ORAVANKESÄPESÄN PELAKUITA osa 2.

Tämä on Oravankesäpesän pelakuiden toinen esittelypostaus, ensimmäisen voi lukea täältä ja yleistä pelakuufiilistelyä löytyy täältä. Tässä postauksessa on kokoelmani erikoisempia tapauksia. Kiva, että niin moni muukin on ilmoittautunut pelakuihin tykästyneisiin.

Ensimmäisenä esittelyssä mielestäni se kaikkein kaunein pelakuu - luonnonlaji Pelargonium sidoides. Sidoides kukkii pienin, tummanviininpunaisin kukin. Aivan hurmaava. Sain alun kesän bloggaajatapaamisessa Saaripalstan Sailalta {ISO kiitos!}. Ostin myöhemmin kesällä toisenkin sidoidesin, kun vastaan tuli. Tällä hetkellä molemmat näyttävät erittäin huonoilta, valitettavasti. Olen talvettanut ne asunnon sisällä, kasvilampun alla. Olisi ehkä pitänyt laittaa toinen talveksi kellariin. Harmitta hirveästi, varsinkin tuon Sailalta saadun alun kohtalo. 

Tilasin kyllä jo varmuudeksi uudenkin alun, jotta en nyt vaan jää ilman...

Pelargonium odoratissimum 'Omppu'. Omenantuoksuinen pelakuu on Pukin puutarhasta. En tosin saa hirveästi tuoksusta omenaa haisteltua, mutta on pienine kukkineen ja lehtineen somannäköinen. Tämän tilanne on tällä hetkellä varovaisen lupaava. Omppu on keittiössä amppelissa ja on läheskokonaan ruskistunut, mutta muutama hennon vihreä oksa on näkyvillä, pidän peukkuja, että saan vietyä tämän kesäpesälle kesäksi.

Kolmantena luonnonlajihybridi, P. Deerwood Lavender Lass. Tämä pelakuu on laventelintuoksuinen, kuten nimestä voi päätellä. Ostin tämän Lahden Pihapiiri-messuilta Peltosen puutarhan osastolta. Toivottavasti tänäkin vuonna jostain löytyy näitä, sillä tähän kyseiseen yksilöön iskivät kirvat ennen joulua. En lähtenyt taistelemaan niitä vastaan, vaan viskasin kasvin biojätteeseen, koska pelkäsin kirvojen levittäytyvän muihinkin. Eilen löysin niitä jouluruusuista ja nyt en aio luovuttaa ilman myrkkyjä.

Nämä kolme ensimmäistä kasvoivat viime kesänä mökin seunustalla nojaileviin tikkaisiin kiinniteetyissä ruukuissa. Kaikki olivat olemukseltaan enemmän rennosti roikkuvia ja tykkäsin kolmikosta paikassaan.

Ostin Marketanpuiston puutarhapäivästä jonkun koulun osastolta tämän ylläolevan pelakuun. Sen nimeksi oli mainittu Cascadipelargoni. Aikani guuglailtuani päädyin siihen, että tämä voisi olla riippapelargoni Pelargonium paltatum 'Cascade White Compact 07'.

Toinen tuoksupelakuu, Pelargonium quercifolium 'Moskito Schocker'. Ihastuttava suklaapelargoni, jok aei suinkaan tuoksu suklaalta, vaan tärpätiltä. Pelargoni on ostos Pukin puutarhalta.

Tämä pieni ja sieväkukkainen on 'Concolour Lace', tuoksepelakuu sekin. Tämä tuoksuu hasselpähkinälle.

Tämä pienokainen on tähtipelargoni 'Lotusland'. Kuva ei anna oikeutta lehdille, joissa on vahva ruskea vyöhyke, joka peittää lehden lähes kokonaan. {tuolla taka-alalla näkyy vähän paremmin ruskeaa väri lehdissä}.

Tämä pinkkikukkainen valkoisin reunoin on riippapelakuu, Pelargonium peltatum 'Stellana Rose'.

