Kaikki sileeks!

Yhteistyössä Philips

Huhtikuun lopussa osallistuin Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumaan jo kolmatta kertaa. Philipsin pisteellä pääsin kokeilemaan Steam & Go -vaatehöyrystintä ja se oli menoa se!

Vaatehöyrystimellä rypyt katoavat nappia painamalla - kirjaimellisesti! Tällaiset tuotteet pukkaavat olemaan hieman epäilyttäviä ostaa sokkona: nyt kun pääsi paikan päällä toteamaan, että vaatehöyristin todella toimii, en epäillyt hetkeäkään, kun minulle tarjottiin blogiyhteistyömahdollisuutta.

Vaatehöyrystimellä inhokkiaskareestani (eli silittämisestä) on tullut suorastaan koukuttavaa puuhaa. Miltei kuukauden päivät olen voinut pitää silitysraudan kaapissa, vaikka pukeudunkin melko usein sellaisiin vaatteisiin, joita ei suoraan pyykkinarulta voi niskaansa vetäistä.

Koska blogini lukijoissa on varmasti monen monta käsityöintoilijaa, voin vinkata, että tämä sopii erinomaisesti myös ahkeran ompelijan ja neulojan perustarvikkeisiin: laitteella saa nopeasti kankaat sileiksi ja vastavalmistuneet lapaset höyrytettyä.

Näin vasenkätisenä voin puolestani todeta, että tässä laitteessa ei vasureita ole syrjitty. Painike on keskellä kahvaa, ja laitetta voi siis yhtä hyvin käyttää vasemmalla kuin oikeallakin kädellä. Arvostan!

Yksi parhaista jutuista on se, että vaatehöyrystimellä saa hihatkin helposti sileiksi. Vaate siis vain nakataan henkarille, napataan vaatteen helmasta tai hihansuusta kiinni ja pistetään höyrytellen.

Höyrystimen vesisäiliö on helppo irrottaa ja kiinnittää. Yksi säiliöllinen vettä piisaa vallan mainiosti muutaman paidan höyryttämiseen, vaikka pieni onkin.

(Parhaiksi henkareiksi tähän puuhaan totesin hyvin äkkiä littanat samettipintaiset luistamattomat henkarit: vaikka hihasta ja helmasta vähän nykisikin, niin vaate ei luiskahda alas vaatepuulta.)

Ja nyt kuulolle siellä näytön toissa puolen: voit voittaa itsellesi oman Steam & Go -vaatehöyrystimen! Ryhdypä kaivamaan kesämekkoja talvisäilöstä, sillä julkaisemalla Instagramissa kuvan omasta pelastusta kaipaavasta kesämekostasi, voit voittaa laitteen omaksesi!

Osallistu kilpailuun Instagramissa näin:
1) Julkaise Instagramissa kuva omasta, pelastusta kaipaavasta kesämekostasi
2) Lisää kuvaan hashtagit #steamNgo ja #kesämekko2015

Tuotteet arvotaan 18.6.2015. Kilpailun sääntöihin voit tutustua täällä. Klik!


(Minut muuten löytää Instagramista nimimerkin @kris_tii_na takaa.)


*Philips Steam & Go -vaatehöyrystin saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Kierrätysniksi: kuulakärkikynän elvytys

Intialainen ystäväni toi minulle taannoin kotikonnuiltaan tuliaisena kauniin, koristeellisen kynän. Jostain syystä kynästä loppui virta hyvinkin nopeasti, ehkäpä muste oli lentomatkan aikana jähmettynyt putiloon. Kynä jäi käyttämättä, mutten raaskinut sitä poiskaan heittää.

Kauppalapunkirjoituskynää etsiessäni käteeni sattui tuo samainen kynä. Ei toimi edelleenkään, niisk!Äkkäsin siinä sitten, että kyllähän kynien sisälmyksiä on ennenkin vaihdettu...

