Arboretumin kaunottaria ja yksi prinssi

Arboretum on kitketty ja kantattu, kuivat oksat leikattu, roskat siivottu ja muutenkin valmisteltu puutarhavierailuja ja omaa silmää varten. 

Kuunamaton prinssi Jalo kissanmutkakivellä kissanmutkassa vuorijalavan katveessa. Uuden kivipolun kivet olivat asettuneet paikoilleen, mutta tein viime vuonna polun perustamisessa virheen. Laitoin kivien alle pahvin ja niinhän siinä kävi, että pahvit maatuivat liian nopeasti ja rikat puskivat esiin. Otin kivet ylös ja lisäsin sanomalehteä alle. Sanomalehti on sitkeämpää kuin pahvi ja toimii paremmin, tästedes muistan sen.

Arboretumin ensimmäiset pionit kukkivat. Kartanopionin aika on jo ohi, mutta seuraavaksi aloittavat nämä punaiset, Lahden siirtolapuutarhan taimimyynnistä ostetut pionit. Lajike ei ole tiedossa, mutta veikkaan jotain tarhapionia. Tykkään tämän pionin kukista eniten sitten kun en ovat hiukan vanhentuneet. Etualalla näkyy varjolilja joka tuli salamatkustajana.

Samaan aikaan kukkii kellukka 'Bell Bank' ja iiris 'Red Zinger'. Pionin ja näiden kahden yhdistelmä on kovasti mieleeni. Kun tirkistätte taustan tervaleppäaidanteen läpi, sill näkyy kuivuuttaan huutava pelto. Tämä sateettomuus ottaan eniten päähän pellosta elantonsa saavien puolesta. Eipä ole kovin kummoiset satonäkymät jos kylvöt kuihtuvat kuivuuteen.

Vielä yksi kuva pioneista. Täydelliset kaunottaret. taustalla näkyy köynnöskaari ja siinä kärhön versoja. Arboretumin kärhöille näyttäisi tulevan loistokas vuosi.

Tämän tuen kärhöistä 'Guernsey Cream' on kasvanut jo puolentoista metrin korkeuteen. Ihan mieletön kasvuvauhti. Puutarhan kaikki kärhöt selvisivät talvesta hengissä, tällä viikolla tulivat versot viimeiseenkin kärhöön. Tai no, sitä rosarion herkkistä vielä odottelen, mutta se yllättää vähän joka vuosi myöhäisellä kasvullaan.

Edellisen kuvan kärhö ja sen tuuheus näkyy tässäkin kuvassa. Kärhö kasvaa 'Moskovan Kaunotar' syreenin kupeessa. Syreeni on ollut aina todella hidaskasvuinen, kerran se teki jo lähes kuolemaa. Hengissä on ja kukkii kivan runsaasti. Auringon vaikutuksesta kukat ovat vähäisen vaaleanpunaiset, lähes valkoiset.

Suureksi kasvanut lumipalloheisi on näyttävä ilmestys. On se joskus kukkinut runsaamminkin, mutta olen tyytyväinen sillä vaikka on näin kuivaa, heisi on säästynyt nälviäisiltä.

Omalta tontilta siirretyt lehto- tai kalliokielot ovat runsastuneet mutta eivät levinneet. Tarkkailen näitä joka vuosi leviämisen varalta. Oman kasvupaikkansa täyttää tehokkaasti, tulta eivät rikat huutele.

Enköhän tästä lähde taas kastelemaan kasvimaata, eipä näytä sateita näille seuduille heruvan.

Kiitos

 Mahtavat kiitokset kaikille puutarhamme vieraille. Olihan taas upea ja ikimuistoinen päivä. Vieraita oli enemmän kuin koskaan, kahvilan tarjoilut menivät viimeistä pullaa myöten ja myyntitaimet hävisivät sukkelaan navetan seinustalta.

Päivä sisälsi paljon keskustelua puutarhasta, väreistä, kasveista ja rakenteista. Liljat ja värikäs siankärsämö ihastuttivat. Räikeät värit, mutta ah, niin yhteensopivat.

