Avoimien puutarhojen jälkeen

 Kiitos kaikille puutarhavieraille. Teitä oli taas ennätysmäärä, yli 100 autollista. Pysäköinninohjaus oli aivan ehdoton, onneksi olimme raivanneet tien varteen lisää parkkitilaa. Kahvilaan tarvittiin kolmas henkilö ja itse hoidin aluksi taimimyyntiä enkä ehtinyt kierrellä ja esitellä puutarhaa kuin ihan lopussa. Tarvitaan siis vielä yksi myymään taimia puolestani.

Ihastuneita kommentteja riitti, paljon oli kysymyksiä, muutama uusi idea ja jokunen inspiraatio. Puutarhaharrastus on tarkoitettu jaettavaksi, ei vain omalle silmälle, se on tämän parasta antia. 

Oiva yllätti, se esittäytyi vieraille ja jopa nukkui keittiön sohvalla kesken kiireisimmän ajan. Se antoi lapsivieraiden silittää itseään, kieri kasvimaan oljilla ja oli kaikin puolin edukseen. Oivallinen puutarhakissa vaikka ei osaakaan metsästää myyriä. 

Silloin kun väsyttää, niin nukutaan vaikka ympärillä olisi täysi vilinä ja vilske.

Sitruunainen mustikkapiirakka loppui ensimmäisenä. Juustokakut toisena.

Salin näkymä jonka kahvilavieraat näkivät ensimmäisenä. Ehdin kuin ehdin pestä ikkunat ennen avoimia, kiitos kesäloman.

Kukka-asetelmiin yhdistin puutarhan kukkia (laukat), kaupan kukkia (neilikat) ja ojanpientareiden löydöksiä.

Kupariheisiangervot olivat täydellisessä kukassa, niitä ihasteltiinkin paljon. Ja minä kehuin niitä, helppohoitoisia pensaita jotka viihtyvät monenlaisissa olosuhteissa.

Tämä oli yksi päivän kuvatuompia iiriksiä. Sain monta kyselyä sen jakotaimista. Lupasin myyntiin ensi vuonna, kasvusto on jo aika runsas ja sopii jaettavaksi. Nimeä tällä kaunottarella ei ole.

Uuden kasvihuoneen ympäristöstä tykättiin. Tänä vuonna ei ollut kylpyammetta, se on jäänyt vakituiseksi asukkaaksi saunalle. Jos haluan puutarhaan vielä ammeen. joudun ostamaan toisen. Etualan maksaruohon taimet olivat myyty hetkessä. Se on ihana, tykkään kuin hullu puurosta vaikka sen kasvua saakin rajoittaa.

Suurin osa pioneista ehti avata nuppunsa sunnuntaiksi. Niitäkin katseltiin paljon. Harmi, että osa lajikkeista on ollut vääriä, enkä tiedä niiden nimiä kuten tämän punaisen kaunottaren. Sen takana oleva överipioni on 'Rasberry Sundae', sen lajike oli monelle vieraalle täysin uusi.

Eilen otin puutarhassa rauhallisesti ja aloitin suunnitellut kasvien siirrot, tälle päivälle oli luvassa hyvää vesisadetta ja se piti hyödyntää vaikka kastelin kaikki siirrot ja uudet taimet hyvin. Sade alkoi jo illalla, jatkui yöllä ja edelleen. Harvoin saa sade näin onnelliseksi, puutarha on taas kerran pelastettu kuivuuden kynsistä.

Näkymää aitan parvelta

Kävin kuvailemassa puutarhaa aitan parvelta, tai mikä lie se kulkusola aitan yläkerran huoneisiin onkaan. Pitäisi kuvata useamminkin, olin ihan unohtanut miten hyviä yleisnäkymiä sieltä saa kuvattua. 

Kasvimaa kokonaisuudessaan. Humalat kasvoivat tänä vuonna komeasti kiinanportin ympärille. Mietin leikkaisinko ne jo syksyllä kompostiin vai vasta keväällä. Yleensä olen leikannut keväällä.

