Historiaa henkareissa

Olen keräillyt kirpputorien ilmaislootista paloja suomalaisesta vaatetusteollisuudesta, tehtaille, tuotemerkeille tai liikkeille nimikoituja henkareita.
Onko näistä mikään yritys enää jäljellä ja toiminnassa, katsotaanpas. (Tietoja etsitty netistä, joten faktapohja on sen varassa.)

• Naisten pukutehdas Oy, Lahti. Tämä on vielä hyvinkin toiminnassa, konttori sijaitsee Hollolassa, mutta tuotantotilat on jo purettu ja tilalla on K-Supermarket. Kaikki ompelutyö tehdään ulkomailla. Heidän nykyinen brändinsä on olla palveleva housukauppa. Mutta minä muistan tehtaan siltä ajalta kun tuotemerkkinä oli Nina & Pii, joka oli isoin kirjaimin kirjoitettuna myös tehtaan ulkoseinään, ja minun tätini oli ompelijana siellä.
• Story. Oli Keskon tavaramerkki, muistan esim. Story toppavaatteet 80-luvulta. Yrityskaupan myötä Story siirtyi Luhdalle.
• Merry Finn. Artella Oy:n tuotemerkki. Kirpputoreilta löytyy vielä paljonkin Merry Finn leninkejä ja mekkoja. Kouvolassa sijainnut Artella lopetti 1991.
• Soili. Lahtelainen naisten vaatetustehdas Soilituote ehti toimia 50 vuoden ajan, konkurssi lopetti toiminnan v. 2017.
• Suoma-Tyylikkään naisen tunnus. Suomalainen Mallihuone Oy, naisten takkeja, toiminta päättyi 1986.
• Kausi-asu. Vanha perinteikäs lahtelainen vaatetusliike, oli aikoinaan Lahden suurimpia muotitaloja, lopettanut 2001. Kausi-asusta on minullekin ostettu vaikka ja mitä vaatteita. Myös äitini tykkäsi shoppailla siellä.
• Mintop. Kouvolassa toiminut vaatetustehdas, lopetettu.
• Kaunotar. Turkulainen naistenvaatetehdas lopetti 1990.
• L-Kolttu Oy. Tällä yrityksellä näyttäisi olevan vielä jotain toimintaa?, kotipaikka Myrskylä, perustettu 1966.
• Tiklas Finland. Oli Suomen suurimpia vaateyrityksiä, konkurssi 90-luvulla.
• Finnkarelia. Virke Oy:n tuotemerkki. Orimattilalainen Virke ajautui konkurssiin v. 2011.
• Salonne. Ollut sekä vaatetusliike että ompelimo Salossa. Hienoja vintageleninkejä. Minullakin yksi luomus vaatekaapissa.
• Centrum. Oli E-liikkeen tavarataloketju. Tuttu, aina käytiin kaupunkireissulla myös Centrumissa, vaikka Sokos oli kuitenkin meidän kauppa.
• Vanessa. Oli Rissanen Oy:n tuotemerkki, muistetaan puuvillakankaisista printtikuvioisista mekoista, 90-luvulla loppui myös Rissasen toiminta.
• Luoman pukutehdas Oy, Lahti. Ei löytynyt juurikaan tietoa, mutta lopetettu. Ainakin Barbarella oli heidän tuotemerkkinsä. Henkarin toisella puolella lienee mainittu toinen tuotemerkki X Riitta.
• Riti. Ky Riti Tuote Heinola Finland. Ei löytynyt mitään tietoa.

 Olipas kiintoisa aikamatka!

Uusikaupunki, Centrum, avajaispäivä 1966

Kuvaaja: valokuvaamo Varjus, Uudenkaupungin museo

Tässä kuvassa on yksi tuon ajan lastenhoidollinen piirre. Lastenvaunuja ei otettu sisälle kauppoihin (eikä siis vauvaakaan), tavanomainen näky oli vaunurivistö kaupan ovensuussa. Jos vauva alkoi vaunuissa itkemään ja ohikulkija sen huomasi, saatettiin kaupassa alkaa huhuilemaan äitiä kenellä vauva ulkona sinisissä vaunuissa, vauvasi itkee. 

Oi aikoja, nyt jos tapaisi vauvan yksin kadulla vaunuissa, ohikulkijalla tulisi huoli ja soitto hätäkeskukseen lähtisi hyvin pian.