Pioniunikot saivat paljon kommentteja. Niiden siemeniä saattoi sujahtaa muutaman vieraan matkaan, oli sopivasti varastossa muutama valmis pussi. Hauska tietää näiden siirtyvään seuraavaan ja seuraavaan puutarhaan.

Kesäkukkani eivät ole kovin värikkäitä mutta tästäkin tykättiin. Vihreä väri on itsessään kesäinen.

Arboretumin uusi polku valmistui, mutta kivien kiikkeryyden takia kävely polulla estettiin toistaiseksi. Navetasta löytyi vanhaa kettinkiä ja harjaterästä tyyliin sopiviksi esteiksi. Parin vuoden päästä tässä toivottavasti on käveltävä kivipolku jota ympäröi kasvit eikä tylsä kate. Sen aikaa odotellaan nurmikon maatumista sanomalehtien, pahvien ja katteen alla.

Sain kahdeltakin vieraalta lahjan. Tässä on toinen niistä, upean pyöreä sammaloitunut kivi. Juuri sopiva yksilö hortensiapuutarhan muiden pyöreiden kivien joukkoon. Kiitän myös Kuopion vieraita lahjasta, niin kauniita sanoja kortissanne.

Vielä kerran kiitos, taisin olla taas täysin sanaton vieraiden kommenttien, kehujen ja ylistysten edessä. Tätä puutarhaa kun kävelee ja hoitaa päivittäin, ei osaa katsoa sitä ulkopuolisen silmin. Senkin takia on kiva keskustella siitä ja kuulla muiden ajatuksia.

Mikä on kun ei kelpaa

Olen istuttanut jättikiven alueen kivipolun reunaan tummia keijunkukkia, lajiketta 'Purple Palace'. Osa taimista menestyy hyvin, mutta sitten parissa välissä taimet eivät menesty sitten millään.

Kuvan yläosassa on surullinen näky joka kevät. Kun ei viihdy niin ei viihdy. Mutta sitten se kumma asia. Miksi ihmeessä ylempi paikka ei kelpaa kun kuitenkin voi tehdä siementaimia vain joitain senttejä alemmaksi kuten kuvasta näkyy. Ja näitä siementaimia on paljon, olen siirtänyt niitä aiemminkin ja nyt taidan siirtää nämä kivipolun toiselle puolelle. Josko menestyisivät siellä paremmin. Ja kuten kuolleen pehkon oikealla puolella näky, siellä keijunkukka viihtyy oikein hyvin, ihan vieressä.

Siirrytään parempiin asioihin ja siihen, miten oma paikka kelpaa. Hankin viime syksynä viimeisistä taimialeista muutaman mesimarjan taimen, kahta eri lajia jotta saan myös marjoja. Ensimmäiset puskat kukkivat vaikka luulin näiden kuolleen kun nousivat kovin myöhään. Istutin kaikki taimet pensasmustikoiden alle, siinä niitä tulee tarvittaessa kasteltua samalla mustikoiden kanssa. Hienoa jos saadaan muutama marja maisteltavaksi.

Koristeomenapuu 'Makamik' on istutettu toissavuonna. Se kukki heti ja kukkii tänäkin vuonna. Pienessä puussa on paljon kukkia sen kokoon nähden. Kukissa on kaunis värisävy.

Eikä 'Hopa' jää toiseksi. Paljon on vielä nuppuja joiden aukeamista odotan.

Ruusuomena on vähän kranttu ja kärsii talvista ja kesällä kuivuudesta. Kuivia oksia on paljon, mutta en ole ehtinyt leikata niitä vielä. Kaikesta huolimatta puu jaksaa kukkia joka vuosi. Kukat ovat nuppuisina kauniin ruusunpunaiset ja avautuneina valkoiset.

Puutarha on tarjonnut tänä vuonna paljon yllätyksiä. Viimeisin löytyi tänään talon edustan paraatipenkkiä kantatessa. Ihmettelin näitä taimia hetken mitä ihmettä ovat. Sitten tajusin koska löytyivät jouluruusun alta. Nehän ovat selväsit piskuisia jouluruusun siementaimia. Otin jokaisen taimen talteen ja purkitin ne, sain peräti 11 taimea. Tosin olen tytyväinen jos edes yksi niistä kasvaa kukkivaksi jouluruusuksi. Maahan en voinut taimia jättää sillä olivat juuri kanttausurassa. 

