Kirjontaa ja verhoilua

 Olen alusta alkaen miettinyt, että haluan isännänhuoneeseen oviverhon. Kun makuuhuoneen remontti valmistui, päätin, että huoneeseen tulee oviverho. Kumpikaan verhoista ei ole valmis, mutta kangas on hankittu. Päätin aloittaa makuuhuoneen verhosta. Verhokangas on sinistä villasekoitetta, oikeasti huonekalukangasta. Meillä Lahdessa on huonekalutehtaan tehtaanmyymälä josta sai nyt muuton alla edullisesti kangasta. Ikkunaverhotkin ovat vielä hankkimatta, en ole raaskinut ostaa neljää pellavaverhoa, ovat melko kalliita.

Mietin verhon reunaan jugend-kuviota, mutta sellainen oli jotenkin liian haastava. Sitten päätin piirtää jotain ihan omasta päästä.

Tässä suunnitelma josta aloitin, eli verhon alakulma.

Ja sama kuva verhokankaalle kirjottuna. Kuvassa kangas näyttää harmaalta, mutta se on oikeasti aika sama sininen kuin seinässä. Punainen harsinlanka on reunan merkki, siitä kangas menee taitteelle ja kirjailun nurja puoli jää taitteen alle piiloon. Kirjottavaa on vielä siis koko verhon verran mutta eipä tällä ole kiirettä, tulee lähinnä koristeeksi. Lanka on villalankaa, neulottavaksi tarkoitettu, ei mitään kirjontalankaa joka olisi ollut liian paksua.

Makuuhuoneen kampauspöydän tuolin istuinkangas oli auttamattomasti väärän värinen siniseen huoneeseen. Niinpä se sai uuden kankaan.

Kirjailua tuli tähänkin. Kuvio on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Kangas on sekin samaisesta tehtaanmyymälästä, villasekoitetta tuttuun tyyliini. Reunaan tulee vielä koristenastat ja joku kaunis hapsunauha jos vain löydän sopivan. Vaikka tulin kirjailu on jugendia, on tuoli itsessään enemmän kertaustyylinen tai uusrenessanssia.

Puutarhaillat ovat vaihtuneet palapeleihin, kirjoihin ja käsitöihin. Kävin viikonloppuna messuilla jossa oli samassa ilmaisen kirjan päivä. Mukaani lähti kaksi kassillista kirjoja joten nyt on lukemista koko talveksi ja mukavasti täytettä kirjahyllyn tyhjille hyllyille.

Paljon kaikenlaista

 Olen viettänyt viikon loman lähinnä pois kotoa. Teki hyvää lähteä muihin maisemiin vaikka en käynyt Tallinnaa pidemmällä. Kaksi yötä hotellissa äidin ja siskon kanssa takasi viihdyttävän matkan. Ja kävipä niin onnellisesti, että löysin isännänhuoneen verhokankaan juuri tuolta reissulta, toki se oli tarkoituskin sillä Ikea ei enää myy kankaita. Olen ostanut Ikeasta elämäni parasta pellavaa, nyt sitä ei enää saa. 

Lankaa ostin vain muutaman kerän. Haluan pitää lankavalikoimani sopivan kokoisena. Alla on verhoihin tulevaa pellavakangasta, ostin sitä hyvinkin edullisesti 13 metriä. Isännänhuoneeseen tarvitaan neljä verhoa ja kutistumisellekin piti ottaa varaa.

Ennen reissua tuli kiire saada verhotangot paikoilleen jotta saan mitattua verhojen pituuden. Pituudeksi tulee n. 2,5 metriä, huonekorkeus on vähän yli kolme metriä (kangaskuvassa on kolme metriä kangasta, pellavaa oli vain 10 metrin pakassa joten jouduin ostamaan yhden kokonaisen pakan ja kolme metriä sen päälle). Verhotangot ovat samat kuin aiemmin, käsittelin ne petsilakalla tumman pähkinän värisiksi. Tangot olivat ennen värittömällä lakalla lakatut eli puun sävyiset. Mäntytangot eivät olisi enää sopineen muuhun sisustukseen.