"On suklaajuoma Viri naminam!"

On taas Salpausselän kisaviikonloppu.
Monia muistoja näistä tapahtumista on kirjattu muistiin useampaankin kirjaan. Huimien urheilusuoritusten ja pakkasessa palelun lisäksi muistoissa säilyy kisoissa syöty herkkuruoka ja -juoma. Vuosien myötä ruokavalikoima on muuttunut, on lähdetty hernekeitosta ja nakeista ja päädytty makkaraan, grillikanaan, ranskanperunoihin ja hampurilaisiin.
Yksi juoma on kuitenkin se mikä muistetaan jo makunsakin puolesta, ja se on suuta polttava kuuma Viri kaakao.

Vanhempi sukupolvi muistaa jo 50-luvulta Virin edeltäjän Kaakao-Milkkan, jota Virin tavoin myytiin lasipullossa. Juomat valmistettiin Lahdessa Vientikerman tehtaalla, joten kuljetus kisamonttuun oli nopeaa ja vaivatonta.

Kuva: Kansalliskirjasto

Mutta keskitytään tuohon tutumpaan Viriin.

Virin myyjinä oli paljon koululaisia jotka saivat kivan ehkäpä ensimmäisen oikean tienestinsä. Lasipullon myynti suuressa ulkoilmatapahtumassa ei kuulosta kovin hyvältä jutulta, mutta tyhjien pullojen keräys toimi hyvin kun palautetuista pulloista sai rahaa, joten myös pullon keräilijöitä kisa-alueella riitti. Taisi olla kilpailuakin kuka ensimmäisenä nappaa lumihangessa lojuneen pullon. Ei varmasti montaa pulloa ehtinyt menemään rikki.
Pulloja myytiin useita kymmeniä tuhansia kisaviikonlopun aikana, joten tehtaalla saatiin paiskia töitä ylitöinä jotta uunituoretta herkkua saatiin jatkuvasti myyntiin.
Kun tehtaan lasipulloihin pakattujen muiden rasvasekoitteiden aika alkoi mennä ohitse 70-luvun alussa, pullottaminen loppui ja Viriä alettiin pakkaamaan keltaruskeaan tetraan. Myynti kisoissa jatkui kuitenkin samanlaisena kunnes kaupallisuus ja kilpailuttaminen astui kuvioihin. Viri hylättiin kokonaan niin että vuoden 1978 MM-kisoissa ei enää Viriä myyty, ja sen valmistus lopetettiin. Kaakaomarkkinat kisoissa valtasi Valio Milkkis juomallaan.

Lahden Vientikerman tehdasrakennus

Yli 100 vuotiaan lahtelaismeijerin toiminta päättyi vuonna 2016 ja näytepakkauksia ym. kuvamateriaalia luovutettiin Lahden kaupunginmuseolle. Lahden museoilta jokunen Viri kuvakin löytyy.
Viri kaakaohan on meille tavallisille ei kisakävijöille tuttu kotitalouksistakin juomajauheena, ruskea tai sininen rataskuvioinen peltipurkki on keräilijöillekin nyt mieleen.

Ja sellaisena ohi aiheen huomautuksena, että Vientikerma on ollut minunkin työpaikkani aikoinaan, en tosin ollut siellä tuotannon puolella.

Tämä lienee viimeisin pakkaus millaisessa Viriä myytiin. 

Kuvat: Lahden kaupunginmuseo
Tietolähteenä käytetty kirjaa Salpausselän kisat-Suomalainen kansanjuhla


Mukavaa kisaviikonloppua, telkusta katsotaan täällä ja muistellaan myös edesmennyttä mäkikotkaa.❤

Kisahumua 70-luvulla. Postikortti.

Pipo päähän pakkasella

Siivoilin vaatehuonetta (joka toimii romuvarastona) peraten kirppikselle vietäviä tavaroita, ja tämä pipohan se sieltä pompsahti esiin.

UPO oli Askon omistama lahtelainen kodinkoneiden valmistaja, tuttu tuttu merkki mm. pesukoneista ja mankeleista. Perheiden pelastaja.

Nykyään tehdas on täältä myyty ja lopetettu, mutta Upoja tulee muualta maailmasta.

