Maailman nopein ja suurin

17.3 ilmestyvät hienot postimerkit  F i n n j e t autolautasta,

 joka liikennöi Helsingin ja Travemünden välillä v. 1977-2008.

  Merkin suunnittelija Klaus Welp on tuonut postimerkkiarkkiin myös ripauksen nostalgiaa, sillä  hän on itse kuvassa perheensä kanssa Finnjetin kannella, kolmevuotiaana.

 

Tähän Finnjet -aiheeseen liittyy taas muistelukilpailu,

 saa kertoa omat laivamuistonsa sanoin ja kuvin,

 osallistu jos kiinnostaa, täällä.

 

Minä en ollut koskaan Finnjetillä, pääsin ensimmäiselle risteilylle Ahvenanmaalle.

Meillä oli auto ja teltta mukana, kierreltiin saarta muutama päivä. Ei kamalasti muistikuvia, lähinnä Maarianhaminasta jotain,...museolaiva Pommern...siili leirintäalueella...laivalta ostetut merirosvolantit (salmiakkia)... laivasta en muista mitään.

 

Elävässä arkistossa on hyvä dokumentti Finnjetistä,

 työntekijöistä laivalla, vuodelta 1977.

Linkki tässä.

 

1 9 7 5

Talutusponi Skjona ja muut karvakaverit

Särkänniemi-juttu jatkuu...

Särkänniemen eläintarhasta ajateltiin aluksi monipuolista kokonaisuutta Korkeasaaren tyyliin, mutta hanke oli turhan kallis ja hankala toteuttaa, joten paikkansa sai kotoisampi Lasten eläintarha. Aitauksiin pääsi kesyjä eläimiä taputtelemaan ja ruokkimaan. Tärkeää oli myös myös muu lasten touhuaminen, oli poniratsastusta, leikkikenttää ja karusellia, myöhemmin satutunteja ja nukketeatteria.

Avajaiset 4.7.1970 ja eläinlajeja oli tuolloin 17.
Myös eläintarhan suosio ylitti odotukset akvaario-planetaarion tapaan, aukioloaikaa venytettiin syyskuun puolelle.



 

 

 

 

Eläintarhan portilla Suomen Trikoon muotia v. 1971 (Avotakka.)
Huomio kiinnittyy rakennuksen unikkokankaiseen seinään.




 

Blogisti Lasten eläintarhassa ehkä vuonna -74 -75 ? Muistikuvat hataria, mutta tuon leikkihärvelin muistan, eläintarhasta en mitään. Hyljealtaan muistan, ja kolmas muistikuva on Näsinneulaan hissillä meno. Mukana kulki hissipoika, joka otti sallitun määrän matkustajia kyytiin ja paineli hissinappeja. Milloinkohan tämä käytäntö loppui ?

Leikkimaiseman valmistaja on Lohi Oy, Linnanmäellä ollut samantyylinen kokonaisuus. Vähän jänskättää mennä tuossa riippusillalla, pakki selvästi päällä.


 

 

 Seuraavana sitten uusi vetonaula, Näsinneula, avajaiset vapun alla 28.4.1971. Tampereen kaupungin sivuilta voi kukata pienen kuvasarjan tornin rakentamisesta, hurjaa hommaa !

(Lisää rakennuskuvia Siiri -tietokannasta, laita hakusanaksi Näsinneulan rakentaminen. Jos aihe kiinnostaa, samalta sivustolta löytyy myös muita Särkänniemi-valokuvia, uusia ja vanhoja.)

Ravintola on 124m:n korkeudessa, näköalatasanne, jossa oli myös baari Neulansilmä, 120m. Tarjolla oli elävää musiikkia ja tanssia kahdessa kerroksessa.

Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo

Katso muut vanhat kuvat Näsinneulan ravintoloista Restopedian sivuilta.

Odotetun huvipuiston aika tuli v. 1975.
Ennen tätä tivoliyrittäjät Lauri Seiterä ja Leo Lindblom ehtivät pyörittää tornin juurella yksityisesti pientä Neulan huvipuistoa kesinä 1972-73, mutta heidän vuokrasopimustaan ei jatkettu, vaan kaupunki halusi oman huvipuistonsa.



