RISU NO EN JA HAVUPUUT.

En ole ollut havupuiden suuri ystävä (ne terävät neulaset). Niillä on paikkansa kotien pihassa, jolloin talvellakin on puutarhassa jotain vihreää katseltavaa. Lähinnä kesäkäytössä olevalla mökkipalstalla sillä ei niin ole väliä. Olen sitä paitsi antanut itseni ymmärtää, että siirtolapuutarhamme säännöt kieltävät havupuut, mutta niin ei olekaan. Kiellettyjä ovat suomalaiset metsäpuut; kuuset, männyt, katajat ja tuijat. Koristepuut ovat asia erikseen kuten on lehtipuiden kanssakin, koivu tai tammi eivät ole sallittuja, mutta esimerkiksi japaninvaahtera on. Ihan loogista.

Minulle on kaikesat huolimatta kertynyt kolme pientä havua. Korkein on kahden vuoden takaisesta jouluistutuksesta. Sen kaverina oli punainen joulutähti ja muratti. Joulun jälkeen se vietti talven sisällä ja keväällä toin sen mökille. Viime talven puu oli istutettuna lavankaulukseen. Pienin havu, sypressi Chamaecyparis thyoides 'Boulevard' on viime joululta, se on ainut joulukuusimetsäni selviytyjistä. Kolmas on viime syksyn ruukkuistutuksesta jäänyt, se myös talvehti viime talven lavankauluksessa.

Kaikki havupuut viettivät kesän samassa ruukussa potagerissa. Halusi ne talveksi parempaan turvaan ja kaivoin ne maahan ihan portin viereen, Risu no en:iin. Asettelin kaksi kiveä niiden vierelle, murikat ovat olleet kesän vesiaiheessa, joka sekin on jo siirtynyt talviteloille. Kolmen havun asetelmasta tuli kiva, mutta luulen niiden olevan istutettu aivan liian lähekkäin. 

Ne myös vievät paikan portin pielen ruukkuistutukselta, mikä on vähän sääli. Ruukuissa olevat kausikasvit ovat ihana tervehdys portista sisään astuttaessa. No, mietin talven yli mitä teen, havut toki sopivat hyvin japanilaistyyppiseen teemaan. Ehkä ne pitää istuttaa uusille paikoille tai sitten otan ne kesäksi ruukkuihin, jos siis selviävät talvesta. Sitähän ei ikinä tiedä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SYYSPUUHIA.

Olen ahkerasti tyhjennellyt ruukkuja joko kompostiin tai istuttanut maahan talvisäilöön. Kuvan kuunlilja on edelleen ämpärissä, sillä en tiedä mitä teen sen kanssa. Kesän alussa kaivoin kuunliljoja ylös ja nakkasin juuren palasia sinne tänne, kun en halunnut täyttää niillä kompostia. Sitten ne juurakot alkoivat kasvaa ja nuohan näyttävät kivalta tuossa sinkkisangossa. mutta nyt ne vievät enemmän tilaa kompostissa kuin kesällä varsineen ja lehtineen, mutta toisaalta en halua yhtään tätä kuunliljaa lisää, joten en aio istuttaa sitä maahankaan.

Viikonloppuna tein syyskylvöjä. Uusiokäytin viime syksynä kokedama-kurssilta hamstaamiani pikkuruukkuja ja keväisten siemenkylvöjen ruukkuja.

Purkkeihin päätyi seuraavien siemeniä:

Sormustinkukka Digitalis purpurea 'Peach' F1

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea 'Gigantea Gelber Herold'

Harjaneilikka Dianthus barbatus nigricans 'Onyx'

Kesäkuuruoho Lunaria annua

Koristeporkkana Daucus carota 'Dara'

Jättikarhunputki Angelica gigas

Isopukinjuuri Pimpinella major 'Rosea'

Kaukasiantähtiputki Astrantia maxima

Maurinkiiltomalva Malva sylvestris subsp. mauritiana

Laitoin purkit lavankaulukseen talvehtimaan. Jännä nähdä miten näitten kanssa käy. Olen luokattoman huono siemenestä kasvattaja, mutta pakko yrittää, jos vaikka tässä ajan myötä oppisi paremmaksi. 