Löysin kynätelineestä tuollaisen perus-Pertti-kuulakärkikynän, joka toimi hyvin, mutta oli ehkäpä rumuutensa vuoksi jäänyt hyljeksityksi. Arjen estetiikkaa ja sitä rataa. (Oli se ilmeisesti tehtävässään kuitenkin palvellut, sillä joku oli nähnyt tarpeelliseksi pureksia sitä.)

Mustesäiliö oli hintsusti liian pitkä intialaiseen kynään, joten siitä vain ronskisti saksilla pala pois ja sisälmykset vaihtoon!

Vinkki vinkkinen: käytä tähän tarkoitukseen rumia mainoskyniä!

Nyt sitten sitä ostoslistaa rustaamaan...

Minibudjetin keittiöremppa #5 | Vetimien vaihto

Keittiöremppa alkaa olla kutakuinkin valmis. Vielä puuttuu silikonisaumat sekä välitilan ja työtason väliin tulevat listat.  Myös uusi tiskipöydän valaisin on hankkimatta. Vetimet kävimme tänään vuokraisännän kanssa ostamassa Ikeasta. Tietenkin olin jo valmiiksi katsellut netistä varteenotettavia vaihtoehtoja, joista kärkisijoille ylsivät Tyda-, Vinna-, Metrik- ja Ekeboda-vetimet.

Kuvat Ikean nettisivuilta

Olihan niitä vetimiä päästävä käsin koskettelemaan ennen kuin lopullisen päätöksen saattoi tehdä. Vinna oli vähän liian pyöreä omaan makuun, vaikka tosi kiva sekin on. Metrik oli puolestaan kovin siro noin kokonsa puolesta. Tydassa oli hyvä käsituntuma, mutta sekin oli aavistuksen liian lyhyt (138 mm). Päädyin siis Ekeboda-vetimiin, jotka ovat muotonsa puolesta myös kovin kätevät: niistä saa hyvän otteen ja vetimen ulkonevia pykälöitä voi käyttää vaikkapa väliaikaisina pyyhekoukkuina. Tottahan toki nuo Ekebodat olivat myös kollaasin kalleimmat, kympillä sai lunastaa kaksi vedintä. Vetimien hinnaksi tuli siis yhteensä 130 euroa.

Olen ehtinyt jo niin moneen otteeseen kiroamaan porakonettomuuttani, että tänään ostaa täräytin itselleni akkuporakoneen kera vara-akun ja ruuvauskärkisarjan. Ottaen huomioon, että olen vasta tänä vuonna ihan itse käyttänyt tavallista akkuporakonetta ensimmäistä kertaa eläessäni, olin aika rohkea, kun rupesin ihan tuosta noin vain omistajaksi.

Käyttöohjetta en tietenkään lukenut, kun olen kerran jo ihan konkari. Ja helpompaahan se on reikää porata koneella kuin ilman, ruuvitkin vääntyy paikoilleen ihan tuosta noin vain napinpainalluksella. Että tiedoksi vaan kaikille kamuille, multa voi tästä lähtien pyytää lainaan akkuporakonettakin.

Alun perin kuvittelin, että eihän sitä voi löytyä 15 senttiä leveitä vetimiä, jotka sopivat alkuperäisten vedinten ruuvireikiin. Niin siinä kuitenkin kävi, että porailin juuri aiemmin kittaamani reiät uudelleen auki.  On aina ilo huomata tehneensä turhaa työtä. Onneksi olin kitannut reiät umpeen vain päällipuolelta, sillä vanhat reiät oli nyt helppo löytää ovien sisäpuolelta. Sisäpuolen reikien päälle oli tarkoitus laittaa valkoiset muovitulpat, mutta säästyinpähän nyt sentään siltä vaivalta sitten.

Oveen reikiä poratessa on hyvä muistaa pitää puukalikkaa vastakappaleena, jottei poraus revi reiän ympäriltä levyä ja maalia. Helppoa kuin heinän teko, todennäköisesti jopa helpompaa.