Lehtimainos 1975 (Seura)

Ensimmäisenä kesänä oli jo mukana Troika ajolaite, joka pyörii vinhasti Särkänniemessä edelleen. Muita huvituksia olivat mm. Calypso, autorata, Mini-Avion-karuselli, peilisali, Metkula, arpamyyntiä, onnenpyörää, ampumarata, peliautomaatteja.

Huvipuiston laajentamista alettiin suunnitella jo heti ensimmäisen vuoden jälkeen.


Pääsymaksuja Linnanmäelle tai Särkänniemeen ei tarvinut maksaa, ilmaisliput kerättiin kaikille aikauslehdistä. Apu ja Seura tekivät useana kesänä huvipuistojen kanssa yhteistyötä, ja Pirkastakin löytyi ilmaislippu koko perheelle.

 *Loppu*

 

Tietolähteet:

Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.
Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.

 

 

Koko rahan edestä elämyksiä

Kuvat vanhoista postikorteista ellei muuta mainita.

Särkänniemi silloin ennen, tilaa riitti.

 

Huvipuistokesä ohitse, suuret ja pienet ovat saaneet kokea enemmän tai vähemmän elämyksiä, enemmällä tai vähemmällä rahalla.

Tänä kesänä puhutti erityisesti Särkänniemen uudistettu hinnoittelu, yksittäisille kohteille (Koiramäki, akvaario, planetaario, delfinaario) kun ei ollut myynnissä erillistä kohdelippua, vaan vaikka yhdessä niistä käydäkseen piti ostaa ”koko paketti” eli Särkänniemi avain, aikuiselta 35/37e.

 

Monet jättivät käymättä ja suuntasivat halvempiin perhekohteisiin.
Nyt Särkänniemi myöntääkin mokanneensa, ja lupaa hinnoittelun muuttuvan ensi kesäksi.

Vaikka uusi Koiramäki ja koko Särkkä jäi tältä kesältä meiltä näkemättä ja kokematta kun ei vaan ehditty, on Särkänniemi tähänkin asti ollut hyvä retkikohde monipuolisen tarjonnan takia.

Mutta mistäs kaikki alkoikaan...

Jo v. 1959 Linnanmäen huvipuistoa pyörittävä Lasten Päivän Säätiö ehdotti yhteistyötä Tampereen kanssa, josko sinne laitettaisiin huvipuisto. Asiasta innostuttiin ja paikkakin katsottiin Ratinanniemeltä, hanke herätti kuitenkin vastustusta, ja asia jäikin sitten vuosikausiksi pöydälle.
Kaupunginisillä oli muitakin ideoita Tampereen matkailun edistämiseksi, kaupungin johdossa oli kalamiehiä ja syntyi ajatus akvaariosta, ja eläintarhastakin, kun Puolan ystävyyskaupungista oli saatu lahjaksi kaksi leijonanpentua.

Eläintarha perustettiinkin väliaikaisesti tyhjään teurastamoon v. 1964, kun tarhan sijoituspaikaksi aiotulla Särkänniemen alueella oli vielä asemakaava kesken. Eläimille tuli kuitenkin teurastamosta lähtö v. 1972, kun epäsopiva paikka suljettiin mm. kiristyneiden eläinsuojelumääräysten takia.

Kuntapomojen vierailu Usassa v. 1962 ja käynti paikallisessa planetaariossa teki suuren vaikutuksen miehiin, ja seuraavaksi alettiin miettiä tähtiteatterin saamista myös Tampereelle. Planetaario sopisi näppärästi akvaarion päälle.

Ratkaiseva vaihe ideamyllyssä oli kaupunginjohtaja Erkki Lindforsin

vierailu Kuopioon v. 1965, ja kun seurue lounasti Puijon tornin (rakennettu v. 1963) pyörivässä ravintolassa. Lindfors, joka pyrki aktiivisesti kehittämään Tamperetta, päätti että kaupunkiin oli saatava pyörivä näkötorni, ja Puijoa vielä korkeampi !

Enää puuttui sopiva paikka, planeetaarion paikaksi oli aiemmin väläytelty Särkänniemeä ja kallioisena se kävisi myös tornille.
Siitä alkoi selkiytymään koko visio; alueelle rakennettaisiin akvaario-planetaario, näkötorni ja tilaa jäisi vielä sille eläintarhalle ja tarvittessa ajatellulle huvipuistollekin. Alueelle ehdotettiin hotelliakin.

