Ajattelin pelakuu-sarjani kolmannessa osassa esitellä pelargonieni talvetustilat. Moni manaa ettei ole tilaa talvetukselle. Eipä minullakaan sitä tilaa liiaksi ole, mutta pelakuuhulluus on liian vakavaa, että en pysty viskaamaan kasveja kompostiin kesän päätyttyä. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin itse päättää mitä kotiini kannan ja mitä missäkin säilön. Yksinasumisen hyviä puolia. :) Kotiani kuvaakin ehkä parhaiten sanat runsas ja viidakko.
Kaksi kodin kolmesta ikkunasta on varattu talviaikaan pelakuille. Kolmannella on tietenkin viherkasveja. Kun loppui tila tasoilta, laajensin viidakkoani kattoon. Keittiön ikkunalla amppelissa killuu australian villipelargoni. Sen yllä roikkuu kasvivalo, joten kasvi näyttää tälläkin hetkellä ihan yhtä hyvältä kuin 9. lokakuuta otetussa kuvassakin ellei jopa paremmalta.
Toisessa amppelisysteemissä oli kuvan mukaisesti neljä pelakuuta. Yhteen tuli kirvoja ja viskasin sen kompostiin etteivät tuholaiset leviä muihin. Sidoidesin vein huoneen ikkunalle, koska se oli pelakuista taaimmaisena, kauimmaisena ikkunasta. Pelkäsin kuolevan pimeyteen, se kuoli sitten ikkunalaudalla. Tällä hetkellä metallitarjottimella on siis enää kaksi pelakuuta. Toinen, alakuvassakin rehevänä oleva cascadipelakuu taitaa olla mennyttä. Se oli pitkään ihanan vihreä ja takertui aina hiuksiin pöydästä noustessa. Sitten se vain kuivui täysin. Toisessa pelakuussa on muutama pienen pieni vihreä alku.
Lokakuussa keittiön pöydällä majaili pelakuiden lisäksi chilejä ja verenpisaroita. Kaikki muut ovat jo kompostissa, paitsi tuo isoin pelakuu. Se on tuoksupelakuu 'Cola'. Verenpisarat ilmeisesti kuolivat kuivuuteen ja chileihin tuli myös kirvoja, joten joutuivat kompostiin.
Asunnon huoneen puolella on isäni rakentama kukkalauta, jonne sijoitin pienehköjä aarteitani. Muutaman olen kantanut kompostiin, kaksi-kolme taitaa ainakin vielä kokea saman kohtalon. Punaisessa koululaisvalaisimessa on kasvilamppu, joten näillekin on ollut lisävaloa tarjolla.
Kaikki asunnon sisällä olleet pelakuut olen kastellut kerran viikossa. Tammikuun alkupuolelta lähtien olen lisännyt kasteluveteen merileväuutetta. Loput pelargoneista on viileähkössä kellarissa, en tiedä asteita tarkelleen, mutta veikkaan n. 15 lämmintä. Seuraavaksi on luvassa kuvia, jotka saattavat järkyttää herkempiä pelakuiden ystäviä. :)
Tadaa. Aika lohduton näky. Kuvasin nämä viime sunnuntaina, pahoittelen kuvien kammottavaa sävyä - oli pakko kuvata loisteputkien valossa. Kellarikomeroni ei suinkaan ole aina näin tyhjä, vaan raivasin pelargonien edestä mm. vaaterekin, matkalaukkuja, rinkan, pari pikkutuolia, peitteitä ja tyynyjä. :)
Komeron perällä on säilytyksessä 50 x 50 cm kokoinen isäni tekemä kuutio, jonka päällä ovat suurimmat kasvit. Vasemmalla edessä on 'Mr Wren' ja oikealla puoliksi kuvasta ulkona 'Mårbacka'.
Kuution takana on vanha valopöytä, jonka päälle olen sijoittanut pienimpiä pelakuita.
Olen tuonut mökiltä lisätilaksi pienen kukkahyllyn, siinä on pelakuita kahdessa tasossa. Alimmalla tasolla olevat ovat vähän haasteellisia kastelun suhteen. Näille kellarissa oleville annan vettä kerran kuukaudessa, nyt helmikuussa nekin saivat annoksensa mukana merileväuutetta.
Komerossa on myös kaksi jakkaraa, joiden päälle olen sijoittanut pelakuita ja talvisäilössä olevan japaninverivaahteran. Vaahtera taisi kuolla jo eteiseeni, ennen kuin ehdin kantaa sitä säilöön. Ensi kesänä kaivan vaahterat maahan, niin jää pelakuille enmmän tilaa.
Tässä viimeisessä kuvassa näkyy kellarin ja häkkikomeroni ikkuna, pieni ikkuna on aivan maanrajassa ja siihen on asennettu kalvo, josta ei näy läpi. Nämä kasvit eivät luonnonvaloa, ei edes sitä vähäistä mahdollista, saa. Nyt kun katselen kuvia, tuumin, että tässäkin tilassa voisi hyödyntää säilytyksessä korkeutta... hmmm. :)
Toivoa kuitenkin on. Kuvissa jo näkyy, että ainakin osa on hengissä ja pukannut hentoja vaaleanvihreitä lehtiä. Vielä, kun muutaman kuukauden jaksavat sinnitellä.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