Nyt kun on tottunut vetimettömiin kaapinoviin ja laatikoihin, on kovin vaikea muistaa käyttää noita elämää helpottavia kapistuksia. Vanhasta tottumuksesta sormet hakeutuvat automaattisesti laatikoiden vasempaan syrjään, josta on ollut kovin näppärä nyppäistä loota auki. Kaapinovet tietenkin avataan ala- tai yläsyrjästä. Vanha humanisti ei opi uusia temppuja.

Hyvältä näyttää, sano emäntä ku uutta keittiötään ihaili.

Minibudjetin keittiöremppa #4 | Teippi- ja kontaktimuovituunausta

Tarkkaavaisimmat ehkä jo huomasivat edellisen postauksen maustekaapin... tai nykyään -hyllyn tuunauksen. Jottei keittiö olisi ihan yhtä valkoista ovea vain, päätin olla laittamatta maustehyllyn eteen ovia takaisin. Sain päätökselleni myös vuokraisännän siunauksen. Jotain maustehyllylle kuitenkin oli tehtävä, olivat hyllynreunat jo ajan myötä kellastuneetkin.

Teippitarhasta ostettu hopearaidallinen washi-teippi pääsi mukaan tuunaukseen. Ensin piti teipata vain liesituulettimen yläpuolella oleva kellastunut lista, mutta niin se on, että nälkä kasvaa syödessä.

 Jokainen hyllynreuna sai osansa teippirullasta, riitti siitä hieman myös kaapinovien kellastuneiden välien tuunaukseen. Pieni vaiva, oleellinen ero.

 Kun teippi loppui, muistui mieleeni askartelusopessani lojuva mattapintainen kontaktimuovi (Lidlistä). Siks ja saks. Äkkiä maustekaapin taustalevy oli saanut uudet vaatteet.

Kontaktimuovilla kalvoittaminen tapahtui samaan malliin kuin yläasteikäisen Krissen oppikirjojenkin päällystäminen: viivottimella sileäksi. Ylimääräiset suirut leikkasin mattoveitsellä pois.

Helppo tapa tehdä pieni muutos nopeasti. Samalla tekniikalla voisi uudistaa myös esimerkiksi tiskikaapin taustalevyn. Sekä teippiä että kalvoa voi pyyhkiä kostealla rätillä, joten puhdistuskaan ei ole ongelma.

Onnistunut lopputulos, vai kuinka?

Minibudjetin keittiöremppa #2 | Kokemuksia kaakelimaalista

Uudet tasot vaativat rinnalleen uusia kaakeleita. Kaakeleita ei kuitenkaan ruvettu vaihtamaan, kun budjetti ei moista sallinut eikä perusteellinen keittiöremontti nyt ollut muutenkaan ajankohtainen. Uusien laattojen asentamisen sijaan maalasin vanhat kaakelit kauttaaltaan valkoisiksi. Ronsealin kaakelimaali tuli ensimmäisenä vastaan kaakeleiden maalausta kuukletellessani, ja vain sitä oli rautakaupassakin kaupan. Yhden purkin (750 ml)hinta kieppuu siinä neljänkympin tienoilla ja siitä riittää kuudesta kahdeksaan neliöön. Yhdellä purkilla pärjää siis aika pitkälle.

Valmistelu

Ennen maalaamista oli kaakelit kuitenkin puhdistettava maalipesuaineella. Jos saumat ovat vioittuneet, ne pitää luonnollisesti korjata ennen maalaamista. Ennen telaan tarttumista suojasin vielä tason reunat ja sähkörasiat teipillä, jottei maali pääse niitä sotkemaan.

Maalin levitys

Ronsealin opastuksessa lukee, että maali levitetään vaahtomuovitelalla. Väärin. Maalarimestari kertoi jonkun asiakkaan vaahtomuovitelan sulaneen tuossa myrkyssä. Ohjeessa lukee myös, että telan jälki on tasoitettava hienolla tasoitussiveltimellä. Väärin. Sillä ei saa kuin rumia viiruja aikaan.