Akvaario-planetaarion edessä on ulkoallas, jossa polskutteli Stuttgartin eläintarhasta lahjoituksena saatu hylje Wilhelmi jo avajaisista lähtien. Myöhemmin seuraan saapui kaksi hyljettä lisää ja kaksi merileijonaa. Hylkeet olivat aikansa vetonaula ja keräsivät paljon uteliaita katselijoita. Kuvissa ihmisiä kerääntyneenä altaan reunalle. Näsinneulaa ei ole vielä rakennettu.

 

 V. 1966 perustettiin Tampereen Särkäniemi Oy ja rakennusten suunnittelu sekä akvaario-planetaariosta että näkötornista annettiin arkkitehti Pekka Ilveskoskelle.

Pohjoismaiden ensimmäisen akvaario-planetaarion avajaiset olivat 25.4.1969, yleisömenestys oli paljon odotettua parempi, lippuja näytöksiin oli varattu pitkälle eteenpäin ja lisänäytöksiäkin piti järjestää. Alkuperäinen vuositavoite saavutettiin jo kolmessa kuukaudessa. Sisäänpääsy oli 2,50mk, mitä pidettiin hiukan kalliinpuoleisena, lapsilta 1mk.

Planetaariokoneisto hankittiin japanilaiselta Minoltalta. Projektorilla pystyttiin heijastamaan 6023 tähteä katon puolipyöreään kupoliin, sama määrä mitä voidaan hyvällä ilmalla nähdä.
Planetaariossa syttyi tulipalo v. 1972 ilmeisesti oikosulusta, kupolin tähtitaivas tipahti lattialle ja alkuperäinen planetaariolaitteisto tuhoutui.

Akvaario-planetaarion jättimenestys vahvisti uskoa entisestään siihen että Särkänniemeä kannattaa jatkokehittää matkailun vetonaulaksi.

 

 

 Akvaariossa oli 20 suurta allasta ja 21 pienempää liikuteltavaa allasta. Suomalaisia kaloja, että eksoottisia harvinaisuuksia, yli sata erilaista lajia.

 

 

 Lapsena olen saanut kalakirjan, jossa kerrotaan että useimmat kirjan kalat ovat nähtävissä Tampereen Särkänniemen akvaariossa.

 

 

 

Juttu jatkuu...

 

Tietolähteet:
Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.

Muistoja matkakohteista

Peräkonttikirppiksellä myytiin papan aikoinaan ympäri Suomen keräämiä matkailuviirejä ja hihamerkkejä. Niitä oli paljon.

Ostin pois ne Lahti aiheiset mitä myyjällä oli, ja sitten vielä yhden lähipaikkakunnan viirin.

Voisi keräillä lisääkin.

Euron kappale oli hinnat.

Moottorihotelli Tallukka avattiin Vääksyssä nelostien varrella 70-luvun alussa ja oli silloin varsin viihtyisä ja korkeatasoinen motelli erilaisine palveluineen. Avotakan motellitestissä  v. 1973 se sai täydet viisi tähteä.
Motellissa mm. 3 saunaa, uima-allas, 2 takkahuonetta, ravintola, kahvila, ruletti, biljardi, yöklubi, kampaamo, lapsille leikkipaikka, tennistä, ratsastusmahdollisuus. Tanssia joka ilta.

Sijainti on hienoin näköaloin harjun laella, toisella puolella Vesijärvi, toisella Päijänne.




Tallukan huone kuvattuna postikorttiin.

"Huoneet tilavat, viihtyisät ja värikkäät. Kauniisti kalustetut. Jokaisessa huoneessa puhelin, oma radio ja useimmissa myös televisio ja jääkaappi. Kylpyhuone on iso ja ylellinen, siellä värillinen amme, allas ja wc. Kauniit pyyhkeet ja talon puolesta kylpytakit ja suihkumyssyt.

Vuoteet pehmeät, joustin- ja petauspatja.

1 hengen huone 49mk, 2 hengen 64-69mk, lisävuode 18mk."

Vihreän sävyiset huoneet olivat Vesijärven puolella, ja Päijänteen puoleiset olivat taas sisustettu punaisella.

