Pippi spelet

Eilen ja tänään meillä oli Peppi-elokuvien katselua, ihan televisiosta tuli, poika ei ollutkaan nähnyt aiemmin toista; Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä.
Enkä minäkään pitkään aikaan, lapsena ? En edes muistanut juonta.

Siitä innostuttiin ottamaan esille Peppi muistipeli.
Korteissa on klippejä Peppi tv-sarjoista (1969).
Peli on ihan på svenska, ei suomeksi sanaakaan, olisikohan siis Ruotsin tuliainen.
Muoks* Saattaa sittenkin olla kotimainen, aikaisemmin meillä tehtiin pelejä myös ruotsinkielisinä.

Peli on maksanut 20cent, Kierrätyskeskuksesta, ja kaikille korteille löytyy myös pari, mikä onkin pienoinen ihme.

Kiva Tutta

 Kuvat: reimashop.fi

Tämän talven mallistoon retronorsut palasivat punaisena ja ruskeana

 ja näitä yöasuja saa kivasti kokoon 122-128 asti.

Nyt  kaupoissa jo alehintaankin kun kevättä kohti mennään.

Joulun 1976 kuvakortti

Solaris

Vähemmälle huomiolle on jäänyt Tapio Wirkkalan Solaris. Kuviossa tuttua Wirkkalan tavaramerkkiä, rosoisuutta, jäämaista pintaa.
Solarikseen ei kuulunut juomalaseja, vain lautasia ja kulhoja.
Tuotannossa 1975-95.
Lasinen ruokalautanen oli vielä aika uutta 70-luvulla ja se kolahti, Solaris olikin todellinen menestys alkuvuosina.

Harvakseltaan näkyy nyt kirpputoreilla, yhden ison lautasen olen ostanut kolmella eurolla tarjoilulautaseksi, mutta miksei sitä voisi ruokalautasenakin käyttää.

Tässä vielä mainoskuvia, kummatkin 70-lukua :

Kattauksessa käytetyt Milanon triennaalissa v. 1954 esitellyt Tapio-lasit ovat edelleen tuotannossa !

Lasissa on jalkaosassa "kolo", ilmakupla, jonne jää todella ikävästi astianpesukoneessa töhnää.

Huomaa siis hyvin, että lasia ei ole suunniteltu astianpesukoneaikaan.

Paperihattuinen poika

Tiukkailmeinen paperihattuinen poika on Tuberkuloosityön hyväksi 1965 julkaistu ja myyty joulumerkki.
Suomen Tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen hyväntekeväisyysmerkkien julkaisemisella on pitkät perinteet, ensimmäinen joulumerkki julkaistiin v. 1912.
Joulumerkit eivät ole postimerkkejä, mutta niiden keräilyä voidaan pitää filatelian alalajina.

Paperihattuisen pojan on piirtänyt Henrik Silfvenius, joka piirsi myös edellisen vuoden himmeliaiheisen joulumerkin.

Lapintossut

Valokuvaaja akateemikko Matti A. Pitkänen

sai suunniteltavakseen peräkkäiset joulumerkit vuosina 1966-1973.

Kaikki ovat valokuvia.

Joululintu

Joulukello



Tonttupoika

Luurissa huhuilee Pitkäsen pojanpoika.

 

 

Joululyhteellä on Sirkka-Liisa Huovilan käsialaa.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen postin joulupostimerkki ilmestyi v. 1973 (design Pirkko Vahtero),

sitä ennen jouluista tunnelmaa kortin kirjoituspuolelle saatiin noilla tubimerkeillä.

Kaikki joulupostimerkit voi käydä katsomassa postin verkkonäyttelystä, siellä on myös joulukortteja eri vuosikymmeniltä.

Mirja Vännin joulukortti, 80-luku.

Lahjapakettien kääreeksi kotimaista

Viime jouluna jo kerroikin suomalaisesta PYROLLista, joka valmistaa kotimaisia joululahjapapereita. (Ynnä muita paperi- ja kartonkituotteita.)
Silloin oli monelle aika yllätys, että kotimaistakin lahjapaperia voi saada.

Kuva: pyroll.com

Pyroll ottaa uudestaan käyttöön vanhoja retromalleja ja tänä vuonna hyvä valikoima löytyy Anttilasta ja Kodin Ykkösestä. Lue koko juttu täältä.

