Härkispeltipiirakka

Takaumatorstai: tein peltipiirakkaa. Se jos mikä tuo mukanaan menneiden vuosikymmenten tuulahduksia. Jos viikonlopun iltatarjoilut on vielä mietinnän asteella, niin tässäpä oiva vaihtoehto!

Idean sain aamulla Satakunnan Kansaa lukiessani. Siellä vastaavanlainen piirakka oli tehty quorn-täytteellä. Quornia minulla ei ollut, joten tästä tuli sitten härkispeltipiirakka, kun jääkaapissa sattui nököttämään paketti Härkistä.

Peltipiirakan voi tehdä joko helpolla tai vähän työläämmällä tavalla. Oikotie onneen on käydä hakemassa voitaikina kaupan pakastealtaasta, mutta eipä tätä taikinaa vaikeaa ole itsekään tehdä. Rohkeasti vaan!

Härkispeltipiirakka (pellillinen)

Taikina:
4,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
250 g voita tai margariinia
250 g rahkaa

Täyte:
2 dl puuroriisiä
5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio

1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
paketti Härkistä (tai esim. 300 g quorn-rouhetta)
öljyä paistamiseen
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl chilijauhetta
1 tl oreganoa

50 g parmesan- tai grana padano -juustoa
1 kananmuna voiteluun


1. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. 
2. Sekoita joukkoon rahka.
3. Anna taikinatahnan kovettua jääkaapissa noin tunnin.

4. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon riisit ja puolikas kasvisliemikuutio. Keitä keskilämmöllä kunnes riisi on kypsää. Sekoittele välillä.
5. Kuullota sipuli öljyssä. Lisää joukkoon valkosipuli ja härkis. Lisää mausteet.
6. Sekoita riisi härkisseokseen.

7.  Ota taikinasta puolet ja pyöräytä se jauhotetuilla käsillä palloksi. Kauli taikina leivinpaperin päällä levyksi ja nosta pellille.
8. Lisää taikinalevyn päälle täyte. Ripottele päälle juusto.
9. Kauli toinen taikinanpuolikas levyksi voipaperin päällä. Nosta taikina voipaperin avulla täytteen päälle. Irrota paperi varovasti taikinasta ja painele taikinalevyt reunoistaan yhteen. Voitele kansi kananmunalla ja painele haarukalla pintaan reikiä.
10. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin.

Makrameesängynpääty (DIY)

Viime juhannuksena mökillä auringossa paistatellessa päähäni pälkähti opetella tekemään makrameesolmuja. Läksin kaivelemaan mökin perukoita matonkuteitten löytämisen toivossa, ja johan tärppäsi! Löysin pari muovikassillista vanhoja trikookuteita (isoäidin matonkudonta-ajoilta), jotka päätyivät kokeilumateriaaliksi.

Hain liiterin alta ohuen puisen riman, katsoin pari videota netistä ja ryhdyin hommiin. Siellä minä istuin ulkona portailla tunnin jos toisenkin ja solmin menemään. Kokeilu oli sen verran onnistunut, että päätyi se ihan seinälle asti sängynpäädyksi.

Alun perin tekeleen oli tarkoitus olla väliaikainen viritelmä, mutta parempaa materiaalia ja uutta solmimispuuskaa odotellessa tuo saa kelvata. Tämän julkaisunkin olin jo päättänyt jättää unholaan, mutta tulin lopulta toisiin aatoksiin. Josko joku saisi tästä inspiraatiota ryhtyä itse makrameepuuhiin?

Joulun alla intouduin pujottelemaan solmujen sekaan myös led-valonauhaa. Voisihan tuota muutoinkin koristella. Pujottelisiko joukkoon puisia helmiä?

---

Edit.

- Käytin tässä vain perussolmua nimeltä "square knot", johon löytyy netistä paljon ohjeita. Käytä esimerkiksi hakusanoja "basic macrame knots" tai "macrame tutorial".

- Narua/nyöriä/kudetta kannattaa leikata piiiiitkät pätkät, jotka sitten taittaa puoliksi ja kiinnittää tuohon rimaan/oksaan/nyöriin. Huomaa, että jokainen solmu syö nyörin pituutta.