1978

Lapsena Tallukka oli limuttelupaikka, vähän isompana tanssipaikka. Siellä on pidetty niin Osuuspankin limudiscot, luokkakokoukset kuin jatkobileet ylioppilaspäivänä. 

Nyt uusittu Tallukka markkinoi itseään kokous- ja hyvinvointikeskuksena, laittoipa Jyrki Sukula siellä kuppilankin kuntoon.

Muokattu:
Tallukan taival loppui syksyllä 2015, kun omistaja päätti vuokrata täysin toimivan hotellin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi. Kuntaa ei tästä asiasta missään vaiheessa kuultu.
RIP Tallukka.
Muokattu 2: Kesällä 2017 turvapaikanhakijat poistuivat ja hotelli palasi toimintaan.

***
Hienosti oivallettu idea kierrättää vanhat viirit ja hihamerkit, luepa:

Puumala kukkaroiden tarina täällä sekä linkki ostopaikkaan.

Nyt telttailuun uusi, värikäs ilme

Karavaaniteltta "kukka-karavaani"

 

Telttauutuudet (kuosi) vuodelta 1976 Anttilan tavaraluettelosta.

"Malaga huvilateltan pystytyksestä selviät toisella kerralla jo alle 15 minuutissa", luvataan kuvatekstissä.

 

 

 

Sinivalkoista

Vuoden 1969 postimerkissä on kuvattuna kaksi ilmailuliikenteen kannalta tärkeää asiaa.

Silloin saatiin kaksi DC-8-62 konetta, joilla aloitettiin säännölliset lennot New Yorkiin.
Taustalla häämöttää myös juuri valmistunut Helsingin lentoaseman terminaali, jonka ensimmäiset matkustajat lensivät 15.5.1969 neitsytlennolla juuri New Yorkiin.

Kilpailukuponki 1969

Uusille koneille etsittiin suomen- tai englanninkielistä nimeä yleisöäänestyksellä, en tiedä toteutuiko kansan ääni, lentokoneista tuli kuitenkin Paavo Nurmi ja Jean Sibelius.
Reitti kulki välillä Helsinki-Kööpenhamina-Amsterdam-New York.
Nelimoottorinen kone pystyi kuljettamaan 124 turistiluokan ja 16 ensimmäisen luokan matkustajaa.

V. 1969 lehdistä löytyykin paljon juttua New Yorkin lentojen aloittamisesta, myös erikoiskoulutuksen saaneista lentoemännistä tittelinimeltään
Finn Hostess.


18 lentoemäntää kävi kahden viikon pikakurssin jolla opittiin perisuomalaisuutta ruokalistasta Lapin matkailunähtävyyksiin saakka. Finn Hostessit viihdyttivät ensimmäisen luokan matkustajia, tarjoilivat nimikkococtailinsa ja sinivalkoista jäätelökakkua, ja kertoivat tiivistettyä tietoutta Suomesta.

"Finn Hostess keskustelee matkustajiensa kanssa suomalaisesta ja amerikkalaisesta kirjallisuudesta, teatterista, matkailunähtävyyksistä, hän on persoonallinen ja viehättävä Suomen edustaja, joka on vastuussa siitä kuvasta, jonka suomalaisessa lentokoneessa matkustava saa Suomesta."
 (Eeva 5/1969)

Finn Hostesseille suunniteltiin omat vuosittain vaihtuvat suomalaisilmeiset emännänasut, ensimmäisen pitkän sinivalkoisen Suomen Trikoon velourleningin on suunnitellut Anna-Liisa Nieminen. Puku oli arvokas, mutta ei liian juhlallinen. Finn Hostessit olivat samalla suomalaisen vaateteollisuuden mannekiineja.

Koruna puvussa oli Lapponian ja Björn Weckströmin

avantgardistinen hopeinen laatta,

People need people, ihminen etsii toista.

