Krapukestit

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin taloyhtiömme puutarhassa rapujuhlia. Juhliin osallistui suurin osa taloyhtiön asukkaista sekä muutama hyvä ystäväni. Juomalaulut eivät raikuneet, mutta loppukesän tunnelma oli siitä huolimatta (tai sen ansiosta, mene ja tiedä) aivan mahtava.

Pihalle kannettiin kolmen asunnon ruokapöydät, jotta saatiin tarpeeksi ruokailu- ja tarjoilutilaa juhlia varten. Löysin kirpputorilta rapujuhlia edeltävänä päivänä kaksi suurta palaa punaista kangasta kolmen euron yhteishintaan. Nappilöytö suttupyttyruokailun pöytäliinaksi, sillä kertakäyttöliinat nyt yksinkertaisesti ovat aivan liian rumia näin hienon ruokalajin kattaukseen.

Rapujen syönti on sottuista puuhaa, joten pienet sormienliotusastiat kuuluvat olennaisesti pöytään. Vettä raikastamaan kulhoihin laitettiin herukanlehtiä ja sitruunaa. Lehdillä sai muuten mukavasti hierottua likaa irti sormista, voisin käyttää tuollaisia astioita myös muulloin ruokapöydässä. Jokaiselle katettiin suosiolla jo heti alkuunsa myös kaksi lautasliinaa.

Paikoille aseteltiin komeaan riviin vesilasi, viinilasi, kuohuviinilasi ja snapsilasi. Helan går! Rapukattaukseen kuuluu olennaisesti myös rapuveitset, meillä oli käytössä jykevän teräksiset Hackmanin kapistukset. Jokaiseen lautaseen kiinnitettiin pienellä puisella pyykkipojalla kuvallinen ravunsyöntiohje sekä rapupaikkakortti.

Alkupalatarjoilun toteutettiin nyyttärimeiningillä, sillä järjestäjien energia kului pelkästään ravunkeittoon ja gubbröran tekoon, ehkä vähän myös sienipiirakan ja kirsikkajuustokakun leipomiseen. Yksi toi vihreän salaatin, toinen perunasalaatin ja kolmas sipulipiirakkaa. Tarjottavaa siis piisasi yllin kyllin. Kaverin pihasta käytiin poimimassa köynnöskrassin kukkia salaattiin ja valkoisia liljoja vaaseihin (eli viinipulloihin).

Paraatipaikkaa juhlissa piti tietenkin ne ravut. Perjantaina ravut keitettiin (ja joku ehkä vähän kiljui... krhm), annettiin maustua yön yli jääkaapissa ja lauantaina ne aseteltiin isoille laakeille astioille. Kaiken sen perkaamisen jälkeen kokosin ravunlihasta rapuleipiä ruisnappien ja paahtoleipien päälle. Herkkua. Jälkiruuaksi oli kahvia ja kirsikkajuustokakkua (josta ei olemassa minkäänlaista todistusaineistoa). Hyvää kakku kuulemma oli, viimeisestä palasta käytiin jos ei taistelua, niin ainakin keskustelua.

Alkuillasta tarkeni vielä hyvin hihattomalla mekolla, auringon laskettua piti harteille hakea lämpimämpää vaatetta. Tuikut ja kynttilät riittivät valaisemaan elokuista iltaa. Taustalla soi rauhallinen musiikki yömyöhään asti.

Ruualla ei saa leikkiä eikä veistä panna suuhun. Rapujuhlissa molemmat ovat sallittujen asioiden listalla. Rapuveitsi on ainut veitsi, jonka etiketin mukaan saa viedä suuhun. Ennen juhlien alkua sain kuulla, että kokeneet ravunsyöjät asettelevat syötyjen rapujen kuoret lautaselle enemmän tai vähemmän taiteellisesti. Taisin viettää puolet ajasta rapuleipien ja puolet ravunkuorien kasaamiseen. Pieniä rapupalapelejä lautanen täys. Mihinkäs sitä pantteri pilkuistaan pääsisi?

Tarvinneeko tätä nyt enää sanoakaan, mutta krapukestit oli aivan mainiot. MAI-NI-OT. Ensi vuonna pitää järjestää vähintäänkin yhtä hienot pidot!