- Seuraavaan projektiin olen aikeissa hommata Paula-punoskudetta. Se ei jousta samalla tavalla kuin trikookude, joten se pitää kutinsa paremmin (ja sitä on ehkä myös helpompi solmia). Paula-punoskudetta saa ohuempana laatuna monina eri väreinä, paksumpana ainakin mustana ja luonnonvaaleana. Lankavan kudetta saa esimerkiksi heidän verkkokaupastaan täältä.

Kettukarkkilapaset (ja neulekaavio!)

Kaksi vuotta ystäväni ehti kettukarkkilapasista vihjailla. Ajattelin jo jossain vaiheessa, että ei hän niitä enää niin kovasti halua, mutta kun neiti vielä tänä talvena jaksoi niistä puhua, tartuin viimein tuumasta toimeen. Tämän postauksen kuvissa esiintyvä iloa pursuava ystäväni sai helmikuun puolivälissä lämpöiset kettukarkkilapaset syntymäpäivälahjaksi.

Suunnittelin lapasiin pienen ja suuren kettukuvion kaveriksi pihlajankukkia, jotta kaikki kolme väriä saisi mahdollisimman tasaisesti joka puolelle. Kuvioiden suunnitteluun käytin apunani Stichfiddle-sivuston ilmaisia työkaluja. Kaavio on tämän postauksen lopussa.

Kirjoneuleen neulomisessa kannattaa pitää huolta siitä, että langanjuoksut työn takana eivät kiristä. Yli viiden silmukan mittaiset langanjuoksut on myös hyvä sitoa työn taakse, jotteivät ne pääse käytössä ta kertumaan sormiin. Vasta tänä talvena opin, miten pitkät langanjuoksut voi sitoa vasta seuraavalla kerroksella. Tällöin neulominen nopeutuu huomattavasti ja kuviosta tulee ainakin minulla siistimpi. (Olin ennen tämän oppimista ehtinyt neuloa toisen lapasista. Ero oli huima.)

Kolmella langalla neuloessa myös langanohjain voi auttaa (itse en ole vielä sellaista hankkinut). Kiinnitä huomiota myös lankadominanssiin, jotta kuvio tulee esiin mahdollisimman selvästi. Oiva video kirjoneuleen tekemiseen (mm. tuohon seuraavalla kerroksella langan sitomiseen) löytyy täältä.

Lankana minulla oli 7 veljestä (keltainen) ja Lauri (valkoinen, punainen ja musta). Seiskaveikan ostin varta vasten, mutta Laurit löytyivät vähän turhankin suuriksi kertyneistä lankavarastoistani. Puikot olivat kokoa 3,5 mm.


NEULEKAAVIO

Linkki neulekaavioon on tässä. (Lisään varmuuden vuoksi myös kuvakaappaukset tuohon alle, jos sattuu käymään niin, että tuo linkki lakkaa joskus toimimasta.)

Lapaset neulotaan 50 silmukalla. Ranneosassa on kaksi pätkää 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta (kaaviossa nurjia silmukoita kuvaamassa musta piste). Joustinneuleen oikeat silmukat neuloin kierteellä (ns. silmukan takaa). Joustinneuleen voi kuitenkin neuloa ihan ilman kierrettäkin.

Ranneosan kettujen silmät voi joko neuloa mustalla (näin tein itse) tai silmukoida työhön jälkikäteen. Kämmenselän ison ketun silmät kannattaa silmukoida jälkikäteen.

Ohjeen harmaat ruudut merkkaavat tyhjiä ruutuja (kavennuksia). Kolme mustaa ruutua on peukalokiilan alun paikalla. Toisen lapasen kämmenpuoli tehdään peilikuvana.

Jos et halua tehdä peukalokiilaa, tee tavallinen peukalo haluamaasi kohtaan. Peukalon pituutta kannattaa sovittaa tehdessä, sillä joskus ainakin itsestä tuntuu, että ohjeissa on kamalan pitkät peukalot – vaikkei oma peukalo mitenkään epänormaalin lyhyt ole. Sovita ja muokkaa omaan käteen sopivaksi!

(Virheitä saattaa olla, olen aivan noviisi tällaisissa kaavioissa. Heitäpä kommenttiboksiin korjausehdotuksia, jos sellaisia ilmenee.)

Ohje tarkoitettu vain yksityiseen käyttöön. Ei kaupalliseen tarkoitukseen.

Kuvat voi klikata suuremmaksi!