Joskus pitää tehdä töitä myös lasten sisustuksen eteen. Sain ystävältäni neljä tällaista vanhaa pinnatuolia. Tuolit ovat erittäin siistit ja ikäisekseen hyväkuntoiset. Ne vain sattuivat olemaan pojan huusholliin väärän väriset. Niinpä kurvasin maalikaupan kautta kotiin ja hain tuoleille uuden ilmeen.

Uusi väri on musta. Näin tuolit sopivat isovanhempieni vanhaan pöytään jossa on samaa muotokieltä ja mustat jalat. Huomenna vielä toinen kerros maalia ja tuolit ovat valmiit uuteen kotiinsa.

Jalolla on ollut vaikeaa pakkasen ja lumen kanssa. Ikä on tehnyt tehtävänsä eikä ulkoilu maistu enää säässä kuin säässä. Sisällä on hyvä levähtää ja miettiä miten riehuisi seuraavan tunnin aikana. Välillä muistellaan Iinestä joka jäi juhannuksesta lopullisesti kadoksiin. Syksyllä vahvistui, että mitä todennäköisemmin Iines on kohdannut ilveksen. Meistä reilun kilometrin päässä nähtiin ilves keskellä päivää ikkunan takaa kurkkimassa. Ilveksillä oli myös kuulemma poikaset joten ilveksiä voi olla lähistöllä useita. Olen tyytyväinen, että kissat ovat nyt enemmän sisällä, Alma ei ulkoile lainkaan.

Palapelit ovat talvipuuhaani. Tämä valmistui viimeiseksi ja uusi on jo aluillaan. Sain siskolta lahjaksi ihanan kissapalapelin, se on pakko tehdä seuraavaksi.

Joulu alkaa olla kovinkin lähellä. Mietin, pitäisikö kaivella jo koristeet esiin, aika tuntuu menevän ajatustakin nopeammin.

Teetä ja taimia

Lähdimme koronaa uhmaten varhain maanantaiaamuna Tallinnaan. Yritimme vältellä väkeä mutta ainakin mennessä se oli mahdotonta, laiva oli aivan täynnä. Ruokailussa oli isot kyltit laivayhtiöltä, täytämme vain joka toisen pöydän. Niinpä vain oli jokainen pöytä täynnä ihmisiä. Omalla autolla matkaillessa sentään sai vältettyä laivasta poistumisen ruuhkat. Illalla kotiin palatessa oli laivalla selkeästi väljempää mikä oli hyvä.
Tällä kertaa oli ilmoittanut perheelle jo hyvissä ajoin, että käymme ainakin yhdellä puutarhalla. No yhdellä ehdimme käydä. Olin hienosti katsonut netistä etukäteen valikoimaa ja tehnyt listan mitä haluan. Listallani olevista kasveista löytyi vain yksi joten kaikki muut ostokset ovat puutarhalla pähkäilyn tulosta. Lisättäkööt, että siinä pähkäillessäni mitä ostan, istui autossa kolme miespuolista henkilöä hiukan tympääntyneen oloisena. Laitan postauksiin ostosten hinnat koska se kertoo Tallinnan tämän hetkisestä hintatasosta.

 Matkalla Juhani Puukool-puutarhalle pysähdyimme paikalliselle torille. Sieltä löytyi näin ihana krassi josta toivon saavani siemeniä talteen. Kunnon astiaan istuttaminen saattaa edesauttaa kasvin kasvua. Maksoin tästä 2€

Myös siemeniä löytyi yhdestä torikojusta. Krassin lajike on minulle ihan uusi. Tuoksuherne oli otettava sillä kuka sitä nyt vain yhtä pussia ostaisi ja nämä voisi olla aika kivat yhteen istutettuina. Siemenet yhteensä 3€.

 Keijunkukista oli vaikea valita mitä ottaa. Lopulta ostin kolme. Vasemmalla on 'Shanghai', keskellä 'Fire Alarm' ja oikealla 'Forever Purple'. Kaikki myymälän keijunkukat maksoivat 6,50€ kappale.

