Hyvää Uutta Vuotta!

Sivu kääntyy, vanha vuosi jää taakse. 

Alkavaan vuoteen on paljon haaveita ja unelmia, 

arkisia - ei mitään ylenpalttisia kuitenkaan.

Tänä iltana, uuden vuoden kynnyksellä, kuiskaan pienen toiveen: Anna ystävälleni kaikkea hyvää tulevaan vuoteen! Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan, kuu tietä valaisemaan ja aurinko lämpöä antamaan. Anna iloa päiviin, anna uskoa ihmeisiin, anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

 Haluan toivottaa Sinulle lukijani oikein upeaa, 

kukkivaa, kaunista, iloista, ihania yllätyksiä täynnä olevaa 

Uutta Vuotta 2018!

 

Kesäisissä tunnelmissa

Jo marraskuulla Between haastoi minut perinteiseen

 Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. 

Haasteen äiti on Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo. 

Haaste on yksinkertaisen selkeä ja näin kevään jo hiukan kutkutellessa on mukava palata takaisin viime kesään valon, sateenropinan ja kukkien pariin. 

Haasteessa on tarkoitus valita kuusi kuvaa viime kesästä.

No niin, nyt käännetään ajan ratasta taaksepäin...

Kesä...kuinka kaunis sana se onkaan! 

Kuinka tuleekaan niin hyvä mieli sitä muistellessa, 

ajatellessa valkoisten pilvilauttojen lipumista sinisellä taivaankannella, tuulen huminaa lehdistössä, ilmavirran tuomia tuoksuja kieloista, ruusuista, pioneista... Hurmaa!

Olen täysverinen puutarhahörhö. Diagnoosi varmistui Betweenin postauksessa 'Neljä kuvaa vuodesta' loppudiagnooseissa. Hurmaannun jopa talvella kukkien kuvien katselusta ja siemenluetteloiden ihanasta maailmasta!

Mutta asiaan...

 

Särkynyt sydän, rakkauskukkani, 

alkukesän kukkija, ihana ja viimein sillä alkaa olemaan kokoa.

 Olen auttamaton pioni-ihminen. 

Olettekin saanut siitä lukea jo monta postausta. 

Nytkin piti valita minimaalinen määrä pioninkukkia...keltainen yllättäjä ja valkokiinanpioni (paeonia lactiflora v. trichocarpa).

Sateen kyynelhelmet kimaltavat pian avautuvilla kukilla ja lehdillä.

Kärhöt, 

omenapuissa kiipeilevät metsäkärhöt ovat lähellä sydäntäni. 

En oikein osaa jalokärhöjä hoitaakaan, 

nämä kasvavat itsestään. 

Kesällä antavat varjon lehtopuutarhaan 

ja talvella suojaa pikkulinnuille. 

Jokaisen vanhan omenapuumme runkoja pitkin kiipeilee 

oma kaunotar. Viime kesänä kummityttö toi haaveeni c.heraclefolian taimen, sitä varjelen ja siitä tulette kuulemaan.

'Willy' ...tämäkin kummitytöltä saatu.

Valo.

Se ei enempää selittelyä kaipaakaan. 

Kellarinmäen ruusut, pireenit ja sireenit ovat valokylvyssä!

Matkat

Jokaiseen kesään kuuluu ainakin yksi, mieluiten useampi puutarharetki. Viime kesänä tein kolme päiväretkeä. 

Perinteinen Suvikummun Marjan kanssa tehty retki oli jälleen ikimuistoinen...tietysti!

Ihanuuspuuni punapähkinä Vakka-Taimessa. Sen kuvaamiseen en koskaan kyllästy!

Oikeastaan tämä haaste on aika vaikea toteuttaa. 

Olisi helpompaa ollut haasteena 60 kuvaa kesästä

...toisaalta melkoinen maratooni se olisi ollut. 

Oli niin vaikeanhaikea karsia ja valita, toisaalta ajatukset kesän kohokohdista ja iloista sisältyvät kuviin vahvasti. 

Kiitos Between tästä haasteesta!