Löysin myös arboretumista pari uutta siementaimea, toinen kuuluu tummalle kurjenpolvelle 'Dark Reiter' ja toisesta en ole vielä ihan varma, mutta epäilen sen olevan kauniin Virosta tuodun kirjavan happomarjan jälkeläinen. Kurjenpolven siementaimen ruukutin, mutta toisen jätin maahan kasvamaan kunnes pystyn varmistumaan siitä mikä tai kuka se on.
 

Jälkijunassa

 Tuntuu, että puutarhassa tapahtuu lyhyessä ajassa niin paljon, että jokainen postaus on vähän jäljessä. Mutta ei se mitään, tilanne taitaa olla sama kaikilla. Lisäksi puutarhassa tulee vietettyä aikaa töiden jälkeen myöhäiseen iltaan saakka ja sitten on liian väsynyt olemaan koneella.

Viime viikolla luumupuut olivat täydessä kukassa, nyt kukat jo pudottelevat terälehtiään. Onni oli viikonlopun hyvät säät, pölyttäjiä riitti ja on toiveita saada luumuja tänäkin vuonna.

Koristeomenapuissa kuten kuvan ruusuomenassa on jo suuret nuput. Nuppuja on myös Hopassa ja Makamikissa jonka istutin vasta viime syksynä. Lisäksi marjaomenapuu tekee kukkia ihka ensimmäistä kertaa ja puu on täynnä nuppuja.

Minulla oli parempikin kuva kukkivista tuomipihlajista ja risuaidasta pellolta päin kuvattuna mutta se kuva ei suostunut siirtymään puhelimesta tietokoneelle. Siirtymissä on ollut muutenkin ongelmaa, kuvat tulevat koneelle viallisina. Ehkä liikaa kuvia koneella ja liian vanha kone.

Eilen aloitin kasvihuoneen edustan istutukset. Tänään sain maahan toissaviikolla saamani varjoliljat. Kävin kaivamassa ne puutarhasta missä olisivat jääneet ruohonleikkurin kitusiin väärässä paikassa kasvavina. No minä tietysti pelastin kun kerran se mahdollisuus annettiin. Kukkien väreistä ei ole tietoa joten jänniä hetkiä on tiedossa. Harmaassa ruukussa on siirtotaimi omasta puutarhasta, valkoinen varjolilja joka kasvoi ennen pyykkikallion penkissä. Sekin pääsi kasvihuoneen edustalle.

Yritän tehdä uusista istutuksista mahdollisimman luonnollisen jatkumon vanhaan istutukseen. 

Kivipolku jatkuu kapeampana, se on uudella alueella lähinnä huoltopolku. Vielä muutama taimi minulla on tuohon, loput on hankittava kunhan keksin mitä tarvitsen. Käytäville tilaan kivituhkaa, mutta ensin pitää tehdä hintavertailu. Tuleeko edullisemmaksi noutaa itse, vai tilata valmiiksi pihaan. Myös noutamiseen kuluva aika pitää huomioida.

Kasvihuoneen ja aitan väliin tein istutuksen jo viime syksynä. Siirsin siihen ensin kaikki pyykkikallion valkoiset pionit. Mukaan tuli vähän arovuokkoa ja etualalle laitoin uutuuskellukkaa jonka lajiketta en nyt muista. Ja tietysti paljon tulppaaneja. Jouduin tekemään penkin pitkälti pussimullalla ja pelkäsin kovasti nouseeko siitä turpeesta keväällä mitään. Ihmeen hyvin nousi, lähes kaikki pionitkin. Tulppaanit toivottavasti nousevat tulevinakin vuosina.

Kahden K:n hommia

Elokuussa jos sadonkorjuuta ei lasketa, ovat puutarhatyöt olleet Kitkentää ja Kanttausta. Olen käynyt systemaattisesti puutarhaa läpi alue alueelta. Tavoite on saada valmista elokuun aikana. Tekemättä on enää luumulehto ja marja- ja hedelmätarhan alue sen reunaistutuksineen. Tosin tämän sadekauden vahvistaessa rikkoja voin todeta, että kierroksen voi aloittaa alusta syyskuussa.

