Vegaanisafkaa: sienikvinotto & mansikka-banaanipirtelö

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä GoGreenin kanssa.

Ruokavalioni on hiipunut tässä viime vuosina melko vihreäksi. Taustalla piilevät etenkin ekologiset arvot, ja ajatus siitä, että pienilläkin valinnoilla on merkitystä. Vegaani en ole, mutta välillä on hyvä haastaa itsensä kokeilemaan täysin vegaanisia herkkuruokia.

GoGreen lahjoitti keittiööni kassillisen tuotteitaan kokeiltavaksi. GoGreenin kvinoasta innostuin kokeilemaan risottoa... tai siis kvinottoa (vai kvinoattoa?). Koska sienten umami saa ruuan kuin ruuan maistumaan täyteläisemmältä, päätin tehdä tuttua ja turvallista sienirisottoa – pienellä tvistillä. Juuston asemesta ripottelin päälle ravintohiivahiutaleita, jotka nimensä mukaisesti ovat pullollaan ravinteita, mutta nimensä vastaisesti eivät kohota taikinaa tai turvota vatsaa.

Toinen tuote, jota oli pakko päästä kokeilemaan, oli GoGreenin uutuustuote: makeuttamaton kvinoa-kookosjuoma. Juomassa on mukana muinaisviljoja, eli viljoja, jotka ovat säilyneet muuttumattomina vuosituhansien ajan. Ne sisältävät runsaasti kuitua, kivennäisaineita, vitamiineja ja tyydyttymätöntä rasvaa. Pyöräytin yhdessä hujauksessa tehosekoittimella jälkiruoaksi mansikka-banaanipirtelön. Jotkut kai kutsuisivat tuota smoothieksi, mutta onhan tuo pirtelö nyt ihanan pirteä sana! Pirtelöstä (ja vähän vegaanisesta jäätelöstäkin) enemmän postauksen lopussa.

P.S. Proteiiniakin annoksessa on ihan kivasti, sillä kvinoa sisältää 14 grammaa proteiinia 100 grammassa.

---

Sienikvinotto
(alkuruoaksi tai lisukkeeksi neljälle, pääruoaksi kahdelle)


1,5 l vettä
1 kasvisfondikuutio (tai kasvisliemikuutio)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
100–200 g herkkusieniä (riippuu siitä, kuinka sienipitoista risottoa haluat)
2 rkl tummansinistä Keijua (vegaaninen vaihtoehto voille)

2 dl GoGreen kvinoaa
2 rkl tummansinistä Keijua
2–3 rkl omenaviinietikkaa (tai 2 dl valkoviiniä)

pari kevätsipulin vartta paloiteltuna
mustapippuria ja suolaa maun mukaan

+ päälle ravintohiivahiutaleita eli oluthiivahiutaleita

1. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon kasvisfondi. Sekoita tasaiseksi.
2. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää paloitellut herkkusienet ja paista kevyesti. Nosta sipuli-sieniseos kulhoon odottamaan.
3. Kuumenna 2 rkl rasvaa samaisen kattilan pohjalla ja lisää joukkoon 2 dl kvinoaa. Pyörittele hetki ja lisää joukkoon omenaviinietikka (tai viini). Anna viinin/etikan huurustua pois.
4. Lisää kvinoan joukkoon kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Anna kiehua keskisuurella lämmöllä. Sekoittele aina välillä. Lisää uusi kauhallinen lientä, kun edellinen on haihtunut. Tähän vaiheeseen menee n. 20 minuuttia. (Kvinoan on tässä tapauksessa tarkoituskin puuroutua, joten nyt kvinoan hämmentäminen on poikkeuksellisesti sallittua.)
5. Kun liemi on loppu, lisää joukkoon sipuli-sieniseos, kevätsipulit, mustapippuri ja suola.
6. Kauho lautaselle ja ripottele päälle ravintohiivahiutaleita tuomaan juustomaista makua.

Ja ääntä kohti.