En nyt haasta ketään mukaan, tämä haaste on tainnut kiertää jo hyvän tovin. Mutta, jos juuri Sinua ystäväni ei vielä ole haastettu, ota koppi...kuusi kuvaa viime kesästä!

Vielä viimeinen - seitsemäs bonuskuva, näyttääkö tutulta... 

Pian on taimikassien aika jälleen!

Mukavia tämän vuoden viimeisiä päiviä! 

Joulukukkia

Kaunis kiitos Hyvän Joulun toivotuksista Teille kaikille!

Hiljalleen hiivitään vuoden viimeistä viikkoa ja kevättä on ilmassa. Joulunaikaa riittää vielä pitkälle ensi vuoteen, 

Nuuttiin asti - onneksi! 

Olin hieman hitaalla sytytyksellä nostaessani hyödettyjä kukkasipuleita ja juurakoita sisälle - onneksi on joulunaikaa vielä  että viimeisimmätkin kukkaressuni ehtivät avata nuppunsa. 

Kielot

Kalvakkaat versot vasta nousevat, mutta kukinnasta on lupaus!

Hyasintit

Nuput jo pullistelevat...niistä pitäisi tulla valkokukkaisia. Kummityttö viisasi minua sanoen, ettei valkoinen hyasintti tuoksu liiemmälti, jollei sitä kastele kovin. 

Testasin ja tieto pitää paikkansa!

Amaryllikset

Viime kesän huonolla hoidolla kurittamani ja jo yhden kukkavanan tehnyt valkoinen amaryllis aikoo uhmata 

ja tehdä vielä toisenkin kukkavanan. 

Hollannista tilaamani amaryllikset 'Chico' ja 'Charisma' avautuvat molemmat pian! 

Kukintaa odotan.

Venuksenkenkä

Venuksenkenkä on Madeiran matkoillani 

muodostunut joulukukakseni. 

Joskus toivoisin, että kaksi keltavalkoista (oikeankeltaista) venuksenkenkääni tekisi kukat, 

kasvattaisi oikein ison upean kukkivan pehkon. 

Onneksi sentään tämä vaaleaan ja viininpunaiseen sävähtävä avaa kukkansa pian! 

Venuksenkengät ovat ihania!

Joulun pelastajakukat

Saimme ihanuusminiäprinsessan vanhemmilta upean 

kukka-asetelman juurikin niistä kukista koottu, 

jotka ovat lähellä sydäntäni! 

Upea!

Myös tytär toi upean kukkijan, jouluruusun, kauniin valkoisen. 

Joulu pelastui siis upeilla jouluruusuilla 

ja pian kukkivilla amarylliksillä! 

Varmaan itsekasvattamani ressukatkin vielä nuppunsa avaavat ennen joulunajan loppumista.

Joko olet korkannut siemenluettelot? 

Minä olen ja oikein kynän kanssa. 

Sekös Kivipellon isäntää nauratti! Olen talven aikana perehtynyt tiheäkasvatukseen ja kasvaviin katteisiin...niin mielenkiintoista. Kasvimaani tulee kevään aikana muuttumaan ja siksi siemenvalinnalla on suuri merkitys.  Paljon kukkia, kaaleja, juurikkaita, sipuleita, yrttejä, papuja...ihanuuksia!

Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa!

Pian valmiina...

Joulu on minulle suuri juhla. 

Nautin suunnattomasti juhlan valmistelusta, 

melkein kaikki onkin jo valmiina, 

muutaman paketin vielä teen tänään 

ja hiukan viime hetken ruokia on vielä vaiheessa. 

 Touhujani ovat seuranneet tutkivasti kaksi tonttuvauvaa, ihanuutta. 

Syksy on mennyt huimalla vauhdilla ja jo alkoi kevät pienin askelin. Olen syvästi harmitellut, ettei aika ole aina riittänyt blogistaniavierailuihin, mutta uskon ja toivon että keväällä olisi aikaa paremmin. 

Aurinkokin pilkahti kullaten maiseman, nyt meillä sataa 

lunta-räntää-vettä poikittain.

Haluan toivottaa Sinulle ystäväni 

Oikein mukavaa ja rauhallista Joulunaikaa!