Itse olen katsellut vain S-ryhmien valikoimaa, enkä ole hoksannut näitä, täytyy kipinkapin käydä siis jo tänään Anttilassa.
Tuo alin enkelipaperi olikin jo viime vuonna S-ryhmässä puna-valkoisena ja on myös tänä vuonna.

Muoks* Ostettu on ! Livenä tykkään eniten kynttilä -aiheisesta.

Vintin kirjeissä oli myös pieni aarre.

Joulupaperista oli taiteltu kirjekuori,

ja koska postileimassa on päiväys 13.12.66,

paperin on oltava vuodelta 1966.

 

Tykkään, tämäkin uudelleen valmistukseen, kiitos !

Joulua

 Vanhoja joulukoristeita löytyi tänä vuonna todella huonosti,

tässä ainoat ostokseni.

 

Tosin tuo piipunrassitonttu olikin sitten todella mieluinen !

 

 

Saksalaiset isot kuusenpallot. Laatikosta puuttui kolme.

Edit* Nyt puuttuu neljä, sillä yksi pallo tippui kuusesta lattialle
ja sehän meni ihan tuhannen sirpaleiksi. Ei ollutkaan muovia ei.

Sinivalkoista

Vuoden 1969 postimerkissä on kuvattuna kaksi ilmailuliikenteen kannalta tärkeää asiaa.

Silloin saatiin kaksi DC-8-62 konetta, joilla aloitettiin säännölliset lennot New Yorkiin.
Taustalla häämöttää myös juuri valmistunut Helsingin lentoaseman terminaali, jonka ensimmäiset matkustajat lensivät 15.5.1969 neitsytlennolla juuri New Yorkiin.

Kilpailukuponki 1969

Uusille koneille etsittiin suomen- tai englanninkielistä nimeä yleisöäänestyksellä, en tiedä toteutuiko kansan ääni, lentokoneista tuli kuitenkin Paavo Nurmi ja Jean Sibelius.
Reitti kulki välillä Helsinki-Kööpenhamina-Amsterdam-New York.
Nelimoottorinen kone pystyi kuljettamaan 124 turistiluokan ja 16 ensimmäisen luokan matkustajaa.

V. 1969 lehdistä löytyykin paljon juttua New Yorkin lentojen aloittamisesta, myös erikoiskoulutuksen saaneista lentoemännistä tittelinimeltään
Finn Hostess.


18 lentoemäntää kävi kahden viikon pikakurssin jolla opittiin perisuomalaisuutta ruokalistasta Lapin matkailunähtävyyksiin saakka. Finn Hostessit viihdyttivät ensimmäisen luokan matkustajia, tarjoilivat nimikkococtailinsa ja sinivalkoista jäätelökakkua, ja kertoivat tiivistettyä tietoutta Suomesta.

"Finn Hostess keskustelee matkustajiensa kanssa suomalaisesta ja amerikkalaisesta kirjallisuudesta, teatterista, matkailunähtävyyksistä, hän on persoonallinen ja viehättävä Suomen edustaja, joka on vastuussa siitä kuvasta, jonka suomalaisessa lentokoneessa matkustava saa Suomesta."
 (Eeva 5/1969)

Finn Hostesseille suunniteltiin omat vuosittain vaihtuvat suomalaisilmeiset emännänasut, ensimmäisen pitkän sinivalkoisen Suomen Trikoon velourleningin on suunnitellut Anna-Liisa Nieminen. Puku oli arvokas, mutta ei liian juhlallinen. Finn Hostessit olivat samalla suomalaisen vaateteollisuuden mannekiineja.

Koruna puvussa oli Lapponian ja Björn Weckströmin

avantgardistinen hopeinen laatta,

People need people, ihminen etsii toista.

Kuvat: Finnair Gallery

Eräs avauslennolla mukana ollut Finn Hostess kertoi tunnelmia suuresta kaupungista näin: "Yksitoistatuntisen lennon aikana on todella tulinen kiire. Meillä oli vuorokauden loma New Yorkissa ja se oli tarpeen. Ilma oli nihkeän kuuma, kävelin Central Parkissa ja kävin vähän ostoksilla, mutta luovuin kohta kun totesin kaiken kovasti kalliiksi. En voi väittää ensivaikutelmaa erityisen myönteiseksi, kaupunki oli mielestäni hyvin persoonaton."
 (Hopeapeili 27/1969)

Lentokoneiden sisustukseen satsattiin myös harvinaisen paljon, suomalaisuus oli kovasti esillä, näytettiin maailmalle mitä meillä on.
Oli Tapio Wirkkalaa, Kaj Franckia, Dora Jungia, Marjatta Metsovaaraa.

