Kettukarkkilapaset (ja neulekaavio!)

Kaksi vuotta ystäväni ehti kettukarkkilapasista vihjailla. Ajattelin jo jossain vaiheessa, että ei hän niitä enää niin kovasti halua, mutta kun neiti vielä tänä talvena jaksoi niistä puhua, tartuin viimein tuumasta toimeen. Tämän postauksen kuvissa esiintyvä iloa pursuava ystäväni sai helmikuun puolivälissä lämpöiset kettukarkkilapaset syntymäpäivälahjaksi.

Suunnittelin lapasiin pienen ja suuren kettukuvion kaveriksi pihlajankukkia, jotta kaikki kolme väriä saisi mahdollisimman tasaisesti joka puolelle. Kuvioiden suunnitteluun käytin apunani Stichfiddle-sivuston ilmaisia työkaluja. Kaavio on tämän postauksen lopussa.

Kirjoneuleen neulomisessa kannattaa pitää huolta siitä, että langanjuoksut työn takana eivät kiristä. Yli viiden silmukan mittaiset langanjuoksut on myös hyvä sitoa työn taakse, jotteivät ne pääse käytössä ta kertumaan sormiin. Vasta tänä talvena opin, miten pitkät langanjuoksut voi sitoa vasta seuraavalla kerroksella. Tällöin neulominen nopeutuu huomattavasti ja kuviosta tulee ainakin minulla siistimpi. (Olin ennen tämän oppimista ehtinyt neuloa toisen lapasista. Ero oli huima.)

Kolmella langalla neuloessa myös langanohjain voi auttaa (itse en ole vielä sellaista hankkinut). Kiinnitä huomiota myös lankadominanssiin, jotta kuvio tulee esiin mahdollisimman selvästi. Oiva video kirjoneuleen tekemiseen (mm. tuohon seuraavalla kerroksella langan sitomiseen) löytyy täältä.

Lankana minulla oli 7 veljestä (keltainen) ja Lauri (valkoinen, punainen ja musta). Seiskaveikan ostin varta vasten, mutta Laurit löytyivät vähän turhankin suuriksi kertyneistä lankavarastoistani. Puikot olivat kokoa 3,5 mm.


NEULEKAAVIO

Linkki neulekaavioon on tässä. (Lisään varmuuden vuoksi myös kuvakaappaukset tuohon alle, jos sattuu käymään niin, että tuo linkki lakkaa joskus toimimasta.)

Lapaset neulotaan 50 silmukalla. Ranneosassa on kaksi pätkää 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta (kaaviossa nurjia silmukoita kuvaamassa musta piste). Joustinneuleen oikeat silmukat neuloin kierteellä (ns. silmukan takaa). Joustinneuleen voi kuitenkin neuloa ihan ilman kierrettäkin.

Ranneosan kettujen silmät voi joko neuloa mustalla (näin tein itse) tai silmukoida työhön jälkikäteen. Kämmenselän ison ketun silmät kannattaa silmukoida jälkikäteen.

Ohjeen harmaat ruudut merkkaavat tyhjiä ruutuja (kavennuksia). Kolme mustaa ruutua on peukalokiilan alun paikalla. Toisen lapasen kämmenpuoli tehdään peilikuvana.

Jos et halua tehdä peukalokiilaa, tee tavallinen peukalo haluamaasi kohtaan. Peukalon pituutta kannattaa sovittaa tehdessä, sillä joskus ainakin itsestä tuntuu, että ohjeissa on kamalan pitkät peukalot – vaikkei oma peukalo mitenkään epänormaalin lyhyt ole. Sovita ja muokkaa omaan käteen sopivaksi!

(Virheitä saattaa olla, olen aivan noviisi tällaisissa kaavioissa. Heitäpä kommenttiboksiin korjausehdotuksia, jos sellaisia ilmenee.)

Ohje tarkoitettu vain yksityiseen käyttöön. Ei kaupalliseen tarkoitukseen.

Kuvat voi klikata suuremmaksi!

Marimekko-villasukat (+ neulekaavio)

Mitä yhteistä on räsymatolla, lokilla, kaivolla, kivillä, palloilla ja muijalla? Ne ovat kaikki Marimekon kuoseja.

Toisinaan käsityön toteuttamiseen kuluu tuhottoman paljon aikaa. Näihin villasukkiin sain inspiraatiota jo joskus parisen vuotta sitten, kun Hupsistarallaan Terhi ja Eilen tein -blogin Hanne loivat puikoilla Marimekko-aiheisia tekeleitä. Kun sattumalta törmäsin blogosfäärissä näihin villasukkiin, se oli menoa. Lisävinkkinä annettakoon täältä löytyvä ohje Räsymatto-villasukkiin.

Marimekon kuosien pohjalta suunnittelin Stitch-nimisellä älypuhelinsovelluksella kirjoneulemalleja, joista sitten valkkasin lopulta vain osan näihin sukkiin neulottavaksi.

Väreiksi valikoitui lankakorista löytyneiden kerien perusteella valkoinen, musta ja pinkki. Pinkki oli ylijäämää näistä sukista, ja mustat minilankakerät löysin lankakorin pohjalta ikivanhasta Anttilan muovipussissa. Lienevät nekin perua mamman siskon lankavarastoista. Isoa työtä niin pienistä lankakeristä ei olisi hullukaan ruvennut neulomaan (en edes minä), mutta tällaiseen kirjoneulesukkaan ne sopivat oikein hyvin.

Pohjaan päädyin neulomaan pystyraitaa, sillä näissä sukissa kyseinen ratkaisu on ollut oikein toimiva. Vahvistettu kantapää on neulottu 30 silmukalla. (Neuloin ensin pinkillä pari kerrosta sileää ennen kuin ryhdyin varsinaista vahvistettua kantapääneuletta tekemään.)

Ensimmäistä kertaa otin kirjoneuleessa tietoisesti huomioon myös lankadominanssin. Etenkin tuossa pohjan raitaneuleessa lankadominanssin merkitys korostui. Kun valkoinen lanka poimitaan ikään kuin mustan alta, korostuu valkoinen lanka kuviossa selvemmin. Tällä videolla lankadominanssista on kerrottu tarkemmin.

Kuvioissa on käsityöteknisistä syistä eri määrä silmukoita, joten välillä pitää silmukoiden lisäilyssä ja kaventelussa olla tarkkana. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että varren pinkissä joustinneuleessa on 64 silmukkaa, kuoseissa ylhäältä kohti kantapäätä 65 silmukkaa, 63 silmukkaa, 64 silmukkaa ja 60 silmukkaa. Jalkaterässä päällikuvioissa on 29 silmukkaa, 30 silmukkaa ja 29 silmukkaa. Kantapään ja pohjan raidat tein 30 silmukalla.

Koska maailmalla on liikkeellä melko paljon muiden suunnittelijoiden töistä vaikutteita saaneita neulekuvioita, uskallan tämän kuvakaappauksen suunnittelemistani neulekuvioista tännekin laittaa. Myyntiin en suosittele tuotteita näillä kuoseilla tehtävän, jotteivat isot pahat sedät ilmesty ovelle syytteiden kera.

Toivottavasti kaavioista on teillekin iloa. Eiku kuvioita valkkaamaan ja puikkoja heiluttamaan!