Jos kuljette Lahden ohi vt12 pitkin, siinä rautatieaseman lähellä Upon valimon katolla loistaa entisöity pyörivä UPO kyltti muistuttamassa teollisuusalueen arvokkaasta menneisyydestä, Upohan valmisti myös metalliteollisuuden tuotteita.

Upon tärkeät vuodet löytyy täältä, mutta nappasin sieltä muutaman virstanpylvään:

1952

Lahden tehtaalla valmistettiin ensimmäinen valkean linjan kodinkone: jääkaappi.

1953

Lahden tehtaalta toimitettiin ensimmäiset pesukoneet. Malli oli 2,2 kg:n pulsaattoripesukone.

1957

Lahdessa valmistettiin ensimmäinen sähköliesi.

1958

Sähkömankeleiden tuotanto alkoi Lahdessa.

1959

Pyykkilinkojen tuotanto alkoi Lahdessa.

1970

Lahdessa valmistettiin ensimmäinen suomalainen automaattipesukone.

1970-luku

Lahdessa valmistettiin ensimmäiset suomalaiset astianpesukoneet.

Jos joku ex-upolainen tms. haluaa palavasti tuon pipon itselleen, voin lähettää postikulun hinnalla. Pipo vaikuttaa uudelta ja käyttämättömältä, mahottoman siisti on.
Muoks* Pipo uudessa kodissa.

Upolahden perhe, Kotiliesi 1962

Punavankien muistomerkki

Tänä vuonna Suomen sisällissodasta tulee kuluneeksi 100 vuotta.

Lahdessa on eräs tähän kuuluva tärkeä historiallinen paikka, paikka jossa oli Suomen suurin punavankien kokoomaleiri.

Lahden Fellmanin kartanon pellolle koottiin punaisten joukkojen antautuessa huhti-toukokuussa 1918 yli 20 000 vankia, joukossa pakomatkalle itään lähtenyttä siviiliväkeä, naisia ja lapsiakin. Suurin osa joutui viettämään useita päiviä avoimen taivaan alla ennen kuin siirtäminen kasarmeille alkoi, mm. läheiseen Hennalaan.
Lahden väkiluku oli tuolloin n. 6 500 henkilöä, joten kyseessä oli hirmuinen yhtäkkinen ihmismäärä. Elintarvike- ja lääkintähuoltoa ei pystytty hoitamaan, kuolo korjasi auttamatta heikommat.

Punavankeja Fellmanin peltoaukealla.

Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto

Nykyiselle Fellmanin pellolle, joka ei enää ole pelto vaan puisto, pystytettiin Punavankimuistomerkki vuonna 1978.
Teoksesta julistettiin kutsukilpailu, jonka voitti kuvanveistäjä Erkki Kannosto.
Muistomerkki paljastettiin 60 vuotta kansalaissodan päättymisen jälkeen, ja suuren paljastusjuhlan kunniavieraana oli presidentti Urho Kekkonen.

Muistomerkki on tilateos, kolmesta graniittisesta monoliitista muodostuu portti, jonka äärellä on vapauteen ja maata rakentamaan lähdössä olevia pronssisia henkilöhahmoja.

Muistomerkin henkilöhahmot ovat isoja, yli kolmimetrisiä, ja graniittitasolla voi liikkua vapaasti.

Vuonna 2013 paikalla toteutettiin taiteilija Kaisa Salmen suurperformanssi, jossa yli 10 000 ihmistä kokoontui kunnioittamaan sisällissodan uhreja.

Lahden Erikois-oluen paluu

Etelä-Suomen Sanomat 24.2.2017

Kerran jo kuopattu Lahden Erikois-olut on palannut markkinoille.

Aluksi olutta saa Lahden ympäristöstä kun se on haluttu lanseerata tähän MM-kisatouhuun mukaan. Maaliskuussa 20.3 lähtien pitäisi saada koko Suomesta.

Kylkeen on otettu mukaan toinen nostalgiatuote: oranssi Lahtikko.

Uusi Lahtikko on vähän pienempi, kymmenelle pullolle ja enää siinä ei lue Mallasjuoma, vaan nykyinen omistaja Hartwall. Muotoilukaan ei ole ihan sama ja kori on valmistettu Sveitsissä. Hinta n. 9eur, myydään erikseen tyhjänä, ei ole kierrätettävä kuten esikuvansa oli. Valmistettu rajoitettu määrä.