Pitkästä kuumasta ja kuivasta ajanjaksosta oli sekä hyötyä, että haittaa. Hyöty näkyy luumulehdon kivituhkakäytällä jota ei ole harannut tänä kesänä kovin montaa kertaa. Ei ole ollut mitään syytä koska siinä ei ole kasvanut mitään. Tällä hetkellä odottelen edes parin päivän sateetonta ajanjaksoa jotta pääsen tekemään harauksen.

Haitta näkyy keskiympyrässä jossa osa 'Lumikki' verhoangervoista on kuollut, osassa on täysillä eloa ja jotkut taitavat heräillä vielä henkiin. Löysin alesta kaksi uutta taimea, niillä tulen paikkaamaan aukkokohtia. Lumikkia mainostetaan todella kestäväksi ja kuivuutta sietäväksi. Sitä se varmasti on, nyt vain viikkoja täysillä paahtava aurinko oli liikaa.

Kunhan luumulehdon kitkentä alkaa, annan kyytiä myös ylikasvaneille perennoille. Maksaruohoista ja iisopista leikkaan kukinnot pois, muuten niiden siementaimia on puutarha täynnä. Ilmasipuli on tehnyt kaikilla kasvupaikoillaan hurjasti pikkusipuleita, tulee olemaan ongelma saada sijoitetuksi ne johonkin järkevään paikkaan. Tai ehkä laitan kasvimaalle yhteen lavaan talven yli ja jaan kesällä uusiin koteihin. Kesäkurpitsoilta on vapautumassa kaksi lavaa.

Luumulehdossa kasvava syyshortensia 'Pinky Winky' on parhaita hortensioitani. Se kukkii tänäkin vuonna hienosti, kukkien koko on ehkä hivenen pienempi kuin yleensä, mutta määrä on yhtä runsas kuin aina. Tätä hankin toisen taimen ajatuksena sijoittaa se uuden kasvihuoneen lähistölle. Hiukan emmin, tämä olisi kiva saada myös yläpihalle niin, että sitä voisi ihailla aina kotiin tullessa tai kotoa poistuessa.

Minulle elokuu on vielä kesäkuukausi, yleensä silloin on lämmin ja hyvä sää. Puutarhatyöt ovat asettuneet uomiinsa, vielä ei tarvitse kiristellä hampaita satojen kukkasipulien kanssa eikä hallat riivaa. Nyt mennään viileämmällä säällä mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Pipo päähän ja paksummat hanskat käteen. Huomasin muuten tätä kirjoittaessani, että kuvaan on jäänyt kitkemisämpärini. Kertoo siitä, että otan kuvia puutarhatöiden lomassa, en tee erillisiä kuvauskierroksia.

On yläpihallakin hortensioita vaikka haikailenkin sinne Pinky Winkyä. Pallohortensioiden kukat nuokkuvat sadeveden painosta. 'Grandiflora' syyshortensia voi hyvin, siinäkin on paljon kukkia mutta vähän pienemmän kokoisena kuin muina vuosina.

'Pink Annabelle' kukkii jo ties kuinka monetta viikkoa. Minipienet kiven edessä kasvavat 'Paprika' keijunkukat siirrän pois ja laitan tilalle Mustilasta lauantaina ostetun punalehtisen maksaruohon. Paprikat eivät oikein ole viihtyneet tuossa. Mustilan visiitti aiheuttaa nyt pieniä muutoksia puutarhassa. Vaikka osa kasveista on menossa kasvihuoneen uudelle alueelle, osa päätyy vanhoihin istutuksiin. 

Iloista ja työntäyteistä puutarhaviikkoa!

Yläpihan istutusalue

Yläpihan istutusalueen vanhimmat istutukset on tehty muutamia vuosia sitten. Tuorein suuri laajennus on viime kesältä jolloin iso sininen keinu sai siirtyä ja tehdä tilaa perennapenkille. Eilen siistin istutuksia, kitkin ja katselin mitä pitäisi muuttaa ja mitä säilyttää. 

