Tuli ja meni...

 Talvi tuli sellaisella vauhdilla, että se ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Talvi lähti aivan samalla tapaa, tullakseen varmaankin vielä takaisin ja toivon, että hieman lempeämmällä temperamentilla!

Kukintaa siis vielä, vaikka hanki peitti välillä.

 

Lähtö oli siis näyttävä! Eilen satoi vettä ihan koko päivän täällä  Pirkanmaalla. Aamu-uutisissa kerrottiin järvistä, jotka olivat tulleet parkkipaikoille ja joissa uiskenteli rapasammakkoa tuulilasiaan myöten autot! Kolmostie oli poikki muilta paitsi rekoilta juurikin tulvan vuoksi, pelloilla oli isoja lampia...esimerkkejä on monta! Myös meidän valtaoja tulvi, mutta siitä ei ollut vaaraa meille, asumme mäen päällä, mutta kylän likaveden pumppuaseman vesi valloitti - seurauksista en osaa tarkemmin sanoa!

Tulviva valtaoja, pumppuasema tuolla tien toisella puolella.

 

Valtaoja laskee lehtoon ja matkaa siitä eteenpäin. Virta oli aika voimakas!

Isäntä otti sahan ja meni karsimaan tuulikaatoja. Suren tuulikaatoja aina. Meidän ikikuusikin kaatui - meille rakas, vanhan metsämme lehdossa kasvanut kuusivanhus - surullista!

Ikikuusi

Meillä puuta otetaan metsästä polttopuuksi varjellen ja ajatuksella. Metsä säilyy sellaisena, lähes koskemattoman näköisenä silti ja uusia taimia istutetaan joka vuosi lisää. Koska rakastan myös sammalia, suren (nyt paasaan!) kun metsämme yhdessä kalliokohdassa käy päiväkodin väki leikkimässä kerran viikossa ja sammal ei kestä peppumäkeä. Siitä olen muutaman kerran sanonutkin ja puhunut maltillisesti päiväkodin tädeille luonnon monimuotoisuudesta ja jokamiehen velvollisuuksista saaden niskaani ryöpyn - tämä metsä kuuluu kaikille! Maltin säilyttäminen on ollut siis työlästä, mutta isäntä on kieltänyt minulta paasauksen - lasten täytyy päästä metsään, mutta se sammal!

Yksi peppumäistä

Saa halata!

 Mietin myös sitä, että mikä on maailman voimakkain. Uskon että tuuli. Tuuli nostattaa myrskyt niin merellä, kuin autiomaissa, tuo vettä tullessaan kaikenlaisin seurauksin, kaataa ikikuusia ja ihan mitä vain - tuuli on voimakkain, uskon niin, lepääköhän tuuli tuulenpesässä, mitä luulet! Rakastan tuulta myös ja ihana kokemus on olla valtameren rannalla, kun tuuli puhaltaa aavalta ja näyttää voimiaan...

Vanhaa metsää ja siirtolohkareita.

 No metsässä jälleen tänään kävin ja vaikka siellä on muutama juttu mikä kismittää tuulikaatojen lisäksi, nautin siellä sammalikossa eläinten polkuja pitkin kulkiessani ja katselen kuinka ihanat vanhat puut huojuvat tuulessa!

 

 Anteeksi paasaaminen ja kuvien huono laatu!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Aamun tykytyksiä

 Toissa aamuna heräilin levollisesti ja tulin alakertaan. Isäntä oli aloittanut verkkaiseen tahtiin aamun toimet ja kertoili, että ikkunan takana oli ollut kolmen tokka kauriita, söivät jotain vihreää pitkää kukkapenkistäni.

Voi ei, kauhistus! Taasko, taasko kauriit ovat syöneet atsalean (Rhododendron) 'Ruususen Uni' nuput, kuten viime vuonna. Ajatus pyöri kehää, kunnes sain nopean aamupalan syötyä ja vaatteet päälle, sitten ulos! Helpotus oli suunnaton, vetkutteluani ei rangaistu tällä kertaa! Kauriit olivat syöneet vain kanadanruusua (rosa), onneksi! Nuput olivat tallella! Tuossa penkissä minulla on kaksi atsaleaa, tuo 'Ruususen Uni' ja kuningasatsalea.

 

Nuput suojassa!

Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mitä tekisin. Nopeaan tahtiin verkotin kaiken mahdollisen - atsaleat, herkkumaan mustikat (Vaccinium corymbosum), ruusukvittenit (Chaenomeles) ja hunajamarjat (Lonicera caerulea var. kamtsch.)  ja yhden puupionin (Paeonia). Mulperi (Morus 'Mulle') sai havukatteen. Ainoastaan Rytörinteen pieni atsalea jäi vaille suojaa, asia korjattiin tänään Murun kanssa. Joillekin saniaisille haen vielä havuja ja sitten on kaikki suojassa. Hiukan, jos lumi sen suo, leikkaan perennanvarsia eli piha on nyt talventulokunnossa.

