Huhuu!

Helmikuussa siskonpoikani täytti ensimmäisen ikävuotensa. Samana viikonloppuna juhlittiin myös 80-vuotiasta isoisääni. Perheessäni ei ole tapana turhia jäykistellä, joten tarjoilujen esillepanoa mietittiin pilke silmäkulmassa.

Isoäitini lempeiden sanojen mukaan isoisänikin on vähän pöllö, joten pöllökakku ja pöllökuppikakut pääsivät yhteissynttäreiden juhlapöytään. Pinterestissä seikkaillessani olin törmännyt joskus jo muinoin esim. näihin pöllökoristeltuihin kukkikakkuihin, joista sain sitten idean omiini. Tekemäni kuppikakut ovat todellisuudessa ihan tavallisia miniporkkanakakkuja perinteisen tuorejuustokuorrutteen kera. Porkkanakakkureseptejä on internet pullollaan. Tämä näyttäisi vastaavan aika pitkälti omaa reseptiäni.

Näiden kuppikakkujen juju oli koristeluissa. Ostimme paketin Domino-keksejä ja pussin M&M-suklaarakeita. Domino-keksien täytteellisistä puolikkaista asettelin kuppikakkujen päälle "silmämunat" ja M&M-suklaarakeista niiden päälle pupillit. Oranssit M&M-rakeet sopivat juuri passelisti pöllön nokaksi!

Isoäitini oli tehnyt pakastimeen valmiiksi suklaahyydykekakun, jonka sitten koristelin saman pöllöteeman mukaisesti. Oksat tein vesihauteessa sulatetusta tummasta suklaasta pikkulusikalla valuttaen. Koska kakku oli käynyt jo pakastimessa hyytymässä, jähmettyi suklaa kakun pintaan hyvinkin nopeasti. Sulalla suklaalla liimasin myös Digestive-keksit kakun pintaan ja niiden päälle sitten pöllöille silmät ja nokat.

Lahjaksi yksivuotias sai muun muassa tekemäni unilorupussin. Lorut ovat kaikki uniaiheisia, ideana on, että siskonpoika saa illalla poimia pussista yhden lorun, joka sitten luetaan sängyssä. Lorukorttien toisella puolella on ClipArtista napattuja kuvia (ei tekijänoikeuksia). Tulostin kuvat ja lorut valokuvapaperille, leikkasin viivoja pitkin ja liimasin kuvat ja lorut sopivan kokoisille kartonginpaloille. Lopuksi asettelin kortit laminointiarkin sisään ja laminoin lorukortteja kokonaisen arkin kerrallaan. Laminoidusta arkista leikkelin sitten valmiita lorukortteja. Laminoitujen korttien nurkkia kannattaa vähän pyöristää, jottei niitä käsittelevät pikku kätöset vahingoitu.

Itse pussia koristaa uinuva pöllö. Pöllön aplikoin isoäidin vanhoista (pehmeistä!) rikkoutuneista lakanoista ommellun pussukan toiselle puolelle. Kaikki käytetyt kankaat olivat kierrätettyjä.

Toiselle puolelle tikkasin ompelukoneella tekstin "unilorupussi". Käsin kirjailemalla olisi varmasti tullut hienompi, mutta aika ei olisi mitenkään moiseen riittänyt, joten oli tyytyminen pikakirjailuun. Ei pöllömpi tämäkään versio.

Makoisia unia!

Saanko esitellä: värikäs herra Aasi.

Voisiko Meksiko-teemaisia bileitä kutsua Meksiko-teemaisiksi bileiksi, jos ohjelmanumerona ei olisi piñataa? Fiestan ikioma maskotti, värikäs herra Aasi.

Kiireisen viikon keskellä päätin ottaa omaa aikaa ja väkertää tupareitani varten piñatan. Keittiön pöydällä lojui sopivasti juuri asennetun netin jäljiltä tyhjä reitittimen pahviloota, komerosta löysin seinäkellon paketin, remontin jäljiltä oli jäänyt sopivasti vahvaa maalarinteippiä ja Tigerista löytyi kreppipaperia naurettavan halvalla. Ja eiku saksimaan ja teippailemaan!