Ainakin täällä Lahdessa sitä on myyty aika hyvin, joistakin kaupoista jo loppu tai muutama kappale jäljellä.

(Monilla on varmasti vielä vanhakin Lahtikko tallessa, kirpputorilla juuri katsoin yhtä hintapyyntöä, 15eur.)

Ja siitä olen iloinen että Mallasjuoman vanha slogan Lahtelaista, totta kai! on otettu mukaan oluen markkinointiin.

Kippis ja kulaus!

Hei nyt kisataan taas

Lahdessa kisataan. Nämä ovat jo peräti seitsemännet hiihdon MM-kisat Lahdessa.
Lahtelaisista jotkut ovat innoissaan kisoista, jotkut taas eivät niinkään. Kuulun jälkimmäisiin. Menee aikalailla kategoriaan EVVK. En mene lähellekään kisahulinoita, onneksi kirpparit on kauempana keskustasta.

Kisojen kunniaksi historian havinaa...

VIRALLINEN MM-78 KORTTI 

Foto: Henrik de Heij

Huomioitavaa on se, että kolmatta pikkumäkeä ei ole vielä rakennettu, se kun valmistui vähän ennen kisoja. Kuva voisi olla -77 esikisoista, jolloin taas normaalimäki oli uuden uutukainen.
Iso mäkihän oli jo konkari, valmistui 1971.


Mukavia kisaviikkoja kaikille!

Avotakan juhlavuosi ja Dominotalo

Suomen vanhin sisustuslehti täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Onnea Avotakka! Ensimmäinen numero ilmestyi syyskuussa 1967. Toinen asumisen ja sisustamisen erikoislehti Kaunis Koti yhdistyi Avotakkaan v. 1972.
Kaivelin varastoista vanhimman lehteni. Maaliskuu 1968.
Kannessa on Eero Aarnion v. 1962 Askolle suunnittelema Kapteeni tuoli. Tuolia sanotaan myös "Juri Gagarinin tuoliksi", koska hän istui siihen kansainvälisessä muotoilunäyttelyssä Moskovan Sokolniki puistossa v. 1966.

DOMINOTALO

V. 1970 lehdessä kerrotaan taiteilija Matti Koskelan (synt. 1933) perheen uutukaisesta ateljeekodista, Dominotalosta.

Talo on aikansa tuote, edustaa uutta muuntuvaa ja joustavaa rakenneratkaisua, ja muutosta asumisen asenteeseen.
Elementtitalon ideana oli irrotettavat tasaruutuiset seinäelementit. Ulkoseinän kiinteä lasipinta muodostaa aina ikkunan kun elementti poistetaan. Näin ikkunoiden paikkaa voitiin muuttaa tilojen muuntuessa. Rakennuksen muoto oli risti, jossa keskellä oli asuintilat ja ateljee kahdessa kerroksessa. Kaksi sivuosaa olivat kylmiä varasto-ja terassitiloja.
Taloa on vuosien mittaan laajennettu.

Arkkitehtuurisuunnittelu: arkkitehti Paavo Joensalo
Rakennesuunnittelu: Domino-järjestelmän rakennuselementit

Talo herätti kiinnostusta kansainvälisestikin ja mm. italialainen sisustuslehti Abitare kävi tekemässä talosta jutun.

Talo on Lahdessa Kiveriön kaupunginosassa Suopuistontiellä ja edelleen Koskeloiden koti.

Taiteilija Matti Koskela kertoo Domino-konseptitalonsa luomis- ja rakentamisprosessista.

Alkaa kohdasta 35:00.

Museoviraston kuvia vapaaseen käyttöön

Museoviraston Kuvakokoelmat on avannut yli 100 000 kuvaa kaikkien vapaasti käytettäväksi Finna-palveluun.
Kuka tahansa voi käyttää kuvia lähes mihin tahansa mihin vain keksiikään käyttää. Niitä uudelleen julkaistaessa on vain mainittava kuvaaja ja kuvalähde.

