Siivouspäivä tuvan kammarissa

Vanhimman pojan muuttaessa viime vuonna pois kotoa meni lasten kammareiden asukasjärjestelyt uusiksi. Keskimmäinen poika muutti peräkammariin ja nuorin poika tuvan kammariin. Laajennusosan kammari jä vierashuoneeksi ja mummin mussukan huoneeksi.

Kumpikin poika on viihtynyt uusissa huoneissaan vaikka mitään remonttia tai uudistuksia niihin ei tehty. Huone siivottiin viikonloppuna vähän paremmin eli legot laatikoihin. Sen kunniaksi muutama kuva.

 Huone on sisustettu pääosin kierrätetyillä huonekaluilla. Vain kaksi kaappia on hankittu uutena ja seinälle olevat ylimmät hyllyt, kaikki Ikeasta. Ikean vaatekaapit ovat osoittautuneet hintansa väärteiksi. Nuo kaapit alkavat olla 8 vuotta vanhoja eikä niissä ole edelleenkään mitään vikaa.

 Kolmen pojan taloudessa on legoja kertynyt aika läjä. Mutta lego on hyvä lelu, niistä rakennellaan hurjia luomuksia joka viikko. Suurimman innostuksen aikana ei huoneessa pysty kävelemään, osat on tietenkin levitettävä lattialle mistä etenkin Jalo-kissa tykkää. On mitä näppäillä tassuillaan.

 Työpöytä on harvoin näin siisti. Siinä piirretään, maalataan ja askarrellaan, yleensä vaiheessa olevia taideteoksia on päällekkäin monessa kerroksessa. Työpöydän lamppu on viimeisimpiä kirpparilöydöksiä, maksoi 1,5 euroa. Ikeasta näyttää olevan alunperin.

Tulet huoneessa on viikonloppuisin joka päivä, arkisin parina päivänä. Tämä huone on muutenkin lämmin koska on siinä on vain yksi ulkoseinä, ikkunaseinä. Sähköpatteri on talvisin päällä mutta termostaatti pienellä. Kissat tykkäävät tämän huoneen ikkunasta mikä näkyy lasin nenänjälkinä. Ikkunasta on paras näkymä lintulaudalle, oikea laajakulma tirppatöllö. Alimmassa kuvassa Jalo on saapunut ihmettelemään missä kaikki legot.

Tässä vielä linkki *klik* kuviin miltä huone näytti ennen remonttia.

Niitä näitä

Muutama postaus sitten sanoin että voisin ostaa pari ledvaloa lisää jos tulee edullisesti vastaan. Yleensä odotan uusien kanssa vuodenvaihteen alennusmyynteihin saakka. Mutta nyt oli alennusmyynti jo vähän aikaisemmin.

 Anttilan poistomyynnistä löysin vitosella Airamin Mökki-valot. Ensin otin yhden paketin mutta palasin ennen kassaa hakemaan toisen, ja kotona vasta tajusin, että kolmaskin olisi ollut kiva. Sitten jokaisen pojan ikkunassa olisi ollut samanlainen valo.

 Mökki-valot päätyi ostoskoriin kahdesta syystä. Toinen oli edullinen hinta, ja toinen se, että näistä voi hyödyntää puiset mökit vielä sen jälkeen kun ledit eivät enää toimi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanotusti.

 Sunnuntaina saimme edelleen nauttia lauantaina muuttuneista maisemista. Lumi on ja pysyy toistaiseksi. Olin suunnitellut sunnuntaille lasikuistin siivousta ja niin tein. Lasikuistin raappaaminen on vielä pahasti kesken, en ole tehnyt asialle mitään tänä vuonna. Sininen polttopuulaatikko odottaa navettaan vientiä, tilalle on tulossa kaappi. Laatikko oli todella epäkäytännöllinen käyttää ja nyt 10 vuotta kuistilla palveltuaan se saa väistyä. Kaapin tuon kotiin ensi viikolla entisöintikurssilta.

Kesällä siivosin vajaa ja löysin sieltä takorautaisen kynttilätelineen. Heitin sen kirpparikuormaan ja sitten hainkin pois. Alkoi epäilyttämään, että jos tämä onkin jonkun Arvilan pojista koulussa tekemä teline sillä teline tuli talokaupan kylkiäisinä. Ja on se selvästi itse tehty. Toin telineen lasikuistille mutta en tiedä uskallanko polttaa siinä kynttilää. Ehkä jos alle saa jonkun ison metallisen levyn tai tarjottimen. Tai miksi ei tätä voisi tuoda sisälle missä se olisi koko ajan valvovien silmien alla.

Vaan nyt taidan poistua ruokapadan ääreen. Mies laittoi leivinuunissa lihapataa ja viimeisistä oman maan perunoista kermaperunoita, hellalla kiuhui oman maan porkkanoita ja härkäpapuja. Nälkä!

Työpöytä

Netti on ehtymätön vanhojen huonekalujen lähde. Tai niin sitä luulisi. Muutaman viikon ehdin etsiä keskimmäisen pojan uuteen huoneeseen työpöytää. Vaatimukset oli minun mielestä vaatimattomat. Pieni koko, materiaali puuta ja edullinen hinta. Kunnolla ei väliä. Vaan eipä ollut helppo juttu, lopulta pöytä haettiin ajomatkan takaa kun läheltä ei löytynyt.

 Pöytä oli muuten hyvässä kunnossa, mutta kansilevy vaati uuden pintakäsittelyn. Mies kyllä oli sitä mieltä että raaskiiko jonkun raaputtamaa Irwin-tekstiä ottaa pois, mutta minä raaskin. Tuskin meillä poika tietää kuka Irwin oli. Hionnan jälkeen lakkasin pöydän pinnan kolmeen kertaan ja kun muut osat oli pesty oli pöytä valmis käyttöön.

 Pieni koko oli vaatimuksena sen takia, että kun vanhin poika joskus muuttaa kotoa pois, siirtyy hänen kookkaampi työpöytä tähän huoneeseen ja tämä sirompi vaihtaa nuoremmalle pojalle jolla on pienempi huone. Siis sitten joskus, muutaman vuoden päästä on äidin mielipide. Tuolin hain navetan ylisiltä. Se on ostettu neljän tuolin könttänä kierrätyskeskuksesta. Tuoli on 1970-luvun tuotantoa vaikka omaakin mahtavat uusrenessanssipiirteet. Niihin minä rakastuinkin aikoinaan, sekä hintaan. Neljä tuolia maksoi 20e.

Huone on nyt kalustettu. Kalusteet on hyvinkin sekalaista sakkia ja vähän sieltä täältä haalittua. Mutta se on minun ja tämän talon tyyli, ajan kerrostumat saa näkyä ja hyödyksi käytetään kaikki jo omista nurkista löytyvä. Työpöytä 40 euron panoksella olikin ainoa asia mitä tähän huoneeseen ostettiin kun huone vaihtoi leikkihuoneesta pojan huoneeksi. Ja tietysti tuo telkkari jonka poika osti omilla säästöillään.