Vielä vähän

 Kun maan sulaminen ja puutarhamyymälän superale sattuivat samalle viikolle, en voinut vastustaa kiusausta hankkia vihonviimeisiä kukkasipuleita. Ehdin myymälään niin, että valikoimaa oli kiitettävän paljon. Taimikassillinen sipuleita oman valinnan mukaan maksoi vitosen, oma valikoimani painoi 4,8kg kun kotona punnitsin kassin.

Narsisseja, kerrottuja tummanpunaisia tulppaaneja, lumikelloja, scilloja, posliinihyasintteja, krookuksia kasvitieteellisiä tulppaaneja ja kuusi keisarinpikarilijaa, nämä kaikki siis vitosella. Sipuleiden määrää en laskenut, mutta satoja niitä oli.

Onneksi istuttaessa oli pieni apulainen mukana. Luujauhoakin löytyi omista varastoista keisarinpikarililjoille. Osa sipuleista meni kasvihuoneen tienoille, ja osa hortensiapuutarhaan ja sen viereiseen uuteen alueeseen.

Tänään istutin vesisateessa kauden viimeisen taimen, alesta löytyneen jouluruusun. Kokemukseni mukaan, myös näin myöhään istutetut voivat menestyä. Minulla on muutama taimi hengissä jota on istutettu kolme vuotta sitten 23.12. ja hyvinvoivia ovat.

Myös jouluruusu pääsi uudelle alueelle. Verkon sisällä on pieni koristekirsikka. Puutikku jouluruusun edessä on merkkinä paikasta johon kylvin Minnalta Mamman puutarhasta saatuja valkoisen näsiän siemeniä. Loput siemenet kylvän sisälle jääkaappiin saamaan kylmäkäsittelyn. Minna ei tiennyt syntymäpäivääni tällä viikolla, mutta osasi lähettää siemenet juuri syntymäpäiväkseni. Kiitos!

Puutarhan tarkistuskierroksella törmäsin kasvihuoneessa uskomattomana näkyyn. Krassi joka kasvaa lattiakivien välistä, on vieläkin hengissä vaikka meillä oli pakkasta sekä päivällä, että yöllä useamman vuorokauden.

Arvatkaa mitä nämä vihreät heinät ovat? Ne ovat kaurajuuren taimia. Niitä on kasvimaa täynnä. Tänä vuonna siemenet itivät herkästi ja itävyys taisi olla 100%. Hukun taimiin jos kaikki selviävät talvesta hengissä. Riittää jaettavaksi eteenpäinkin. Eipä ole ollut ennen tällaista kaurajuuri-invaasiota vaan päinvastoin pulaa taimista.

Jätin kasvihuoneen vieressä kasvavat kaukasian kirahvinkukat talventörröttäjiksi. Ovat kauniita taivasta vasten silmiin osuessaan. Toki tämäkin tarkoittaa siementaimia siellä ja täällä, mutta se ei haittaa, minähän tykkään kitkemisestä.

Tämän viikon tuulet toivat loputkin lehdet alas puista, pääsen vielä haravoimaan ja sopivasti on luvattu kuivempaa keliä. Pikku pakkanenkaan ei haittaa, silloin lehdet on mukava haravoida ja kevyt viedä kompostiin.

Räiskyvää

Hieman on vähälle jäänyt blogit, aloitin yhden uuden projektin toisella elämän rintamalla ja se vie nyt aikaa. Kerron lisää jos saan asian päätökseen tässä lokakuun aikana. Lapsenlapset olivat koko viikonlopun yökylässä ja se tarkoitti hieman erilaista puutarhaviikonloppua kuin ilman heitä. Retkelläkin käytiin, katsastettiin Askolan hiidenkirnut.

Puutarhan värit olivat hienot tähän päivään saakka kunnes tuli tuuli ja vei puista ja pensaista lehdet.

Edustuspenkin rusokirsikka on ensimmäistä kertaa näin punainen. Aivan mahtava väri ja kiitin itseäni, että kerrankin mietin paikan oikein. Puu loistaa suoraan salin ikkunoihin eikä taloon tule kukaan näkemättä puuta. Toivon upean ruskan lupailevan ensi keväänä ensimmäistä kukintaa, se on vielä näkemättä.