Maksaruohot siirsin tuohon etualalle tänä kesänä, hyvin kestivät kuivuuden vaikka en ole kastellut kuin kerran tai kaksi. Kärhötuessa kasvavat kaksi kärhöä eivät meinaa kukkia sitten millään, taisi kuivuus verottaa voimia. Toinen kärhö on valkoinen 'Miss Bateman' ja toinen nimetön liila. Valkoiset salkoruusut kukkivat viimeisiä kukkiaan.

Vaaleanpunainen ukonhattu on ihana, se vain kasvaa marjaomenapuun takana joten ihanuutta pitää mennä ihailemaan alueen takaosasta.

Valkoinen iisoppi kukkii heikosti. Tulin siihen tulokseen, että siirrän koko kasvin muualle. Iisoppi on sittenkin liian korkea tuohon reunaan. Taidan laittaa siihen keijunkukkien siementaimet ja katsoa viihtyvätkö ne reunassa. Keijunkukka on juuri kompaktin kokoinen eikä peitä koko näkymää.

Tarhaviinikärhö jatkaa voittokulkuaan. Uutta kukkaa pukkaa ihan hirmuista vauhtia.

Sain kesällä naapurista kartanopionin juurakoita jotka piti hakea pois heti. Oli vähän väärä aika pionin siirrolle mutta olihan se haettava taimet kun niitä tarjottiin. Tein taimille pienen laajennuksen ja samalla totesin, että tässä kohtaa kallio on vain puolen metrin syvyydessä. Saapa nähdä näkyykö pioneista keväällä yhtään mitään. Pionien väleihin laitoin keväällä siemenestä kasvatettuja esikoita, väri on yllätys sillä pussilla oli kaiken värisiä.

Jouduin jatkamaan polkua luonnon kivillä mutta taidankin tehdä niin, että käännän kivilaatat pitkittäin jolloin saan ne riittämään myös laajennuksen kohdalle. Puutarhakaluston takana näkyy aiemman kuvan viinikärhö. Kaluston alta on nurmikko leikkaamatta, hups, se unohtui.

Talvella totaalisesti jänisten syömäksi joutunut ruusuherukka on voimissaan ja on tehnyt valtavasti uusia versoja. Nyt suojaan tämän kunnon verkolla kun kerran verkkoa on. Katselin tänään, että kohta on aloitettava verkkojen virittäminen, syyskuussa teen sen yleensä, mutta parempi aikaisemmin kuin liian myöhään.

Kuvaa ottaessa oli upea valo. Talo on vaaleanharmaa, lähes valkoinen mutta kuvassa näyttää siniseltä. Tästä kuvakulmasta istutukset näyttävät kivoilta eikä ollenkaan viidakolta mikä on näkymä toisesta suunnasta. Uusi laajennussuunnitelma on jo mielessä mutta se ei ole ajankohtaista ihan vielä.

Siinä kitkiessä huomasin kuolanpionin tehneen runsaasti siemeniä. Heittelin siemenet pionin lähistölle ja jään seuraamaan saanko niistä uusia taimia. Vuoripioni tekee ensimmäistä kertaa siemeniä, piti oikein kurkata yhteen siemenkotaan. Raakoja ovat vielä joten pitää malttaa odottaa kypsymistä. Vuoripionin siemenet ovat aarteita joten ne ajattelin kylvää erikseen merkittyyn paikkaan, jospa niistäkin saisi uusia taimia ajan kanssa.

Pieni kasteluvinkki

Olen miettinyt miten hoitaa kastelua helpommin. Ylipäätään yritän kastella puutarhaa ja kasveja niin vähän kun mahdollista, niiden pitää oppia selviytymään omin avuin eli tekemällä juuret riittävän syvälle. Kannatan myös veden säästämistä siitä huolimatta, että keräämme sadevettä kasteluvedeksi ja käytämme oman ehtymättömän porakaivon vettä. Vettä ei ole maapallolla yhtään liikaa. On kuitenkin joitain yksittäisiä kasveja jotka tarvitsevat hetkittäin vettä ja todella tympeää seistä vieressä kastelukannun kanssa ja liruttaa vettä sopivalla vauhdilla taimen juurelle. 