Tähtimäiset kukat kuuluvat Pelargonium zonale 'Fireworks bicolour'-pelargonille. Tämä on ehhä vuoden 2016 kuvatuin pelakuu Oravankesäpesällä. Se sijaitsi roskalavalta löytyneen ruostuneen, tumman metallitarjottimen edessä kesän. Tarjotin antoi vastutstamattoman kuvauksellisen tumman taustan pinkeille tähdille.

Seuraavana esittelyssä on neilikkapelargoni 'Madame Thibault'. Erikoisen, no neilikan, näköinen pelakuu, jonka kukkien väri vaihtelee pinkin eri sävyissä.

Tämä herkkä pelakuu on sekä kääpiö- että munankuoripelargoni 'Constanza di Schio'.

Seuraavaksi 'Dresden Light Pink', joka on myös kääpiöpelargoni.

Sanoisin, että kuvassa on kerrattukukkainen munankuorikuvioinen tähtipelargoni, Pelargonium zonale 'Bright Pink', mutta enpä mene takuuseen muusta kuin nimestä. :)

Tämä taas on kääpiömunankuoripelargoni 'Diane Louise don Rosa'.

Viimeisessä kuvassa onluonnonpleargoni aka australian villipelargoni, Pelargonium australe. Ostin tämän 2015 Peltosen puutarhalta, kumpanakaan kesänä se ei ole kukkinut. Viime talven se vietti kellarissa ja talven aikana se kuihtui minikokoiseksi. Sillä meni koko kesä kasvaa alkuperäisiin mittoihin. Tänä talvena se on hengaillut amppelissa keittiössäni, kasvilampun alla. Se on pitänyt kokonsa ja vihreytensä ja nyt jo kasvattanut uuttakin versoa. Toiveissa olisi nähdä tämä kukkimassa ensi kesänä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANKESÄPESÄN PELAKUITA osa 1.

Ajattelin esitellä kuvin pelargonikokoelmaani, siis ne jotka kiikutin talvetukseen. Vielä en uskalla sanoa ovatko nämä kuvissa olevat hengissä myös ensikesänä. Tässä ensimmäisessä postauksessa on ns. "tavallisia pelakuita". Myöhemmin tulee kuvat erikoisemmista tapauksista. 

Ensimmäisenä kuva 2015 syksyllä taloyhtiön pihasta napsaistusta pistokkaasta, joka talvehti ensimmäisen vuotensa sisällä asunnossani ja ilman lisävaloa.

Toisena on elokuussa 2016 heräteostoksena hankittu nimetön pelargoni. Saattaa olla 'Calliope Red Splash' tai 'Toscana Hero' tai 'Toscana Tammo', mutta en ole varma. Kukka oli vaan niin kaunis, ehkä yksi kauneimmista.

Tässä kuvassa on Plantagenista keväällä 2016 pikkupistokkaana ostettu  'Vera'.

Tämä on yksi vuoden 2015 siemenkasvatukseni onnistumisista, 'Inspire Pink F1'. Näitä omia kasvatuksia on kuudesta jäljellä enää kaksi.

Kuvassa on ensimmäisestä pelakuustani 'Mårbacka', ottamani pistokas, joka on jo kasvanut oikeaksi pelargoniksi. Ihan täydellistä varmuutta minulla ei ole, voi olla pelakuut ovat oikeasti jotkut muut kuin Mårbackat. Joskus guuglailin tarkempia tuntomerkkejä ja ne tuntuivat täsmäävän.

Seuraavaksi ruusunuppupelargoni 'Bornholm'. Bornholmin ostin Lahden puutarhamessuilta Keudan osastolta viime keväänä. Todella sievä tapaus.

Toinen sievä ruusunnuppu on 'Kr. Mary'. Tämän alku on hankittu 2016 Plantagenista.

Samaan aikaan Plantusta ostin myös tämän 'Dr. Ingrid' -pelakuun pistokkaan.

Lisää kuninkaallisia pelakuita, tässä 'Prins Nikolaj', myös 2016 keväällä Plantagenista. Silloin keräsin tarkoituksella mukaani kaikki kuninkaallisen perheen saatavilla olevat jäsenet.