Vaikka olenkin joittenkin (lue: monien) asioitten suhteen kovinkin tarkka, tällaisissa askarteluissa luovuus voittaa ja kaikenlainen mittailu ja kaavojen piirtely jää taka-alalle. Siinäkin mielessä siis juuri oikeanlaista vastapainoa ajattelutyölle. Ja voi tietäisittepä, kuinka nauroin ääneen tätä näpertäessäni!

Mittasuhteet tuli päätettyä laatikkojen koon perusteella. Passelin kokoinen kuitenkin piñatasta tuli ihan noin mututuntumalla. Muistuttaa lähinnä koiraa, tiedän. Tai ehkä lyhytkaulaista laamaa?

Päällystin pahvilaatikot oranssilla tulostuspaperilla, jottei kreppipaperien raoista sitten paistanut kirkkaanvalkoinen aasinmaha. Myös jalkapohjat ja maha vuorattiin paperilla.

 Tigerin kreppipaperipaketti maksoi euron, joten kalliiksi tämä askartelu ei tullut. Yhdessä paketissa oli seitsemän eriväristä arkkia (A3) kreppipaperia. Taittelin arkit pituussuunnassa neljään osaan ja leikkasin paperista taitokset auki.

Pidin paperisuirut yhdessä nipussa ja leikkelin niihin hapsuja. Hapsujen leveyskään ei ollut niin justiinsa, puolesta sentistä senttiin taisivat kuitenkin kaikki olla leveydeltään. Pääasia, ettei tule saksittua hapsuja irti, vaan hapsut pysyy yhtenä nauhana.

Hapsujen liimaamisen aloitin aasin jaloista ja etenin kerros kerrokselta ja väri väriltä kohti päätä. Selkämyksen hapsut voi varmasti toteuttaa monellakin tavalla, itse kiersin aasinselän päällekin kreppipaperisuikaleita.

Yksi tärkeä asia on muistettava: karkeille pitää jättää tarpeeksi iso täyttöaukko, joka on helppo peittää. Jätin siis pahviin läpän, jonka täytön jälkeen liimasin umpeen. Kuvasta voitte yrittää päätellä, mitä kautta karkit joutuivat tämän aasin mahaan.

Tarvitseehan aasilla olla silmätkin, joten leikkasin siitä samaisesta valkoisesta pahvilootasta pyöreät silmämunat ja liimasin niihin mustasta kontaktimuovista pupillit. Suitset tämä aasi sai mustasta pitsinauhasta, jonka keräsin kyllä fiestan jälkeen takaisin talteen.

Koska kyseessä oli kuitenkin suomalaiset pidot, aasi selätettiin hyvin justiinamaisesti kaulimen voimin. Vaihtoehtona olisi ollut piirakkapuikula. Siinä tuoksinnassa silmät lenteli ja kaula katkesi hyvin tarantinomaisesti. (Nyt on hyvä hetki muistella, mitä kautta karkit meni aasiin sisälle.) Karkit putoilivat aasin mahasta sitten pienen ravistelun jälkeen lattialle vieraiden poimittaviksi.

 Sen verran tukevaa tekoa tuo piñata on, että kyllä se vielä muutamat fiestat kestäisi. Kellään tarvetta?

Uuden tuvan tarjoilut

Viime viikonloppuna täytettiin tämä 39-neliöinen tupa ilolla, onnella, naurulla ja rakkaudella. Pitojen voi sanoa onnistuneen, kun seuraavana aamuna poimii lattialta talvitakkien painosta romahtaneen naulakon, nyppii kylppärin peilistä tekoviiksiä ja keräilee astioita kaikkien mahdollisten huonekalujen päältä ja alta ja välistä. Oli riemukasta!

Tarjosin vieraille muun muassa voileipäkakkua ja chili-limesuklaaruutuja. Yhteistä kyseisille tarjottaville oli Meksiko-teeman mukaisesti chili.