---

Mulla on paha tapa ostaa aina liikaa banaaneita. Ne ehtii muuttua pilkullisiksi ennen kuin ehdin ne syödä. Muutaman vuoden ajan olen onneksi ymmärtänyt viipaloida ja pakastaa nuo ylikypsät banaanit. Ne sopii erityisen hyvin pirtelöihin ja jäätelöihin.


Nyt ei kyllä yhtään harmittanut, että pakastimessa on hyvät banaanivarastot. Tätä superhelppoa mansikka-banaanipirtelöä ajattelin surrutella tehosekoittimella enemmänkin!



Mansikka-banaanipirtelö (tai -jäätelö)
(yksi iso lasillinen)


kourallinen kotimaisia pakastemansikoita
1 pakastettu, viipaloitu (kypsä) banaani
1–2 dl kvinoa-kookosjuomaa (koostumustoiveiden mukaan)

• Kaikki tehosekoittimeen, ja kone pyörimään. Se on siinä.

P.S. Jos haluat tehdä vegaanista jäätelöä, kaada pirtelöseos vuokaan ja pane vuoka pakastimeen muutamaksi tunniksi. Jos seos unohtuu pitkäksi aikaa pakastimeen, anna sen pehmetä hetki ennen kauhomista.

Matkalla kesään

Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.

Olen jo muutaman kerran päässyt osallistumaan mahtavaan Bloggers' Inspiration Dayhin. Päivä on ollut jokikinen kerta antoisa, seuranani minulla on ollut joka kerta (vakavaa neuloosia poteva) ystäväni Katri.

Instrumentariumin pisteellä pääsimme mallailemaan Instrumentariumin Heritage-brändin aurinkolaseja. En olisi ikimaailmassa uskonut, että nuo pälet (suom. aurinkolasit) olisivat kasvoilleni passanneet (no kun silmälasejakin on maailman vaikeinta löytää), mutta yllättävän hauskat nuo olivat. Sanni Riihimäelle kiitos kuvasta!

Kehykset ovat Spectacles of time -mallistosta, joka nimensä mukaisesti on saanut inspiraatiota taannoisilta vuosikymmeniltä ja tuonut sen fiilikset tähän päivään. Lennättivät naisen tuonne Marilyn Monroen aikakaudelle. Eiku huivi päähän ja kellohelmat heilumaan!

(Nämä ovat niitä harvoja hetkiä, kun tämä bloggaaja itse esiintyy kuvissa.)


Instrumentariumissa on nyt kaikki kehykset puoleen hintaan. Lisäksi saa toiset lasit kaupan päälle! Itse ajattelin piipahtaa ostoksilla vielä tämän viikon aikana, jahka tuo aurinko alkaa taas voittaa lumisateen. Kyllä se kesä on jo nurkan takana. On se.

Kinderjuustokakku

Mikäpä pääsiäisen kahvipöytään paremmin sopisi kuin kinderjuustokakku. Tässä kakussa suklaata ei ole säästelty: on valkosuklaata, maitosuklaata ja tummaa suklaata. Päälle vielä kasa erilaisia suklaamakeisia irtokarkkilaareista, niin kokonaisuus on juuri niin suklainen kuin voit kuvitella.

"Tuhtia, mutta ei kuitenkaan äklön makeaa", kahvipöydässä kuului.

Kakusta riittää hyvin isollekin joukolle, sillä makeannälkä talttuu jo melko pienestäkin palasta. Kuuteen pekkaan saatiin tuhottua hieman alle puolet kakusta. Rohkeimmat ottivat lisää. Rohkenisin väittää, että kakusta piisaa ainakin 12 hengelle.

Kakku kannattaa valmistaa jo edellisenä iltana, jotta täyte ehtii hyvin hyytyä. Kun annat valkosuklaatäytteen jähmettyä ennen maitosuklaatäytteen lisäämistä, saat raidat näyttävästi näkyviin.

Kakku on tehty tätä ohjetta mukaillen.

