sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kuparia kukkaruukkuihin


Kun on tällainen kuin minä olen, saattaa viimeisillä rahoillaan ennen palkkapäivää heräteostaa purkillisen kuparinväristä spraymaalia. Tällä heräteostoksella ei itseään vararikkoon syössyt, sillä purkki maksoi vain sen nelisen euroa.

Arvoin aikani hyllyn ääressä kullan ja kuparin välillä, lopulta päädyin sävyistä lämpimämpään. Äkkäsin, että punertava metallin sävy toimii kivana kontrastina kasvien vihreälle.

Kymmenen vuotta vanhat (alun perin tummansiniset) suojaruukut ovat nyt uuden väripintansa ansiosta melkein kuin uudet.



Kävihän siinä sitten niin, että innostuin ruiskimaan myös vintin perukoilta löytyneet värinsä menettäneet muovieläimet samaisella maalilla. Lempparini on tuo strutsi, joka on jotenkin veikeän veistoksellinen tapaus.

Kuvien kasvit sain huhtikuussa kaveriltani pistokkaina. Nukkumaija (vai onko tuo nukkumatti?) puskee uutta lehteä, minkä ehtii. Tuo ensimmäisessä kuvassa esiintyvä vehka (mutta mikä?) tekee myös uutta lehteä mutta hieman verkkaisempaan tahtiin kuin ikkunalautakaverinsa nukkumaija. Sattuuko lukijoissani olemaan oman elämänsä hortonomeja, jotka osaisivat auttaa kasvien nimeämisessä?

perjantai 29. toukokuuta 2015

Mikä sinua inspiroi?

Kovin monta kuuklettelijaa tuntuu inspiroivan parin vuoden takainen minibudjetin keittiöremonttini. Minibudjetin keittiöremppa on edelleen blogini ylivoimaisesti luetuin postaussarja. Suosittuja hakusanoja ovat myös unisieppari, piimällä maalaaminen, jyväpussi ja hernepussit. Tasaisin väliajoin joku kaipaa myös gubbröran reseptiä.


Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa Asus haastoi #inspiraatiosanat-haasteessaan bloggaajat kertomaan, mikä meitä juuri sillä hetkellä inspiroi. Hetken mietittyäni totesin, että minua inspiroivat kaiken maailman päättömät ideat, ja naputtelin inspiraatiosanani Asuksen sanapilveen. 

Kun tekee kaikki päivät työtä päällään (ehheh, onhan se melkoista verbaaliakrobatiaa), vapaa-ajalla ei jaksa enää turhaan vaivata päätään liialla miettimisellä. Mitä päättömämpi idea, sitä parempi, sanon minä. Yrittänyttä ei laiteta - korkeintaan saattaa pudota päälleen.


Alla oleva sanapilvi sen näyttää: suurinta osaa osanottajista insipiroi kesä. Turha sitä mennä kieltämään, kyllähän sitä on kesän verukkeella tullut tehtyä jo yhtä sun toista. Eilen kökin lämmöstä huumaantuneena kasvimaalla iltakymmeneen (se puuha saattoi kyllä mennä jo tuon päättömyyden puolelle).


Minulta ei yleensä inspiraation lähteitä puutu: innostun kauniista kuvista, valosta, musiikista, keskusteluista, valokuvista, sateesta, kirjoista, sarjakuvista, väreistä, värittömyydestä... mitä näitä aistein havaittavia asioita maailmassa nyt on. Joskus inspiraatio iskee keskellä yötä, kesken unienkin. Harvinaisen monena yönä olenkin joutunut nousemaan ylös kirjoittaakseni tai piirtääkseni idean paperille.

Loin blogini muutama vuosi sitten ensinnäkin siksi, että halusin saada tallennettua yhteen paikkaan muistot tekeleistäni - etenkin sellaisista käsitöistä, jotka teen lahjaksi. Toinen syyni oli saada hyväksi havaittuja reseptejä talteen. 

Jossain vaiheessa sitä huomasi, että blogini avulla minulla on mahdollisuus myös inspiroida muita tekemään käsillään uusia juttuja ja kokeilemaan keittiössäkin uutta. Bloggaamisesta on tullut osa elämääni, vaikka joskus muu elämä valtaakin bloggailulta alaa. Kiitos teille, että seuraatte touhujani! Inspiroidaan jatkossakin toisiamme!

torstai 28. toukokuuta 2015

Kangaskorillinen onnea uuteen kotiin

Kivojen yllärilahjojen keksiminen on vuosi vuodelta hankalampaa. Pari viikkoa sitten ystävälläni oli tupaantulijaiset. Lahjaksi halusin viedä jotakin itsetehtyä, jonka tekemiseen ei kuluisi koko päivää. Päätin ommella hyväksi havaitulla kaavalla (Klik!) ystäväni sisustukseen natsaavan kangaskorin.