Voileipäkakku koostui 36 paahtoleivän palasta (täysjyvä), kanafileetäytteestä, cheddarjuustolevitteestä, tomaattisalsasta ja ranskankermaan sekoitetusta guacamolesta. Itse kakun tekemisessä ei kauan nokka tuhissut, mutta soosien pyörittelemiseen kului hetki jos toinenkin. Tein siis sekä juustolevitteen, tomaattisalsan että guacamolen alusta loppuun asti itse. Hyvää tuli. Herkullisuudesta kertonee kai sekin, että koko kakku tuhottiin melko rivakasti.

Tarjosin guacamolea ja tomaattisalsaa myös nachojen ja pilkottujen kasvisten kera. Juhlien ainut aito meksikolainen vieraani kehui hänkin tekemääni guacamolea, uskon siis tehneeni melko autenttisen makuista soosia. Resepti on Thomasina Miersin Mexican Food Made Simple -kirjasta, mutta ohje löytyy myös täältä.

Makeana tarjottavana oli perinteisen masaliisareseptini mukaan tehtyjä suklaaruutuja uudella makuvivahteella: lisäsin sekä taikinaan että kuorrutteeseen limeä (kuoriraastetta ja mehua) ja chiliä (itämaisesta puodista ostettua chilijauhetta noin teelusikallinen). Tein taikinasta suklaisen lisäämällä seokseen pari ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta. Päälle ripottelin koristeeksi kookoshiutaleita, sopivat nekin hyvin tuonne karibialaisiin tunnelmiin. Chili ei vienyt koko show'ta, mutta toi kivan lämpimän piristeen tuttuun leivonnaiseen. Aion tehdä toistekin.

Puuha-Krisse kaiken korjaa, Puuha-Krisse tietenkin!

Muuttaminen on kovaa hommaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka kyseessä olikin tällä kertaa ehkä vuosituhannen helpoin muutto, niin silti elämä tuntui olevan kokonaisvaltaisessa kaaostilassa. Koko helmikuu ehti kulua yhdessä jatkuvassa hämmennyksen tilassa, maaliskuu toi kuitenkin tullessaan uuden alun. Tiedä sitten, onko se tuo maaliskuun kevätaurinko (joka pilvien takana kirkkaana paistoi) vai uusi koti. Veikkaan jälkimmäistä.

Muutin siis saman talon sisällä kerrosta ylemmäs viisi (ratkaisevaa) neliötä suurempaan asuntoon. Täällä on päivät pääksytysten ensin maalattu ja hiottu ja puunattu ja maalattu ja hiottu ja puunattu ja muutettu ja muutettu ja muutettu. "Mutta ahh tätä tilan tuntua", sanoi Krisse, kun uuden asunnon uudella divaanisohvalla istui.

Ihaillaan hetki tuota raikkaan värimaailman luomaa seesteistä tunnelmaa ja huokaistaan yhteen ääneen: "Niin kaunista!"

Tämän otoksen jälkeen asunnossa on mm. korjattu keittiön katto, paikattu, hiottu ja lakattu parkettilattia (huomatkaa kuvan oikeassa reunassa näkyvä koiranpennun aikaansaama kosteusvaurio) sekä maalattu seinät, ovenkarmit ja ikkunanpielet kahteen otteeseen. Mitäpä muuta sitä kakskytjotain-nainen perjantai-iltana tekisi kuin kuuntelisi nostalgian täyteläistä YleX:n ysärilähetystä maalisuti heiluen.

Remontti on (suurimmilta osin) ohi, muutto on ohi, nurkat on siivottu ja keittiö on putsplank. Ainakin 20 vuotta vanha uuni on nyt melkein kuin uusi, kiitos (vähintäänkin) kolmituntisen hankausurakan. Siisteyskäsitykseni eroaa verrattain paljon edellisten asukkaiden siisteyskäsityksestä. Vähän rättiä ja ihmesientä kun näyttää, niin johan alkaa pinnat hohtaa puhtauttaan.

Muuttaminen aiheuttaa kynsien lohkeilua, ihon rikkoutumista, kirvelyä, mustelmia, naarmuja ja mustia silmänalusia. Huoh. Keittiö odottaa vielä pientä tuunausta ja tavarat etsivät paikkaansa, mutta kyllä tästä vielä koti tulee, ellei tämä sitä jo ole.