KINDERJUUSTOKAKKU

Pohja
230 g Domino-keksejä (n. 1,5 pötköä)
80 g voita

Valkosuklaatäyte
3 liivatelehteä
200 g valkosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria

Maitosuklaatäyte
3 liivatelehteä
200 g maitosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria

Suklaaganache
1 dl kermaa
150 g tummaa suklaata
1 rkl voita


Pohja:
– Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija n. 22–24 cm) leivinpaperilla.
– Laita keksit suureen minigrip-pussiin ja murskaa keksit kaulimella painellen pussin läpi.
– Sekoita joukkoon sulatettu voi ja painele seos vuoan pohjalle ja hieman reunoillekin. (Pohjan ei tarvitse olla sileä, hieman muhkuraisesta tulee ilmavampi ja helpommin leikattava kuin liian tiukkaan paineltu keksipohja.)
– Laita jääkaappiin jähmettymään täytteen teon ajaksi.

Valkosuklaatäyte
– Pane liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
– Vatkaa vispikerma vaahdoksi.
– Sulata valkosuklaa vesihauteessa. (Keitä siis muutama desi vettä kattilassa ja laita metallinen kulho "kanneksi". Sulata suklaa varovasti metallisessa kulhossa. Älä sekoittele turhaan, mutta sen verran, että seos on tasaista. Älä anna kiehuvan veden koskettaa metallisen kulhon pohjaa.)
– Sekoita valkosuklaa tuorejuuston joukkoon. Lisää sokeri ja kermavaahto. Sekoita.
– Kuumenna mikrossa tilkka (n. 2–3 rkl) vettä (halutessasi joukossa voi olla esim. sitruunamehua). Liota joukkoon pehmenneet liivatelehdet.
– Kaada vesi-liivateseos ohuena nauhana tuorejuustoseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen.
– Levitä täyte pohjan päälle ja pane vuoka pakastimeen odottamaan maitosuklaatäytteen valmistumista.

Maitosuklaatäyte
– Tee maitosuklaatäyte samalla tavalla kuin valkosuklaatäyte. Levitä täyte jähmettyneen valkosuklaatäytteen päälle. (Minulla valkosuklaatäyte ehti jähmettyä pakastimessa riittävästi sillä aikaa kun tein maitosuklaatäytettä.)
– Laita kakku yöksi jääkaappiin hyytymään.

Suklaaganache
1 dl kermaa
150 g tummaa suklaata
1 rkl voita

– Kuumenna kerma pienessä kasarissa. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa. Anna suklaan sulaa rauhassa välillä sekoitellen. Lisää lopuksi voi.
– Kaada ganache kakun päälle ja levitä niin, että sitä valuu reunojenkin yli. Koristele lopuksi haluamillasi suklaamakeisilla.

Härkispeltipiirakka

Takaumatorstai: tein peltipiirakkaa. Se jos mikä tuo mukanaan menneiden vuosikymmenten tuulahduksia. Jos viikonlopun iltatarjoilut on vielä mietinnän asteella, niin tässäpä oiva vaihtoehto!

Idean sain aamulla Satakunnan Kansaa lukiessani. Siellä vastaavanlainen piirakka oli tehty quorn-täytteellä. Quornia minulla ei ollut, joten tästä tuli sitten härkispeltipiirakka, kun jääkaapissa sattui nököttämään paketti Härkistä.

Peltipiirakan voi tehdä joko helpolla tai vähän työläämmällä tavalla. Oikotie onneen on käydä hakemassa voitaikina kaupan pakastealtaasta, mutta eipä tätä taikinaa vaikeaa ole itsekään tehdä. Rohkeasti vaan!

Härkispeltipiirakka (pellillinen)

Taikina:
4,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
250 g voita tai margariinia
250 g rahkaa

Täyte:
2 dl puuroriisiä
5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio

1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
paketti Härkistä (tai esim. 300 g quorn-rouhetta)
öljyä paistamiseen
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl chilijauhetta
1 tl oreganoa

50 g parmesan- tai grana padano -juustoa
1 kananmuna voiteluun


1. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. 
2. Sekoita joukkoon rahka.
3. Anna taikinatahnan kovettua jääkaapissa noin tunnin.

4. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon riisit ja puolikas kasvisliemikuutio. Keitä keskilämmöllä kunnes riisi on kypsää. Sekoittele välillä.
5. Kuullota sipuli öljyssä. Lisää joukkoon valkosipuli ja härkis. Lisää mausteet.
6. Sekoita riisi härkisseokseen.

7.  Ota taikinasta puolet ja pyöräytä se jauhotetuilla käsillä palloksi. Kauli taikina leivinpaperin päällä levyksi ja nosta pellille.
8. Lisää taikinalevyn päälle täyte. Ripottele päälle juusto.
9. Kauli toinen taikinanpuolikas levyksi voipaperin päällä. Nosta taikina voipaperin avulla täytteen päälle. Irrota paperi varovasti taikinasta ja painele taikinalevyt reunoistaan yhteen. Voitele kansi kananmunalla ja painele haarukalla pintaan reikiä.
10. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin.

Makrameesängynpääty (DIY)

Viime juhannuksena mökillä auringossa paistatellessa päähäni pälkähti opetella tekemään makrameesolmuja. Läksin kaivelemaan mökin perukoita matonkuteitten löytämisen toivossa, ja johan tärppäsi! Löysin pari muovikassillista vanhoja trikookuteita (isoäidin matonkudonta-ajoilta), jotka päätyivät kokeilumateriaaliksi.

Hain liiterin alta ohuen puisen riman, katsoin pari videota netistä ja ryhdyin hommiin. Siellä minä istuin ulkona portailla tunnin jos toisenkin ja solmin menemään. Kokeilu oli sen verran onnistunut, että päätyi se ihan seinälle asti sängynpäädyksi.

Alun perin tekeleen oli tarkoitus olla väliaikainen viritelmä, mutta parempaa materiaalia ja uutta solmimispuuskaa odotellessa tuo saa kelvata. Tämän julkaisunkin olin jo päättänyt jättää unholaan, mutta tulin lopulta toisiin aatoksiin. Josko joku saisi tästä inspiraatiota ryhtyä itse makrameepuuhiin?

Joulun alla intouduin pujottelemaan solmujen sekaan myös led-valonauhaa. Voisihan tuota muutoinkin koristella. Pujottelisiko joukkoon puisia helmiä?

---

Edit.

- Käytin tässä vain perussolmua nimeltä "square knot", johon löytyy netistä paljon ohjeita. Käytä esimerkiksi hakusanoja "basic macrame knots" tai "macrame tutorial".

- Narua/nyöriä/kudetta kannattaa leikata piiiiitkät pätkät, jotka sitten taittaa puoliksi ja kiinnittää tuohon rimaan/oksaan/nyöriin. Huomaa, että jokainen solmu syö nyörin pituutta.

- Seuraavaan projektiin olen aikeissa hommata Paula-punoskudetta. Se ei jousta samalla tavalla kuin trikookude, joten se pitää kutinsa paremmin (ja sitä on ehkä myös helpompi solmia). Paula-punoskudetta saa ohuempana laatuna monina eri väreinä, paksumpana ainakin mustana ja luonnonvaaleana. Lankavan kudetta saa esimerkiksi heidän verkkokaupastaan täältä.

Kettukarkkilapaset (ja neulekaavio!)

Kaksi vuotta ystäväni ehti kettukarkkilapasista vihjailla. Ajattelin jo jossain vaiheessa, että ei hän niitä enää niin kovasti halua, mutta kun neiti vielä tänä talvena jaksoi niistä puhua, tartuin viimein tuumasta toimeen. Tämän postauksen kuvissa esiintyvä iloa pursuava ystäväni sai helmikuun puolivälissä lämpöiset kettukarkkilapaset syntymäpäivälahjaksi.

Suunnittelin lapasiin pienen ja suuren kettukuvion kaveriksi pihlajankukkia, jotta kaikki kolme väriä saisi mahdollisimman tasaisesti joka puolelle. Kuvioiden suunnitteluun käytin apunani Stichfiddle-sivuston ilmaisia työkaluja. Kaavio on tämän postauksen lopussa.

