Aamun tykytyksiä

 Toissa aamuna heräilin levollisesti ja tulin alakertaan. Isäntä oli aloittanut verkkaiseen tahtiin aamun toimet ja kertoili, että ikkunan takana oli ollut kolmen tokka kauriita, söivät jotain vihreää pitkää kukkapenkistäni.

Voi ei, kauhistus! Taasko, taasko kauriit ovat syöneet atsalean (Rhododendron) 'Ruususen Uni' nuput, kuten viime vuonna. Ajatus pyöri kehää, kunnes sain nopean aamupalan syötyä ja vaatteet päälle, sitten ulos! Helpotus oli suunnaton, vetkutteluani ei rangaistu tällä kertaa! Kauriit olivat syöneet vain kanadanruusua (rosa), onneksi! Nuput olivat tallella! Tuossa penkissä minulla on kaksi atsaleaa, tuo 'Ruususen Uni' ja kuningasatsalea.

 

Nuput suojassa!

Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mitä tekisin. Nopeaan tahtiin verkotin kaiken mahdollisen - atsaleat, herkkumaan mustikat (Vaccinium corymbosum), ruusukvittenit (Chaenomeles) ja hunajamarjat (Lonicera caerulea var. kamtsch.)  ja yhden puupionin (Paeonia). Mulperi (Morus 'Mulle') sai havukatteen. Ainoastaan Rytörinteen pieni atsalea jäi vaille suojaa, asia korjattiin tänään Murun kanssa. Joillekin saniaisille haen vielä havuja ja sitten on kaikki suojassa. Hiukan, jos lumi sen suo, leikkaan perennanvarsia eli piha on nyt talventulokunnossa.

 

Teimme siis tänään Murun kanssa metsäretken tuulen kaataman kuusen luo, upea puu oli myrskyssä valitettavasti kaatunut. Sieltä olen suojaa hakenut jo kiinanlaikkuköynnökselle (Actinidia kolomikta) ja kiviaidalla olevalle atsalea 'Vesalle'. Ajattelin vielä hakea suojaa myös pieni alppiruusuvauvoille, samasta tuulikaadosta. Murun kanssa tutkailtiin metsähiiren pesiä, pehmeää sammalta, sieniä, kääpiä, pöllön pönttöjä, komeita kiviä ja siirtolokareita...kaikkea mitä pieni ihminen luonnossa huomaakaan. Meillä oli kiva retki! Nähtiin myös junakin, joka meni kovaa vauhtia kohti pohjoista.

Mäyrän vessa

 

Aion parantaa tapani kasvien suojaamisessa ja niiden kirjaamisessa eli ruutuvihkoni saa kaveriksi Puutarha/Satokausikalenterin!  

Lapsuudesta muistan, että meillä oli joskus järven jäällä pikaluistelukilpailut Pyhäinmiestenpäivänä - lunta ei vielä ollut lainkaan, isä tarkasti jään paksuuden ja sitten luisteltiin.

Meillä vietetään pyhäinpäivää, ei Halloweenia.

Mukavaa alkavaa viikonloppua ja Pyhäinmiesten päivää sinulle!

💚

Helppoa elämää

Minut tuntevat tietävät, että olen ikonimaalari. Tänä syksynä minulla on ollut muutama arkeani koskettava juttu juurikin tältä saralta - kuinka helppoa elämäni oikeastaan onkaan, vaikka itse sitä en aina huomaakaakaan. Kiukuttelen, valitan ja pyristelen vastaan milloin mistäkin syystä!

Viime lauantaina olin ikonimaalareille tarkoitetussa koulutuksessa, jossa meillä oli hieno luento ikonimaalauksesta Keniassa, luennoijana ikonimaalauksen opettaja Antti Narmala, toinen aihe oli kulta. Kuinka oloissa, jossa on puute lähes kaikesta, voi olla ikonimaalareita? Kekseliäisyys on todella huipussaan tässäkin kohtaa! Käytämme paljon maavärejä, myös Keniasta kekseliäs suomalainen ikonimaalauksen opettaja Antti Narmala löysi paljon maavärejä. Siveltimet, ne piti suojata, ettei rotat syöneet harjaksia ja keltuainen, jota käytetään tempera-tekniikassa - piti varoa, ettei kissat nuolleet maalauspintaa - keltuaista, johon väri oli sekoitettu - huh sanon minä! 

Ja sitten Tallinnaan, jossa olin noin reilu kuukausi sitten. Olen usein kulkenut Toompella Nigulisten kirkkomuseon ohi. Museo ja kirkkokaan ei näytä ulospäin houkuttelevalta, mutta sisälle kannattaa ilman muuta mennä, niin mielenkiintoinen paikka täynnä historiaa!

Alttaritaulu, jonka sivuista avautuu lisää kuvia.

Kuoleman tanssi

Kellotapulin toisessa kerroksessa oli kirkonkellomuseo

Me kaksi korkeanpaikan kammoista lasihississä kirkontorniin, mutta kyllä kannatti, maisemat olivat upeat ja uskalsimme!

 

Meillä oli myös toisessa kohteessamme ikonimuseossa (osoite Vene 6) upea luento. Ikonimaalari, taidemaalari, restauroija  Oleg Kormasov luennoi meille ikoneista niin mukaansa tempaavasti, että parituntinen hujahti siivin! Hän kertoi ikoneista, avasi meille tapahtumaikoneiden sanomaa, kertoi myös maaväreistä... kertomus oli kuin hunajaa, jota vain valui alitajuntaan. Ikonimuseossa oli upea kokoelma ikoneita, paljon vanhauskovaisten ikoneita, joiden maalaustyyli on lähellä omaani. Erityisesti uudelleen maalatuissa uskonsa takia houkka -ikoneissa kuvasin upeita rakennuksia ja kasvillisuutta, taidokasta ikonimaalausta!

Viimeinen tuomio. Tämän ikonin sisältö avattiin ja se kyllä kosketti ja sai hiljaiseksi! Olen tuota ikonia ja sen sanomaa miettinyt useinkin tuon luennon jälkeen.

Gregorius Voittaja

 

Viimeinen, toki ei vähäisin vierailukohde oli se pieni kirkko satamassa lähellä D.terminaalia Pyhien Simeonin ja Hannan kirkko, jonka ohi usein olen myös kulkenut. Siellä meille kertoi kirkon värikkäästä ja surullisestakin historiasta ikonimaalauksen ohjaaja Sirje Säär. Kirkko oli kaunis, upea ikonostaasi, ikkunoiden lyijylasit ja ikonit.

Ikonostaasi

Pyhät Hanna ja Simeon

 

 Eli palaan alkuun - helppoa elämää ainakin suurelta osin.

Luennossa viime lauantaina ja vierailukohteiden luennoissa tuli esiin niin monta kertaa sellainen elo, jossa ei ole rahaa materiaaleihin, ehkä rotat tekevät tihutöitä, valtio takavarikoi kirkon ja omaisuuden, uskon takia henkikin on vaarassa. Tarvitaan rohkeutta toteuttaa haave, vaikka joskus sen toteuttamisen tiellä on esteitä - suuriakin ja sitä kiitollisuutta, että ei ne asiat itsellä oikeastaan aina niin huonosto olekaan, vaikka siltä joskus tuntuu.

Loppukaneetti

Kävimme ystäväni kanssa käsityöharrastajan paratiisissa, Karnaluksissa. Se oli jälleen niin ihana paikka kuten ennenkin, vaikka hinnat olivatkin nousseet! Tällä kertaa ostin puikkoja, muliinilankaa, nappeja, neuloja ja ehkä hiukan lankaakin...

Tänään ajatuksenani oli tehdä assist-kultaus Konevitsan Jumalanäidin ikoniini, mutta menin kiukuttelemaan itseni kanssa ulos! No sain tehtyä aika monta kivaa juttua ulkona ja kiukut jäivät kottikärryihin ja menivät kompostiin! Ihailin jälleen oman paikkansa löytänyttä Grönlannin hanhikkia  (Potentilla tridentata) 'Nuuk' ja sen ihanaa maaruskaa, jos niin voi sanoa! Sain tehtyä myös viimeiset syyskylvöt. Pihahommia riittää niin kauan kuin on säitä, valoisa aika tosin lyheni ajansiirron takia, mutta se ei haittaa, tekemistä riittää sisälläkin - uusi villapaita on puikoilla ja pian avaan joulukorttipajan.

Aina mietin, onko puutarhassa kaikki tehty, jos yöllä sataa lunta...on oikeastaan melkein kaikki, muutama verkko vielä ja havuja tarvitaan,

 Kaikkea hyvää sinulle! Vaikka välillä harmittaakin milloin mikäkin niin melkein hyvin on asiat kuitenkin, joskus!

💚

Syksyn juttuja

 Onneksi sain hyvät lääkkeet issiakseen, elämä jatkuu!

Mökillä isäntä on valmistellut ensi kevään puutalkoita. Meillä kesämökki on vain siis kesäasuttava, toki makuuhuoneen varaava takka ja keittiön hella venyttävät tällaisina hyvinä syksyinä mökillä vietettävää aikaa ja mökillä on kiva olla, siellä on ihan paras saunakin myös!

Eli puita on sisällä puukorit täynnä, liiterissä sateensuojassa ja rankoina odottamassa kevättä. Normaalia vuodenkulkua siis! 

Ranta on alkanut hiljentyä, vain jokunen kalastaja joskus näkyy. Näkymä järvelle kiehtoo minua niin suuresti!

Toki niin kotona kuin mökilläkin on aikaa neuloa. Sain juuri valmiiksi Linka Neumannin Luonnonsuojelupaidan eli valaspaidan. Samalla myös Lee Esseltrömin suunnitteleman huivin. Villapaita on Lettlopia ja huivi Kid Silk + merinovilla. Lämmintä vaatetta siis talveksi ja kun vielä kierrätyskeskuksesta (Nextil) löysin kotimaisen käyttämättömän flanellipaidan hintaan 7.90 euroa (lähtöhinta joskus ollut 100 euroa!), niin talven vaatehankinnat ovat hyvällä mallilla. Nyt puikoilla on Linkan Erämaa-paita.

Valaspaitaan värimaailmaa hain vuosi sitten tehdystä Jäämeren reissusta, auringonlaskusta.

 

 

Väri siis poltettu oranssi ja tuo turkoosi on kirkkaampaa kuin kuvassa. Ylempi kuva lienee lähimpänä oikeaa!

 

 

 

Viikonloppu jälleen lähenee, kaikkea kivaa on tiedossa - pihahommia ja ikoniluento Nikolainsalilla, kultaus yhtenä aiheena.

Mukavaa alkavaa viikonloppua myös sinulle!

💚

Nyt sattuu

 Aamulla herätessä sanoin Kivipellon isännälle, että olenpa kankea (yleensä en ole). Yritin nousta sängystä ja aika monta lapsilta kiellettyä sanaa tulvahti suustani - issias mokoma! En tykkää!

Lääkitsin itseäni, kipugeeliä ja kipulääkettä, pääsin kampaajalle ja kauppaan. Kaupasta tullessani isäntä oli alkanut ajamaan syksyn lehtiä. No kipulääkkeen kanssa menin mukaan (ihan parasta syyshommaa) ja saimme melkein kasvihuoneet peiteltyä talviunille. 

Hiukan vielä lehtiä tarvittaisiin...

Muovihuoneessa kukkii itsestää kylväytynyt leijonankita (Antirrhinum majus)

Siistin vielä lattian...

 

 Mutta...

Jos ihan vähän tekisin pihahommia, vaikka ruokkoisin talvikuntoon sisääntulopenkin, se on nopea ja helppo, paitsi...

Inhoan keuhkosammalta (Marchantia polymorpha), jonka aina puhdistan ostamistani taimista huolella ja kuinka ollakaan, sisääntulopenkin yhdessä kohtaa sitä taas löytyi. Pakkohan se oli puhdistaa pois! Yleensä jätän kukkapenkkeihin taimien versoja ja meikkaan ne mullalla keväällä, mutta sisääntulopenkki piti puhdistaa oiken kunnolla! Keuhkosammalta torjun kiehuvalla vedellä.

Sulo tarkistaa, olenko siistinyt haisujouluruusun (Helleborus foetidus) alueen huolella.

 Seuraava projekti, josta siivoan vain rikat ja liiaksi törröttävät kuolleet kasvien versot, meikkaan sen sitten keväällä. Eli kyseessä on patiopenkki.

 

Tulin sisälle ja ajattelin istahtaa eteisen puusohvalle - ei olisi kannattanut! Pääsin kuin pääsinkin ylös, no vessaankin piti mennä - ei olisi kannattanut, paitsi  - no kyllä te tiedätte kuinka olisi käynyt!

Loppuillan neulon, varaan sohvalle lankaa tarpeeksi ja peiton, jos en pääse sohvalta ylös, voin nukkua siinä aamuun.

Toivottavasti huomenna kaikki on paremmin!

 

Kiitos kommenteista koskien puupionin suojausta! Nyt toinen kysymys - kuinka olette saaneet kuningasatsalean (Rhododendron schlippenbachii) kukkimaan?

Kaikkea hyvää teille ja mukavaa viikonloppua!

💚

Pionipenkin kuulumisia

 Sain tänään paketin, melkein joululahjan, joka on minulta ihan itseltäni minulle...onkohan hieman itsekästä, no toisaalta, mutta iloa siitä on varmasti aika monelle!

Komeat juurakot!

 

Tilasin Suomen Pionistien kautta juurakoita ja ne saapuivat tänään. Samalla innostuin istuttamaan siemenestä kasvattamani puupionit (paeonia) (sillä nimellä siemenet olivat pussista, jonka ostin joskus Lahden puutarhamessuilta). 

Maahan menivät puupioneideni kanssa 'p.tenuifolia 'Klaus', 'Mrs Franklin D Roosevelt', 'Fan Tan'. 'Julia Rose' ja 'Blushing Princess'. Jos olisin helmikuussa tiennyt, että istutussää on ihan unelma, olisin tilannut juurakoita enemmän, mutta näin tällä kertaa - ensi keväänä lisää.

Kun olin saanut pionien juuret maahan, leikkasin vanhat pionien varret pois. Ajattelin ruokota koko maan, mutta minulla oli tuhottomasti pieniä purevia kavereita, päätin siirtää homman tuuliselle päivälle. Pionipenkki kukki kesällä kauniisti ja ihan mahdottoman paljon perattavaa toisaalta juurakoiden alueella ei ole. Pionien juurella kasvaa sormustinkukkia (digitalis)(taimet ovat ihanan meheviä ja viimein ne kasvavat meillä), ja Kivipellon vanhaa kantaa olevaa keltasauramoa (Anthemis tinctoria). Rikkojakin toki oli ja siroukonhattu (aconitum yezoense) oli innostunut kasvattamaan siementaimia, eli niitä pitää hiukan rajoittaa.

Keskellä kuvaa aika rehevä ruskosormustinkukan (digitalis ferruginea) siementaimi

Penkissä kasvaa myös erilaisia marhanliljoja (lilium martagon). Ovat upeita varreltaan, minuakin korkeampia. Mutta ihmettelin niiden kasvuvoimaa... täytyy vielä peitellä kehittyneitä sipuleita, kun aivan maan pinnalle pyrkivät, ehkä täytynee kaivaa ne ylös ja jakaakin.

Mutta, kysyisin teiltä, puupioneissani on reipas varsi, puutunutkin ja pelkään tietenkin kauriita, jotka ovat taas neljän porukassa tulleet ihan pihaan saakka oleskelemaan, olisiko syytä laittaa pioneihin runkosuojat - varmaan kauriit ei niitä syö, mutta reviirimerkintää pelkään enemmän.

 

Pieni sivuhypähdys lopuksi sisääntulopenkkiin. Ametistiukonhattu (Aconitum carmichaelii ) kukkii, kiitos kuuluu lämpimälle ja armolliselle syyssäälle!

 Toinen sivuhypähdys...esikko (primula) alkoi kukinnan jälleen. Minusta se on kaunis! Ostin sen joskus Tukhoman messuilta enkä tiedä sen nimeä, mutta se ei haittaa!

Olen niin onnellinen tästä syksyn lämpimästä jatkoajasta ennen lumen tuloa!

Kaikkea hyvää sinulle!

💚