Pistokkaita pelargonioistani olen jälleen ottanut, olen yrittänyt olla maltillinen.
Kaikki ottamani pistokkaat olen laittanut suoraan multaan, kuten minulla on ollut aina tapana ja niin olen onnistunutkin.
Mutta tämä 'Alavieskan Hilda' - sillä oli aikomus jättää hyvästi, varatainta minulla ei sille ollut ja mielestäni hyvästien aika ei todellakaan ollut. Otin viimeisestä elossa olevasta oksasta pätkän ja vastoin tapojani, laitoin sen vesilasiin.
Hilda innostuikin kasvattamaan juuret ja vihreitä lehtiä alkoi ilmestymään.
Voi tätä onnea!
Yhteiselomme siis jatkuu 💗
Koska ihan kaikkia pelargonioita en kerralla leikannut, jätin isompia odottamaan ja nekin on nyt sitten leikattu ja vesilasissa. Kuulin sellaisen vinkin, että vesilasiin kannattaisi laittaa hiilen pala, jotta vesi pysyisi puhtaampana. Yleensä vaihdan juurtumisveden aika usein ja juurrutankin hyvin harvoin vesilasissa, että tätä vinkkiä en siis ole kokeillut, oletko sinä? Varmaan tuo hiili voisi olla muissakin vesilasijuurruttamisissa eduksi.
Mukavasti on niissäkin alkanut juuret kasvamaan ja siitä olen iloinen.
Koska tila on rajallinen, kovin paljon uusia pelakuita en aio ja voikaan hankkia, mutta kauppalista vain tuntuu paisuvan, ehkä jokusen kuitenkin messureissuilta ja muiltakin puutarhareissuilta saatan hankkia, onhan pelakuut niin kauniita!
Ja pitäähän pelargonioita olla mummon akkunalla, vai mitä?
Oletko pelargonioiden ystävä?