Kirjoneuleen neulomisessa kannattaa pitää huolta siitä, että langanjuoksut työn takana eivät kiristä. Yli viiden silmukan mittaiset langanjuoksut on myös hyvä sitoa työn taakse, jotteivät ne pääse käytössä ta kertumaan sormiin. Vasta tänä talvena opin, miten pitkät langanjuoksut voi sitoa vasta seuraavalla kerroksella. Tällöin neulominen nopeutuu huomattavasti ja kuviosta tulee ainakin minulla siistimpi. (Olin ennen tämän oppimista ehtinyt neuloa toisen lapasista. Ero oli huima.)

Kolmella langalla neuloessa myös langanohjain voi auttaa (itse en ole vielä sellaista hankkinut). Kiinnitä huomiota myös lankadominanssiin, jotta kuvio tulee esiin mahdollisimman selvästi. Oiva video kirjoneuleen tekemiseen (mm. tuohon seuraavalla kerroksella langan sitomiseen) löytyy täältä.

Lankana minulla oli 7 veljestä (keltainen) ja Lauri (valkoinen, punainen ja musta). Seiskaveikan ostin varta vasten, mutta Laurit löytyivät vähän turhankin suuriksi kertyneistä lankavarastoistani. Puikot olivat kokoa 3,5 mm.


NEULEKAAVIO

Linkki neulekaavioon on tässä. (Lisään varmuuden vuoksi myös kuvakaappaukset tuohon alle, jos sattuu käymään niin, että tuo linkki lakkaa joskus toimimasta.)

Lapaset neulotaan 50 silmukalla. Ranneosassa on kaksi pätkää 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta (kaaviossa nurjia silmukoita kuvaamassa musta piste). Joustinneuleen oikeat silmukat neuloin kierteellä (ns. silmukan takaa). Joustinneuleen voi kuitenkin neuloa ihan ilman kierrettäkin.

Ranneosan kettujen silmät voi joko neuloa mustalla (näin tein itse) tai silmukoida työhön jälkikäteen. Kämmenselän ison ketun silmät kannattaa silmukoida jälkikäteen.

Ohjeen harmaat ruudut merkkaavat tyhjiä ruutuja (kavennuksia). Kolme mustaa ruutua on peukalokiilan alun paikalla. Toisen lapasen kämmenpuoli tehdään peilikuvana.

Jos et halua tehdä peukalokiilaa, tee tavallinen peukalo haluamaasi kohtaan. Peukalon pituutta kannattaa sovittaa tehdessä, sillä joskus ainakin itsestä tuntuu, että ohjeissa on kamalan pitkät peukalot – vaikkei oma peukalo mitenkään epänormaalin lyhyt ole. Sovita ja muokkaa omaan käteen sopivaksi!

(Virheitä saattaa olla, olen aivan noviisi tällaisissa kaavioissa. Heitäpä kommenttiboksiin korjausehdotuksia, jos sellaisia ilmenee.)

Ohje tarkoitettu vain yksityiseen käyttöön. Ei kaupalliseen tarkoitukseen.

Kuvat voi klikata suuremmaksi!

Vegaaniset kesäkurpitsabrowniet

Tämä leivonnainen sijoittuu virallisella nam-asteikolla ylimpään luokkaan (asteikko yhdestä namista viiteen namiin) – namnamnamnamnam.

Törmäsin parisen vuotta sitten tähän amerikkalaiseen kesäkurpitsabrowniereseptiin. Sen mukaan lopputulos on ooey, gooey and super fudgy – eikä kyllä vedä nenästä laisinkaan. Tuo resepti ei ole täysin vegaaninen, mutta läheltä piti, joten päätin tarttua tuumasta toimeen ja muokata reseptistä täysin vegaanisen. Ja kyllä kannatti!

