Lehtiä, lehtiä, lehtiä... ja arvonta!

Kuuluuko armaaseen lukijakuntaani muitakin lehtien plärääjiä? Onko nurkkiin kertynyt lehtipino jos toinenkin? Niin minullakin. Olkoonkin lehti aina joskus ilmaisjakeluna postilaatikkoon kolahtava Ruoka-liite, lehtien kuvia on aina yhtä mukava ihastella ja niiden sivuja hypistellä. Saavat iPadit ja muut täppärit ihan rauhassa yrittää vallata lehtimarkkinoita, ei paperista lehteä (saati kirjaa) korvaa yhtikäs mikään. Ja iPadista ei voi kyhätä varaistuinta vyön avulla, toisin kuin nurkkia valtaavista lehtipinoista.

Ideat käsitöihin, ruuanlaittoon ja sisustukseen tulee varastettua vähintäänkin alitajuisesti joko lehdistä, kirjoista, blogeista tai Pinterestistä. Fakta on kuitenkin se, että mökkilaiturilla aurinkoa palvoessa on paljon mukavampi tuntea ihka oikea lehti hyppysissään kuin pelätä kalliin läppärinsä sukeltavan järven pohjamutia.

Kotiin tilattuna minulle on tullut jos jonkinsorttisia lehtiä ihan lapsuudesta asti. On tullut pätkiä Rumbaa ja Soundia, Mondoa ja Modaa kuin myös Avotakkaa, Dekoa, Trendiä ja Oliviaa. Ikisuosikkini, Imagen, tilaamista olen jatkanut jo vuosikaudet. Suuri Käsityökerho -vuosikerrat (OI, NE KASARIT!) olen ennakkoperinyt vastikään äidiltäni ja siskon sisustuslehdet ovat kiertäneet ahkerasti perheen sisällä naiselta toiselle. Mammalta kulkeutuneet ja vintin kätköistä löytyneet vanhat lehdet ovat jo suorastaan aarteita. Ja onhan noita vanhoja lehtiä hauska selailla ihan noin vain ajankuvankin tähden.

Lehtikuninkaan tarjoaman yhteistyön innoittamana tilasin juuri kivalla aleprosentilla itselleni pitkästä aikaa muutaman numeron Divaani-lehteä. Lehden on oltava vähintäänkin yhtä hyvä kuin Divaani-sivuston ahkerasti koluamani blogit. Pakko myöntää, että kaupanpäälliseksi luvattu ihana Iittalan Kastehelmi-kulho ei edesauttanut peruuta-napin painamista.

Ja jotta lehdet voisivat ilahduttaa teitäkin, päätin myös arpoa lukijoitteni kesken pätkän erästä sisustuslehteä (jonka tarkempi sortti jääköön yllätykseksi). Osallistuaksesi arvontaan sinun tarvitsee vain kommentoida tätä postausta. Muista keksiä nimimerkki, jos kommentoit anonyymina, niin saan voittajaan yhteyttä. Kerro myös sähköpostiosoitteesi, jos nimimerkin kautta ei pääse blogiisi. Aikaa on vain tämän viikon perjantaihin (31.5.) asti! ARPAONNEA!

---
edit. Ennen kuin joku ulkomailta kirjoitteleva haluaa osallistua, on minun pakko tässä välissä muistuttaa, että lehden voi toimittaa vain kotimaiseen osoitteeseen! :)

Katse puutarhaan päin!

Olin naapureiden kanssa grillaamassa taloyhtiön puutarhassa, kun pihaan kurvasi naapurini ystävä Päivi Lehtonen perheineen. Päivin takakontista sain ostaa näin vapunpäivän kunniaksi uunituoreen Kotipuutarhan keittokirjan.



Ja siinäpä vasta on keittokirja! Opuksessa yhdistyy luonnonläheisyys, käytännöllisyys, kauneus ja herkullisuus, mitä muuta keittokirjalta voi haluta? Reseptit on jaoteltu vuodenaikojen mukaan keväästä alkaen. Mikä parasta, kirjaa lukee kuin vuoden koukuttavinta romaania.



Päivi Lehtonen on alkujaan ekologian alalta väitellyt biologi, joka on sittemmin opiskellut ravintolakokiksi. Biologitaustan ansiosta keittokirjassa on myös vankkaa tietoa puutarhan kasveista. Tiesitkö esimerkiksi jauhosavikan runsaasta oksaalipitoisuudesta tai pihatähtimön ravinteikkuudesta? Ai etkö? No en mäkään ennen tätä kirjaa.