 Pähkäillessä totesin tarvitsevani lisää tummia heisiangervoja. Vasemmalla on  lajike 'Andre' ja oikealla 'Midnight'. Molempien hinta 7.90€.

 Angervojen keskellä on happomarja 'Natasza' jonka tuoreet versot ovat vaaleanpunaisen ja vihreän kirjavia. Aivan ihana lisäys harppomarjoihini. Tämä oli saman hintainen kuin heisiangervot.

 Verhoangervo 'Lumikki' oli listalla vaikka sitä saa hyvin Suomesta. Hinnan takia toin neljä pensasta, yksi maksoi 4,80€ mikä on huomattavan paljon vähemmän kuin hinta kotimaassa. Nyt saan hyvää täydennystä luumulehdon ruusuomenan juurelle.

 Valkokukkainen maksaruoho on ollut haaveissa ja nyt se löytyi vaikka ei ollutkaan listallani. Lajike on 'Star Dust', toivottavasti tähtipöly viihtyy hyvin ja lähtee leviämään. Hyviä perhoskasveja ei voi olla puutarhassa liikaa. Tämän hinta oli 4,80€. Maksaruohon alla on pieni tähtiputki lajiketta 'Moulin Rouge'. Punaisia minulla on mutta ne ovat kaikki nimettömiä, kiva on saada edes yksi jonka lajikkeen tietää. Tämä maksoi saman verran kuin maksaruoho. Takana näkyy hentoinen kärhön verso. Yhtään kärhöä ei ollut jota etsin, mutta ostin silti yhden, 'Belle of Woking' tuskin on pitkäikäinen mutta kokeillaan, koskaan ei voi tietää. Kärhö oli edullisimmasta päästä, sillä oli hintaa 6,50€.

Puutarhaliikkeessä myytiin myös siemeniä. Esikoiden siemenet olivat listalla ja onneksi niitä löytyi. Raaskin ostaa myös jouluruusun siemeniä, siinä on taas haastetta saada ne itämään.

Eikä ole Tallinnan matkaa ilman teetä. Nyt pärjään vähän aikaa, on teetä, taimia ja siemeniä.

Tuolien välivaiheita

Pientä pinnistystä on vaatinut innostus tuolien verhoilusta kankaan hankinnasta huolimatta. Olen tänä syksynä joutunut olemaan entisöintikurssilta pois muutaman kerran, sekin on omalta osaltaan syönyt motivaatiota.

Tiistaina päätin uskaltaa ryhtyä kankaan silppuamiseen ja ensimmäinen tuoli sai punaisen puvun yllensä.

 Ilman mahtavaa opettajaa tästä ei olisi selvitty. Olen tyytyväinen kurssivalintaani vaikka tämä on kauempana kuin aikaisempi kurssi jolla kävin.

 Tuolista on vielä tekemättä selkänojan tausta sekä laittamatta koristenauhat kaikkiin reunoihin peittämään verhoilunupit. Silti piti tuoda tuoli kotiin ja hiukan jo mallata miltä se näyttää salissa jonne tuolit tulevat kunhan valmistuvat.

 Kuvat hiukan fuskaavat,  kankaan väri on tummemman punainen kuin kuvissa. Opettaja osasi hyvin neuvoa nurkkien teon, tästä tuli täydellinen. Jos haluan, voin vielä muutamalla piilopistolla kiinnittää nurkan kankaat toisiinsa, pakko ei ole. Kuvasta näkee parhaiten kankaan kuvioinnin joka on aavistuksen koholla, varjon puolella on se sävy joka kankaassa oikeasti on.

 Seuraava tuoli olisi ollut tämä, mutta sen hiukan muista poikkeavan näköinen selkänoja häiritsi minua. Niinpä purin selkänojan alkutekijöihinsä ja tein uusiksi. Oli upea tunne huomata osata tehdä selkänoja ilman ohjeita ja vain muutamassa tunnissa. Nyt olen uusittuun selkänojaan tyytyväinen. Ja sain uutta virtaa korjata yhden tuolin istuinosan sillä en ole siihenkään tyytyväinen. Todennäköisesti selviän vain pehmusteiden purulla ja uudelleen rakentamisella, jousitus kelvannee sellaisena kuin on nyt.