Wirkkalan Ultima Thule lasisto otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön lennoilla, ja Finnairilla oli siihen yksinoikeus parin vuoden ajan, sen jälkeen kauppoihin päästessään siitä tuli yksi suosituimmista joka kodin laseista, myös ulkomailla. New Yorkiin Iittala joutui avaamaan oman liikkeensä lasiston suuren suosion takia.

Tietolähteet:
Lehdet Kotiliesi, Eeva ja Hopeapeili 1969
internet
Finnairin nettisivut
kirja A-B Huttunen: "Ammattina lentoemäntä."


****

Blogissani on menty maagisen miljoonan rajan yli kävijöissä, tuntuu hurjan hurjalta luvulta !
Kiitos kaikille lukijoille, ilman teitä blogia ei olisi !
Teitä on paljon jo pelkästään blogin vakioseuraajina, mutta päivittäin paljon kävijöitä tule hakukoneiden kautta piipahtamaan, onhan täällä jo aika tuhti paketti 70-luku tietoutta tarjolla.

♥ KIITOS ! ♥

Aarteita

Vintiltä kotoa toin katseltavaksi laatikollisen 50-60-luvun postikortteja,

 myös kirjeitä,

 joihin ei sen enempää kosketa,

 muuta kuin kiinnostavat postimerkit otetaan kuorista irti.

 

Oi, nostalgiaa:

v. 1966

V. 1964

V. 1967.
Kortti on Maaseudun kukkasrahaston Säätiön
 ja koriste on Aarikan kynttilänjalka "Lapsuuteni joulu."

 



V. 1964

V.1966
 

Edullista Wirkkalaa

Olen etsinyt/halunnut Ultima Thule jälkiruokakippoja

 "hienompaan" herkutteluun,

mutta kirppareilla hinnat pyörii siinä 6-8eur/kpl.

Kippoja valmistetaan yhä, uutena n. 10eur.

 

Mutta nyt löytyi sopivan hintaiset, ei tarvinnut miettiä että otanko,

 1.60eur/kpl.

 

Wirkkalan tuotantoa myös korkeat Kuura -lasit,

tuotannossa vuosina 1982-1991.

2eur/kpl.

Säihkysäärille

Kuva: Anttila tavaraluettelo syksy-talvi 1971-72

70-luvun alussa käväisi huippumuodissa stretch -saapikkaat, joissa kenkäosaan oli yhdistetty varreksi joustavaa mukautuvaa stretchiä. Se oli jotain ohutta  muovisekoitetta, kylmää kalseaa materiaalia.
Syksysaapikkaita näillä leveysasteilla.
Kuvan saapikkaat italialaiset, mutta suomalaisiltakin valmistajilta löytyi omat mallinsa. Ei tosin noin hienoja yli polven.

Näissä on ollutkin kiskomista jalkaan, ainoa ”helpotus” on vain yläosan nauhat. Vaativat hoikat sääret.
Yleisemmin saappaissa oli kuitenkin vetoketju sekä/tai edestä ylös saakka nyöritettävä nauha ns. luistinkiinnitys.

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

VIBRA-HIERONTANAAMIO.

 

"Nopeuttaa epäpuhtaan ja acneihon paranemista, vaikuttaa ryppyjä poistavasti, saa kaksoisleuan häviämään.

 Hieronta kiihdyttää ihosolukon uudistumista, vahvistaa kudoksia ja vilkastuttaa kasvojen verenkiertoa.

Tämän miellyttävän, virkistävän ja rentouttavan hieronnan avulla kasvolihaksenne pysyvät kiinteinä ja kasvonne kaunistuvat."

 

Anttila erikoisluettelo 1978.

Pakkauksia

Turun saippuan Sunlight saippuapakkaus on 70-luvulta, sisällä saippuat paperikääreissään.
Sunlightin tuoksu vie muistot ihanasti lapsuuteen ja lauantaisiin saunapäiviin. Klassikko !