Resepteissä hyödynnetään pääasiassa puutarhan "rikkakasveja", villiyrttejä ja runsassatoisten puiden ja pensaiden antimia. Kirja suorastaan pursuaa ideoita - aion juosta sakset ojossa puutarhaan heti kun nokkoset ja vuohenputket putkahtavat maasta, jotta pääsen pikimmiten panemaan vuohenputki-nokkossimaa. Kesemmällä voi sitten tehdä valoisten iltojen ratoksi raparperimojitoa.

Kirjan kuvat ovat Jani Kosken ottamia - ahh, niin kauniita nekin. Kirjaa voi nyt ostaa melkeinpä kaikista kirjakaupoista, esimerkiksi täältä tai täältä.

Onnen koukkuja. Kirja-arvostelua ja -arvontaa.

Minun omat unelmani ovat paenneet.

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 18 miljoonaa euroa? Ostaisit huvilan Välimeren rannalta, täyttäisit uuden valtavan vaatehuoneesi Chanelilla ja Diorilla ja matkustaisit minne mieli halajaisi? Vai haluaisitko sittenkin jatkaa elämääsi kaikkine arkisine huolineen ja vastoinkäymisineen?

Junassa ajattelen kaksosten unelmia, heidän toiveidensa raukeamista joka perjantai-ilta, kun pallot putoavat ja näyttävät eri numeroita kuin heidän harkittuja, mietittyjä, pohdittuja, punnittuja numeroitaan.

WSOY lähetti minulle luettavaksi ennakkokappaleen Grégoire Delacourtin uutuusromaanista Onnen koukkuja. Kirja kertoo elämästä, onnen hauraudesta, rahan voimasta ja ennen kaikkea rakkaudesta ja yksinäisyydestä.

Lyhentääkö raha välimatkoja, lähentääkö se ihmisiä?

Romaanin päähenkilö, 47-vuotias käsityökauppias ja -bloggari, Jocelyne voittaa lotossa. Jo ei lunastakaan voittoa heti, vaan jää pohdiskelemaan, tuoko raha mahdollisuuden onneen vai onko raha syövä kaiken jo olemassa olevan onnen?

Vihdoin tavanomaista karuutta. Katalaa kipua. Surua, joka ei tule ulos. Karkeita, epämääräisen eläimellisiä, kemiallisia hajuja...

Kirjaa on verrattu Muriel Barberyn Siilin eleganssiin. Ai miksi? No molemmat ovat ranskalaisia teoksia, jotka kertovat elämästä, surusta ja rakkaudesta. Molempien teosten päähenkilö on yksinäinen, keski-ikäinen nainen. Onnen koukkuja kuitenkin vain sivelee niiden ajatusten pintaa, joiden syvyyteen Siilin eleganssi uppoaa. Se ei kuitenkaan ole välttämättä vain huono asia.

Ammematon tarvitseminen pitää meidät elossa. Tai kuskuskattilan. Talousvaa'an.

Siilin eleganssin intertekstuaalisuus ja yksityiskohtaiset arjen hetkien kuvailut eivät maistu kaikille. Huomattavasti kevyempi Onnen koukkuja -teos tarjoaa helppoa ja miellyttävää tekstiä lukijoille, jotka ottavat mieluummin käteensä 163-sivuisen pokkarin kuin 370-sivuisen romaanin.

Itse tekemisessä on jotakin hyvin kaunista; kiireetön tekeminen on tärkeää. Kyllä, minusta kaikki menee liian nopeasti. Puhumme liian nopeasti. Ajattelemme liian nopeasti, silloin kun ylipäätään ajattelemme!

Sivut kääntyivät liian nopeasti. Ahmaisin onnen koukut eilen illalla muutamassa tunnissa, täysin takeltelematta. Taisin jäädä koukkuun? Teos on pullollaan kauniisti kirjoitettuja lauseita asioista, joita jokainen meistä on mielessään pyöritellyt. Lauseita, joita Sinäkin haluaisit mahdollisesti tutkiskella?

Onni. Ainakin se oli minun onneani. Minun omaani. Sillä oli puutteensa. Arkipäiväisyytensä. Pienuutensa. Mutta se oli minun omaani. Ääretöntä. Säihkyvää. Ainutlaatuista.

WSOY tarjosi minulle mahdollisuuden arpoa lukijoideni kesken Onnen koukkuja -romaanin. Tekeekö raha onnelliseksi vai pikemminkin onnettomaksi? Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa? Kerro se minulle, niin olet mukana arvonnassa. Muista kertoa myös sähköpostiosoitteesi, niin saan voittajaan yhteyttä. Aikaa osallistua arvontaan on ensi viikon sunnuntaihin (17.2.) asti. Olkoon onnetar puolellasi!