Huomenna jos isänpäivän kiireiltä ehdin, verhoilen tämän selkänojasta uusitun tuolin reunanauhaa lukuunottamatta valmiiksi. Nauhan kiinnitykseen en tohdi ryhtyä ennen kuin opettaja on sen minulle opettanut. Kalliita materiaaleja ei ole varaa heittää yhtään hukkaan.

Lippo, härkin ja patapesin

Pimeään vuodenaikaan kamerallani kuvaaminen on yhtä tuskaa, niinpä blogi on päivittynyt historiallisen hitaasti joulukuussa. Mutta jouluun liittyy muutakin historiallista. Tai perinteistä. Kirppareilta on tullut vastaan mielenkiintoisia esineitä, sellaisia joita käytettiin kun oltiin omavaraisia eikä ollut mahdollisuutta ostaa tarvekaluja.

 Vasemmalla kuvassa on lippo. Se ei ole aarre kirpparilta vaan saatu kesällä lahjaksi Avoimissa Puutarhoissa. Vanhempi mies teki tämän tuliaisiksi. En tiedä esineen virallista nimeä, minulle se on aina ollut lippo joka on tehty esimerkiksi metsässä tuossa tuokiossa kun on pitänyt saada lähteestä juomavettä.

 Härkin ja patapesin ovat kirpparilta. Härkintä en ole koskaan nähnyt noin pienenä, suurempi versio on tuttu taikinatiinuista, ehkä tämä on tehty puurokattilaa varten, tai pientä taikinaa varten. Härkin tehdään perinteisesti nuoren männyn latvasta, yhdestä puusta.

Viikko sitten kirpparilta löytyi hauska esine, tuohesta ja narunpätkästä tehty patapesin. Olihan se ostettava pois puuhellan kupeeseen koristeeksi roikkumaan. Käyttää en taida raaskia. Vielä on haaveissa löytää uusi tai vanha tuomaanristi joulukoristeeksi. Tiedän, että niitä myydään netissä mutta haluan jättää itselleni löytämisen riemun. Sekin ikäänkuin kuuluu jouluun.

Siskon joululahja

Siskoni tietää jo joululahjansa joten ei haittaa vaikka hän lukee tämän postauksen. Kuten aiemmin syksyllä kerroin, olin myöhässä ilmoittautumisesta jokusen minuutin ja jäin ilman verhoilukurssin paikkaa. Niinpä piti tehdä salamapäätös jostain muusta harrastuksesta ja päädyin vanhaan ja tuttuun huonekaluentisöintiin jossa ehdin käydä kahdeksan vuotta ennen verhoilun aloittamista.

 Kunnostin pari vuotta sitten liudan tuoleja siskolleni ja sarjan kaksi viimeistä jäi odottamaan kunnostusta hamaan tulevaisuuteen. Nyt se tulevaisuuden päivä koitti ja otin tuolit käsittelyyn. Ensimmäinen oli helppo, lakkauksen rippeet pois, hionta ja vähän liimausta. Toisesta tuolista piti poistaa huonokuntoinen maali ja liimailla vähäistä enemmän, koko tuoli piti purkaa osiin ja kasata uudelleen.

 Koululla jossa käyn kurssilla on hyvät välineet. Tässä odotellaan istuinosan liimauksen kuivumista.

Maalia tuolit vaativat kaikkiaan neljä kerrosta. Olin hiukan pihi ja käytin omasta kaapista löytynyttä Uulan ikkuna- ja ovimaalia jossa oli juuri passeli sävy siskon kotiin. Sitä maalia jolla olin maalannut edelliset tuolit ei löytynyt mistään.

Nyt on tuolit valmiina ja odottavat matkustamista siskoni luo. Toivottavasti joululahja on saajalleen mieluinen.

Mitä ikkunoiden kunnostaminen maksaa?

