Eka työpäivä museolla ja unohdettu hääpäivä

Kyllä mua eilen aamulla jännitti kun ensimmäinen työvuoro museolla alkoi.

Muistanko kaiken mitä pitää, osaanko käyttää sitä kassakonetta ja tyrinkö noin niinku ihan muuten vaan.....:)

No en tyrinyt,  onneksi ...huh, huh

Kaikki meni kuten mennä pittää ja kävijöitäkin piisasi mun taidoille sopivaan tahtiin 

Meitä on siinä porukassa mukana 11 käsityöläistä ja jokaiselle kertyy noin 4 - 5 työpäivää tään näyttelyn aikana. 27.6 - 4.8

Kyllähän tuolla kauniilla museolla vois enempiki aikaansa viettää, kuin vain nuo 4 päivää :)

Siellä sitten istuin tukka hyvin, kello näkyvissä ja vartosin toimittajaa joka tuli juttua tekemään 

Onneksi toimittaja oli jo tutuksi käynyt Piia ni ei tarvinnut sen puolen sitte enempi jännittää

Paitsi ihan vaan pikkasen

Talvisaapikkaat vielä jalassa. 

Vanha hirsitalo ei niin vaan lämpeekkään

 vaikka ulkona olikin eilen lämmintä niin tuolla sisällä oli kalsean viileetä

 Akvarellitarvikkeet otin mukaan varoiksi, josko olis ollu hiljaista...

No, en kerennyt kun saada yhden joulukortin alkuun 

Tänään jäin kotiin jatkamaan keskeneräisiä korttikuvia..

Pakko saada joulukortit painoon ennen lomia;D

Tip, Tap..

Ja kyllähän tähän samaan höpinään nyt hääpäiväkin pitää vielä sekoittaa 

Unohdin sen nimittäin taas. 

Mies ei unohda hääpäivää ikinä, hmmm mistäköhän sekin johtuu, ettei unohda * naurua *

Ehkäpä sillä on sen sortin elämäntapaintiaani vaimonaan ettei sitä niin vaan unhoteta :))

No joka tapauksessa mies rauhoittaa omalla yltiö rauhallisella olemuksellaan myös tämmöisen elämäntapaintiaanin

Hyvä esimerkki muutaman viikon takaa..

Olen siis ollut nyt muutaman viikon miehen firmassa kiireapuna, maalarin tittelillä työskennellen. Koska asumme suht kaukana  varsinaisesta työkohteesta niin se tietää hyvin aikaisia herätyksiä aamuisin.

Mulla kestää herätä kunnolla parikin tuntia ja silloinhan mulla soittaa kello aina neljältä, uuuh

Väsyneenä en ole mukavaa seuraa vaan kitisen lähes kaikesta :)

No, yhtenä iltana sitte puolinukuksissa kasvoja pestessä keksin että luomi kaulalla on muuttanut väriä ja suurentunutkin.

Luomi on ollut siinä aina ja saman kokoinenkin. 

Sain siinä sitten väsyneenä lietsottua itseni sellaiseen paniikkiin ettei nukkumisesta tullut mitään ja niinpä vietinkin sen yön muiden ihmisten luomia kattelessa ja omia vanhoja valokuvia tutkien. 

Näkyykö se tuossa ja näkyykö se siinä kuvassa ja onko se kasvanut vai ei .

Aamulla  hyvin " nukutun " yön jälkeen lähdimme töihin ja aloin siinä sitte kertoilla luomesta ja ajoimme lähes ojaan kun sitä piti molempien moneen kertaan katsella ja tunnustella.

Mies ei puhunut paljoakaan sillä reissulla. 

Säikähti kai sekin moista lietsontaa..

Itse olisin jäänyt murehtimaan tätä asiaa ties vaikka kuinka moneksi kuukaudeksi, kuitenkaan tekemättä sille asialle yhtään mitään.. pohtinut ja vahdannut sitä vain .

Maalaus hommistakaan  ei sinä kyseisenä aamuna meinannut tulla mitään, olin väsynyt ja paniikissa.

Nyt tullaan kohtaan joka kertoo rauhallisesta luonteesta ja ihmisestä joka tutkii ennenkuin hutkii :)

 Ei hötkyile turhista ja toimii heti eikä sitten joskus vasta, kuten eräs muu, he..

Keikuin sitten siellä katonrajassa maalitela kourassa, kun mies tuli sanomaan, että nyt lähdetään näyttämään sitä luomea ja että aika olis NYT

Oli kaikessa hiljaisuudessa tilannut ajan lääkärille heti kun ajanvaraus aukesi

Sinne mentiin ja vartin kuluttua oli kaulalla kuusi tikkiä ja luomi purkissa patologille menossa

Sieltä lähteissä olin kyllä ihmeissäni kaiken käytyä niin nopeasti 

En ollut siis kerennyt lainkaan panikoida vielä sitä leikkaustakin ja nyt se olisi, siinä...

Tämä kyseinen episodi päättyi rauhalliseen kysymykseen...:)

Jokos se rouva NYT voisi rauhottua ja tehdä hommansa valmiiksi ? tässä kun olis vähän niinku kiiruskin olevinaan

Maalaukset valmistuivat ajallaan ja näyte joka luomesta otettiin oli puhdas. 

Lääkäri soitti eilen, huh

On sillä murulla välillä kestämistä ;)

Kaunis rannekoru häälahjaksi <3

" Hädissäni " tajusin onneksi edes ruuat tarjota hääpäivän kunniaksi

Raumalla käytiin syömässä ja ihastelemassa näitä patsaita

Ja sitte vähän kukkiakin :)

Tämä kuva kukista on aamulla otettu. 

Sormustinkukat on auenneet 

Saas nähä aukaseeko tämä lämpö pionit

Ihana ilma ja mulla oottaa tuolla se joulukuva, plääh !!

Ei auta 

Nauttikaahan te muut helteestä ;))

Maarit

Vielä piti tulla kommenteista kiittämään, hi <3