Tähän ideaan tarvitaan ämpäri joka vetoisuus on suurinpiirtein sama kuin kastelukannun. Ämpärin pohjaan tehtiin kolme reikää ihan pienellä parin millin poranterällä. Reikiä voi lisätä mutta tämä oli minulle sopiva määrä. Ämpäri laitetaan kasteltavan kasvin viereen ja kannullinen vettä ämpäriin ja sitten vain odotellaan muita hommia puuhastellen.

Puolen tunnin päästä näytti tältä, lisäsin vielä toisen kannullisen vettä. Ämpäri tiputtaa veden hiljalleen pohjan reikien kautta eikä minun tarvitse seistä vieressä. Aika ja voimat riittää siihen että jossain vaiheessa muistan vielä uuden kannullisen valumaan.

Päivän aikana useampi kasvi sai täsmäkastelua ja ensiapua kuivuuteen. Tässä ämpäri kastelee kärhöä.

Tarhaviinikärhö 'Super Nova' on yksi lemppareistani enkä haluaisi sen menehtyvän kuivuuteen.

Toinen hyvä vinkki liittyy kitkentään. Vanha kaviokoukku on paras apuväline pienten kivialueiden kuten kivipolkujen kitkentään. Rikat sai vauhdilla kyytiä eikä kitkennässä mennyt kuin hetki.

Tämän viikon sateet tuntuvat siirtyvän ennusteissa koko ajan eteenpäin, toivottavasti edes jotain saataisiin.

Madoille töitä

En malttanut enää odottaa vaan aloitin uuden kasvihuoneen alueen teon. Tosin mahdottoman pitkää malttamista on odotettavissa sillä kasvien kanssa joudun odottamaan ensi vuoteen.

Tässä vaiheessa urakka on jo aloitettu. Käytävää on tulossa pari metriä ja yksi puutarhajätteen komposti on tyhjennetty tulevan istutusalueen paikalle.

Teen ainakin osan istutusalueista suoraan nurmikon päälle. Eli kaikki puutarhasta löytyvä maatuva aines kasaksi ja kasa peittoon 1-2 vuodeksi. Helppoa ja hidasta. Madot saa töitä ja hoitavat maan muokkauksen. Nurmikko ja muu maatuva aines muuttuu muhevaksi kukkapenkiksi kuin itsestään. Vieressä oleva jättikiven alue on tehty näin ja siinä tuntuu kasvit viihtyvän.

Kivipolku tulee jatkumaan mutta kaarteen voimakkuutta en osaa vielä sanoa, niinpä tuokin pala nurmikkoa sai peiton päällensä. Uralla on oma merkityksensä, siihen saa hyvin peitteen reunan eikä se häiritse ruohonleikkaajaa.

Väliin kerros siperiankurjenmiekan lehtiä. Luumulehdon siperiankurjenmiekat leikataan aina kukinnan jälkeen matalaksi ja kasvijätettä tulee kerralla paljon. Nyt sille löytyi hyvä loppusijoituskohde.

Tuleva käytävä eteni mutta miehen mielestä se on liian kapea. Niinpä puran pois ja laitan leveämmän kankaan. Kangas on jo ostettu, tämä kapea kangas tulee kivipolkujen alle. Leveä käytävä saa jossain vaiheessa yllensä kivituhkan kuten luumulehdossakin on. Harmi kun luumulehdon käytävä ei ole vastakkain samassa kohtaa, se vähän häiritsee mutta eiköhän asian kanssa voi elää.

Lopulta peitin kaikki maatuvat ainekset lakanoilla ja niiden päälle tuli vielä vanha pressu. Ei kovin kaunista mutta tätä näkyä on nyt siedettävä jonkin aikaa.

Kasvihuone sai vesikourun ja samalla testattiin toimisiko tuo peltinen iso saavi veden keräämiseen. Toimii jos siihen vain saa letkun kylkeen kiinni. Saavi on tarkoitus nostaan korkeammalle esimerkiksi kiven päälle jolloin sen alaosaan voisi laittaa hanan ja letkun.

Seuraavaksi on vuorossa kivien kärräystä, ei ihan lempipuuhaa näillä helteillä.