Terveisiä Oivalta

 Hei pitkästä aikaa. Palvelija onkin antanut mulle ihan liian vähän palstatilaa blogissa. Olen kuitenkin  aika komea ja kuvauksellinen ja osaan jutella paljon, yleensä mulla on paljon asiaa.

Te vissiin jo tiedätte, että meille muutti tollanen punainen rääpäle joka sai nimekseen Eino. Oiva on kyllä paljon komeampi nimi. On vaikea asettua kunnon muotokuvaan, kun rääpäle tunkee jokaisen kuvaan mukaan. On se ihan ok vaikka ensin protestoin pissaamalla sänkyyn ja eteisen matolle. Vähän siitä tuli nuhteita kun kuulemma sylipaikka on edelleen olemassa ja lellikki on Oiva. En sitten saanut nukkua sängyssä pariin viikkoon ja otin opikseni.

Nyt kun maahan tuli sitä valkoista ja märkää, olen chillaillut enemmän sohvalla. Se sopii mun muodoille ja jotenkin myyrätkin ovat kaikonneet. Sanovat Jalon syöneen ne kaikki ,mutta en usko. Yksi yö vintillä rapisteli hiiri ja olisin ihan varmasti saanut sen kiinni jos mut olisi laskettu vintille.

Välillä pidetään Jalon kanssa kokousta sohvalla, mietitään tulevan myyräkauden suunnitelmaa. Yhtään ei suunnitella mitään rääpäleen pään menoksi, vaikka se onkin ravintoketjun alapäässä. Me ollaan kingit.

Viime päivinä Eino on tullut kovasti kainaloon. No mä olen hyvä isoveli ja annan sen olla. Palvelijan mielestä mä olen paras Einon kesyttäjä, se kun on vielä vähän arka umpelo. Oon mä opettanut sitä myös painimaan ja kerjäämään herkkuja. Ihan parasta herkkuilmettä mä en ole sille näyttänyt, saan siten ite enemmän. 

Mutta nyt mulla on asiaa palvelijalle, olis mun iltapalan aika. Pitäkäähän mieli korkealla, uusi kevät on ihan kohta.