuisi niihin maalihuuruihin.

Viimeistään siinä kohtaa, kun telasin kalustemaalia (Empire) ovien pintaan, totesin, että koko remppa on ihan hullujen hommaa. Siitä on kuulkaa naiset ja herrat romantiikka kaukana. Itse maalaaminen on ihan terapeuttista puuhaa, mutta se kaikki piilevä työ on täyttä kuraa. Yksi kerros Empireä ei riittänyt, vaan seuraavana päivänä oli pantava vielä kolmas maalikerros pintaan. Se alkoi jo sitten piisata.

Tällaiselle maailman malttamattomimmalle ihmiselle kuin minä olen, vuorokauden kuivumisaika on ihan tuskaa. Yritä siinä sitten olla ja katsella keskeneräistä keittiötä aamukymmeneltä tietäen, että seuraavan kerran saa tarttua telaan seuraavana aamuna.

En suosittele kaapinovien maalausta hätähousuille tai muuten huithapeleille ihmisille. Homma on tehtävä rauhallisin ottein ja valumajälkiä varoen. Empire on kyllä luonnostaan hyytelömäinen ja hyvin tasoittuva maali, joka ei hevin valu. Ohuet kerrokset olivat tässäkin tapauksessa oikea tapa maalata, jottei maalinoroja valunut pitkin ovien pintaa. Sutia käytin vain sellaisissa kohdissa, joihin telalla en päässyt käsiksi. Tarpeeksi pieni ja nukkaamaton tela tähänkin hommaan siis.

Yksi purkki Otexia maksaa reilu parikymppiä, siitä piisasi hyvin koko keittiöön. Purkki (0,9 l) Empireä maksaa 20 - 25 euroa, yhdestä purkista ei ihan riittänyt kahteen kerrokseen, mutta onneksi maalia löytyi läheltä lisää, eikä tarvinnut lähteä uudestaan maaliostoksille.

Huomenna riennän heti aamulla vedin- ja listaostoksille. Tässä ei siis ollut vielä kaikki. Pysykää kuulolla!

P.S. Tästä postauksesta löytyy vertailun vuoksi kuvaa alkuperäisestä keittiöstä.

Minibudjetin keittiöremppa #1 | Uudet tasot

Blogini hiljaisuus on ollut vain merkki siitä, että tämä neiti on pistänyt tuulemaan. Keittiössä tapahtuu yhtä sun toista, vaan ei hetkeen leivota kakkuja tai kokkailla mitään muutakaan. 

Kuten muistanette, muutin tähän asuntoon maaliskuussa. Ennen muuttoa pistin koko kämpässä tohinaksi ja maalasin kaikki seinät, ikkunalistat, ovenkarmit ja puolipaneelit. Kun muu asunto oli saanut uuden ulkoasunsa, keittiö pomppasi silmille kaikessa ysäriydessään (vai kasariudessaan?). Hätäratkaisuni oli irrottaa kaikki yläkaapinovet ja puiset vetimet, jotta ilme kevenisi edes hieman. Avokeittiössä tulikin kokattua kesäkuun puoliväliin asti.

Heti asuntoon muutettuani pyysin keittiöön uusia tasoja, sillä vanhat tasot olivat auttamattoman huonossa kunnossa. Kannatti pyytää, sillä ennen reissuani pääsin vuokraisäntäni kanssa taso-ostoksille. Poissaoloni aikana vanhat ja rikkonaiset tasot olivat vaihtuneet uusiin ja eheisiin, ja kraanakin oli vaihdettu uuteen.

Huomatkaa myös ikealainen kirjahyllyni, jota sisustusblogien maailmassa blogihyllyksikin kuulemma kutsutaan. Ostohetkellä en kyllä vielä tiennyt hyllyn suosittuutta, se nyt vain miellytti omaa sisustussilmää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja keveydessään.

Virolaiselta ulkokirpputorilta herttaiselta mummolta kymmenellä kroonilla (noin kuusikymmentä eurosenttiä) ostamani teekannu toimii väliaikaisesti vaasina. Kannun alla on uuden uutukainen työtaso. Olen niin onnekas, että sain itse tehdä kaikki asuntoani koskevat päätökset, tasoa ja maaleja myöten.

Halusin keittiön ilmeen sopivan vanhan talon ja asunnon henkeen. Puinen taso olisi ollut kovin arka, kivitaso liian kallis. Kivi- tai betonijäljitelmälaminaatti tuntui huijaukselta käden alla. Yksivärinen taso olisi ollut liian ilmeetön. Hetken uumoiltuani totesin, että puukuosinen laminaattitaso on nappivalinta. Hintaa vajaalle viidelle metrille tasoa tuli alle 150 euroa, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Painakaahan mieleenne kaakeleiden ja kaappien alkuperäinen ulkonäkö, sillä pian ne ovat ollutta ja mennyttä. Remppa jatkukoon.

Maalari maalas ikkunaa telalla ja piimällä

Äitini ei uskonut sitä, minä en tahtonut uskoa sitä, mutta niin se vain on. Jo aiemmin täällä blogissakin pohdin, miten toteuttaa ulko-oveni lasien eteen näkösuoja. Vastauksena oli jääkaapissani saaristolaisleipää varten ostettu piimä. Ei leivottu leipää ei, sen sijaan nappasin minitelan askartelusopestani ja painelin piimäkulhon kanssa eteiseen.