Tämä on todella hyvä juttu, aiemmin Finnassa vapaasti käytettävissä on ollut vain lähinnä Helsingin kaupunginmuseon kuvia.
Museoviraston kuvia tullaan näkemään myös blogissani, on tullut valtavasti mieleen uusia aiheita joista voisin kirjoittaa nyt kun höysteeksi saa hyviä kuvia.

Kuvat löytyvät siis Finna-palvelusta ja tässä suora linkki vapaasti käytettäviin kuviin.

(Hakutoimintoa kannattaa opetella käyttämään, ja täpätä ylhäällä rasti kohtaan "säilytä aiemmat rajaukset" mikäli etsit hakusanalla. Silloin hakee vain vapaita kuvia.)

Mm. tällaista löytyy:

Tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaara

Kuvasiskot 1971

Museovirasto

Lasitaiteilija Nanny Still

Kuvasiskot 1960

Museovirasto

Urho Kekkonen

Kuvasiskot 1975

Museovirasto

Olavinlinna Savonlinna

Volker von Bonin

Museovirasto

Enson pääkonttori Helsinki

Volker von Bonin

Museovirasto

Tapiolan keskustorni Espoo

Volker von Bonin

Museovirasto

Salpausselän hyppyrimäet Lahti

Volker von Bonin

Museovirasto

Huomatkaa Reiman vuoden 1975 printtikuvioinen takki,

kahdella lapsella yllä.

Lapset laskettelemassa Pallastunturilla

Volker von Bonin

Museovirasto

Anneli Kangas esittelee Lapin muotia

Volker von Bonin

Museovirasto

Aurolan nuorenparin häät

Pekka Kyytinen 1964

Museovirasto

Tunisian presidentin rouva Bourguiba vierailee Arabian tehtaalla

Mikko Salo 1963

Museovirasto

Askosta kuuluu

Hip hei, kesän kujeilut alkaa olla ohitse ja kivoja löytöjä kesän kirppiksiltä plakkarissa. Olin itsekin kolme kertaa peräkonttikirppiksillä myymässä, joten tilaa on tehty syksyn ja talven uusille löydöille.

Mutta ensin haluan esitellä kirjan jota odotan todella innolla.

Lahden kaupunginmuseo julkaisee syyskuussa uutuusteoksen Askon huonekalutehtaan tuotteista.

Asko-huonekaluja Lahdesta on laaja kuvateos, joka perustuu museon Asko-kokoelman valokuva- ja arkistoaineistoon. Kyseessä on perusteellinen katsaus suomalaisen kodinsisustuksen historiaan.
Kirja on paitsi kertomus lahtelaisesta yrityksestä, myös hakuteos omien perintöhuonekalujensa taustoista kiinnostuneille. Teoksen ovat kirjoittaneet museon kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen ja tutkija Päivi Vickholm.

Teoksessa on 400 sivua ja noin 900 kuvaa. Vau!
Onhan näitä kirjoja yleisesti suomalaisesta huonekaluteollisuudesta, mutta tästä mielenkiintoisen tekee hakuteosmaisuus, huonekalujen nimeäminen ja ajanjaksottaminen.

Välähdyksiä kirjan kuvituksesta katsottavissa täällä.

Laittakaahan teos kirjastojenne hankintalistoille, kirjaa voi ostaa Lahden museokaupasta tilaamallakin. Ilmestymispäivä 1.9.
Muoks* Hinta 59eur.

Lahti Sokos 60 vuotta

9.6.1956

Lahden Sokoksessa on vietetty juhlaviikkoja ja virallinen syntymäpäivä on 9.6, jolloin tavaratalossa hörpitään synttärikahvit.
Erilaisia teemaviikkoja ja tarjouksia on ollut tässä kevään aikana, esiin on nostettu mm. suomalaisia muotoilijoita.

Osuuskauppa Hämeenmaa on julkaissut neljä filmiä avajaisista ja 50-luvun tavaratalon interiööristä, loput videot löytyy YouTubesta.
Kyllä on taas hienoa lahtelaista ajankuvaa!

Sokoksen paikka oli ensin Valtakulman kiinteistössä, joka oli hyvin amerikkalaisia esikuvia heijasteleva rakennus, suunniteltu SOK:n rakennusostolla Armas Lehtisen kynästä. Valtakulma oli ensimmäinen SOK:n tavaratalo Helsingin ulkopuolella ja sinne tuli Lahden ensimmäiset rullaportaat. 20 eri osastoa houkutteli kävijöitä kauempaakin.
Rakennukseen sijoittui tavaratalon lisäksi hieno ensimmäisen luokan hotelli tanssipaikkoineen ja ravintoloineen.