Sitten kaksi tulppaanipelargonia, ensimmäiseksi 'Red Pandora'. 2015 Peltolan puutarhasta Helsingin puutarhamessuilta ostettu pelakuu.

Toisena myös 2015 Peltolan puutarhasta hankittu 'Emma'. Oikeasti tämän nimi kuuluu ilmeisesti olla muodossa Emma från Bengstbo. Viime kesänä Emma kipristi lehtensä reunat, syy ei ole selvillä.

Tämän kuvan kukka ja lehti eivät ole samaa kasvia. Kukka kuuluu riippapelargoni 'Balkon Red':ille. Plantagen 2016.

Yhtä ylemmässä kuvassa on tämän 'Happy Thought':tin lehti, se on kirjavalehtinen pelargoni.

Tämä kaksivärinen samettilehtinen on 'Mr Wren'. ostin myös tämän Peltosen puutarhan messuosastolta 2015 keväällä.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä on Kivipellon Sailalta saatu keltainen, tummalehtinen pelakuu 'First Yellow Improved'. Kasvia hoivasi kesällä useamman viikon Katinkanssa Kati. Ihana aarre, jonka todella toivon säilyvän pitkään hoivissani.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MUST ON TULLUT PELAKUUHULLU.

Hei olen Kati ja olen pelakuuhullu. {ei ehkä tullut yllätyksenä}

Tuosta yllä olevasta se kaikki lähti. Oli sitä ennenkin minulla ollut pelargoneja, olin vähän salaa halveksinut niitä mummokukkia, kunnes omistin oman mummonmökkini, jonne mummokasvit ja ennen kaikkea perinteiset kukat kuuluvat. Yläkuvassa oleva Mårbacka {ehkä on, ehkä ei.} oli ensimmäinen pelargoni jonka talvetin onnistuneesti. Ja sen jälkeen olen jo useamman vuoden talvettanut sen onnistuneesti, alkuun olohuoneen ikkunalla, nykyään kellarissa. Mårbacka on kiitollinen, vankkarakenteinen ja hyvä kukkija.

Sittemmin kokoelmani on laajentunut. Ensin ihan mihin vain, nimettömiin kaunottariin. Sittemmin olen tarkka, että nimi pitää löytyä. Noo, olen tosin pari kertaa joustanut, kun on tullut niin kauniin värinen vastaan.

Syksyllä talvetukseen kannoin 55 pelargonia. Tuon jälkeen sain vielä muutamat pistokkaat, mutta ne eivät tainneet loka-marraskuun pimeydessä lähteä kasvivaloista huolimatta kasvuun. Kokoelmaani kuuluu tavallisten kotipelargonien lisäksi tulppaani- ja ruusunnuppupelakuita, luonnonlajeja, tähti- ja munankuoripelargoneja, kirjavalehtisiä ja tuoksupelakuita.

Kuluneen vuoden aikana minua on alkanut kiehtoa enenemässä määrin luonnonlajit ja toisaalta vanhat, suomalaiset, joilla on historia. Olen syksystä alkaen käynyt Hyötykasviyhdistyksen Soilikki ja pielikki -piirissä, jonne minut on avosylin otettu vastaan ja lahjottu pistokkailla. Olen oppinut pielikkikonkareilta paljon uutta. 

Muolaa- ja Evakko-pelargonit ovat nyt pakko-saada-listalla. Ne ovat haluttuja ja niiden pistokkaita ei ole ihan helppo saada. Tarina kertoo Evakko-pistokaasta maksattaneen 40 euroa Huuto.netissä. En voi ymmärtää miten on sodan aikana evakkokuormaan on kasattu myös pelargoni ikkunalta ja saatu se vielä kasvamaan uudessa ympäristössä. Siinä on ollut todellista pelakuurakkautta, arvostan. Näiden pelargonien jälkeläinen on pakko saada ja pakko hoitaa huolella ja rakkaudella tulevillekin sukupolville.