 

Teimme siis tänään Murun kanssa metsäretken tuulen kaataman kuusen luo, upea puu oli myrskyssä valitettavasti kaatunut. Sieltä olen suojaa hakenut jo kiinanlaikkuköynnökselle (Actinidia kolomikta) ja kiviaidalla olevalle atsalea 'Vesalle'. Ajattelin vielä hakea suojaa myös pieni alppiruusuvauvoille, samasta tuulikaadosta. Murun kanssa tutkailtiin metsähiiren pesiä, pehmeää sammalta, sieniä, kääpiä, pöllön pönttöjä, komeita kiviä ja siirtolokareita...kaikkea mitä pieni ihminen luonnossa huomaakaan. Meillä oli kiva retki! Nähtiin myös junakin, joka meni kovaa vauhtia kohti pohjoista.

Mäyrän vessa

 

Aion parantaa tapani kasvien suojaamisessa ja niiden kirjaamisessa eli ruutuvihkoni saa kaveriksi Puutarha/Satokausikalenterin!  

Lapsuudesta muistan, että meillä oli joskus järven jäällä pikaluistelukilpailut Pyhäinmiestenpäivänä - lunta ei vielä ollut lainkaan, isä tarkasti jään paksuuden ja sitten luisteltiin.

Meillä vietetään pyhäinpäivää, ei Halloweenia.

Mukavaa alkavaa viikonloppua ja Pyhäinmiesten päivää sinulle!

💚

Sitä sun tätä

 Onpa aika taas mennyt siivillä ja jälleen on tullut pieni blogitauko. Suurin syy taitaa olla tuo hamsterointi! Meillä on marjastettu, sienestetty, keitetty mehuja viinimarjoista, pakastettu kasvimaan antia, kurkkuja laitettu kellariin talven varalle...

Mutta nyt iski joku rutto, tarhurilla pää särkee, nokka vuotaa ja ääni on möreä kuin karhulla. Niin vaikka sillä karhulla, minkä kanssa melkein tein tuttavuutta marjametsässä jokin aika sitten. Onneksi nalle tyytyi puhisemaan pensaissa ja sain kerättyä ämpärini täyteen ja sitten pyörän selkään ja kotiin. 

 

Karhun kakkaa mun mustikkapaikalla

En todellakaan tiedä, miten olisin toiminut, jos olisimme kohdalleen naamatusten etäisyydellä ja kassi, jossa minulla oli vesipullo ja puhelin, oli matkan päässä. Toki rokkimusiikki tehoaa karhuihin ja olisin voinut sitä soittaa, jos puhelin olisi ollut lähempänä. Pitänee hankkia vyölaukku puhelinta varten, vaikka vyölaukuista en oikein ole koskaan tykännytkään! Siihen voin kai myös sitten kiinnittää Thermacellinkin, se kuulemma karkoittaa myös hirvikärpäset, niitä inhoan yli kaiken! Vadelmiakin keräsin, mutta meidän piha-alueelle muuttanut kyy liikuskeli samoilla alueilla ja siis päätin mennä Hämeenkyröön marjatilalle vattuja poimimaan - se kannatti! Meidän pihassa ilmeisesti asuu myös kärppä, olemme nähneet sen pariin otteeseen, jospa kärppä häätäisi käärmeen...

Mutta asiaan...

Kuvannut olen talven varalle aika paljon, eli kaikenlaisia asioita on joskus tulossa puutarhastani, iloisista puutarhamatkoistani, josta mainittakoon vierailu Tylsän Mörököllin (vieläkö muistatte) puutarhassa - aivan ihana paikka ja paljon muutakin!

Mutta nyt Kivipeltoon!

Clematis viorna 'Kaiu' on kiivennyt navetan katolle! Se on minulle todella rakas kärhö 💚, Suvikummun Marjalta sen sain muutamia vuosia sitten. Upeasti on kukkinut myös clematis jackmanii 'Endel'.

Clematis viorna 'Kaiu'

C.jackmanii 'Endel'

Kasvimaalla...

Kasvimaan reunalla, kuvassa taustalla oleva preeriaväriminttu on ollut vahvasti pörriäisten suosiossa!

Krassi 'Phoenix'

Kasvimaalla on kaikki hyvin, vaikka meillä kaurispukki seikkailee jopa keskellä päivää keskellä pihaa ja suuri ilon aihe oli krassi 'Phoenix'! Sen siemen oli kallis, mutta se oli myös puhdas eli sain oikean näköisiä ihania 'Phoenixin' kukkia!