Luumulehto. Näkymää peittää hyvin tiheäksi kasvanut unkarinsyreeni joka on pihan alkuperäisiä syreenejä, se siirrettiin tuohon talon kivijalan vierestä. On muuten harvinainen syksy sillä yleensä koivuista tippuu lehdet ennen syreenejä, nyt on toisinpäin.

Ja kun käännytään lisää oikealle löytyy uusi kasvihuone ja sen tienoo. Näkymä on nykyään hyvin avara kun pellon edessä kasvaneet pusikot on raivattu. Mustan ja ruskean kankaan peittämä alue jäi ensi vuoden työmaaksi. Keskeltä tulee kaareva kivituhkakäytävä nurmikolle saakka, sen ympärille istutuksia, lähinnä perennoja. Kuvista näette myös sen, ettei täällä ole naapurin ihan lähellä vaikka oikeasti ovat lähellä mutta eivät vaan näin pellon puolella.

Löysin yhdestä jouluruususta nuppuja. Pienoinen ihme ja näin aikaisin syksyllä. Kuvassa on toinenkin ihme, nuo kaikki pienet vihreät pläntit ovat esikon siementaimia. Niitä on kymmeniä tällä hetkellä. Keväällä tilanne voi olla talven jäljiltä toinen, mutta eiköhän edes muutama selviä.

Tein juuri äsken japaninruusukvittenin hedelmistä kvittenihilloa. Ensimmäistä kertaa tuli hyödynnettyä kvittenin hedelmät. Eipä niitä paljoa ollut mikä oli ihan hyvä sillä työmäärä niiden kanssa oli ihan riittävä. Poistin siemenet mutta en siemenkotia enkä kuoria. Keitin lohkot pienen vesimäärän kanssa ja siivilöin siivilän läpi, kodat ja kuoret jäivät siivilään. Hilloa tuli kaksi pientä purkkia. Maku on mielenkiintoinen, en ihan tiedä tykkäänkö vai en, ehkä tykkään. Kvitteneissä totisesti on paljon pektiiniä, sekin tuli huomattua, keitos oli puuroa heti kun oli hetken kiehunut. Laitoin silti hillosokeria sekaan.

Otin osan siemenistä talteen ja ajattelin kylvää ne johonkin kasvimaan nurkkaan, jos edes muutama itäisi. Haluaisin ruusukvitteniä uuden kasvimaan tienoille, siinä olisi sopivan aurinkoinen paikka. Minulla on mielikuva, että nämä tarvitsevat kylmäkäsittelyn joten kylvö on parasta tehdä mahdollisimman pian.

Organzahuntu ja rippijuhlat

 Kasvimaan kaaliteltta meni uusiksi. Se edellisen postauksen tuliterä harso jonka viritin ruusukaalien suojaksi meni heti ensimmäisenä yönä rikki. Kaalin reppanat saivat pärjätä pari päivää rikkinäisellä harsolla kunnes vasta eilen illalla juhlien jälkeen ehdin asentaa uuden viritelmän.

Hain lauantaina kangaskaupasta hätäratkaisuksi muutaman metrin organzaa. Vihreät metalliset perennatuet saivat jatkaa edelleen. Organzan kiinnitin tukiin pyykkipojilla ja maahan tiiviisti kiviä.

Jospa tämä ratkaisu kestäisi hetken. Tai edes siihen saakka kunnes kaalit ovat kasvaneet organzaan saakka. Kankaan leveys oli vain 140cm joten kovin korkeaa suojaa siitä ei saa. Niinpä haussa on leveämpi kaaliverkko.

Hakiessani kiviä lisää, oli yksi tuholainen jo löytänyt verkon mutta joutui tyytymään vain sen ulkopinnalla kulkemiseen.

Ripijuhlat, ne meidän lasten viimeiset olivat hienot. Siskoni koristeli kakut. Ruusut ovat omasta puutarhasta. Sopivasti 'Ruuhijärvi' ruusu availi nuppujaan jotka ovat kuin ruusukarkkeja ollessaan puolittain avoinna. Täydellisiä kakun koristeluun.

Toinen kakku sai yllensä mansikkateeman.

Punainen kalusto tuli testattua juhlakäytössä ja kestihän se.