Joulukukkani venuksenkenkä melkein kukkii Jouluksi.

 

Joulua etsimässä

Kyllähän te kaikki tiedätte, 

että olen lähes patologinen jouluihminen! 

Kun joulun aika on ohi, aloitan uuden joulun suunnittelun. 

Pieni lahjavinkkivihko kulkee käsilaukussa siltä varalta, 

että joku sanoisi jonkun haaveen, 

jonka joskus haluaisi ja sen minä kirjaan vihkooni ylös  ja usein sen hankinkin

- näin olen tehnyt jo melkein 20 vuotta ja perinne jatkuu. 

Tulee edullisemmaksikin hankkia lahjoja pitkin vuotta kaikenlaisista pop upeista ja pitkin maailman turuja,

ja vielä toivottuja lahjoja. 

Haluan antaa paljon lahjoja, 

vaikka itse en niinkään lahjoista välitä. 

Jouluhössöttäjäkään en ole mielestäni ollenkaan

...perinteen mukaan mennään ja rauhassa, 

vaikkakin tuo työelämä hiukan rajoittaa tätäkin toistaiseksi.

No joulua etsin ja löysin kummitytön perinteisistä myyjäisistä. Kummityttö on hortonomi ja kädentaitaja, 

voitte varmaan kuvitella mitä kaikkea kivaa 

hänen kotimyyjäisissään oli, 

vaikkakin olin siellä hiukan viime tipalla 

ja melkein jäin nuolemaan näppejäni ja kranssit jäi kuvaamatta. 

Ihana Mimmi-prinsessa ilahdutti ja varmaan minäkin häntä, tuoksuin toiselle koiralle ja myös kissoille ja kanoille...tuoksupommi lähes. Mimmiä kouluttaa kolme ihanuusprinsessaa. Hän on tottunut tyllihameisiin, kruunuihin ja kaikenlaisiin rusetteihin...

Tytär on syksyn mittaan harrastanut ikäihmisten viriketoimintaa. Siis aktivoinut meitä kahta vanhusta. 

Syksy tyttärellä kului isännän kanssa jousiammuntakurssilla. Lupasin kummallekin pussillisen omenoita joululahjaksi 

(siis kaksi Wilhelm Telliä). 

Minun vuoroni oli päästä kulttuurimatkalle isolle kirkolle. 

 

Isossa kirkossa kävimmekin ja kuunnellessa japanilaisten turistien kanssa kanttorin joululaulutapailuita, 

herkuttelimme torilta ostamillamme salmiakkifudgeilla. 

Isossa kirkossa oli penkeissa pehmusteet, jota ihmettelin! 

Iso kirkko ei ollut kovin iso, kuten luulin. 

Pohjalainen ystäväni oli luullut isoa kirkkoa sakastiksi, 

heilläpäin on kai kirkot vielä isompia.

Kävimme myös vaikuttavalla talvisodan muistomerkillä 

ja mietin, mikä olikaan symboliikka. 

Tulin siihen tulokseen, että rikkiammuttu sotilas kuvasi niin suurimman uhrinsa antaneita ja kaatuneita sotilaita 

sekä myös niin henkisesti kuin fyysisesti haavottuneita - rikkiammuttuja veteraaneja ja sotainvalideja. 

Veistos oli vaikuttava ja kosketti - isäni oli sotainvalidi, rikkiammuttu myös henkisesti, 

vaikka niistä asioista ei puhuttu.

Kaupoissa ei paljoa koluttu, 

Ateneum kutsui von Wrightin maalaukset houkuttivat. 

Upea näyttely, liian suuri vain yhdellä kertaa nautittavaksi, 

aikaa olisi pitänyt olla enemmän tai käydä näyttelyssä kaksi tai useamman kerran. Nautin suunnattomasti vallankin lintukuvista ja talvisista maisemista!

Taistelevat kukot!

Taistelevat metsot

Meillä oli tosi kiva stadin matka, tulisi vain lähdettyä useammin!

Joulun henki oli tallella 

ja pienin askelin kohti suurta juhlaa etenen.

Joulu on kuitenkin Kivipellossa maltillinen. 