Valitsin siis maalarimestarin avustuksella työvälineekseni nukkaamattoman piskuisen telan. Kaakelimaali on hyvin valuvaista sorttia, joten maltti on valttia. Vaikka maalaamani kaakelit olivat jo valmiiksi melko vaaleat, tiesin jo työhön ryhtyessäni, että kaksi kerrosta on vedettävä (vaikka purkissa lukeekin, että yleensä yksi kerros riittää). Älä siis edes yritä saada ensimmäisellä kierroksella täysin peittävää lopputulosta, vaan pidä huoli siitä, että maali ei ala valua.

Vasemmassa reunassa kaksi kerrosta, oikeassa reunassa yksi kerros kaakelimaalia.

Ongelmatilanteet

Toinen kerros alkoi hienosti, maali tuntui peittävän hyvin kaikki läpikuultavat kohdat. Hetken päästä alkoi kuitenkin tapahtua kummia: alimmaisten kaakeleiden alareuna alkoi uhkaavasti kupruilla. Epäilen moisen johtuvan siitä, että alareunaan jää väkisinkin aavistuksen paksumpi kerros kuin muualle. Päätin jatkaa hommia, sillä kokemuksesta tiedän, että hätiköimällä ei tule kuin... sanonko mitä. Muutoin näyttää nyt todella hyvältä, mutta kaakeleiden alareunaan maalin alle on noussut ilmakuplia. Ongelmiin on tapana löytyä ratkaisu, uskon tälläkin kertaa niin käyvän.

Kuva

Aprikoin nyt jonkinmoisen listan asentamisen kannattavuutta. Olen kuullut, että kaakelimaali on herkkä kaikenlaiselle hankaukselle, joten senkin puolesta olisi fiksua panna välitilan ja tason väliin jonkin sortin puskuri. Minä kun heiluttelen joka tapauksessa rättiä melko ahkerasti. Korkeahkolla metallisella listalla saisi myös kivasti särmäkkyyttä melko simppeliin väritykseen. Perinteinen sisäkulmalista toimisi tietenkin myös. On pistettävä vuokraisännän kanssa neuvottelut käyntiin.

Puhdistava puhelinpussukka

Nyt on ihmiset loma tehnyt terää tämän neidin aivonystyröille. Siirryin viime viikolla (ehkä hieman jälkijunassa) älypuhelinten aikakauteen. Ensimmäinen asia, joka alkoi häiritä, oli uskomaton sormenjälkien määrä kosketusnäytössä.

Tokihan uudella ja älykkäällä puhelimella pitää olla suojapussukka, se on päivän selvä juttu. Lähdin reissuun heti seuraavana päivänä puhelimen ostosta, ja matkalle oli tehtävä ensi hätään ihan perusperus viiden minuutin pussukka, jota en teille edes esittele.

Silmälasien pitkäaikaisena käyttäjänä tiesin varsin hyvin, että mikrokuituliina on avain sormenjäljettömän kirkkaaseen onneen. Heti ensimmäisenä reissupäivänä mieleeni juolahtikin ajatus mikrokuituliinalla vuoratusta vettähylkivästä kännykkäpussista. Nerokasta, vaikka itse sanonkin. Joka kerta kun kännykän paljastaa pussukastaan, ovat sormenjäljet kadonneet sen siliän tien. Siuh ja viuh! Uusi gorillalasinäyttöni on niin puhdas, että siitä voi peilailla ikkunasta näkyviä puita.

Ulkokuori on samaisesta Hemtexin tekstiilivahakangasliinan jämäpalasta kuin passipussikin, vuori on puolestaan vanha (kääntöpuoleltaan susiruma) mikrokuituliina, jonka olen saanut joskus jostain kaupanpäällisenä. Nyt sain ruman puolen piiloon ja valkoisen puolen ansaitsemaansa käyttöön. Nepparilla suu kiinni, jottei puhelin karkaa kodostaan.