Kuva 70-luvun alusta (Nuorekas Kauppakunta 1971),

seinässä on hienot tuotemerkeistä kertovat neontekstit:

Panda-makeisia

Leijona-pukimia

Ryhti-paitoja

Elega-trikoita

Korona-kahvia

***

Valtakulman matkamuistoesine: Tuhkakuppi

Aikaa välissä 53 vuotta

Muuttuneista katukuvista ja puretuista rakennuksista löytyy netistä useita ennen jälkeen -kuvia. Varsin mielenkiintoinen on artikkeli Helsingistä, jossa vaihtokuvilla nähdään miten muutosta on tullut 50-luvulta. Katso Hesarin artikkeli tästä. (Tampereestakin on saman tyyppinen, en vaan löydä sitä just nyt.)
Lahdestakin voisi tehdä muutoskuvasarjan, niin paljon purettiin vanhaa vielä 80-luvullakin. Osin jatkunut tähän päivään....

Tässä yksi otos lahtelaisesta puistosta, itselleni selvisi vasta vähän aikaa sitten että puistossa on ollut kahluuallas. Nyt se on ummessa ja keskellä töröttää puu.

Pikku-Vesijärven puisto, Lahti

Valokuvaamo Kuvakiila 1963

Huutakee!

Nyt päästiin näkemään Aki, Heli ja Markku livenä kun kävivät Lahdessa pitämässä huutokauppaa. Meklaroitavana oli Lahden Seurahuoneen käytöstä poistettua keittiötavaraa, sekä lopetettujen Rosson ja Pieni talo preerialla -ravintoloiden irtaimistoa.
Pieni talo preerialla oli täällä aika legendaarinen lähiöravintola, perustettu 1979, ja kuten nimestä voi päätellä sisustus oli lännenmalliin.

Itseä ei tuolla houkuttanut oikeastaan mikään muu kuin Aki, ehkäpä terassikalusteita olisi voinut huutaa, ellei niitä olisi myyty niin isoina erinä. Mutta muuten vuosikausia tupakansavussa olleet lamput, taulut ym. esineet: ei kiitos.
Mutta kiva tunnelma tilaisuudessa ja punaisia nahkoja, sillä aurinko porotti todella kuumasti.

Kulttuurihistoriallinen arvo romukoppaan

Olipa surullinen käynti entisessä Kujalan maatalousoppilaitoksessa Lahdessa. Itsekin kävin siellä kurssia 10 vuotta sitten ja hiljaiseksi veti nykytila.

Rakennukset on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi ja kovastihan niitä taas yritettiin säilyttää. Hämeen Ely-keskus vaati rakennusten säilyttämistä, kuten myös Lahden museo. Koulutoiminnan lopettamisen aikoihin silloinen omistaja oli luonnehtinut rakennusten kuntoa käytön puutteesta johtuen huonoksi. Ely-keskus totesi lausunnossaan, että rakennusten huono kunto ei ole purkuperuste. Mutta maan tasalle menee niukasti äänin 5-4.
Siellä on useita rakennuksia, 40-50-luvuilta. Purkutöitä on edesautettu kiitettävästi, sillä rakennuksissa on tehty vuoden päivät järjetöntä tuhoa ja kaikki irtain varastettu. Upeita graffiteja myös huom! Tuntuu ihan siltä että vierailijoille onkin annettu "vapaat kädet" jotta purkamispäätös näyttää oikeutetulta. Nyt odotellaan kaupungilta purkutöihin määrärahaa, sillä rakennukset olisi syytä pian ihan oikeasti purkaa jo turvallisuussyistä.

Ei missään yhtään ehjää ikkunaa.
Koulutalon suunnittelivat arkkitehdit Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Luukkonen v. 1958. Vieressä on samojen herrojen suunnittelema nelikerroksinen oppilasasuntola.
 

Koulutalo toiselta puolelta. Varkaat ovat kaivaneet maasta jopa kuparikaapelit ylös.
Ja ei kyllä käsipelin. (Kuvassa multakasat.)