Kankaan löysin Eurokankaan palalaareista. Tuotetta markkinoitiin afrikkalaisena puuvillana. Afrikkalaista tai ei, kuosissa oli täydellinen väri ja hieman kimallettakin arkea sulostuttamaan.

Vaikka ohuehko kangas olikin yllättävän ryhdikästä, päätin jämäköittää koria tukikankaalla, jonka silitin kiinni vuoriin.






Sujautin koriin sisälle cavaa (lemppariani), Clipperin vihreää teetä (lemppariani!), Kiertin bambuisen tiskirätin (lempparini!), muusikon pöytään passaavia lautasliinoja ja pussillisen vaahtokarkkeja.

Lahjan tietää olevan onnistunut, kun siitä ei millään malttaitsi luopua. Taidanpa ommella itsellenikin samanmoisen!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kaikki sileeks!

Yhteistyössä Philips

Huhtikuun lopussa osallistuin Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumaan jo kolmatta kertaa. Philipsin pisteellä pääsin kokeilemaan Steam & Go -vaatehöyrystintä ja se oli menoa se!

Vaatehöyrystimellä rypyt katoavat nappia painamalla - kirjaimellisesti! Tällaiset tuotteet pukkaavat olemaan hieman epäilyttäviä ostaa sokkona: nyt kun pääsi paikan päällä toteamaan, että vaatehöyristin todella toimii, en epäillyt hetkeäkään, kun minulle tarjottiin blogiyhteistyömahdollisuutta.

Vaatehöyrystimellä inhokkiaskareestani (eli silittämisestä) on tullut suorastaan koukuttavaa puuhaa. Miltei kuukauden päivät olen voinut pitää silitysraudan kaapissa, vaikka pukeudunkin melko usein sellaisiin vaatteisiin, joita ei suoraan pyykkinarulta voi niskaansa vetäistä.

Koska blogini lukijoissa on varmasti monen monta käsityöintoilijaa, voin vinkata, että tämä sopii erinomaisesti myös ahkeran ompelijan ja neulojan perustarvikkeisiin: laitteella saa nopeasti kankaat sileiksi ja vastavalmistuneet lapaset höyrytettyä.



Näin vasenkätisenä voin puolestani todeta, että tässä laitteessa ei vasureita ole syrjitty. Painike on keskellä kahvaa, ja laitetta voi siis yhtä hyvin käyttää vasemmalla kuin oikeallakin kädellä. Arvostan!


Yksi parhaista jutuista on se, että vaatehöyrystimellä saa hihatkin helposti sileiksi. Vaate siis vain nakataan henkarille, napataan vaatteen helmasta tai hihansuusta kiinni ja pistetään höyrytellen.

Höyrystimen vesisäiliö on helppo irrottaa ja kiinnittää. Yksi säiliöllinen vettä piisaa vallan mainiosti muutaman paidan höyryttämiseen, vaikka pieni onkin.

(Parhaiksi henkareiksi tähän puuhaan totesin hyvin äkkiä littanat samettipintaiset luistamattomat henkarit: vaikka hihasta ja helmasta vähän nykisikin, niin vaate ei luiskahda alas vaatepuulta.)




Ja nyt kuulolle siellä näytön toissa puolen: voit voittaa itsellesi oman Steam & Go -vaatehöyrystimen! Ryhdypä kaivamaan kesämekkoja talvisäilöstä, sillä julkaisemalla Instagramissa kuvan omasta pelastusta kaipaavasta kesämekostasi, voit voittaa laitteen omaksesi!

Osallistu kilpailuun Instagramissa näin:
1) Julkaise Instagramissa kuva omasta, pelastusta kaipaavasta kesämekostasi
2) Lisää kuvaan hashtagit #steamNgo ja #kesämekko2015

Tuotteet arvotaan 18.6.2015. Kilpailun sääntöihin voit tutustua täällä. Klik!


(Minut muuten löytää Instagramista nimimerkin @kris_tii_na takaa.)


*Philips Steam & Go -vaatehöyrystin saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Kuningattaren ruusukakku

Äitienpäivän kunniaksi leivoin äidilleni ruusupursotuksin koristellun kuningatartäytekakun. Sattui niin hyvin sopimaan omat suunnitelmani valmiiseen ohjeeseen, että eipä tarvinnut tällä kertaa soveltaa kakkua omasta päästäni. Ruusujen pursottamisessa on vielä harjoittelemisen varaa, mutta eipä sitä kukaan ole pursottaja syntyessään.

Täyte oli juuri sellainen kuin toivoinkin sen olevan. Monien täytekakkujen hillotäytteet ovat vähän sellaisia imeliä, mutta tässäpä kakussa on täytteenä pakastemarjoista tehtyä jämäkkää kiisseliä ja kerma-rahkaseosta. Suosittelen kokeilemaan!