Älkää antako kesäkurpitsan häiritä. Itsepintaisinkaan vegaaniruokaa vastustava ukon möllykkä ei varmasti keksi syövänsä kesäkurpitsaa sisältävää leivonnaista, saati sitten että herkku on vieläpä täysin vegaaninenkin.

Kesäkurpitsan ansiosta taikina ei kaipaa kananmunaa laisinkaan, ja kuorrute on helppo toteuttaa käyttämällä kookosrasvaa ja kasvimaitoa. Jos et vegaanista leivonnaista tavoittele, voit hyvin käyttää kookosrasvan tilalla voita ja kauramaidon tilalla tavallista maitoa.

Vegaaniset kesäkurpitsabrowniet

Pohja:
4,75 dl vehnäjauhoja
1,25 dl kaakaojauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1,25 dl rypsiöljyä
3,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (noin 400 g / 5 dl)
1–5 rkl vettä (kesäkurpitsan nestepitoisuuden mukaan)

1. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, ruokasooda ja suola keskenään. 
2. Sekoita sokeri rypsiöljyn sekaan. Lisää öljy-sokeriseos jauhoseokseen. 
3. Lisää joukkoon kesäkurpitsaraaste ja anna seistä viitisen minuuttia, jotta kesäkurpitsan nesteet ehtivät imeytyä taikinaan.
4. Lisää lopuksi tarpeen mukaan vettä. Taikinan tulisi olla paksua, mutta ei lainkaan jauhomaista. Liian löysä massa taas tekee lopputuloksesta kuivakan. 
5. Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista pohjaa 175 asteessa 25–30 minuuttia.


Kuorrutus:
0,5 dl kookosrasvaa sulatettuna
ripaus suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
4,75 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
0,5 dl kauramaitoa

1. Sekoita suola lämpimään kookosrasvaan.
2. Siivilöi joukkoon kuivat aineet ja sekoita. Lisää kauramaito ja sekoita tasaiseksi. Jos seos on kovin jämäkkää, lämmitä sitä varovasti vesihauteessa, niin kookosrasva muuttuu nestemäiseksi. 
3. Levitä seos jäähtyneen pohjan päälle ja leikkaa annospaloiksi.


*namnamnamnamnam*

 

264 sydäntä

Näissä sukissa kelpaa ystävänpäivää juhlia. Laskujeni mukaan yhdessä sukassa on neulottuna peräti 132 sydäntä, joten sitä voi nämä jalassa tepastella menemään 264 lisäsydämen kera.

Ihastuin tähän keltainen-harmaa-tummanharmaa-väriyhdistelmään työn tiimellyksessä aina enemmän ja enemmän. Lankoja jäi niin paljon projektista yli, että saatanpa hyvinkin neuloa vielä uudet samanmoiset.

Varteen lisäsin pohjavärin vaihtelun vuoksi muutaman ylimääräisen rivin, mutta onneksi tämän neidin sääri ei noin vain lopu kesken. Ohjeen mukainen jalkaterä oli tosin omaan 39-kokoiseen jalkaani liian pitkä, joten viimeinen kuvio jäi vallan neulomatta. Seuraavaan pariin aionkin tehdä jalkaterään muutaman muutoksen.

Kiitos Niina Laitiselle ihanasta sukkaprojektista. Ohje ilmestynee Ravelryyn lähipäivinä. Huhujen mukaan pääsiäiseksi on luvassa taas uusi yhteisneulontaprojekti! Neuloosi on sen verran vakavalla tolalla, että pakkohan sitä on taas ilmoittautua mukaan. 

Ei ole lahjasukkien suuhun katsomista

Toisinaan sukkien neulominen lahjaksi on äärimmäisen hankalaa. Etenkin, jos lahjasukkien saaja on kolmevuotias neito, joka on kärkäs ilmaisemaan mielipiteensä murto-osasekunnissa.

Tulin neuloneeksi hälle jo kahdet sukat, joista kumpikaan pari ei neidille kelvannut. Ilmeisesti vääränvärisiä ovat, sillä jalkaansa hän ei näitä suostu laittamaan. Ei tiennyt tyttö, että lahjasukkien suuhun ei ole katsomista.