Netistä löytyy melko vähän tietoa mitä ikkunoiden kunnostaminen itse maksaa. Niinpä olen laittanut itselleni kustannuksia ylös tämän kesän ikkunoiden kunnostamisesta. Hinnat kerron ilman yhteistyötä tai maksettua mainostamista. Osaa hinnoista on mahdoton arvioida koska tuotetta on löytynyt omista varastoista. Eli tämä on vain suuntaa antavaa tietoa.

 Kaikki välineet ovat olleet omasta takaa paitsi yksi. Lasitusvasara minulta puuttuu, sitä olen toivonut syntymäpäivälahjaksi. Toistaiseksi pärjään miehen tekemällä korvaavalla lasitusvasaralla. Lasitusvasara maksaa n. 50 euroa mutta pienellä tavallisellakin pärjää. Lasitusnauhaa eli lasien kiinnittämiseen tarvittavia pieniä nauhasta katkaistavia nauloja minulla oli ennestään. Kymmenen tankoa maksaa n. 5€, minulla meni suurin piirtein 2 tanko per poka. Yhdessä tangossa on 22 naulaa.

 Pellavaöljymaali ostettiin tällä kertaa Virtasen 4 öljyn maalina. 2,7 litran pönttö maksoi n. 55e sävytettynä. Yhdellä pöntöllä on maalattu kaikki 10 pokaa, 5 ikkunakarmit, muutaman oven karmit ja autotallin ovien karmilistat. Maalia jää vielä ehkä litra seuraaviin ikkunoihin. Tätä oli vaikea arvioida sillä samaa maalia on ostettu myös uuden avokuistin maalaamiseen enkä ole eritellyt mistä pöntöstä maalataan mitäkin.

 Neljään pokaan piti ostaa uudet kulmaraudat. Ne löytyi kaikkein edullisemmin Tokmannilta, pussin hinta on 3,19€ ja sillä raudoittaa yhden pokan. Pusseja olen ostanut neljä. Ruosteenestomaali metalliosiin spraymaalina maksoi 7,5€, sitä etsittiin pitkään mutta Lahden Kärkkäiseltä löytyi halutun valkoisen sävyisenä.

 Perinteisen ikkunakitin olen tehnyt itse. Sitä myydään myös valmiina mutta en osaa sanoa kumpi tulee edullisemmaksi. Toistaiseksi ehkä itse tehty sillä olen saanut vernissan aikoinaan ihan älyttömän edullisesti. 2,7 litran pönttö maksoi 10e. Netin mukaan litra edullisinta vernissaa maksaa noin kympin. Kitin toinen aine, liitujauho kannattaa ostaa kolmen kilon laatikossa jota myy Lahdessa ainakin Starkki hintaan kahdeksan euroa. Yhden laatikon hain, ennestään oli vajaa laatikko.

Eli tähän saakka ikkunoiden kunnostamiseen tarvittavat tarvikkeet ovat maksaneet noin 85€. Ei paha sillä melkein puolet on kunnostettu. Puuosien korjaamisen tarvittava puu on löytynyt omista varastoista, sen hintaa on vaikea arvioida koska on yleensä ns. jämäpuuta muista projekteista.

Ikkunoiden kunnostaminen kannattaa itse, puuha ei ole ollenkaan vaikeaa. Ja mitä useamman ikkunan tekee, sitä parempi on lopputulos kun työn oppii. Saatan kunnostaa talvella lisää ikkunoita kuten tuon alimman kuvan ikkunan. Minulla nimittäin kävi pieni moka verhoilukurssille ilmoittautuessa. Muistin ajan väärin ja niinpä en enää mahtunut muutamassa minuutissa täyttyneelle kurssille kun menin ilmoittautumaan. Siinä sitten piti miettiä muutamassa sekunnissa hätäsuunnitelma sillä muutkin kurssit täyttyvät nopeasti. Niinpä menen taas entisöintikurssille jos en saa verhoilukurssilta peruutuspaikkaa. Entisöintikurssilla jatkan ikkunoiden parissa sen mitä voin. Uusia pokia joudutaan teettämään 4-6 kappaletta mutta se on tulevia projekteja.