Kuningatarkakun ohje on uusimmasta K-ruoka-lehdestä, ja ohje löytyy myös täältä. Ruusupursotuksiin on ohjeet täällä. Täytteiden ja kermavaahdon määrät olivat mielestäni vähän epäsuhdassa, mutta muutoin ohje oli mainio. Laitan nyt blogiini muistiin samaisen ohjeen pienin muutoksin.


Huomaa, että kakku pitää täyttää jo edellisenä päivänä, jotta kakku ehtii tekeytyä yön yli. Älä siis jätä tämän kakun leipomista juhlapäivän aamuun!

















Kuningatarkakku


Kakkupohja

5 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Krissen huomautus: Kakun pitää mahtua täytteineen 6 munan kakun vetoiseen (eli kolmen litran vetoiseen) kakkuvuokaan. Älä siis tee kuuden munan kakkua, jos hoteissasi ei ole jättiläismäistä kakkuvuokaa kasausvaihetta varten.

Kuningatartäyte

1/2 dl vettä
1/2 dl sokeria
1 ps (200 g) pakastevadelmia
1 ps (200 g) pakastemustikoita
1 1/2 rkl perunajauhoja
1/2 dl vettä

Krissen huomautus: Tämä täyte ei oikein tahtonut riittää. Jouduin raapimaan täytettä lusikalla kovin ohueksi. Suosittelen heittämään kattilaan hieman runsaammin marjoja.

Kerma-rahkatäyte

1 tlk (2 dl) vispikermaa
1 prk (250 g) maitorahkaa
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kostutukseen n. 2 dl maitoa tai omenamehua

Krissen huomautus: Kakun täytteet ovat niin nestemäisiä, että mielestäni kakkulevyjen erillistä kostutusta ei tarvita. Kakku tekeytyy jääkaapissa yön yli, joten kakkulevyt ehtivät hyvin imeä itseensä kosteutta.

Pinnalle

3 tlk (à 2,5 dl) Flora Vispiä
1 1/2-2 rkl sokeria
1 1/2 tl vaniljasokeria
pari tippaa punaista elintarvikevärigeeliä
2 rkl mustikkamehua

Krissen huomautus: Kermavaahtoa oli aivan liikaa. Yhden purkillisen voi suosiolla jättää vispaamatta. Tosin lankoni kyllä kehui, että ”kerrankin kakun päällä on kunnolla kermavaahtoa!” Kulhoon jäi kyllä silti melkoisesti ylimääräistä kermavaahtoa.

Kakun valmistus:

  1. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi seos muna-sokerivaahtoon varovasti sekoittaen.
  2. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (tilavuus 3 l). Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 35 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Valmiin kakun reunat ovat aavistuksen irti vuoasta. Kumoa pohja hieman jäähtyneenä.
  3. Sulata mustikat ja ota talteen 1 rkl 2 rkl mustikkamehua. Sekoita kattilassa vesi, sokeri ja vadelmat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä seosta koko ajan sekoittaen 2 minuuttia. Lisää mustikat ja siirrä kattila levyltä. Sekoita vesi ja perunajauhot keskenään. Kaada suurus ohuena nauhana kattilaan samalla sekoittaen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna kiisselin pulpahtaa kerran. Jäähdytä kiisseli kylmäksi. Viilenemistä voi vauhdittaa viemällä kattilan vaikkapa parvekkeelle. Allekirjoittaneella sattui olemaan jo melkoinen hoppu tässä vaiheessa.
  4. Vaahdota kerma kerma-rahkatäytettä varten. Sekoita joukkoon rahka ja sokerit.
  5. Leikkaa kakku kolmeen osaan. Vuoraa kakkuvuoka kelmulla ja kokoa kakku vuokaan. Täytä kakku siten, että molempiin väleihin tulee kerroksittain kuningatar- ja kerma-rahkatäytteitä. Kannattaa levittää ensin kuningatartäyte, sillä se on huomattavasti jähmeämpää kuin kerma-rahkatäyte. (Kostuta kakkulevyt maidolla. Totesin, että kerma-rahkatäyte päästää niin paljon kosteutta, että ohuita kakkulevyjä on turha erikseen kostutella.) Anna kakun kostua jääkaapissa yön yli.
  6. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Levitä vaahtoa kakun pinnalle ja reunoille ohuelti (n. 2 dl).
  7. Ota sivuun 5 dl 4 dl vaahdotettua vispiä ja jätä se valkoiseksi. Jaa loput kahteen osaan ja värjää toinen mustikkamehulla (1 rkl 2 rkl) violetiksi ja toinen punaisella elintarvikevärillä hennon vaaleanpunaiseksi. (Vatkaa tarvittaessa vaahtoja paksummaksi värin lisäämisen jälkeen.)
  8. Aloita reunapursotuksista: pursota pieniä ruusupursotuksia vieri viereen tähtityllalla siten, että aloitat kuvion pursottamisen keskeltä kiertäen. Pursota alin kerros violetilla ja toinen kerros vaaleanpunaisella. Pursota lopuksi kakun pinnalle valkoisia ruusukkeita.