Kukkasukat olen neulonut Nallesta, siksaksukat Laurista. Molemmissa resori on palmikkojoustinneuletta. Kukkasukissa silmukoita muistaakseni 56 ja siksaksukissa 40.

Onneksi lähisuvussa on toinenkin pikkuneiti. Hän ei osaa vielä puhua, mutta hymyilee sitäkin enemmän. Hän saa nyt luvan tyytyä näihin ja vaatia sitten isompana oikeanvärisiä sukkia kuten serkkunsakin. Siksaksukissa on tosin niin paljon kasvunvaraa, että neiti oppinee siihen mennessä ilmaisemaan mielipiteensä, kun nuo ovat sopivat.

Pidetään peukkuja, että seuraavat kelpaavat.

Some-sukkia

Oletteko osallistuneet sosiaalisessa mediassa yhteisneulontaprojekteihin? On ollut syyssukkia, joulukalenterisukkia, adventtisukkia sun muita. Pian on oiva tilaisuus osallistua, sillä Facebookissa starttaa näillä näppäimillä (lue: ylihuomenna) ystävänpäiväsukkayhteisneulontaprojekti (iih, mikä yhdyssana!). Lähdetkö mukaan ystävänpäiväsukkien neulontaan?

Samalla iski tajuntaani, että enpä ole täällä blogin puolella vielä joulukalenterisukkiani esitellyt. Facebookissa ne kyllä ovat vilahtaneet Voihan villasukka! -ryhmässä ja Instragram-tilillänikin keskeneräisinä ja valmiina (sinne linkki on muuten vasemmassa laidassa).

Nämä sukat valmistuivat neljän eri langan yhdistelmästä, vaikka alkuperäisessä ohjeessa käytettiinkin vain kahta eri lankaa. Sukkia oli oikein mukava neuloa ja lopputuloskin istuu jalkaani täydellisesti. Uutena juttuna opettelin leveän nauhakavennuksen, jonka aion tästä lähtien tehdä kaikkiin sukkiin! Heittämällä liisivät lempparisukiksi! 

Ohjetta ei tarvitse näin jälkikäteen Facebookista nyppiä palasina, sillä Niina Laitisen suunnittelema joulukalenterisukkien ohje on nyt kokonaan myös Ravelryssä. 

 

P.S. Jokaiseen neuleeseen kuuluu vähintään yksi virhe. Löydätkö?

Nasta korkkitaulu! (DIY)

Mitä tehdä miltei 200 viinipullonkorkilla?

Työpöytäni yläpuolinen seinä on jo pitkään huutanut jonkinlaista sisustuksellista elementtiä puoleensa. Tähän ideaan olin törmännyt joskus vuosia sitten Pinterest-seikkailuillani, mutta vasta nyt sain aikaiseksi toteuttaa tällaisen itsellenikin.

Muutaman pullon saa kumota, jotta taulusta tulisi edes kohtalaisen suuri. Onnekseni äiti suostui luopumaan korkkikokoelmastaan, jota oli kartuttanut vuosikymmenten saatossa. Jos omasta takaa korkkeja ei löydy ja hinku päästä näpertämään korkkitaulua on hillitsemätön, suosittelen piipahtamaan kotikaupungin ravintoloissa tiedusteluretkellä.

Korkit liimasin kuumaliimalla puisen viinilaatikon kanteen (n. 35 x 55 cm). Viinilaatikko sattui olemaan alun alkaenkin musta, mutta äkkiäkös sen maalaa mieluisakseen. Puisia viinilaatikkoja voi käydä tiedustelemassa lähimmästä Alkosta. Huhujen mukaan kaikki Alkot eivät niitä asiakkailleen anna, mutta aina sopii kysyä!

Ennen liimaamista korkit on hyvä sommitella kannen päälle. On nimittäin huomioitava, että osa korkeista on paksumpia tai pidempiä, osa paksumpia ja pidempiä. Viivasuoriin riveihin lienee turha edes pyrkiä. Vinksin vonksin on hyvä.