Talutusponi Skjona ja muut karvakaverit

Särkänniemi-juttu jatkuu...

Särkänniemen eläintarhasta ajateltiin aluksi monipuolista kokonaisuutta Korkeasaaren tyyliin, mutta hanke oli turhan kallis ja hankala toteuttaa, joten paikkansa sai kotoisampi Lasten eläintarha. Aitauksiin pääsi kesyjä eläimiä taputtelemaan ja ruokkimaan. Tärkeää oli myös myös muu lasten touhuaminen, oli poniratsastusta, leikkikenttää ja karusellia, myöhemmin satutunteja ja nukketeatteria.

Avajaiset 4.7.1970 ja eläinlajeja oli tuolloin 17.
Myös eläintarhan suosio ylitti odotukset akvaario-planetaarion tapaan, aukioloaikaa venytettiin syyskuun puolelle.



 

 

 

 

Eläintarhan portilla Suomen Trikoon muotia v. 1971 (Avotakka.)
Huomio kiinnittyy rakennuksen unikkokankaiseen seinään.




 

Blogisti Lasten eläintarhassa ehkä vuonna -74 -75 ? Muistikuvat hataria, mutta tuon leikkihärvelin muistan, eläintarhasta en mitään. Hyljealtaan muistan, ja kolmas muistikuva on Näsinneulaan hissillä meno. Mukana kulki hissipoika, joka otti sallitun määrän matkustajia kyytiin ja paineli hissinappeja. Milloinkohan tämä käytäntö loppui ?

Leikkimaiseman valmistaja on Lohi Oy, Linnanmäellä ollut samantyylinen kokonaisuus. Vähän jänskättää mennä tuossa riippusillalla, pakki selvästi päällä.


 

 

 Seuraavana sitten uusi vetonaula, Näsinneula, avajaiset vapun alla 28.4.1971. Tampereen kaupungin sivuilta voi kukata pienen kuvasarjan tornin rakentamisesta, hurjaa hommaa !

(Lisää rakennuskuvia Siiri -tietokannasta, laita hakusanaksi Näsinneulan rakentaminen. Jos aihe kiinnostaa, samalta sivustolta löytyy myös muita Särkänniemi-valokuvia, uusia ja vanhoja.)

Ravintola on 124m:n korkeudessa, näköalatasanne, jossa oli myös baari Neulansilmä, 120m. Tarjolla oli elävää musiikkia ja tanssia kahdessa kerroksessa.

Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo

Katso muut vanhat kuvat Näsinneulan ravintoloista Restopedian sivuilta.

Odotetun huvipuiston aika tuli v. 1975.
Ennen tätä tivoliyrittäjät Lauri Seiterä ja Leo Lindblom ehtivät pyörittää tornin juurella yksityisesti pientä Neulan huvipuistoa kesinä 1972-73, mutta heidän vuokrasopimustaan ei jatkettu, vaan kaupunki halusi oman huvipuistonsa.



Lehtimainos 1975 (Seura)

Ensimmäisenä kesänä oli jo mukana Troika ajolaite, joka pyörii vinhasti Särkänniemessä edelleen. Muita huvituksia olivat mm. Calypso, autorata, Mini-Avion-karuselli, peilisali, Metkula, arpamyyntiä, onnenpyörää, ampumarata, peliautomaatteja.

Huvipuiston laajentamista alettiin suunnitella jo heti ensimmäisen vuoden jälkeen.


Pääsymaksuja Linnanmäelle tai Särkänniemeen ei tarvinut maksaa, ilmaisliput kerättiin kaikille aikauslehdistä. Apu ja Seura tekivät useana kesänä huvipuistojen kanssa yhteistyötä, ja Pirkastakin löytyi ilmaislippu koko perheelle.

 *Loppu*

 

Tietolähteet:

Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.
Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.

 

 

Koko rahan edestä elämyksiä

Kuvat vanhoista postikorteista ellei muuta mainita.

Särkänniemi silloin ennen, tilaa riitti.

 

Huvipuistokesä ohitse, suuret ja pienet ovat saaneet kokea enemmän tai vähemmän elämyksiä, enemmällä tai vähemmällä rahalla.

Tänä kesänä puhutti erityisesti Särkänniemen uudistettu hinnoittelu, yksittäisille kohteille (Koiramäki, akvaario, planetaario, delfinaario) kun ei ollut myynnissä erillistä kohdelippua, vaan vaikka yhdessä niistä käydäkseen piti ostaa ”koko paketti” eli Särkänniemi avain, aikuiselta 35/37e.

 

Monet jättivät käymättä ja suuntasivat halvempiin perhekohteisiin.
Nyt Särkänniemi myöntääkin mokanneensa, ja lupaa hinnoittelun muuttuvan ensi kesäksi.