Eli täällä meillä kaikki hyvin! Sadonkorjuu jatkuu ja iltaisin nautin päivittäisen silmukka-annoksen ja nyt puikoilla on jälleen Linka Neumannin neule, ohjeen hinta menee Norjan luonnonsuojeluun (sekin on minulle suurena Norjan ystävänä hyvin tärkeää) eli valaspaita on tulossa.

 

Kaikkea hyvää Sinulle ja mukavaa elokuun jatkoa!

💚

Talvitunnelmia

Ihanaa, että on kunnon talvi! 

Loska ja sateinen ilma ei innosta ollenkaan. 

Ennemmin tykkään kipakasta pakkasesta, 

vaikka rajansa toki silläkin. 

Meille on tullut lunta paljon. 

Olen siitä niin onnellinen, 

kasvit saavat oikean talvisuojan - parhaan mahdollisen. 

Sairauslomani päättyi, yksi tyoviikko jo takana.

 Eilen olin suksilla ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen. 

Vietin oikein liikuntalauantain. 

Ensin 8 kilometrin hiihtolenkki ja sitten uimahalliin vesijumppaan. Illalla uni maistui makealle. 

Tykkään kovin myös umpihankilenkeistä. 

Kävin katsomassa onko pöllönpönttöihin tullut asukkaita. 

Lehtopöllön ääni on kuulunut useana iltana 

heti tammikuun alusta asti. 

Pöntöillä oli hiljaista toistaiseksi. 

Lähellä pönttöjä on lehtomainen alue, jossa virtaa valtaoja. 

Alue on melkoinen ryteikkö, sen olemme tarkoituksella jättäneet luonnontilaan suojapaikaksi eläimille ja kaikenlaisille ötököille. Siellä on kaatuneita rankoja ja tosi ihania kääpiä. 

Kääpien katselu saa minut aina hyvälle tuulelle!

Puusavottaa isännällä riittää. 

Puita on säästäen kaadettu, kerätty tuulikaatoja ja rankoja. 

Vuoden puut on aina kuivumassa valmiina, 

savotta tehdään kevättalvella.

Sulo on nauttinut kevätauringosta. 

Usein hän istuu keittiön ikkunalaudalla, 

kurkistelee ikkunasta sisään seuraten puuhiani. 

Samalla Sulo tarkkailee ruokinta-automaattien paistitilannetta.

Sulo

 Vanhemmiten Nöpö ei välitä lumesta ja pakkasesta lainkaan.

Nöpö

Taimikasvatuksia en vielä ole aloittanut.

 'Kaikki' siemenet on melkein jo hankittu 

ja vahvasti olen miettinyt tomaattivalikoimaakin. 

Talven valkoisessa ihmemaassa kaiholla muistelen 

kehäkukkia ja krasseja. 

Poikkesin pitkästä aikaa Pinterestissä ja tietenkin siellä ensimmäinen kuva oli ihanuuskrassista 'Phoenix'. 

Olin sen jo unohtanut, mutta nyt - nyt oli ihan pakko tilata siemeniä ja tulihan siinä samalla vähän muutakin tilattua, 

jotain hyvin mielenkiintoista. 

Tämä krassi tuli tutuksi Jannicken blogissa 

joskus pari vuotta sitten. 

Olen muuten hauskuuttanut itseäni lukemalla ulkomaisten siemenliikkeiden luetteloita kääntäjän kanssa, tosi hauskaa - oletko koskaan kokeillut 😉.

Tänään innostuin viemään 
verililjapuun (Cordyline fruticosaruotsinkielinen: bloddracena) suihkuun, 

näytti ressukka niin pölyiseltä. 
Minulle selvisi mistä kasvin nimi varmaan on peräisin.
 Aikani kukkaa suihkutellessa lattialle räiskynyt vesi oli punaiseksi värjääntynyt. Hiukan säikähdin, meillä on pesuhuoneessa valkoiset saumat, onneksi vahinkoa ei päässyt tapahtumaan!

Tammikuu alkaa olemaan pian ohi,

 'vuoden pisin kuukauksi' joidenkin mielestä. 

Minusta kaikki kuukaudet hujahtavat hetkessä! 

Olen nauttinut auringonpaisteesta niin kovin,

 pakkanen saisi hieman lauhtua, 

vaikka ei sää minua ennenkään ole estänyt ulkoilemasta. 

Lumityöt on ollut mukavaa jumppaa.

Helmikuu alkaa pian ja sitten maaliskuu -  silloin on jo puutarhamessujen aika. 

Kaikkea hyvää viikkoosi! 

Nautitaan näistä pakkasista ja valkoisten hankien timanteista!

Kuunpimennys 21.1.2019