Viikko meni niin vauhdilla, enpä koneelle oikein ehtinyt. Nyt piti olla talviuniaikaa, eipä taidakaan sitten kuitenkaan. Vaiva kaatoi sänkyyn, mutta kipulääkkeen voimalla uhmasin ja ajattelin postauksen kuitenkin tehdä!
Viime sunnuntaina oli sopiva marraskuinen pehmeä valo. Vielä oli muutama ale-ale-ale-kukkasipuli, jotka laitoin maahan, rytörinteeseen. Huomasinkin, että sinne on alkanut kerääntyä heiniä. Kummityttö kasvatti minulle tällaista heinää, sen nimeä en tiedä. Olkoon siis Hannaheinä, Nöpö tykkää sitä syödä...maistuu siis varmaan hyvälle kissan suussa.
Kolukkoon istutin myös tällaisen leveälehtisemmän kupariin taittavan saran (tuuli vei nimilapun), myyjä sanoi että on talvenkestävä, asiakas vieressä sanoi ettei ole, joten odotellaan kevättä ja katsellaan kuinka käy heinän. Tämä maistuu Sulolle oikein hyvin!
Rytörinteessä kasvaa myös Cheriltä viime kesänä saamani pehmytmesiheinä...
...sekä viiruhelpi.
Kuparisara pääsi rinteeseen myös, pieni ressukka.
Rinteen yläreunalla kasvaa pari tainta transsylvanian helmikkää, nekin vielä pieniä mutta kasvavat isoina komeiksi puskiksi.
Rinteessä on kivenjärkäleitä, sammaloituneita. Kiven päällä on lötö, kivi jolla hypättiin lapsena ruutua. Millä nimellä teillä lötöä kutsuttiin?
Rinteessä on muutamia mehitähtiä, joiden vihreys yllätti sekä mehevyys!
 |
| Mehiparta |
 |
| Seittimehitähti |
 |
| Marmorimehitähti |
Ja haaveilua... Rinteessä on yksi Arabella-kärhö, aion tilata niitä lisää ja antaa sen kasvaa maanpeitoksi, Nyt suojasin kasvin lehtikatteella. Arabella kukki kesällä niin kauniisti aina pakkasiin asti ja rytörinteen ilmansuunta on juuri oikea, niin että kasvusto hakeutuu laskevan auringon suuntaan ja peittää kukkaverhollaan laajan alan.
Tähän tulee myös maanpeitoksi kasvatettavaa kärhöä, ehkä valkoista, tämänkin ilmansuunta länteenpäin on sopiva ajatellen kukintaa.
Taidan mennä pötköttelemään ja ottaa päikkärit. Kolmihermo vihottelee taas ja kipulääke ei ole vielä oikein vaikuttanut.
Iloista viikonloppua kuitenkin kaikille!