Kuvat: Finnair Gallery

Eräs avauslennolla mukana ollut Finn Hostess kertoi tunnelmia suuresta kaupungista näin: "Yksitoistatuntisen lennon aikana on todella tulinen kiire. Meillä oli vuorokauden loma New Yorkissa ja se oli tarpeen. Ilma oli nihkeän kuuma, kävelin Central Parkissa ja kävin vähän ostoksilla, mutta luovuin kohta kun totesin kaiken kovasti kalliiksi. En voi väittää ensivaikutelmaa erityisen myönteiseksi, kaupunki oli mielestäni hyvin persoonaton."
 (Hopeapeili 27/1969)

Lentokoneiden sisustukseen satsattiin myös harvinaisen paljon, suomalaisuus oli kovasti esillä, näytettiin maailmalle mitä meillä on.
Oli Tapio Wirkkalaa, Kaj Franckia, Dora Jungia, Marjatta Metsovaaraa.

Wirkkalan Ultima Thule lasisto otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön lennoilla, ja Finnairilla oli siihen yksinoikeus parin vuoden ajan, sen jälkeen kauppoihin päästessään siitä tuli yksi suosituimmista joka kodin laseista, myös ulkomailla. New Yorkiin Iittala joutui avaamaan oman liikkeensä lasiston suuren suosion takia.

Tietolähteet:
Lehdet Kotiliesi, Eeva ja Hopeapeili 1969
internet
Finnairin nettisivut
kirja A-B Huttunen: "Ammattina lentoemäntä."


****

Blogissani on menty maagisen miljoonan rajan yli kävijöissä, tuntuu hurjan hurjalta luvulta !
Kiitos kaikille lukijoille, ilman teitä blogia ei olisi !
Teitä on paljon jo pelkästään blogin vakioseuraajina, mutta päivittäin paljon kävijöitä tule hakukoneiden kautta piipahtamaan, onhan täällä jo aika tuhti paketti 70-luku tietoutta tarjolla.

♥ KIITOS ! ♥

Kiinnostaisiko lomamatka 70-luvulle ?

Kuva: lomamatka70-luvulle.fi

"Osallistu reality tv-sarjaan jossa YLE TV 1 tarjoaa kolmelle perheelle loman 70-luvulla.
Kuinka perheesi pärjää, jos teidät heitetään 40 vuotta taaksepäin?"

Onpa mielenkiintoisen hauska idea, lisää asiasta  Lomamatka 70-luvulle -sivustolla.

Mutta niin tyrkky en ole että hakisin itse kuitenkaan...
voisi olla kuitenkin aika nostalgista kokea taas esim. telttailua 70-luvun varustetasoisella leirintäalueella !
Mä olen kyllä niin mukavuuksien perään, että ei taitaisi onnistua, ainakaan pitkää aikaa.

Ei kun hakemuksia menemään !

Riemulomalle Mallorcalle

Suomalaisen seuramatkailun kasvuvuodet alkoivat 60-luvun puolivälin jälkeen, suosituimmat etelään kohdistuneet matkustusmaat olivat Kreikka (Rhodos) ja Espanja.

Neuvostoliitto oli ykkösenä puhuttaessa tavallisesta ulkomaanmatkailusta.

iltalehti.fi

Kalevi Keihänen (1924-1995) oli mies, joka halvoilla hinnoillaan opetti Suomen kansan seuramatkoille. Hän oli eräänlainen suomalaisen matkailun guru.

Eikä Keihäsmatkoja (Spear Tours) voi sivuuttaa puhuttaessa suomalaisesta seuramatkailusta.

Jo 50-luvulla matkailualan liiketoimintansa aloittanut Keihänen perusti Keihäsmatkat v. 1965.


Vuosina 1971-72 Keihänen oli Suomen suurin matkanjärjestäjä.
Pääosin keihäsmatkalaisia lennätettiin Finnairin koneilla,
mutta 1972 Keihänen perusti oman SpearAir -lentoyhtiön, ja hankki kaksi käytettyä DC-8 lentokonetta, joidenka matkassa kulki tuhansia matkalaisia aurinkoon Välimeren maihin.
SpearAirin kone YouTubessa.

Keihäsen asiakkaina oli paljon tavallisia kielitaidottomia suomalaisia, perusduunareita, jotka eivät välttämättä halunneet kokea mitään uutta, matkoista oli tietoisestikin kartsittu pois paikallisväri. Kontrolloitu arkiminä jätettiin kotiin. Pääasia oli kun sai juoda, syödä ja juhlia.