Gubbröra eli vanhanmiehenmömmö

Rapujuhliemme alkupalakattaukseen kuului yhtenä olennaisena osana ruotsalainen herrainherkku –  gubbröra. Netistä ohjeita tuntui löytyvän yhtä monta erilaista kuin tekijääkin. Täälläkään ei luonnollisesti noudatettu yhtään valmista reseptiä, vaan mössöstä muokattiin omanlainen. Osa resepteistä sisälsi muun muassa perunaa ja mätitahnaa, joista kumpaakaan ei sisällytetty tähän versioon. Olennainen ainesosa on jokaisessa reseptissä kuitenkin kovaksi keitetty kananmunasilppu.

Vanhanmiehenmömmö eli gubbis eli gubbröra (aika iso satsi)

6 kananmunaa (kovaksi keitettynä)
1 iso punasipuli
pala purjoa
pari valkosipulinkynttä
kourallinen tilliä 
kourallinen ruohosipulia 
1–2 prk ranskankermaa (tai smetanaa tai virolaista hapukooria)
1 prk anjovisfileitä

1 sitruunan mehu

Kuori kananmunat. Hienonna kaikki ainekset ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi sitruunan mehu. Tarjoile ruisleivän kera.

Nummen luomuhampurilaisgrilli ja luomuhampurilaissämpyläresepti

Osallistuimme sunnuntaina 19. elokuuta Turun Ravintolapäivään perustamalla oman luomuhampurilaisgrillin. Voi pojat ja tyttäret, kuinka hieno kokemus se olikaan! Vaikka sää olikin harmaa ja sateinen, pihalle vyöryi sankoin joukoin väkeä jo vähän ennen avaamisaikaa.

Suunnittelin ravintolallemme logon inspiroituneena Miike Snow'n levynkansissa esiintyvästä pupuhirvestä. Ei sillä että me olisimme mitään mainoksia tehneet, listasimme ravintolan vain ravintolapäivän sivuille, johon linkitimme Facebookin julkisen tapahtumasivun. Se sai luvan riittää.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan ravintola piti avata jo puoliltapäivin, mutta sääennusteisiin luottaen siirsimme avaamisen kello kolmeen. Se oli oikea ratkaisu, sillä vesisade loppui puoli kolmelta ja vettä alkoi uudelleen tihutella vasta viiden maissa, jolloin olimme jo myyneet grillimme tyhjäksi.


Menu houkutteli paikalle monta innokasta ravintolapäiväilijää. Tarjolla oli sekä hirvi-villisikahampurilaisia että kasvishampurilaisia (mm. punaisia linssejä ja kotimaisia öljyhampunsiemeniä). Pyrimme pitämään kaiken tarjoillun ruuan niin pitkälle kuin mahdollista lähi- ja luomuruokalinjalla. Onneksi nykyään melkeinpä kaikkea mahdollista voi löytää luomuna, toki luomusta pitää olla valmis maksamaan vähän normaalia enemmän. Kaikki tehtiin itse lihan jauhamisesta ja maustekastikkeista aina hampurilaissämpylöihin asti.

Oli hurjaa huomata, että jonossa seisoskeli parhaimmillaan nelisenkymmentä ihmistä. Ensikertalaisina olimme varautuneet tarjoilemaan vain viidellekymmenelle hengelle, mutta ainakin toinen mokoma halukkaita herkuttelijoita jäi ilman luomuhamppareita.

Sämpylät loppuivat noin tunnissa, täytteet hetkeä myöhemmin. Nälkäisimmät kävivät ostamassa lähi-Siwasta itselleen reissareita, jotta saisivat maistaa omin pienin kätösin tehtyä hirvi-villisikapihviä, raparperichutneyta (mausteisempaa kuin aiemmin julkaisema reseptini), chiliketsuppia ja aiolia (valkosipulimajoneesia). Kyseiset maustekastikkeet tehtiin täysin fiilispohjalta mututuntumalla, mutta googlettelemalla löytyy kyllä monenmoista ohjetta.

Lauantaina kiedoin essun vyötäisilleni ja vietin viitisen tuntia leipoen sämpylöitä. Ravasin kahden kerroksen ja kahden keittiön väliä, jotta leipominen sujuisi mahdollisimman sutjakkaasti. Testasin reseptiä kahdesti ennen ravintolapäivää, joten onnistuminen oli todettu todennäköiseksi jo aiemmin. Muokkasin Eeva Kolun reseptistä itselleni ja ravintolallemme sopivan version. Koska resepti ei ole suurimmilta osin minun omani, jaan muokkaamani version blogini lukijoille.