Kävimme sisällä katsomassa ja kuvaamassa muutamassa valoisassa rakennuksessa, mutta nekin olivat jo ihan tarpeeksi karmivia. Yksin en missään nimessä olisi uskaltanut mennä. 

Arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelema Kivilinna v. 1950. Alkuaan talousrakennus saunoineen ja pesutupineen, nyt rakennuksessa oli pieni asuntokin.

Hei me puretaan taas

Tuttua puuhaa Lahdessa, taas puretaan iso osa korttelia ihan kaupungin keskustasta.

Rakennus oli aikanaan Suomen Yhdyspankin Lahden pääkonttori plus muuta myymälä ja -toimistotilaa, rakennetttu v. 1977, suunnittelijana arkkitehtitoimisto Castrén-Jauhiainen-Nuuttila. Siellä oli mm. pukinetalo Niku, josta ostettiin usein vaatteita, erityisesti on muistissa Luhdan keltainen toppapuku.

Katolla oleva "laatikko" on kuin irtonainen osa, jalustalle vain nostettu. Varsinkin toiselta kantilta katsottuna erityisen ruma mielestäni. Yhtenäistä tummaa tylsää ikkunanauhaa. 

Pankkisali joka sijoittuu tuohon etualan lasiseinään, oli taas erityisen komea ja valoisa. 70-luvun pankkirakentamista parhaimmillaan.
 

Laatikko-osa on mykistävän massiivinen, kuva otettu 4.7.2015

 

Ihan mukisematta ei rakennuksen purkamista aloitettu. Lahden kaupunginmuseo on pontevasti ottanut kantaa aina näihin purkamisiin, ja tällekin haluttiin tehdä perusteellinen kuntoselvitys. Rakennuksen kun kerrottiin vain olevan huonossa kunnossa. Kuntoselvitystä ei koskaan tehty. Ristiriitaista asiasta tekee vielä se että siellä oli joku purkaja tokaissut lehtihaastattelussa talon olevan vahvaa tekoa, olisi kestänyt ainakin 300 vuotta!

Paikalle rakennetaan 8-kerroksinen asuintalo, katutasoon liiketilat.

Pankkisali avajaistunnelmissa, siitä kertovat lahjakukkakorit

 sekä opastaulu, jossa neuvotaan mistä lähtee tutustumiskierros.

Valtakulman kodinosastolla

Osuuskaupalla oli 60-70-lukujen taitteessa lehtimainontaa, joka paitsi esitteli tuotteita/valikoimaa, niin siinä samalla myös SOK:n toimipaikkoja.
Parasta noissa mainoksissa on se, että niissä on kuvattu eri kauppojen osastoja ja niiden tavaroita.

Kuvassa kurkistellaan Tavaratalo Valtakulman (Lahti) kodinosaston lasihyllyihin. Hienolta näyttää. Outoa ajatella, että ennen vaikkapa Aurinkopullon pystyi ostamaan kaupasta kuin minkä tahansa tuotteen.

Mainos kokonaisuudessaan, se on Eeva-lehdestä 1967.

 

 

Aiemmin blogissa on nähty kuva Kuopion Sokoksesta.

 

 

Näistä toimipaikoista olen myös löytänyt mainokset:

Ravintola Ilomantsi,

Hotelli Hamburger Börs,

Joensuun Sokos,

Karhulan Sokos,

Mäntän Sokos,

Hotelli Vaakuna,

Jyväskylän Sokos,

Varkauden Sokos.

 

Olisiko joku tietty minkä haluaisitte nähdä ?

Asuntomessut Lahden Riihelässä 1978

Vuoden 1978 messujen yleistavoitteena oli HYVÄ PIENTALOYMPÄRISTÖ ja asuntomessualueesta rakentuikin kokonainen uusi pientalokaupunginosa. Tiiviiden rakennusalueiden vastapainona on laajoja vapaa-alueita.
Alue koostuu lähinnä puuvuoratuista matalista oma- ja rivitaloista, värityksenä maanläheistä punaista, keltaista ja ruskeaa. Erilaisia taloratkaisuja on selvästikin tehty kokeilumielessä. Eikä välttämättä ihan onnistuneesti. Silmiinpistävää on esim. joidenkin talojen eleetön laatikkomaisuus.