Runsaasti

Kuivuuden vaikutuksen huomaa sadonkorjuussa, porkkanat ovat pieniä, perunat onnettomia ja karviaiset ovat minikokoisia. Sitten on taas niitä menestyjiä.

 Tomaattia tulee valtavasti. Sitä syödään valtavasti mutta siltikään pöydällä ei ole koskaan vajaata kulhoa. Kirsikkatomaatit on meidän perheen suosikkeja, siksi suurin osa taimista on niitä.

 Oikean puolimmaisessa kulhossa on isoja tomaatteja, ne keitän viikonloppuna soseeksi. Herneitä keräsin tänään melkein viisi litraa, palkojen tyhjentämisen jälkeen määrä oli huomattavasti pienempi. Herne kasvaa omituisesti helteiden takia. Jokainen varsi tekee matalaa, uutta kasvua juureltaan. Kukkia on valtavasti ja litteitä palkoja. Hernesatoa on luvassa vielä pitkän vaikka katkoin ylikasvaneita kukkimattomia pitkiä varsia pois.

 Hups, unohdin kokonaan kesäkurpitsat ja ne pääsivät kasvamaan hivenen suuriksi. No ehkä nuo voi pilkkoa ja pakastaa ja hyödyntää talvella sosekeitoissa. Mietin mistä nämä ovat saaneet riittävän kosteuden sillä kesäkurpitsoja en ole kastellut kuin pari kertaa eikä meillä ole liiemmin satanut, parin viikon sisään pari milliä.

Tämän kesän hauskin tomaattikokeilu on kirsikkatomaatti 'Bumble Bee'. Se tekee keltaoranssin ja raidallisen hedelmän. Maku on melko hyvä, sellainen jota kelpaa kasvattaa jatkossakin.

Viinirypäleköynnös on pieni ihme. Tämä on köynnöksen kolmas kesä ja satoa tulee todella paljon, eipä ole kuivuus haitannut. Yksittäisiä rypäleitä on jo syöty ja hyviksi todettu.

Kehäkukan siemeniä keräsin pari litraa kuivumaan kodinhoitohuoneen lattialämmityksen päälle. Kehäkukan suhteen omavaraisuusaste on 100%, riittää myös jaettavaksi.

Sadonkorjuu on kivaa puuhaa mutta kyllä siihen saa aikaa kulumaan, yhdessä illassa ei paljoa ehdi.

Odottavan aika palkitaan

Ostin jokunen vuosi sitten puutarhaan kerrotun pinkin sinivuokon. Istutin taimen talon edustan penkkiin ja jäin odottamaan sen kasvua. Taimi kyllä kasvoi, nousi joka kevät mutta kukintaansa en nähnyt. Aina tuli joku syy miksi kukka ei päässyt avautumiseen saakka. Vaan tänä keväänä odotus palkittiin.

 Siinä se on, kerrottu pinkki sinivuokko. Kukka on pieni, joku saattaisi sanoa jopa mitättömäksi mutta minä en. Joskus kauneuden edessä on kumarrettava ja syvään.

 Krokuksen Crocus 'King of Striped' olen hankkinut ensin sisätiloja kaunistamaan ja istuttanut sen jälkeen ulos. Tämä on yksi kauneimmista liiloista krokuksista.

Jalo tuli kuvatessani ihmettelemään emäntänsä höperyyttä. Tulin töistä, hain kameran ja huikkasin lapsille, että äiti tulee kohta kotiin ja menin heti kuvaamaan sinivuokkoani. Jalo ja taustalla näkyvä Iines tulivat muistuttamaan että on myös kissojen ruoka-aika lasten lisäksi. Kaikkien odotus palkittiin, lapset ja kissat sai ruoka aja minä kuvan kukkivasta vuokosta.

Aika loppuu kesken

Verhoilukurssia on jäljellä enää kaksi kertaa. Aika loppuu kesken, sille ei voi mitään. Viimeiset tuolit ovat työn alla, niitä jatketaan syksyllä jos mahdun mukaan kurssille. Täällä ei voi ilmoittautua kuin tiettynä päivänä ja jos silloin ei heti pääse ilmoittautumaan niin pois jää, suosituimmat kurssit täyttyvät parissa minuutissa.