Rippilapsen kuvaa en julkaiset mutta olkoot lopuksi mukana yksi onnellinen mutta väsynyt äiti. Kukissa hyödynsin paljon tienvarren lupiineja sekä luonnonkukkia. 

Seuraava rutistus onkin Avoimet Puutarhan sunnuntaina 20.6.2021 klo 12-17. Puutarhamme osallistuu taas tapahtumaan.

Olkiperunat nyt

 Sadonkorjuunaika ja aika kertoa mitä kuuluu pelkkien olkien alla kasvaneille perunoille. Hyvää kuuluu, satoa on korjattu ja syöty.

Tässä perunoita suoraan olkien alta, yhtään pesemättä tai putsaamatta niitä. Suurin osa perunoista oli hyviä mutta osa oli saanut liikaa aurinkoa ja vihersi, ne heitin pois. Olkea en lisännyt yhtään kertaa, jossain kohtaa olisi pitänyt niin olisi välttynyt vihreiltä perunoilta. Olen tyytyväinen satoon näinkin.

Varret ovat laonneet, ensi viikolla pitäisi ehtiä nostaa loppukin sato.

Unikon siemenkotia talteen kerättynä, pitäisi olla kerrottuja vaaleanpunaisia mutta aina joukkoon eksyy toisiakin värejä. Muita talteen otettavia ovat tuoksuherneet, kehäkukat ja samettiruusut.

Tomaattia on syöty paljon ja jaettu paljon. Tänään keitin kaikki kypsät isot tomaatit tomaattikastikkeeksi pakastimeen. Tosin pakastin tursuaa vadelmaa enkä tiedä saanko ujutettua sinne myös kastikkeet.

Yksi kukkakuvakin on oltava, tämä näky on vaan niin kaunis. Päivänlilja, syysleimuja, sinipiikkiputki ja rantakukka kaikki yhdessä ja samassa kuvassa.

Kesäkurpitsavuoka

Olen pitkään kaivannut ruokaohjetta johon upottaa mahdollisimman paljon kesäkurpitsaa. Tässä on yksi jonka sain työkaverilta vuosi sitten.

 Vuokaan tarvitaan kesäkurpitsaa, sipulia, jauhelihaa ja tuorejuustoa sekä juustoa tai juustoraastetta päälle tulevaan juustoon. Tuorejuuston sijaan voi käyttää ranskankermaa tai muuta vastaavaa kaapista löytyvää. Myös maustamaton käy jos sen maustaa hyvin. Kerma ja ruokakerma on liian ohutta. Ja kuten kuvasta näkyy, menee tähän paljon kesäkurpitsaa. En käyttänyt 400g jauhelihasta kuin ehkä 3/4 osaa.

 Pienet kesäkurpitsat voi pilkkoa ohuiksi kiekoiksi, minulla oli niin suuria että pilkoin ne lohkoiksi. On makuasia kuoriiko kesäkurpitsat, minä kuorin. Pohjalle vuokaan tulee kesäkurpitsaa ja sen jälkeen jauhelihaa ja tuorejuustoa. Tarkkoja määriä ei ole koska tätä ruokaa tehdään aina fiiliksen ja aineksien mukaan.

 Toistetaan kerroksia astian korkeuden mukaan, viimeiseksi päälle tulee kesäkurpitsaa ja juustoa. Meillä ei ollut jääkaapissa kuin valmiita goudasiivuja niin silppusin niitä. Sitten vuoka uuniin n. 175 asteeseen noin tunniksi, tätä pidin reilun tunnin, ehkä 1h 20 minuuttia koska odottelin, että koko perhe on ruokapöydässä yhtäaikaa. Vuoka saa olla täytettynä reilusti sillä sisältö laskee paiston aikana.

Valmis kesäkurpitsavuoka on vähän aneemisen väristä, kaverina on oman maan harvennusporkkanoita keitettynä. Hyvää tämä on, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Ja mikä parasta, tätä voi tehdä oman maun mukaan niistä aineksista mitä kaapista löytyy.

Mistä inspiraatiota ruuanlaittoon?