Uusia asumiseen liittyviä ideoita toivottiin löytyvän yleisellä arkkitehtisuunnittelukilpailulla. Yksi tällainen suunnittelukilpailun tuloksena toteutettu alue on maakunnallisestikin arvokas Käpykylä, joka rakennettiin lopullisesti valmiiksi vasta seuraavina vuosina.
Asuntomessualueen toteutusmuotoina olivat: Kokonaisvastuurakentajat (rakentaja suunnittelee rakennuttajan kanssa sovitun laatutason mukaisesti), Urakkarakentajat (=arkkitehtikilpailun tulokset), Omatoimirakentajat ja Näytteilleasettajarakentajat.

Asuntomessualueen yhteyteen päätettiin sijoittaa myöskin hiihdon maailmanmestaruuskisojen 1978 kisakylä. Tällä alueella on matalia kerrostaloja, jotka ovat vähän "eri paria" muun talotuotannon kanssa.

Alueelle rakennettiin myös jo heti palvelukeskus, johon sijoittui monipuoliset palvelut: elintarvikeliike, kioski, kahvila-ruokala, parturi-kampaamo, pankki, posti, peruskoulun ala-aste, päiväkoti, terveysneuvola, liikuntasali ja kerhohuoneisto. (Toteutuiko kaikki ?)
Peruspalveluiden osalta valmista piti olla asuntomessuihin mennessä. Tämä osaltaan helpotti alueelle muuttavien arkea. Kaupungin keskustaan matkaa on 7km.


Kun jälkeenpäin kuultiin messuvieraiden kommentteja, eniten arvosteltiin rakentamisen tiiviyttä, ”slummimaisemaa.” Omakotitontit olivat pieniä, keskimäärin 470m². Rakennusten ulkonäköä pidettiin epäonnistuneena, ”rumia latoja.”
Myönteistä oli alueen monipuolisuus, luonnonläheisyys, ja se että eri kokoisille perheille löytyi sopivia asuntoja.

Messualue oli aika laaja, 22ha, asuntoja 210. Kierrettävänä oli 47 näyttelykohdetta, jota pidettiin aivan liian suurena määränä yhdellä kertaa käytäväksi.

Tähän kartaan olen merkinnyt punaisella ja vihreällä näyttelykohteet. Vihreät olivat Avotakka-lehden sisustamia messutaloja. Mustalla ympyröidyt alueet olivat vielä tuolloin 1978 rakentamattomia. Kisakylä sijoittuu kartan yläosaan.

 

Ihan priimaa ei rakentaminen kuitenkaan ollut.
Noin kolmasosassa taloja esiintyi asukkaiden muuton jälkeen vakavia rakenteellisia puutteita ja vikoja.
Asuntomessuorganisaatio myönsikin että rakentamisen aikaisen valvonnan olisi pitänyt olla ehdottomasti tiukempaa, liian kiireellä tehtiin tiukalla rahoituksella. Tuloksena puuttuvia eristeitä, routivia lattioita, eristämättömiä perustuksia, vuotavia vesikattoja.
Kymmenessä talossa tiiliset sisäseinät pestiin rakennusvaiheessa laimentamattomalla suolahappoliuoksella !


Riihelästä ei tullut koskaan luksuskaupunginosaa.



Riihelän palvelukeskus (ostoskeskus) tänään. Tyhjää täynnä. Ei  kioskia, koulua, kauppaa, ei mitään. Kaikki rakennukset on purettu huono/homekuntoisina.

Ainoa "palvelu" on postilaatikko tien poskessa. Luin jostain että tuohon olisi suunnitteilla ainakin kerrostaloja. Viereen on jo rakenteilla uusi päiväkotirakennus.

 

 

Yleiskuvan alueen taloista saa:

- Google mapsin Street view toiminnolla. Kirjoita hakuun Uotilankatu ja Erviänkatu (Lahti) ja liiku katuja pitkin taloja katsellen. (Huomaa myös poikkikadut.)

 

-Youtuben pätkä, Innovaatiokävely Riihelässä, jossa mm. Remontti-Reiska Jorma Piisinen kommentoi talojen rakenteita.

Tietolähteet: Arkkitehti 1977, Etelä-Suomen Sanomat 1978 ja 1980, Internet, Asuntomessuopas 1978, Avotakka 7/1978, Makasiini 5/1978