 Kasasta meriheinää pitäisi saada muokattua kauniin muotoinen, tasainen istuin. Tässä vaiheessa näyttää mahdottomalta mutta voin kertoa, että tuo epämääräinen heinäkasa on valmis seuraavaan vaiheeseen, se on täydellinen.

 Heinäkasan päälle pingotetaan juuttikangas isoilla neuloilla. Välillä istutaan tuolilla ja taas kiristetään kangasta ja kiinnitetään neulat uudestaan kunnes ollaan tyytyväisiä. Ja pryylillä eli isolla lattapäisellä naulalla oiotaan heiniä parempaan asentoon juutin alta.

 Täytteeseen tyytyväinen voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen jossa ommellaan kaksikärkineulalla ompeleet täytteiden ja kaikkien kangaskerrosten läpi. Tällä tavoin kiinnitetään täyte jotta se pysyy jatkossa aloillaan. Lankaa ei katkaista, vaan kun ompeleet on valmiit ne kiristetään niin tiukkaan kuin saa. Muuten mukava vaihe verhoilussa mutta kiristäminen ottaa joskus voimille. Tällä kertaa lanka vieläpä katkesi ja jouduin tekemään ompeleet uudestaan.

Ompeleiden kiristämisen jälkeen alkaa etureunan teko joka on minulle vaikeaa. Heinää lykätään jo olemassa olevien heinien alle kunnes etureuna on toivotun muotoinen. Ja muotoilu se haastavaa onkin, aina on toinen puoli kovempi tai reuna tulee liikaa ulospäin. Tähän jäin tiistaina. Ensi kerran tavoite on saada etureuna ja muut sivut valmiiksi, on tämä tuoli sitten toisen keskeneräisen kanssa samassa vaiheessa.

Pienen pieni neuloosi

Minulla oli parin vuoden tauko neulomisessa, en tehnyt yhtään mitään, jopa hävitin osan langoistani, myin ja annoin eteenpäin. Viime syksynä koin pienen inspiraation kipinän ja sen jälkeen on sukkia valmistunut tasaisen hitaasti. Kurssien ja koulutusten luennot ovat olleet oivia paikkoja neuloa, auttaa minua keskittymään. Kotonakin on neulottu iltaisin television äärellä.

 Suurimmat sukat ovat nuorimmalle pojalle. Keskimmäiset olin ajatellut vanhimmalle lapsenlapselle mutta ne ovat kyllä pienet, sopivat nuoremmalle sitten joskus. Alimmat ovat suoraan nuorimman käyttöön. Alimmat sukat on tehty puoliksi alpakasta jotta olisivat pehmeät pienen jaloissa.

Sukat on tehty kerien jämistä Betweenin innostamana. Hän on blogissaan kuvannut niin monet ihanat lankajämistä tehdyt sukat että päätin kokeilla minäkin. Erehdyin kerran ostamaan Lidlistä kaksi pakkausta sukkalankaa jota oli pakkauksessaan kuusi 50g kerää. No arvata saattaa että sellainen määrä riittää hamaan tulevaisuuteen. Nyt olen yrittänyt päästä langasta eroon sillä se tulee jo korvista. Ehkä saan niistä vielä yhdet sukat, sitten on loppu.

Enkä malttanut olla ostamatta lisää lankaa kun tänään poikettiin Lahden Kärkkäisellä samalla kun vietiin keskimmäinen poika elämänsä ensimmäiselle omatoimiselle junamatkalle serkkujen luo. Dropsilla on taas vaikka mitä herkullisia värejä. Fabel on villasekoitetta ja keskimmäinen yksivärinen alpakkaa. Sitä on tarkoitus yhdistää raitalankoihin ja tehdä sukkia ja lapasia ylempien sukkien tyyliin eli sekoittaen kaikkia lankoja iloisesti sekaisin.
Nauloosi jatkukoon puutarhakauteen saakka ja sitten taukoa kunnes kasvukauden päättyessä voi ottaa taas puikot esiin.