Yhden kotityön kanssa en taida ystävystyä koskaan. Se on nimeltään ruuanlaitto. Tuntuu, etä kun teen ruokaa niin se on aina sitä samaa. En edes osaa hakea netistä uusia ideoita koska en tiedä mitä hakea. Onni on mies joka laittaa ruokaa ja on kokeilunhaluisempi kuin minä. Silti juuri keskustelimme siitä, että ruuanlaitto kaipaa jotakin uutta.

Yksi syy taitaa olla kasvavat lapset. Meillä syödään nykyään aniharvoin keittoja tai laatikkoruokia joita oli usein kun lapset olivat pieniä ja perhe suurempi. Nyt ruokana menee salaatti tai joskus riittää pelkät voileivät. Toinen syy on aika. Kun töistä tulee kotiin iltamyöhällä haluaisi jotain nopeasti valmistuvaa eikä kolme tuntia uunissa haudutettua lihapataa, joiden vuoro on viikonloppuisin.

 Kasviksia haluaisin lisää vaikka lihasta emme ole valmiita luopumaan. Tuntuu, että näissäkin menee perusvaihtoehdoilla. Viikonloppuna ostin pitkästä aikaa rasiallisen ruusukaalia vaikka ei niitä meillä muut syö kuin minä. Yksi pieni ongelma sekin, miten laittaa ruokaa joka maistuu koko perheelle.

 Työssäni päiväkodissa saan nauttia lounaalla hyvistä ja monipuolisista salaateista. Ainakin ne ovat sitä kotona laitettuun verrattuna. Turhan usein salaatti on tehty vain tomaateista, kurkusta ja jääsalaatista minun laittamana.

 Hedelmistä ollaan kahta mieltä, terveellisiä ja ei niin terveellisiä. Niitäkin meillä menee. Omena ja banaani sujahtaa usein miten ostoskärryyn. Kolmantena tulee päärynä. Granaattiomena on herkkuani mutta sen lautaselle saamiseksi pitää nähdä niin suuri vaiva että ostan harvoin. Sitruksia meillä syödään todennäköisesti liian vähän suosituksiin nähden.

 Kalasta tykkään hurjan paljon mutta se on kotona poissa laskuista miehen takia. Niinpä syön kalaa kodin ulkopuolella aina kun siihen on mahdollisuus mutta kaipaan sitä silti kotonakin. Broileria kuluu paljon, samoin naudanjauhelihaa. Hirvenlihaa on pakastimessa vaan se on juuri sitä viikonloppujen ruokaa, ei nopeaa arkiruokaa. Kasviperäisiä lihankorvikkeita tässä talossa on turha tarjota, ei maistu, ei edes allekirjoittaneelle tähänastisten maistelukokemusten perusteella.

Yhteenvetona voisi todeta, että pienellä vaivalla sitä saisi vaihtelua ja monipuolisuutta ruuanlaittoon, arjen hässäkässä se vain tahtoo unohtua ja on helpompi mennä tuttuja latuja pitkin. Uudenvuoden lupauksena tähän voisi tehdä parannusta.

Iltapalaan tein jo pienen korjausliikkeen, suklaan tilalle ostin leipäjuustoa, päärynää ja laitoin lautaselle nokareen itse tehtyä mansikkahilloa puuttuvan lakkahillon tilalle. Olipa hyvää ja voitti suklaan kymmenkertaisesti.

Luumuhillo ja -mehu

Lapsenlapset apuna keräsin luumupuun alta kaikki pudokkaat pois, lisää luumuja löytyi puusta. Myös pienimmällä, mummin kirppusella oli hauskaa kun napsi luumuja puun alimmilta oksilta. Sisällä luumut jalostuivat hilloksi. Jo aiemmin olin kerännyt luumuja ja mehustanut ne maijalla mehuksi.

 Olin etukäteen katsonut netistä luumuhillon ohjeita mutta lopuksi menin ihan omalla perusohjeella. Ensin poistin luumuista kivet. Keltaluumu 'Laatokan Helmi' on siitä kiva, että sen kivet irtoavat todella helposti kun terävällä veitsellä halkaisee luumun. Kivi on jo valmiiksi irti.