Suomen kansa rakasti Keihästä ja hänen hulluimpiakin ideoitaan, esimerkiksi Kalevi lennätti Hymy-lehden kanssa toteutetussa kampanjassa Torremolinokseen 18 vihkiparia, jotka vihittiin koneen lentäessä Suomen ilmatilassa, ja 100 äitiä pääsi äitienpäivän aikaan Mallorcalle v. 1970.

70-luvulla turkikset olivat muotivaate ja vauraussymboli. Keihäsenkin imagoon kuuluivat turkikset,

lehtikuvissa hänet saattoi nähdä poseeraamassa pelkässä turkissa ja shortseissa, kesäkuumalla.

Keihänen rakasti julkisuutta ja osasikin pr-työn erinomaisesti.

Keihäsmatkat tulivat tiensä päähän 1974 kaatuen taloudellisiin vaikeuksiin öljykriisin jälkimainingissa, vanhat lentokoneet kuluttivat liian paljon kallista polttoainetta. Lopulta ei luottoa enää löytynyt, ja koneet jäivät kentälle.

Keihäsmatkatkojen mainos 1967

Keihänen sai kilpailla asiakkaista tosissaan, sillä muita matkatoimistoja perustettiin tai rantautui Suomeen tiheään 60-luvulla. Mm:

Aurinkomatkat 1963

Vingresor (Finnmatkat) 1964

Tjäreborg 1966

Matka-Rasila 1967

Spies-Matkat 1967

Kotiliesi 1976

Ja tämä Keihäsen sinappi on oikeasti hyvää, kannattaa kokeilla.

Kuuleman mukaan herra itse tosin lorautti siihen Koskenkorvaa...
Mutta konjakkitipan voi laittaa mausteeksi kyllä.

Tekstiin etsitty tietoja internetistä, kirjoista: Reilusti ruskeaa, Eilispäivän Suomi, Markalla Mallorcalle- kahdella Kanarialle, Elämyksiä elämääsi-Aurinkomatkat 40v.

Tämä aihe muuten vei minut mennessään, mielenkiintoista tietoa suomalaisten seuramatkojen kehityksestä. Itse kun pääsin etelään vasta 80-luvulla, ja silloin oli jo toisenlaiset ajat.

Terveiset lomasuomesta !

Kirja Terveisiä kaikille: Postikortteja Suomesta on hauska katsaus 60-70-80- luvun paikkakuntakortteihin.
Olin ihan unohtanut lomakorttien olemassolon, nykyään kun ei reissunpäältä tule enää kortteja lähetettyä, homma hoituu tekstiviesteillä.
Vaan toista se oli ennen, lomakortteja lähetettiin missä vaan ikinä matkustettiinkin.

Kirjan innoittamana kaivelin omia vanhoja kortteja esille, ovat muistoja matkaajilta ja muinoin lähetettyjä meille kotiin.
(Paitsi Linnanmäki- kortin olen ostanut kirpputorilta.)

Helsinki. Pääpostitalo-Rautatieasema-Sokos.

Elokuvateatterissa (Bio Rex Lasipalatsissa) on menossa Suuri Pakoretki,
vuoden 1963 elokuva.

Hämeenlinna



Reuman sairaala Heinola

Koli matkailumaja

Hamina RUK ja kaatuneiden upseerien muistomerkki

Linnanmäki.

Calypso- huvipuistolaite oli Linnanmäellä 1967-1974.

Kuopio rantanäkymä

Iisalmi

Takana teksti:

Tämän kortin lähettäjä on juuri tutustunut Boston, Bristol ja Milton savukkeitten valmistukseen.

Tekin olette tervetullut Hyrylään perjantaisin klo 12-14.

Tehdas aloitti toiminnan v. 1955.


Lahden Keräilymessuilla olisin katsonut postikorttimyyjän tarjonnan vanhoista Lahti- korteista. Vaan eipä hänellä ollut ensimmäistäkään, enää.
Nimittäin joku oli ostanut hetkeä aikaisemmin koko nipun, kolmisenkymmentä korttia !

Tulossa arvonta, 200 000 kävijää tuli viikonlopulla täyteen ja lukijoitakin on yli 200.

Arvonta onkin tällä kertaa vain Lukijoille, joten kannattaa liittyä joukkoon ;)