HUOM! Sämpylät kohoavat kiinni toisiinsa, joten perfektionistit paistavat sämpylät pienemmissä erissä. Kiireisimmät ihmiset toimivat juurikin kuvan (ja reseptin) osoittamalla tavalla ja repivät sitten valmiita sämpylöitä irti toisistaan.


Luomuhampurilaissämpylät (9 kpl eli TÄYSI pellillinen)

2 dl vettä (42°)
4 rkl luomumaitoa
2 tl kuivahiivaa
2 rkl luomusokeria

Sekoita ainekset ja anna seistä lämpimässä viitisen minuuttia.

2 luomukananmunaa (kevyesti käsin vatkattuna)
8 dl luomujauhoja (2 dl grahamjauhoja, 2 dl hiivaleipäjauhoja, 4 dl vehnäjauhoja)
1½ tl suolaa
3 rkl pehmeää luomuvoita

Yhdistä suola ja jauhot kulhossa. Nypi joukkoon pehmeä voi ja sekoita lopuksi joukkoon kevyesti vatkatut munat. Sekoita taikina tasaiseksi ja vaivaa käsin kunnes taikina on sileää ja elastista. Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi (ainakin tunnin) lämpimässä vedottomassa paikassa.

Jaa taikina yhdeksään osaan ja pyörittele litteiksi sämpylöiksi. Älä jätä pyöriteltyjä sämpylöitä pöydälle kohoamaan, vaan siirrä ne välittömästi pellille (kohonneita sämpylöitä on nimittäin aivan mahdoton liikutella). Kohota sämpylöitä pellillä liinan alla vielä ainakin tunti.

1 luomukananmuna (kevyesti käsin vatkattuna)
loraus vettä

Voitele sämpylät kevyesti vatkatulla munalla, johon on lisättu loraus vettä. Ripottele päälle ryytineidonsiemeniä. 

Laita uunin alatasolle uunivuoka, jossa on muutama desi vettä. Kuumenna uuni 200°:een. Paista sämpylöitä uunin keskitasolla noin 15–20 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniisti kohonneet ja ruskistuneet. Halkaise sämpylät leipäveitsellä ja täytä haluamillasi aineksilla.

P.S. Sämpylät saavat grillissä (tai hätätapauksessa pannulla) kivan rapean pinnan. Rouskis ja namskis.

---

Mielettömän valtava kiitos asiakkaillemme ja suuren suuri kiitos myös pääkokillemme Joonas Aholalle ja ravintolapäivän hätäapumiehelle Jyri Forsströmille (kuin myös muille meitä auttaneille ihanille).

---

Ihan meinasi unohtua tällainen hyvin oleellinen asia: KIITOS kuvista kaikille niille, jotka kameraani ravintolapäivän aikana käyttivät!

Karviaismarjahillo

Taloyhtiömme puutarha tarjoaa tänä vuonna parastaan. Kirsikkapuu notkui punaisenaan kirsikoita, karviaispensaat eivät jaksa kannatella satoaan. Keittiöpuuhiini onkin viime aikoina kuulunut sekä kirsikka- että karviaishillon tekeminen. Kirsikkahillolla maustoin rapujuhlissamme juustokakun, kirpsakasta karviaishillosta tein sydämiä inkiväärimuffineihin.

Karviaismarjahillo

1 litra punaisia karviaisia
1/4 dl vettä
1 tl kardemummaa
1 kanelitanko
3 dl hillosokeria

Huuhtele marjat vedellä. Perkaa marjoista kannat terävällä veitsellä. Halkaise marjat kahtia ja laita ne kattilaan muiden ainesten kera. Keitä hiljalleen noin 20 minuuttia tai kunnes marjat ovat täysin hilloutuneet. Poista kanelitanko ja purkita hillo kuumennettuihin lasipurkkeihin.

---

Satsi numero kaksi toteutettiin muutoin samalla tavalla, mutta kardemummaa en pannut, kanelitankoja oli kaksi ja lisäksi makua oli tuomassa yksi tähtianis ja puoli desiä fariinisokeria. Veden sijaan käytin nesteenä puolikkaan sitruunan mehua, ja heitinpä joukkoon sitruunankuoriraastettakin. Raikkaan kirpsakkaa hilloa!