Kivien poiston jälkeen kalttasin luumut. Sekin on helppoa sillä luumun kuorien poistamiseksi riittää, että kaataa kiehuvaa vettä niiden päälle ja antaa luumujen olla hetken kuumassa vedessä. kalttaus kannattaa tehdä pienissä erissä, veden keitin vedenkeittimellä. Kaltatut luumut laitoin kattilaan kiehumaan, hetken kuluttua surautin ne sauvasekoittimella hienoksi. Sekaan kaadoin hillosokerin ja annoin kiehua vajaan kymmenen minuuttia. Kuuma hillo tölkkeihin ja jäähtymään. Koemaistamisen perusteella tuli ihan älyttömän hyvää hilloa. Väri on keltainen koska raaka-aineena oli keltaiset luumut.

Mehuluumut keräsin pudokkaista, sekä itsestään tippuneista, että tiputetuista. Luumuja oli kaikkiaan noin 7 litraa, mukaan laitoin muutaman pienen viinirypäletertun. Hieman jännitti mitä hommasta tulee sillä koskaan ennen en ole mehustanut luumuja. Mehu onnistui hyvin. Maku ei ole ihan sama kuin marjoista tehtynä vaan hiukan hapan ja kirpeämpi. Ei ehkä lemppariani mutta juotavaa on. Ensi kerralla ehdottomasti sekaan makeampaa marjaa tai omenaa.

Yleisen punaluumun hedelmiä ei riittänyt jalostuksen saakka, ne meni suoraan suuhun. Täytyy sanoa, että olivat parhaita luumuja mitä olen koskaan syönyt.

Seuraavaksi pitäisi keksiä joku helppo jalostusmuoto porkkanoille, sato on tänä vuonna ennätysmäisen hyvä suurien porkkanoiden takia.

Karjakon lempipaikka

Korjattu navetan pääty on mielestäni kaivannut jotain pistettä iin päälle. Tänään keksin mitä siitä puuttui. Niinpä tein retken aittaan, karjakeittiöön ja navetan ylisille ja kokosin sylillisen rekvisiittaa.

 Seuraavaksi ryöstöretkelle kasvihuoneeseen ja mukaan samettikukat jotka jäivät aina kasteluletkun ruhjomiksi. Kukat pottaan ja potta aitasta löytyneen räsymaton päälle.

 Tätä pääty oli kaivannut. Karjakon lepopaikkaa tiiliseinän kupeessa. 

 Onneksi sitä tulee hillottua kaikenlaista romua. Vanha penkki on tullut meille appivanhemmilta, pesuvati tuli talokaupan mukana, lyhty on pelastettu romun keräyksestä ja potta on talon peruja. Räsymaton alkuperää en muista, sen raaski hyvin laittaa sään armoille sillä tämäkin matto on liian kulunut sisätiloissa käytettäväksi.

 Navetan mittakaavassa pieni juttu mutta silti juuri sopivasti. 

 Urakan jälkeen kävin keittämässä itselleni kupin teetä, otin kyytipojaksi vähän herkkuja ja tulin nauttimaan karjakon lempipaikkaan. Samalla oli hyvä muistuttaa itseä, että puutarhassa pitäisi malttaa useammin istua alas ja vain olla.

Epäterveellisten herkkujen vastapainoksi on tänään herkuteltu terveellisestikin. Kuvassa on päivän sato omasta puutarhasta.

Karjakon lempipaikasta taisi tulla myös rengin lempipaikka. Mies kävi istuskelemassa penkillä illalla saunan jälkeen ja sanoi, että olipa siinä hyvä olla kun tiiliseinä hohkasi lämpöä selän takana. Joskus pienestä ideasta voi tulla isokin juttu.

Runsaasti

Kuivuuden vaikutuksen huomaa sadonkorjuussa, porkkanat ovat pieniä, perunat onnettomia ja karviaiset ovat minikokoisia. Sitten on taas niitä menestyjiä.

 Tomaattia tulee valtavasti. Sitä syödään valtavasti mutta siltikään pöydällä ei ole koskaan vajaata kulhoa. Kirsikkatomaatit on meidän perheen suosikkeja, siksi suurin osa taimista on niitä.