Tottakai siivotaan ja laitetaan ruokaa lahjojen lisäksi. Hiljentyminen on kaikkein suurin asia...

rakkaiden kanssa yhdessäolo on kultaa!

Kaunista jouluviikkoa kaikille! 

Joulu tulee, vaikka ihan joka kaappi ei ole siivottu 

tai ihan joka sorttia jouluruokaa ei olekaan valmistettu. 

Joulu herää sisikunnassa, joulu on rauhan aikaa...

Ps. Pihakuvat ovat kaikki kummitytön pihamaalta ja nuo Helsingin kuvat ovat kännykällä otettuja eli siis hiukan huonolaatuisia. Bloggerikin temppuili kaiken lisäksi...!

Haaste...neljä kuvaa vuodesta...

Vuosi sitten laitoin ilmoille haasteen -

Neljä kuvaa vuodesta!  ...jatketaan tänäkin vuonna... 

Lisänä viime vuoteen laajennan tätä haastetta. Haase eli viimekin vuonna niin, että 'varjohaasteena' oli neljä kuvaa kissojen vuodesta. Mennään siis molemmilla. Vastaa molempiin, jos hyvältä tuntuu - tai jos sinulla on tiukka aikataulu arjessa, en pahastu vaikka et haasteesta tällä kertaa koppia otakaan. Haasteeseen voit sinäkin lukijani, jota en haastanut nyt mukaan ottaa osaa haluamallasi laajuudella.

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.

Kevät

Kevvät on ihanaa aikaa niin meillä tarhureilla kuin kissoillakin. Maasta pukkaa piippoja, silmut turpoavat, 
multa tuoksuu ja mikä ihaninta - 
luonto on kissoille herkullista paistintuoksuissta aikaa.

Kesä 

Kasvu on lähenyt hyvään vauhtiin. 
Viime kesänä sadekausi kesti melkein koko kasvukauden, 
mutta sateen ropina on vain muisto. 
Olihan melkein lämmin sää ja kasvit lähes kaikki viihtyivät.

Syksy

Kesä jatkui lähes syksyyn saakka - voiko oikein erotella kesää ja syksyä, paitsi tietenkin valoisuuden perustella. 
Pelotteluhallan jälkeen usein kesä jatkuu aika pitkällekin. 
Apureita kukkasipuleiden kanssa riitti. 
Osa sipuleista piti istuttaa pariinkin kertaan. 
Pojat löysivät mukavan pehmeitä pisupaikkoja kukkasipuleiden istutuspaikoista ja kuoppaa kaivaessa mamman sipulit saivat komean ilmalennon!

Talvi

Viimein satoi lumi...tai oikeastaan satoi - suli - satoi - suli ja nyt viimein satoi reippaasti, lähes 20 cm eilen. 
Itseään kunnioittava kisupoika ei hangessa viitsi kovin paljon taapertaa ja aika hauskan näköistä ainakin meidän poikien tipujahti hangessa onkin, vana jää jäljelle kun pehmeä massu vaaniessa laahaa maata.

Kasvimaa ja luonto nukkuu talviunta hangen alla, kisupojat miestenhuoneessa henkilökohtaisen palvelijan tarjoillessa syötävää ja joskus herkkujakin.

Tässä oli siis Kivipellon neljä vuodenaikaa. 
Kuvia oli siis enemmän kuin neljä, mutta ei haittaa. 
Reilu viikko jouluun ja pikkuisen yli viikko talvipäivänseisaukseen - eli kevät alkaa siis tänä vuonna 22.12. (terveisin Saaripalstan Sailalle 😉), 
silloin hissunkissun alkaa päivä pitenemään! 
Vuosi kului siivillä, pian alkaa siementilausten tutkailu (otin jo pikkuisen varaslähdön vastoin tapojani). 
Nautitaan kuitenkin Joulurauhasta ja hiljaisuudesta!

Mukaan voi siis haastaa neljä blogiystävää - tai kuinka monta haluaa.

Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Suvikummun Marjan

Kukkia ja koukeroita Tuulikin

Rikkaruohoelämää Betweenin

Autuaan olon Cherin

 Oikein ihanaa talvista viikkoa!