Tämän lähemmäs taikuutta en taida koskaan päästä.

Puuha-Krisse kaiken korjaa, Puuha-Krisse tietenkin!

Muuttaminen on kovaa hommaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka kyseessä olikin tällä kertaa ehkä vuosituhannen helpoin muutto, niin silti elämä tuntui olevan kokonaisvaltaisessa kaaostilassa. Koko helmikuu ehti kulua yhdessä jatkuvassa hämmennyksen tilassa, maaliskuu toi kuitenkin tullessaan uuden alun. Tiedä sitten, onko se tuo maaliskuun kevätaurinko (joka pilvien takana kirkkaana paistoi) vai uusi koti. Veikkaan jälkimmäistä.

Muutin siis saman talon sisällä kerrosta ylemmäs viisi (ratkaisevaa) neliötä suurempaan asuntoon. Täällä on päivät pääksytysten ensin maalattu ja hiottu ja puunattu ja maalattu ja hiottu ja puunattu ja muutettu ja muutettu ja muutettu. "Mutta ahh tätä tilan tuntua", sanoi Krisse, kun uuden asunnon uudella divaanisohvalla istui.

Ihaillaan hetki tuota raikkaan värimaailman luomaa seesteistä tunnelmaa ja huokaistaan yhteen ääneen: "Niin kaunista!"

Tämän otoksen jälkeen asunnossa on mm. korjattu keittiön katto, paikattu, hiottu ja lakattu parkettilattia (huomatkaa kuvan oikeassa reunassa näkyvä koiranpennun aikaansaama kosteusvaurio) sekä maalattu seinät, ovenkarmit ja ikkunanpielet kahteen otteeseen. Mitäpä muuta sitä kakskytjotain-nainen perjantai-iltana tekisi kuin kuuntelisi nostalgian täyteläistä YleX:n ysärilähetystä maalisuti heiluen.

Remontti on (suurimmilta osin) ohi, muutto on ohi, nurkat on siivottu ja keittiö on putsplank. Ainakin 20 vuotta vanha uuni on nyt melkein kuin uusi, kiitos (vähintäänkin) kolmituntisen hankausurakan. Siisteyskäsitykseni eroaa verrattain paljon edellisten asukkaiden siisteyskäsityksestä. Vähän rättiä ja ihmesientä kun näyttää, niin johan alkaa pinnat hohtaa puhtauttaan.

Muuttaminen aiheuttaa kynsien lohkeilua, ihon rikkoutumista, kirvelyä, mustelmia, naarmuja ja mustia silmänalusia. Huoh. Keittiö odottaa vielä pientä tuunausta ja tavarat etsivät paikkaansa, mutta kyllä tästä vielä koti tulee, ellei tämä sitä jo ole.

Your Face, My Face.

Viimeisellä kirpparikierroksellani löysin Your Facen harmaan mekon seitsemällä eurolla. Melkein jäi mekko rekkiin odottamaan oikeankokoista asiakasta, mutta yleisön painostuksesta päätin kuitenkin kotiuttaa kokoa liian suuren vaatekappaleen. Jos harkitset ostavasi sellaisen vaatteen, jota on pakko muokata, mieti ihan oikeasti tarkkaan, aiotko suunnitelmasi toteuttaa, vai jääkö mekko sinunkin kaappiisi käyttämättömänä roikkumaan lopulta päätyen parin vuoden odotuksen jälkeen jälleen kirpparille.

Tämän mekon materiaali oli erinomaista, kauniisti laskeutuvaa viskoosisekoitetta. Mekko oli ihanan mallinen ja muuten aivan passelin kokoinen, mutta kainaloista se roikkui rumasti. Lisäksi helman piilo-ommel oli purkautunut, mikä tapahtuu valitettavan usein laadukkaittenkin vaatteiden kohdalla. Tiesin kuitenkin osaavani pienentää vaatetta saumoista pilaamatta sitä lopullisesti.