Vaikka uusi Koiramäki ja koko Särkkä jäi tältä kesältä meiltä näkemättä ja kokematta kun ei vaan ehditty, on Särkänniemi tähänkin asti ollut hyvä retkikohde monipuolisen tarjonnan takia.

Mutta mistäs kaikki alkoikaan...

Jo v. 1959 Linnanmäen huvipuistoa pyörittävä Lasten Päivän Säätiö ehdotti yhteistyötä Tampereen kanssa, josko sinne laitettaisiin huvipuisto. Asiasta innostuttiin ja paikkakin katsottiin Ratinanniemeltä, hanke herätti kuitenkin vastustusta, ja asia jäikin sitten vuosikausiksi pöydälle.
Kaupunginisillä oli muitakin ideoita Tampereen matkailun edistämiseksi, kaupungin johdossa oli kalamiehiä ja syntyi ajatus akvaariosta, ja eläintarhastakin, kun Puolan ystävyyskaupungista oli saatu lahjaksi kaksi leijonanpentua.

Eläintarha perustettiinkin väliaikaisesti tyhjään teurastamoon v. 1964, kun tarhan sijoituspaikaksi aiotulla Särkänniemen alueella oli vielä asemakaava kesken. Eläimille tuli kuitenkin teurastamosta lähtö v. 1972, kun epäsopiva paikka suljettiin mm. kiristyneiden eläinsuojelumääräysten takia.

Kuntapomojen vierailu Usassa v. 1962 ja käynti paikallisessa planetaariossa teki suuren vaikutuksen miehiin, ja seuraavaksi alettiin miettiä tähtiteatterin saamista myös Tampereelle. Planetaario sopisi näppärästi akvaarion päälle.

Ratkaiseva vaihe ideamyllyssä oli kaupunginjohtaja Erkki Lindforsin

vierailu Kuopioon v. 1965, ja kun seurue lounasti Puijon tornin (rakennettu v. 1963) pyörivässä ravintolassa. Lindfors, joka pyrki aktiivisesti kehittämään Tamperetta, päätti että kaupunkiin oli saatava pyörivä näkötorni, ja Puijoa vielä korkeampi !

Enää puuttui sopiva paikka, planeetaarion paikaksi oli aiemmin väläytelty Särkänniemeä ja kallioisena se kävisi myös tornille.
Siitä alkoi selkiytymään koko visio; alueelle rakennettaisiin akvaario-planetaario, näkötorni ja tilaa jäisi vielä sille eläintarhalle ja tarvittessa ajatellulle huvipuistollekin. Alueelle ehdotettiin hotelliakin.

Akvaario-planetaarion edessä on ulkoallas, jossa polskutteli Stuttgartin eläintarhasta lahjoituksena saatu hylje Wilhelmi jo avajaisista lähtien. Myöhemmin seuraan saapui kaksi hyljettä lisää ja kaksi merileijonaa. Hylkeet olivat aikansa vetonaula ja keräsivät paljon uteliaita katselijoita. Kuvissa ihmisiä kerääntyneenä altaan reunalle. Näsinneulaa ei ole vielä rakennettu.

 

 V. 1966 perustettiin Tampereen Särkäniemi Oy ja rakennusten suunnittelu sekä akvaario-planetaariosta että näkötornista annettiin arkkitehti Pekka Ilveskoskelle.

Pohjoismaiden ensimmäisen akvaario-planetaarion avajaiset olivat 25.4.1969, yleisömenestys oli paljon odotettua parempi, lippuja näytöksiin oli varattu pitkälle eteenpäin ja lisänäytöksiäkin piti järjestää. Alkuperäinen vuositavoite saavutettiin jo kolmessa kuukaudessa. Sisäänpääsy oli 2,50mk, mitä pidettiin hiukan kalliinpuoleisena, lapsilta 1mk.

Planetaariokoneisto hankittiin japanilaiselta Minoltalta. Projektorilla pystyttiin heijastamaan 6023 tähteä katon puolipyöreään kupoliin, sama määrä mitä voidaan hyvällä ilmalla nähdä.
Planetaariossa syttyi tulipalo v. 1972 ilmeisesti oikosulusta, kupolin tähtitaivas tipahti lattialle ja alkuperäinen planetaariolaitteisto tuhoutui.

Akvaario-planetaarion jättimenestys vahvisti uskoa entisestään siihen että Särkänniemeä kannattaa jatkokehittää matkailun vetonaulaksi.

 

 

 Akvaariossa oli 20 suurta allasta ja 21 pienempää liikuteltavaa allasta. Suomalaisia kaloja, että eksoottisia harvinaisuuksia, yli sata erilaista lajia.

 

 

 Lapsena olen saanut kalakirjan, jossa kerrotaan että useimmat kirjan kalat ovat nähtävissä Tampereen Särkänniemen akvaariossa.

 

 

 

Juttu jatkuu...

 

Tietolähteet:
Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.