Kun muut ovat intoilleet blogeissa siemenkasvatuksista, olen keskittynyt pelakuuhaaveiluun. Yhden jo toteutin, tein tilauksen nettikauppaan 12 pikkupelakuusta. Ne saapuvat maaliskuun puolessa välissä. Vähän aikaisin, mutta en millään malta odottaa yhtään pidempään. Kun paketti saapuu, kerron taatusti lisää!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

NELJÄ VUODENAIKAA ORAVANKESÄPESÄSSÄ.

Sain Hernepensaskujanne-blogin Jorilta haasteen esitellä kesäpesän neljä vuodenaikaa. Jos on blogiani lukenut, tietää että tykkään kuvata samoja näkymiä kuukausittain, varsinkin siirtolapuutarhani portilta aukeavaa näkymää mökille. {jos et usko, katso tämä bloggaus :)}

Tähän haasteeseen halusin esitellä jonkun muun näkymän. Valikoin haastekuviin näkymän mökin edustalta kohti lavankaulusmaata. Tässä aloituksena vuoden takainen kuva tammikuulta. Lumi armollisesti piilottaa multakasan ja jättisäkin kivituhkaa sekä kaunistaa kompostit.

Huhtikuussa sama kohta paljastaa multakasan, kivituhkasäkin ja rumat kompostit. Lavankauluksissa ei näy mitään kasvillisuutta, vasta nurmikko on alkanut vähän vihertää. Pyöreä nurmeton läikkä on jäännös kesällä paikalla olleesta aurinkovarjon jalasta. Kaikki ihana on vasta alussa. Tämä kuva on otettu vain muutama päivä Japanin matkani jälkeen. Kirsikankukkapilvistä tähän ankeuteen, jossa kaikki kukinta on vasta edessä.

Elokuussa en tullut ottaneeksi ihan samasta kohtaa kuvaa, mutta sama näkymä mökkipolulta päärynäpuun läpi hyötypuutarhaa kohden. Kesällä sain aikaiseksi isäni avustuksella köynnöstuet suojaamaan näkymää siirtolapuutarhan tieltä palstalle päin. Samalla sain hyvän paikan parille uudelle köynnökselle. :)

Viime kesänä panostin tähän alueeseen, ostin laastiämpäreitä perunan kasvatusta varten, ongin roskalavoilta pieniä lavoja, jotka käsittelin puuöljyllä. Kokosin lavoille yrttiruukkuja ja mansikkasäkkejä.

Lokakuussa sama näkymä entistä tiukemmin rajattuna {kun ei laajempaa kuvaa ollut otettuna}. Yrttejä on istutettu lavankaulukseen talvehtimaan, ämpärit on pesty ja tyhjennetty sadosta, lavat pinottu. Myöskin roskalavalta napattu pieni jalallinen laatikko sai samaa öljyä pintaansa ja ehkä tänä vuonna pääsee muuhunkin käyttöön kuin kissan nukkumalaatikoksi. Tärkeä tehtävä sekin, mutta... :)

Onko joku vielä haastamatta? Saa ilmoittautua. :)

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA TAMMIKUUSSA 2017.

Kerrankin olen ripeä kuukauden kuvien kanssa, tänään sunnuntaina kuvatut otokset ovat saman päivän aikana blogissa. {*taputtaa itseään selkään*} Tammikuun puolenvälin kuvauksissa lumi oli maassa, kahden asteen pakkanen ja hentoisia lumihiutaleita leijali maahan. Harmaata.

Mieltä lämmittää puutarhablogiyhteisön sydämellisyys. Kiitos Hernepensaskujanteen Jori, Kasvihormonin Sini ja Vaalean Vihreää -blogi haasteista. Palaan niihin lähitulevaisuudessa.

Nähdäänhän muuten helmikuussa Helsingissä? Kutsun kaikki puutarhabloggarit puhumaan puutarhaa Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, katso lisäinfoa aiemmasta bloggauksesta. Toivon ilmoittautumiset ensi viikon keskiviikkoon, 18.1., mennessä.

{2016}{2015}{2014}{2013}{2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest