Saila Susiluoto: Kehrä

 

En lakkaa ihmettelemästä, miten täysin sattumanvaraisesti luetut kirjat usein lomittuvat tai asettuvat jatkumoksi. Näin kävi jälleen, kun ensin luin italialaisen Paolo Giordanon romaanin Jopa taivas on meidän ja sen jälkeen kirjapinosta osui käteen suomalaisen Saila Susiluodon ensimmäinen proosateos Kehrä.

Teoksia yhdistää paitsi Italia myös vahva ilmastoahdistus. Susiluoto kertoo Kehrän jälkisanoissa, että romaanin pohjana olevat matkapäiväkirja ja muistiinpanot on kirjoitettu syksyllä 2019 Mazzanon kirjailijaresidenssissä.

Kehrä on runoilijana tunnetun kirjailijan ensimmäinen romaani, jota luonnehditaan takakansitekstissä matkapäiväkirjaksi ja esseistiseksi romaaniksi. Se on siis myös vahvasti autofiktiivinen teos. Teksti muistuttaa kieleltään ja taitoltaan proosarunoa.

Minäkertoja puhuttelee usein sinää, jonka tulkitsen kertojan kirjailijamieheksi, joka myös kirjoittaa yhteisessä residenssissä omaa teostaan. Tämäkin on mielestäni merkki proosarunon puoleen kallistumisesta, runoissahan on puhuja kertojan sijaan. Kertojan oma kirjoittaminen ei ota sujuakseen suunnitellulla tavalla, runot eivät synny toivotusti. Kehrässä on paljon puhetta kirjoittamisesta, kirjoitusprosessista, julkaisemisesta ja kirjailijuudesta.

Kertoja tekee havaintoja ympäröivästä luonnosta ja säästä. Italiassa on vielä loppusyksystäkin helteisen lämmintä, ja se tuntuu epäluonnolliselta ja ahdistavalta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät kaikkialla. Kertoja yrittää muuttaa omaa kuluttamistaan konkreettisilla tavoilla esimerkiksi syömällä vähemmän. Omista tottumuksista erityisesti lentäminen huolestuttaa, sillä matkustaminen on tähän asti tuntunut kirjoittamisen takia välttämättömältä. Mutta onko siitäkin nyt luovuttava?

Keski-ikäistyvän kertojan mielessä ovat aikuistuneet lapset ja heidän pärjäämisensä. Mieleen nousevat myös monet muistot lapsuudesta, kuten hetket Lohjan mökillä, ja myöhemmiltäkin ajoilta, niistä kipeimpiä ovat oman veljen ja monen ystävän kuolemat.

Kehrä ei edusta ihan omaa suosikkiluettavaani, mutta olen iloinen siihen tarttumisesta. Kliseisesti voi todeta, että mukavuusalueen rajan yli astuminen teki ihan hyvää. Nopealukuinen teos on yleistunnelmaltaan apea. Se jätti lukijaansa jäljen.

Saila Susiluoto: Kehrä
Otava 2021. 245 s.

Arvostelukappale.

Ella Kanninen: Ellan Toscana - Kyläelämää Italiassa

Kukapa ei olisi haaveillut asumisesta Toscanassa ja aidoista paikallisista aineksista loihdituista ihanista aterioista patiolla auringonlaskua katsellen. Matka Italiaan houkuttaa aina, eikö vain? Helpoimmalla pääsee, kun antaa jonkun toisen opiskella kieltä, mennä naimisiin ja muuttaa maaseudulle keskelle idyllisintä Italiaa ja nautiskelee itse tästä kaikesta nojatuolinsa uumenissa lasi hyvää valkoviiniä käden ulottuvilla.

Jos kirjamatkailu tyydyttää edes hetkellisesti omaa matkailuviettiä, kannattaa ehdottomasti lukea Ella Kannisen Italia-kirja Ellan Toscana - Kyläelämää Italiassa. Takakannessa pitäisi olla muutamakin varoitusteksti, kuten että ’Aiheuttaa polttavaa matkakuumetta’ ja ’Syljeneritys voimistuu huomattavasti’!

Televisiosta monelle tuttu toimittaja Ella Kanninen on tullut minulle ’tutuksi’ kahdelta kirjamessukeikalta, joilla hän on ollut haastattelemassa Bonnierin kirjailijoita kirjabloggaajille tarkoitetussa mediatilaisuudessa. Ensimmäisellä kerralla pari vuotta sitten Kanninen häikäisi minut paitsi luontevalla ja sydämellisellä esiintymistavallaan ja ällistyttävän monipuolisella kielitaidollaan myös ennen kaikkea sillä, että hän oli huolella lukenut kokonaisen pinon uutuuskirjoja ja haastatteli melkoisen joukon kirjailijavieraita hauskasti ja selvästi ajatelluin kysymyksin. Viime vuonna järjestäjät olivat suunnitelleet tilaisuuden ohjelman hieman toisin, joten haastattelija meni vähän hukkaan. Mutta ehkä taas syksyllä on tiedossa lisää tätä herkkua?

Sama sydämellisyys ja luontevuus kuin tekijästä livenä välittyy Kannisen teoksesta. Kirjoittaja kertoo avoimesti ja hauskasti siitä, miten on aikanaan päätynyt Italiaan ja Toscanaan. Samalla hän kuitenkin huomaavaisesti varoo paljastamasta juuri mitään perheestään. Kanninen ei myöskään yritä väkisin olla hauska, vaan anekdootit ovat todentuntuisia ja lähinnä leppoisia eikä tarkoituskaan ole naurattaa lukijaa kuoliaaksi. Tekstistä välittyy aito lämpö ja rakkaus maata ja sen asukkaita kohtaan, mutta Kanninen osaa myös katsoa kriittisellä silmällä rakkautensa kohteita.

Luvuissa valotetaan italialaista ja toscanalaista elämänmenoa eri näkökulmista. Mukaan on otettu tietysti runsaasti ruokaa eikä viinejäkään ohiteta, tietenkään, vaikka Kanninen tunnustaakin, ettei ole kummoinenkaan viinientuntija. Kokkaamaankin hän on opetellut vasta Italiassa, ja parhaat reseptit kirjaan on saatu ystäviltä ja miehen sukulaisilta. Puskaradio ja hauskanpito, toripäivät ja lähiruoan tuottajat sekä vieraanvaraisuus ovat lukujen aiheita.

Yhtä tärkeää kuin sujuva, lämmin kerronta ja valikoidut reseptit teoksessa ovat aivan upeat kuvat! Kirja on oikeaa silmäkarkkia. Kuvituksesta vastaa Ofer Amir. Kuvat on taitettu miellyttävästi ja paperi on tukevaa ja mattapintaista. Valitettavasti tähän liittämäni otokset kirjan aukeamista ja sivuista eivät välitä kuin murto-osan kirjan kauneudesta. Vain tuoksut ja maut puuttuvat, mutta ne voi jokainen kuvitella mielessään tai loihtia esille keittiössään.

Lumouduin tästä kirjasta poikkeuksellisen vahvasti, kuten tästä vuodatuksestani huomaa. Ahmaisin kirjan kerralla töiden jälkeen perjantai-iltana, enkä taida suostua edes lainaamaan sitä kenellekään. Muutamia reseptejä on ihan pakko kokeilla mahdollisimman pian! Ja miksei Toscanaankin voisi joskus vielä lähteä…?

Ella Kanninen: Ellan Toscana - Kyläelämää Italiassa

Kuvat Ofer Amir. Taitto Satu Kontinen. Tammi 2016. 208 s.

Ostettu.

Lauantaina 23.4. vietetään jälleen kirjan ja ruusun päivää. Kirjakauppaliiton tempauksessa kirjakaupasta tuona päivänä vähintään 15 eurolla ostoksia tekevä saa kaupanpäällisiksi varta vasten teetetyn kirjan, joka tänä vuonna on Ronja Salmen ja Jami Nurmisen teos Onks noloo? Teemapäivästä lisätietoa esimerkiksi FB:sta. Oma vinkkini kirjaostoksi lauantaille on tämä Ella Kannisen ihanuus, joka sopii moneen makuun.

Nautitaan kirjoista ja keväästä!