Ikkunan tuunaus vei hurjat viisi minuuttia sunnuntaistani. Ensin mietin, että härskiintyykö tuo piimä ikkunassa. Sitten mietin, että peittääköhän tuo piimähuurre mitään. Turhaan kulutin aivonystyjäni moiseen, hyvin peittää ja ei haise niin yhtikäs miltään! Ongelmana on nyt pikemminkin se, että en näe, kuka oveen kolkuttaa. Saattaapi olla, että vielä pesaisen piimät pois, taiteilen jonkinlaisia kuvioita ikkunaan ja jätän johonkin nurkkaan pienen "ovisilmän". Piimällähän on perinteisesti maalattu joulumaisemia akkunaan, nyt vain ei ole lasiin kuvattuna lumihankia. Halpaa maitopiimälasia, sano!

Hyvästi ulkopuolisten uteliaat katseet, tervetuloa luonnonvalo!

(Oli niin kiire ottamaan kuvia, etten ehtinyt edes popoja pistää ojennukseen. Kuraiset saappaat osoittavat teille, kuinka ahkerasti olen kykkinyt kasvimaalla viikonloppuna.)

Mietemagneettien muodonmuutos

(Kuva)

Uus viikko, uus läppäri, uus vessa ja uudet magneetit. Kaaoksen keskeltä on etsittävä järjestystä, ristiriidoista yhteisymmärrystä, ja on muistettava, että vaikeuksista löytyy tie voittoon. Tuota Einsteinin lausumaa voisi joskus toistella itselleen mantramaisesti. Onneksi asioilla on aina tapana järjestyä.

Päivän puheenaihe on magneetit. Tiedättehän te ne markettien käytävillä tönöttävät mietemagneettitelineet? Omiin nurkkiini oli muutama halpismietemagneetti vuosien varrella eksynyt. Nimenomaan nurkkiin, jääkaapinovesta niille ei ole vuosiin löytynyt paikkaa. Niks naks ja magneetit olivat muuntautuneet pieniksi valokuvakehyksiksi. Aiemmin syksyllä tekemäni vanhojen negojen pinnakkaisvedokset pääsivät nyt esille keittiöön. Vasemman yläkulman magneetin sisus on leikattu vanhan Camilla Hackmanin suunnitteleman muistilehtiön kannesta.

P.S. Tuo einsteinismi on muuten magneetti.

Mustan pitsin päivä

Ei täällä lahden takana tule käsitöitä tehtyä, se on huomattu. Aloin neuloa joskus helmikuussa, se jäi kesken. Aloin virkata maaliskuussa, se jäi kesken. Aloin ommella huhtikuussa, se jäi kesken. Olen sentään pari reikää parsinut neuleesta ja muutaman napin ommellut takaisin paikalleen. Siinäpä se.

Eilen illalla elokuvaa telkkarista katsellessani tuunasin kuitenkin yhden vanhan topin asteen verran mielenkiintoisemmaksi kuin mitä se oli. Mustaa perustoppia ei ole tullut juurikaan käytettyä, kaksi vuotta sitten sen New Yorkerista ostin muutamalla eurolla (tai siis Viron kruunuilla) muka tarpeeseen.

Ompelin kädensuihin pitsinauhaa, jonka ostin 70 sentillä paikallisesta kangaskaupasta. Ei muuta. En edes silittänyt, vaikka olisi kyllä pitänyt. Suurin saavutukseni käsityörintamalla Viron rajojen sisäpuolella, valleraa!

Pits ei muuten tarkoita viron kielellä vain pitsiä. Se on myös snapsi, tujaus tai ryyppy. Ettäs tiedätte.

Ihme ja kummi

Kuukauden tauon jälkeen löytyy tännekin taas jotain päivitettävää. Perheemme on tänä aikana käynyt läpi jos jonkinmoisia myllerryksiä, mutta ihanana ja ihmeellisenä asiana arkeamme piristää pikkuisen siskonpoikani ensimmäiset hymyt ja jokellukset.

Kotikotona kuulin harmikseni, että äitini neuloma kaunis valkoinen kastemekko (jossa sisaruskatraamme lapset on kaikki kastettu), oli kokenut parinkymmenen pukupussivuoden aikana lievää kellertymistä. Valkaisuyritysten jälkeen mekko oli lähempänä harmaata kuin valkoista, joten tämä täti tarttui tuumasta toimeen ja ryhtyi ompelemaan sukuun uutta kastemekkoa.

Etsiskelin äidin vanhoista käsityölehdistä kastemekkojen kaavoja, mutta ne kaikki röyhelöt, puhvihihat ja rypytykset olivat vähän turhan ysärejä 2010-luvun poikavauvalle. Paria kaavaa yhdistelemällä sain lopulta aikaiseksi mallikappaleen mekon yläosasta, jota pirteän pikkuveijarinkin päälle sitten sovitettiin.

Äitini ehdotti morsiusmekkonsa helmaosan hyödyntämistä kastemekkomateriaalina. Morsiusmekkokankaan ympärille kokosin sitten mammani tekemistä pitsilakanoista vuoritetun yläosan ja pitsikoristeet vyötärölle. Helmaosan vuorina käytin vanhan kastemekon vuoria. Ideat kehittyivät koko ajan tekemisen lomassa.

Pari päivää mekon ompelemiseen kaiken kaikkiaan sain kulumaan. Äiti auttoi kiltisti materiaalien purkutöissä. Pitsikoristeiden käsin ompeleminen oli muuten melkoisen aikaavievää puuhaa! Selittämättömästä syystä valmiista kastemekosta ei valitettavasti ole yhtään kunnollista kuvaa, mutta sentään löytyi kuva nauravasta kummitädistä hymyileväinen kummipoika sylissään. (Tyyppi paljasti ristinmerkkien jälkeen komeimman ienhymynsä ikinä!)

Sanokaa mun sanoneen, mutta sylikummina oleminen käy urheilusuorituksesta. Hauistreeniä pääsiäispäivänä kastepöydän ääressä. No mutta, näihin kuviin ja tunnelmiin: onnellinen nimellinen valmis kastemekko päällään.