Ai miten se sitten tapahtuu? No ihan helposti. Sinäkin osaat kyllä, jos ratkominen on tuttua ja ompelukoneella osaat ommella suoraa. Ensin otat sen ratkojan käteen ja varovasti (!) purat käsiaukon alareunasta ompeleet repimättä ohutta vuorikangasta. Jatka purkamista sivusaumaan, mutta älä suinkaan pura turhaan, vaan vain sen verran kuin on tarpeen. Kun purkutyö on tehtynä, neulaa sivusauman päällikangas nurjalta puolelta ja ompele uusi sauma oikealle etäisyydelle reunasta. Itse pienensin noin 1½ senttiä molemmista reunoista.  Pienennä myös vuori oikean kokoiseksi (sieltä vuorin sisäpuolelta). Jätin saumavarat leikkaamatta, sillä kangas on niin ohutta, että ne ei haittaa yhtään. Ja onpahan sitten vähän takaisin päästettävää, jos pääsee vähän lihomaan.

Neulaa nurjalta puolelta käsiaukon vuori kiinni päällikankaaseen ja ompele seuraten sitä aiemmin purkamaasi saumaa. Käännä mekko oikeinpäin ja tikkaa kainalosauma päällipuolelta mahdollisimman läheltä reunaa. Pidä jo neulatessasi huolta, että vuorikangas ei tursua etupuolelle.

Jee, voiton puolella jo. Enää helman ompelu. Piilo-ompeleen salaisuus on kankaan taittelussa. Se näyttää vaikealta, ja kyllä se vähän harjoittelua vaatiikin, joten kokeile ensin tilkulle, ettet ryssi sitä sun hienoa mekkoas! Käännä ensin noin 1½ senttiä helmaa nurjalle puolelle. 

Taita sitten nurjalta puolelta kangasta sen verran taitoksen päälle, että tuota "saumaa" jää puolisen senttiä. En tiedä onko eri ompelukoneiden piilo-ompeleen leveyksillä eroa, joten ihan sen oman ompelukoneen ominaisuuksien mukaan mennään.

Taitos näyttää nurjalta puolelta tältä:

Ja oikealta puolelta tältä:

Yllä olevan kuvan alempi taitos tulee olemaan mekon helman alareuna. Siirry sitten ompelukoneelle ja aseta tikiksi piilo-ommel. Se sellainen kuva, jossa on suoraa ommelta ja siksakkia sekaisin. Aseta kangas paininjalan alle siten, että suora ommel tulee aivan reunaan ja siksak-osuus yltää juuri ja juuri taitoksen yli.

Suoraa ja siksakkia siis. Tuon siksakin vasen reuna on se, joka näkyy kankaan päällipuolella, kaikki muu jää piiloon. Piilo-ompeleesta jää näkyviin siis vain yksi pisto noin 1½ sentin välein. Ommellessasi pidä siis huoli siitä, että siksak ei mene liian pitkälle taitoksen yli: se kaikki näkyy sitten päällipuolella.

Lopuksi pue mekko päällesi ja ole erittäin tyytyväinen suoritukseesi. Olet juuri tehnyt yhteistyötä Your Facen mekon kanssa. Seitsemän euroa täydellisestä vaatekappaleesta ei ole juuri mitään alkuperäiseen 100 euron hintaan verrattuna.

Kuvassa myös hieman trash designia. Väkersin itselleni tuollaisen nyt niin suositun trikoosuikalehuivin pienillä lisähöysteillä. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Pähkinä hangattavaksi

Köyhän naisen ehostusvinkki kuluneiden huonekalujen puuosille. Kyllä, se oli juurikin niin helppoa kuin alla olevista kuvista voi olettaa.