 Oikean puolimmaisessa kulhossa on isoja tomaatteja, ne keitän viikonloppuna soseeksi. Herneitä keräsin tänään melkein viisi litraa, palkojen tyhjentämisen jälkeen määrä oli huomattavasti pienempi. Herne kasvaa omituisesti helteiden takia. Jokainen varsi tekee matalaa, uutta kasvua juureltaan. Kukkia on valtavasti ja litteitä palkoja. Hernesatoa on luvassa vielä pitkän vaikka katkoin ylikasvaneita kukkimattomia pitkiä varsia pois.

 Hups, unohdin kokonaan kesäkurpitsat ja ne pääsivät kasvamaan hivenen suuriksi. No ehkä nuo voi pilkkoa ja pakastaa ja hyödyntää talvella sosekeitoissa. Mietin mistä nämä ovat saaneet riittävän kosteuden sillä kesäkurpitsoja en ole kastellut kuin pari kertaa eikä meillä ole liiemmin satanut, parin viikon sisään pari milliä.

Tämän kesän hauskin tomaattikokeilu on kirsikkatomaatti 'Bumble Bee'. Se tekee keltaoranssin ja raidallisen hedelmän. Maku on melko hyvä, sellainen jota kelpaa kasvattaa jatkossakin.

Viinirypäleköynnös on pieni ihme. Tämä on köynnöksen kolmas kesä ja satoa tulee todella paljon, eipä ole kuivuus haitannut. Yksittäisiä rypäleitä on jo syöty ja hyviksi todettu.

Kehäkukan siemeniä keräsin pari litraa kuivumaan kodinhoitohuoneen lattialämmityksen päälle. Kehäkukan suhteen omavaraisuusaste on 100%, riittää myös jaettavaksi.

Sadonkorjuu on kivaa puuhaa mutta kyllä siihen saa aikaa kulumaan, yhdessä illassa ei paljoa ehdi.

Siistiä pienellä vaivalla

Maapohjainen kasvihuone on hyvä laitos, en ole kastellut maassa kasvavia tomaatteja kuin istuttamisen jälkeen. Tomaatit hakevat juurensa syvälle, melkein saveen saakka ja saavat vetensä sieltä. Yksi huono puoli asiassa kuitenkin on. Kasvihuoneen käytävä on ollut aina kattamaton ja tähän asti olen kiltisti harannut sitä säännöllisesti rikkaruohojen kitkemiseksi. Nyt riitti.

 Ihmettelen vain miksen keksinyt tätä aikaisemmin. Hyvä kerros sanomalehteä käytävälle ja lehden reunat reunalautojen alle. Lopuksi lehtien päälle pari huonokuntoista räsymattoa joille ei ole enää muuta käyttöä.

 Tummemmat räsymatot pysyisivät puhtaimpina mutta nyt valitsin nämä vaaleat. Kun lahoavat niin laitan tummemmat tilalle. Kattilassa kasvaa pieni vartettu omenapuuni jonka ostin Helsingin kevätmessuilta. Sain ohjeen kasvattaa sitä ensimmäinen kesä näin, ruukussa kasvihuoneessa. Ämpäreissä on pensastomaatteja.

 Pensastomaatit ovat tykänneet tästä kesästä, kasvavat niin että kohta loppuu tila kesken. Tuossa vasemmalla on seitsemässä ämpärissä tomaatti.

 Ylimääräiset kurkuntaimet laitoin amppeleihin ja ripustin kasvihuoneeseen roikkumaan, en raaskinut heittää hyviä taimia pois. Voi olla, että hukutaan kurkkuihin kun satokausi alkaa.

 Samalla vaivalla siistin kasvimaan levittämällä olkia käytäville. Oljet vain loppuivat kesken enkä saanut kasvimaan toista puolta siistittyä.

 Olin ensin tuhlannut olkia mansikoiden siistimiseksi. Eihän näistä vielä satoa tule, taimet ovat niin pieniä mutta näyttää kivemmalta kuin pelkkä multamaa.

Viimeinen kuva ei liity mitenkään postauksen aiheeseen muutoin kuin että sormenpäät ovat nyt siniset eivätkä lähteneet edes saunassa täysin pois. Kävin poimimassa puoli litraa mustikoita, tämän kesän ensimmäiset. Saatiin kuopuksen kanssa mustikkamaitoa ja vähän eväsmustikoita töihin.