Aboretumissa on myös syksyn värejä vaikka ei ihan yhtä loisteliasta punaa. Punaa olisi, mutta mongolianvaahtera jää juuri tässä kuvakulmassa keltakoivun taakse. Tänään tuuli vei lähes kaikista arboretumin puista lehdet.

Japaninhappomarja 'Aurea' on punastunut. Kesällä tämä on upea limenvihreä. Sopii hyvin yllä kasvavan koristeomenapuun väreihin.

Rosarion ja luumulehdon erottavaan kivimuuriin jäi hassu mutka jonka kasvittamista mietin pitkään. Viime vuonna laitoin siihen koivuangervoja enkä ole katunut. Syysväri on hieno. Seassa näkyy kasvavan vihreä luumupuun juurivesa. Jätän vesan kasvamaan ja yritän saada ehjänä pois ensi keväänä. Luumu 'Laatokan Helmi' on omajuurinen joten tuo juurivesa on samaa lajiketta.

Pihlajissa on hienoja värejä vaikka niitä joutuukin ihastelemaan verkon takaa. Tämä ei ole Tuurenpihlaja sorbus 'Dodong' mutta jotain läheistä sukua sille, nimilapun mukaan on sorbus ex. Dodong.

Mummin parhaat puutarha-apulaiset kasasivat ison kasan vaahteran lehtiä ja sitten hyppelivät kasaan. Hauskaa oli.

Tein joku viikko sitten vanhasta radiosta kissoille pesän. Vähän pieni siitä tuli mutta ajattelin, että josko tytöille kelpaa. Kelpasikin ensin Jalolle joka seitsemän kiloa täyttä tavaraa. Vähän ahdasta mutta jalkoja asettamalla mahtui ottamaan pienet päiväunet.

Seuraavaksi radion valtasi Alma. Nukkua ei kauheasti malttanut mutta olihan tuo hyvä paikka myös tarkkailuun.

Lokakuu alkoi mukavan aurinkoisena, toivottavasti hyvä sää jatkuu.

Vapaapäivä

Sain tämän perjantain yllättäen vapaapäiväksi. Aamusta hain lapsenlapset hoitoon jotta äitinsä saa vapaaehtoisen eristäytymisen aikana hiukan vapaata. Oma riskinsä tässä tietysti on työpaikkani takia, varhaiskasvatus ei koskaan ole pöpövapaata.
Hyvän sään takia vietettiin aamupäivä pihalla kunhan ensin oli leivottu lounaalle tuoreita sämpylöitä.

 Yhdessä ihmeteltiin ihan yhtäkkiä valtaisaksi kasvanutta lumikellorypästä.

 Kitkettiin kevätkurjenmiekkojen ympäriltä rikat pois. Näiden tulo tuli kuin varkain, vastahan nousivat piipot maasta.

 Paistateltiin kilpaa auringossa krookusten kanssa. Niin lämmintä oli, että tuli hiki pelkästä oleskelusta.

 Huomattiin uudet ihanat oranssit krookukset ja todettiin niiden kasvavan hitusen huonossa paikassa. Oiva syy laittaa syksyllä lisää.

 Jalo piti kivellä taukoa myyrästyksestä. 

 Ensimmäiset kiurunkannusten lehdet ovat ponnistaneet esiin. En ole merkinnyt ylös onko nämä toiselta harrastajalta ostettua liilaa vain kaupasta hankittua pinkkiä.

Myös talon sisällä on kevään merkkejä. Nämä pienet hentoiset taimet ovat jättiverbenan taimia. Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin ja tähän asti olen onnistunut. Nyt on kai parasta antaa näiden vielä kasvaa ja koulia vasta sitten. Toinen onnistuminen tuli palloesikkojen kanssa, siemenet ovat itäneet mutta niin piskuisia on taimet vielä ettei niistä saanut kuvaa. Kunpa saisin niistä edes yhden pidettyä hengissä puutarhaan saakka.

Pysykäähän terveinä.