Kastehelmi -lautaslaatikko, tyhjä, joku oli jättänyt sen ota tästä -koriin.
Hieno oivallus.
Laatikossa on hintalappu tallella, nekin kertovat ajasta, Teräs Oy.

Teräs oli Vaasassa v. 1910 perustettu rautakauppa-alan tukku- ja vähittäisliike, jolla oli toimipaikkoja ympäri Suomen. Perinteisten rautakauppatavaroiden lisäksi myynnissä oli myös mm. taloustavaroita, kodinkoneita, vapaa-ajanvälineitä.

Lahdessa Teräksen liike oli ns. "Teräksen talossa" Aleksanterinkadun ja Mariankadun kulmauksessa, joka sittemmin 80-luvulla tuli tunnetuksi varsinkin nuorison keskuudessa Carrolsin kulmana.
Nyt alkaa Carrolskin olla jo historiaa, tiloissa on tällä hetkellä Yliopiston apteekki.

Marjaana pakastepussit avaamattomia, myös 70-lukua. Mansikka-Marjaana.  Jännää materiaalia nämä pussit, kuin uunipusseja.

Muistatteko vielä EKAn ? Eka-marketeista tuli 1990-luvulla Euromarketteja.

Lahden EKA oli Paavolassa Citymarketin vieressä.

Elävästä arkistosta löytyy tietoisku kotimaisuusasteesta vuodelta 1976, jossa kamera vaeltaa jossain Eka-marketissa. Alussa nähdään kuvaa vaateosastolta ja valaisinosastolta ja ihan lopussa ollaan taloustavaraosastolla.

Pienelle aikamatkalle tavarataloon pääset tästä.

Olisipa näytetty enemmän !

Pyyhkeitä kehiin

Finlaysonin pienet löydöt: uusia kasvopyyhkeitä, design Lena Rewell.

Ihanat värit. 60cent/kpl.

Alla myös vanhaa Finlaysonia kylpypyyhkeenä.

 

 

 Kalenteripyyhkeitä ostan jos tahrattomia ja halpoja, nämä 1eur/kpl.

Alta näkyy Finlaysonin käsipyyhe, jossa kuvio on kuin Marimekon Kaivo -kankaassa.

 

 

 

Tampellan pellavaa, Aune Laukkanen "Kesti".

Kalliimpi Kontin hinnoilla, muistaakseni 4,50eur.

 

 

 

 Tyttö ja puucee, pieni pyyhe paksumpaa pellavaa, 2,50eur.

Klassikkoa vai tuoreempaa

Joulunaikaan kaivetaan glögilasit esille

ja nautitaan lämpimästä höyryävästä juomasta.

Alkoholilla tai ilman.

Timo Sarpanevan klassikoksi julistettu Tsaikka (1957)

on juhlallinen ja kaunis lasi,

pieniin (naisen)sormiin kahva on kuitenkin iso ja hankala tarttua.

 

Jorma Vennola muotoili Iittalalle 1977 Paulan, lasimukin teräksisellä tai kullatulla kahvalla. Kahvasta saa hyvän otteen.

Jokotai- lasi, josta pidikkeen voi helposti ottaa pois ja panna paikoilleen.

Avotakka vuodelta 1978 kertoo "kiitellyn Paulan saaneen kansainvälistä muotoilukunniaa mm. Espanjassa ja ruotsalaisissa lehdissä."

Paula lasimukeja on useampaa eri kokoa.
Minulla on glögille keski/normaalikoko, joka on juuri sopiva.

 

Sarjaan kuului lisäksi boolimalja, lasikauha, salaattikulho, jälkiruokakulho, kermakko ja sokerikko, lasilautanen sekä jäälasimainen kakkulautanen, kannu ja karahvi. Olikohan muuta.

 

Paulan valmistui loppui v. 1989. (Missä ovat kaikki Paulat nykyään ???)

Näistä laseista valitsen käyttöön mieluummin Paulan.
Sarpaneva menköön takaisin kaappiin.

Tiedot: Iittalan mainokset 1978 ja internet

Kestävät keittämisen

Kirpparilta uudet Poppies -tyynyliinat (Tanska) vuodelta 1974.

 6eur yhteensä.

 

Saas nähdä raaskinko aukaista ja ottaa käyttöön...