Ja yhtäkkiä ollaan huhtikuun puolessa välissä! Tuntui, että kevään alkua saatiin odotella ennätyspitkään ja nyt kun aurinkoiset kevätsäät ovat täällä, päivät kirmaavat kovaa vauhtia ohitse. Minulle tuli parin päivän tauko kaikesta, kun nousi kuume ja kurkku oli kuin tulessa. Olin aivan varma, etä olen sairastunut koronaan, mutta onneksi niin ei kuitenkaan ollut käynyt.
Kyseessä oli jokin muu tauti, joka onneksi taittui nopeasti paremmaksi. Mietin jo kauhuissani, että joutuisinko olemaan kolme viikkoa poissa puutarhalta juuri nyt. Siis juuri nyt kun aurinko lämmittää ja joka päivä uusia kukkia ilmestyy. Selvisin tällä kertaa pelkällä säikähdyksellä, onneksi.
Krookuksia on siellä täällä, mutta niitä on syytä lisätä ensi syksynä. Mikään ei ilahduta tässä kohtaa vuotta kuin nämä.
Kun viime kesänä mylläsin Risu no enin aluetta, otin talteen kaikki sipulit, jotka löysin ja kaivoin ne takaisin myöhemmin. Muistelen miettineeni, etä haluan alueesta sinisen kukkameren ja lisäsin syksyllä vielä joukkoon sinertäviä krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja. Lisää mahtuu kyllä, mutta alku on jo erinomainen.
Omenapuista leikatut oksat ovat edelleen palstalla. Hieman ärsyttävää, mutta alueen haketusalue on toistaiseksi suljettu. Se vaatii siivoamista ennen kuin sinne voi viedä mitään uutta. On hienoa, että yhdistys tarjoaa tälläisen palvelun eikä tarvitse itse hankkia haketinta säilöttäväksi ahtaisiin nurkkiin.
Jouluruusut viihtyvät yllättävän hyvin palstallani, olen siitä ikionnellinen. Niiden sijoittelu ei ole ollut aivan suunnitelmallista, mutta uskaltaako tuollaista puskaa siirtää kuitenkaan minnekään?
Tällä on aivan käsittämättömän viehkeät sävyt.
Ja tämä tumma on upottavan samettinen herkku.
Ostin palstalle muovisen laatikon puutarhapehmusteille. Olen kyllästynyt säilömään pehmusteita kuistilla, haluan sen parempaan käyttöön, oleskeluun. Kuistin mööbleeraus onkin to do -listan kärkipäässä. En oikein tiedä pidänkö tästä laatikosta, se on kuitenkin muovia. Pyysin isältäni puista laatikkoa, mutta tämän hankinta kävi nopeammin. Se löytyi lähikauppakeskuksen Jyskistä edullisesti. Arvelen tekstiilien olevan muovisessa paremmin säilössä sateelta, käytettävyys ja kestävyys jää nähtäväksi.
Siirtolapuutarhurin lempipaikka on viritelty. Istuskelin eilen illalla tässä penkillä ja fiilistelin tulevaa kesää. Kaikki ihanat kesäillat ovat vasta edessä, huippua. Pitkään ei eilen voinut istua, kun alkoi kylmä hiipiä luihin ja ytimiin, piti nousta ja lähteä suosiolla kotiin, sillä olin vielä vähän toipilas kuumeilun jälkeen, mutta aivan liian innokas jäämään kotiin.
Ostin jouluna itselleni lahjan - leijonapatsaan. Se löytyi kotopuolen luotto-osto- ja myyntiliikkeestä. Patsas oli tullut edellisenä iltana ja oli vielä hinnoittelematta. Varovasti kyselin onko se myynnissä ja paljonko mahdollisesti maksaisi. Samalla mietin mitä olisin valmis maksamaan. Patsas oli kaupan viidelläkympillä. Tajusin, että tämä on aika ainutlaatuinen löytö. En ole aiemmin törmännyt betonipatsaaseen, joka olisi vieläpä leijona siis kissa. Olin äidin autolla liikenteessä, kaksissa naisissa nostimme myyjän kanssa patsaan auton perään. Tälläistä ei raahattaisi kotiin kävellen, pyörällä tai edes julkisilla. Vanhempani toivat aarteen pääsiäisenä mökille, kun he tulivat leikkaamaan omenapuita kanssani. En ollut tiennyt tarvitsevani patsasta palstalle, mutta nyt leijona tuntuu aivan täydelliseltä tänne. Roar.
Tälläisiä päiviä paljon lisää, kiitos!