Viikonlopun puuhia

Tänä viikonloppuna sai paljon aikaiseksi. Leivottiin pipareita lastenlasten kanssa ja tuotiin kuusi sisälle saliin. Paketoin melkein kaikki lahjat ja mietin aikataulun loppujen hankkimiseksi. Ostin saliin uudet leikkokukat ja keittelin lauantaina kolmisen litraa riisipuuroa joka nautittiin yhdessä tyttären perheen kanssa salin hämäryydessä joululaulujen soidessa taustalla.

 Lidlistä löytyi ihana valmis kimppu jossa oli valkoisia tulppaaneja ja liloja hyasintteja.

 Piparkakut paistettuina, koristelua odottamassa. Kuusivuotias mummin mussukka jaksoi koristella omia piparkakkujaan pitkälle toista tuntia. Teki tarkkaa ja huolellista työtä.

 Perinteisiä asetelmia oli toivottu tänäkin vuonna, niinpä tein niitä taas ison kasan ilahduttamaan sukulaislapsia.

 Ja kun lapsille tehdään, pitää olla värikästä ja koristeita runsaasti.

Mieheni haki lauantaina kuusen lastenlasten avustamana omasta metsästä. Tätä kuusta on katseltu jo parisen vuotta sillä silmällä että siitä tulee vielä joskus joulukuusi. Nyt oli korkeutta riittävästi vaikka ihan ei osu kattoon.

Koristeet tuttuun tyyliin Suomen väreissä, sinistä, valkoista ja hopeaa. Sekä muutama suklaajoulupukki lasten iloksi.

Salkoruusu ja kärhöjä

Talon kivijalan vierusta, etelänpuoleinen seinusta on osoittautunut loistopaikaksi salkoruusuille. Paikka on hankala sen kuivuuden takia mutta salkoruusu tekee niin pitkän paalujuuren, että se pärjää todella kuivassakin paikassa.

 Salkoruusu on kai periaatteessa kaksivuotinen mutta tämä tumma kukkii jo kolmatta kesää. Leikkaan salkoruusuista syksyisin varret pois, sen pitäisi auttaa talvehtimiseen ja saada salkoruusu kukkimaan seuraavanakin vuonna. Tämän tumman kanssa on tepsinyt, muut ovat olleet kaksivuotisia.

 Mahtava määrä kukkia ihailtavana. Nyt otan joitain siemeniä talteen sillä en halua tämän tumman häviävän kokonaan. Siementen kanssa en ole onnistunut vielä koskaan suorakylvönä mutta esikasvatus onnistui loistavasti. Nyt kasvaa salkoruusuja puutarhassa vähän siellä sun täällä ja huomasin pariin yksilöön tulleen nuppujakin vaikka ovat vasta tänä keväänä kylvettyjä. Tämän innoittamana aion kylvää salkoruusuja jatkossakin.

Olen ostanut tämän kärhön nimikkeellä 'Comtesse de Bouchaud' mutta en usko tämän olevan se. Värin pitäisi olla vaaleanpunainen ja kärhöni on selvästi viininpunainen, alla näkyy väri selvemmin.

 Kärhö kasvaa rosariossa kolmatta kesää. Muina vuosina se on noussut viimeisenä, tänä vuonna ensimmäisenä. Aikaisemmin on ollut vain yksi kukka, nyt kukkia tulee useita. Kärhöistä ei taida koskaan tietää miten kasvavat.

 Tarhaviinikärhö Clematis viticella-ryhmän 'Mme Julia Correvon' on viime syksyn alelöytöjä. Se on istutettu ussurinpäärynän juurelle, kukkimaan päärynäpuun oksille. Muutama pieni kukka siihen on tulossa suureksi ilokseni.

 Loistokärhö 'Margaret Hunt' ei petä. Se kasvaa kärhöistäni kaikkein parhaiten. Ilmeisesti kärhön istutuspaikka osui kohdilleen sillä kasvua ei tunnu hillitsevän edes kesän mieletön kuivuus.

Tässä mittasuhteena kaksivuotias mummin kirppunen joka näyttää mummille, että kärhössä on kukkia toisellakin puolella. Olen lannoittanut kärhöä keväällä kanankakalla, muuten se on saanut kasvaa oman onnensa nojassa.

Lisää kärhöjä on tulossa kukkaan hitaasti mutta varmasti. Yksi toinenkin väriyllätys on luvassa mutta siitä lisää kunhan kukka on avautunut kokonaan.

Sata ja kaksi helmilijaa

Tein eilen pienen retken vanhemman lapsenlapsen kanssa Helsinkiin. Matkustimme junalla mennen tullen ja Helsingissä kävimme luonnonhistoriallisessa museossa. Varsin kiva päivä ja viisivuotias viikari sai mummin jakamattoman huomion.

Rautatieasemalta tein junaa odotellessa pienen löydön. Laituripihan kukkamyyntipisteessä myytiin pääsiäisen kukka-asetelmat super edullisesti, sain kaksi kassillista helmililjoja vitosella. Kotona irrotin sipulit mullastaan ja laskin ne, yhteensä 102 sipulia ja päälle toistakymmentä sivusipulia.

 Nämä helmilijat on istutettu maahan viime vuoden pääsiäisen jälkeen, ostin ne silloin pääsiäiskukiksi.

 Sama ajatus oli tätä kasaa ostaessa. Sipulit heti maahan ja ensi vuonna saan nauttia niiden kukinnasta. Nyt eivät ole mikään kaunis näky mutta äkkiä ne häviävät muiden kasvien alle. Syksyllä pitää muistaa ettei tarvitse ostaa lisää helmililjoja.

 Muutoin vappu onkin mennyt puutarhassa. Olen kitkenyt, kantannut, tyhjentänyt kokonaan keittiöjätteen kompostorin (mies korjasi sen), kärrännyt multaa, havunneulasia ja välineitä pitkin pihaa. Kukkapenkeistä olen tehnyt iloisia löytöjä. Kuvan vihreä kasvusto kuuluu jumaltenkukalle. Edellisen taimen vei tappotalvi, tämä onneksi kesti viime talven ollen hyvin lumen suojassa peitossa.

Yllätysesikoita pukkaa, ei hajuakaan mitä nämä ovat. Toivotin niille kuitenkin tervetuloa ja hyvää kasvua, pihaan mahtuu aina lisää esikoita.

Hieman on huoli miten kasvit kestävät ennustetun takatalven, tännekin on luvattu muutaman asteen yöpakkasia, piha kun on muutenkin hallanarka niin vaurioita on todennäköisesti luvassa. Päätin että mitään en suojaa, ne kestävät mitkä kestävät ja jos joku kasvi ei kestä niin sille en mahda mitään.

Hanget korkeat nietokset

Sunnuntain vastaisen yönä saimme täydennystä lumikinoksiin lähes 30 senttimetrin verran, johan lunta tuli reilusti aiemmin viikolla. Mies teki sunnuntaina useamman tunnin töitä jotta piha on taas siisti ja käyttökuntoinen. Minulle lumen tulo riittäisi jo mutta keväällä luonto taitaa kiittää kuivan kesän jälkeen kun lumet sulavat.

 Lumi tekee maisemista kaunista, auringonpaiste kruunaa kaiken vaikka en mikään talvi-ihminen olekaan.

Lapsenlapset olivat täällä mummilassa koko viikonlopun. Vanhimman kanssa teimme jogurttipurkeissa elintarvikeväreillä värjättyjä jääpaloja jotka ripustimme pihasyreeniin niin, että niitä voi katsella salin ikkunasta. Tuli muuten kivat väripilkut valkoista lumea vasten.

                                      
 Instaan laitoin kuvan lumisesta pihakeinusta. Sen kuvan jälkeen keinu sai lisää lunta ja siitä voi hyvin päätellä kuinka paljon sitä meillä on.

 Talon kivijalka on vuorattu lumella ja kyllä se vaan tuntuu heti sisällä lämpimämpinä lattioina. kevyttä pakkaslunta oli helppo heitellä perustuskiviä vasten. Katolla on lunta paljon, mietimme pitäisikö sitä tiputtaa vai ei, talo on kuitenkin ollut tässä jo 99 vuotta ja kestänyt varmasti lumisempiakin talvia. Lunta on aika tasaisesti eikä pahoja kinostumia ole.

 Navetankin katolla on runsaasti lunta, tai voisi sanoa jokaisen rakennuksen katolla. Lunta on aurattu arboretumiin päin, yläpihaa vältellen jotta kaikki sulamisvesi ei olisi keväällä pihatiellä. Jos on mahdollista niin sulamisvesien ohjaamista kannattaa miettiä lumia kolatessa, meillä yritetään saada lumi aina alarinteen puolelle.

 Kompostori on meillä talvea ajatellen hiukan hankalassa paikassa mutta tykkään, että se sijaitsee puutarhassa eikä talon nurkalla. Lapion levyinen polku riittää jätteiden oikeaan paikkaan kiikuttamiseen. Itse kompostori on haudattu lumeen mutta jäätyy se silti talvella koska varsinaisia eristeitä ei ole.

Aitta on kaunis auringon kimalluksessa, musta katto on vaihteeksi valkoinen lumen ansiosta. Aitan katto on kuitenkin se ensimmäinen katto jossa kevään merkit näkyy. Lumen alta näkyy aina vähän mustan huopakaton reunaa ja kun aurinko alkaa lämmittää sitä keväämmällä niin räystäältä käy jo hyvin aikaisin iloinen tip tip.

Voittaahan nämä säät kuraiset loskakelit mutta silti toivon kevään koittavan nopeasti.

Onnen päiviä

Vaikka alla olevassa kuvassa näkyy vielä joulukuusi on meillä pakattu joulu pois. Hitusen harmitti luopua kuusesta sillä tänä vuonna kuusi ei tiputtanut neulasiaan kuten kävi viime vuonna. Kolme viikkoa kuusesta nautittiin ja se aika meni ihan liian nopeasti.

 Tämä näkymä saa aina iloiselle mielelle, vanhempien valtakunnasta voi katsella eteisen läpi saliin. Vintin portaat on oiva jääkaappi, juomat, vedet ja vissyt pysyy kylminä.

 Mummin pieni kirppunen puetaan mummilaan hyvin, neulepukua päälle ja tuplavillasukat jalkoihin. Pieni ihmetteli, että mitä se mummi oikein kuvaa, istui kynnykselle ihmettelemään tapahtuuko jotain erityistä.

Huomenna on tällä erää loman viimeinen päivä, varsinaisia onnenpäiviä ovatkin olleet, kotona luuhattu ja eilen hyvän ystävän kanssa ale-ostoksilla. Olen toivonut osan lomista vasta huhtikuulle ajatuksena päästä ajoissa runsaan ajan kera puutarhatöihin. Täällä II-vyöhykkeellä puutarhakausi alkaa alkaa joka vuosi huhtikuun puolen välin tienoilla viimeistään eikä siihen ole enää aikaa kuin neljä kuukautta.

Iloa ja valoa

Etukäteen pelkäsin vuodesta 2018 katastrofaalista vuotta, lähinnä lapsen ongelmien takia. Vaan onneksi pääsimme melko ajoissa hoitoon ja lapsi sai apua tilanteeseen jonka suurimmaksi syyksi paljastui kiusaaminen. Nyt tilanne on hyvä, jopa valoisa, koulunkäynti säännöllisesti onnistuu, todistuksessa oli hyviä numeroita. Hoitosuhde lasten psykan polille jatkuu vaikka käyntejä onkin saatu harvennettua. Vuosi oli kaiken kaikkiaan ilon, valon ja lämmön vuosi.

 Pojista vanhin astui armeijan, ei enää nykyään harmaisiin, vaan vihreään. Vuoden palveli ja juuri ennen joulua pääsi siviiliin kuorma-auton kuljettajan ammattipätevyys taskussaan. Ei liippaa läheltäkään omaa alaansa mutta eipä tuollainen lisä haitaksi ole.

 Helmikuussa saatiin jopa aurinkoa. En pysty palauttamaan mieleeni oliko viime talvena oikein kovia pakkasia, luulen ettei ollut koska en niitä muista. Tässä talossa ne ovat yleensä unohtumattomia seitsemän lämmitettävän tulisijan takia.

 Varaslähtö tomaattikauteen taisi tapahtua helmikuussa mutta maaliskuussa päästiin tositoimiin. Taimet koulin perinteisesti maitotölkkeihin joita saan töistä mielin määrin jos kotitölkit ei riitä. Salin ikkunalaudalla oli pahimmillaan yli 70 tainta kasvamassa. Tänä vuonna 50 saa olla ehdoton maksimi.

 Maaliskuu on joka vuosi se Eka Kevätkuukausi. On ihme miten kasvit sinnikkäästi ponnistavat lumen ja jään keskeltä puutarhurin iloksi.

 Huhtikuussa saatiin nauttia jo väreistä. Tähän keltaisen ja pinkin yhdistelmään rakastuin ihan täysillä. Nyt haaveilen arboretumiin puolivillistä kevätkukkien merestä jossa vuokot kukkisivat kilpaa esikkojen ja hyasinttien kanssa. Toukokuun lämpö ja kuivuus ei kuvasta näy mutta se antoi esimakua sille mitä varsinainen kesä toi tullessaan.

 Kesäkuussa saatiin vielä kohtuudella vettä. Rakastamani iirikset aloittivat kukintakautensa. Tämä valkoinen matala, Virosta tuotu pieni kaunotar on suosikkejani. Kesä 2018 ei ollut kuitenkaan iiristen juhlaa, osa jätti kukinnan kokonaan väliin tai kukki erittäin heikosti. Hyvä niin, kasvit keskittyivät eloon jäämiseen ja se on tärkeintä.

 Heinäkuussa oli kodissamme kolmannet rippijuhlat. Sääennuste lupasi kovin sateita joten varauduimme sisäjuhliin. Viritin saliin kampauspöytänäni toimivan pelipöydän ja sen ympärille haettiin navetasta varatuoleja. Vaan sää sanoi ähäkutti ja selvisimme vain pienellä pisaroiden ripotuksella. Koko heinäkuu olikin sitten yksi aikojen lämpimimmistä. Uimarannalla kävin jopa kolmesti päivässä enkä muista toista kesää, että olisin vain lillunut uimapatjan päällä kun vedessäkin oli lämmin. Kaiholla muistelen tähän aikaan vuodesta.

 Elokuussa jatkettiin navetan ikkunoiden remonttia. Pienin lapsenlapsi, mummin kirppunen oli papan paras apulainen. On juuri siinä iässä kun kaikki ääntä pitävät koneet ja laitteet kiinnostavat.

 Syyskuussa koin ahdistusta taakse päin kääntyneestä puutarhakaudesta ja purin sitä uusien istutusten tekemiseen. Arboretumissa tuli myllättyä aika lailla, uusi hortensioita istutin lukuisia määriä.

 Lokakuussa kääntyi ulkoelämä sisäelämäksi. Saatiin ensilumet ja aloiteltiin lämmityskausi. Töissä oli ollut kiireinen syksy ja vanha vihollinen anemia palasi entistä voimakkaampana. Jotenkin sitä vaan jaksoi paahtaa, yksi apu oli kun katseli menneen kauden kuvia ja tiesi, että uusi kevät on edessä.

 Marraskuu on monesti sitä pahinta aikaa mutta minulla alkoi helpottaa tuhdin rautakuurin avulla. Joulu läheni ja lomaakin oli tiedossa. Ei hassumpi kuukausi ainakaan tänä vuonna. Myös navetan ehjät ikkunat tuottivat iloa, enää ei sada sisätiloihin rikkinäisistä ruuduista.

Joulusta olen sitä mieltä, etenkin kuusessa, että enemmän on enemmän. Kimallusta ja bling blingiä pitää olla, ei sitä muuten jaksa. Vaan ihan kiva, että juhla on takanapäin vaikka se saatiin viettää omien läheisten kanssa kerrassaan onnistuneesti.

Nyt katse suuntaa uuteen vuoteen ja uuteen puutarhakauteen. Kolme kuukautta niin voi jo haistaa sulavan maan ja nähdä ensimmäiset piipot. Parin kuukauden päästä voi kaivella ensimmäiset siemenpussit esiin ja miettiä mitä lajikkeita tomaatteja tänä vuonna kasvihuoneen multiin. Tästä se alkaa. Hyvää ja turvallista vuodenvaihdetta ja erittäin onnellista vuotta 2019.