Keväällä vannoin etten kasvatta mitään siemenestä, mutta niin vain käväisin erään siemenkaupan sivuilla ja laittelin muutamia pussukoita ostoskoriin. Yhtäkkiä ostokset olivat useita kymppejä. Vielä en vienyt tilausta loppuun, mutta ehkä sen teen vielä, sillä tämä vuosi on luultavasti hetkeen viimeinen mahdollisuus tilata Briteistä mitään, koska brexit.

Viereisessä lavankauluksessa on ruuhkaa. Siellä on talvisäilössä kesän aikana jakamiani perennoja ja muutama pieni köynnöshortensian alku, samoin kuin muutama aikaisempi siemenkylvön tulos. Osa ei edes mahtunut lavaan, vaan laitoin ne maahan talvisäilöön. Näitä piti viedä syystorille myyntiin, mutta minulla olikin koko viikonloppu ohjelmaa täynnä, enkä päässyt paikalle. Ehkä sitten ensi keväänä uusi yritys.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA SYYSKUUSSA 2020.

Niin sitten saapui syys. Kun elokuun lopulla pakkasin kissan ja kamat ja siirryin kotioloihin, en arvannut että mökkeiltäviä kelejä ei enää olisi siis sellaisia, että viitsisi jäädä mökkiin yöksi. Mahdollista se olisi, mutta ei välttämättä kovinkaan mukavaa. Murunen on sen jälkeen käynyt kahdesti puutarhassa, itse huomattavasti useammin. 

Japaninverivaahtera | Acer palmatum 'Atropurpureum'

Kameleonttilehti | Houttuynia cordata

Vuoriruokobambu | Fargesia murielae

Olen kantanut tavaroita mökkiin talvisäilöön, tuonut pelargonit ja lajitelman muita kasveja kotiin talvehtimaan. Puita on kolme plus pieni bonsai vielä mökillä, ne päätyvät kellariin talveksi, mutta sitä ennen annan niiden pudotella lehdet. Japaninvaahterabonsain kanssa olen vähän ymmälläni. Miten saan sen talvehtimaan. Se on niin pienessä ruukussa, että luultavasti kaipaa tiheää kastelua, joten sen olisi syytä olla näkösällä ja helposti kasteltavassa paikassa. Toisaalta taas kellarin viileys saattaisi tehdä sille hyvää.

Syyshortensia | Hydrangea paniculata 'Vanille fraise'

Olen aloittanut sipulin istutusurakan, kaivoin jo maahan pikkusipuleita ja kolme hyasinttia. Alankomaista on tänään lähtenyt paketti, jossa on isompi satsi sipuleita istuteltavaksi. Kaivelen ne sitten lokakuussa maahan, samoin kuin valkosipulin kynnet. Pitäisi myös tehdä vähän syyssiemenkylvöjä. Onkohan nyt hyvä ajankohta vai vasta myöhemmin?

Punaluppio | Sanguisorba officinalis

Jalohortensia | Hydrangea macrophylla 'Endless Summer'.

Syysvuokko | Anemone hupehensis

Iloisia yllätyksiä. Syysvuokko kukkii. Olen istuttanut sen kolme vuotta sitten ja ehdin tuomita sen jo menetetyksi tapaukseksi. Heitin sen taimilapun kesällä poiskin, kun perkasin arkistoa. Nyt se yllätti kukinnalla. Toinen iloinen yllättäjä on syyskimikki 'Brunette', jonka hoksasin olevan jo kukassa. Se on kukkinut kahtena edellisenäkin vuonna, mutta olen ollut näkemättä kukintaa viime vuonna polven murtuman takia ja edellisenä unohdin tarkkailla sitä.

Varjoasteri | Aster divaricatus

Japaninhiirenporras | Athyrium niponicum 'Pictum'

Valkokirjokanukka | Cornus alba 'Ivory Halo'

Kuupuutarha sai uuden asukin, kun bongasin Hyötykasviyhdistyksen syystorilta valkokirjokanukan matalaksi jäävän 'Ivory Halo' lajikkeen. Ostin sen fiskarsilaiselta, nimettömäksi jääneeltä puutarhalta, jolla oli myynnissä kaikkia herkkuja. En edes uskaltanut kovin tarkasti käydä valikoimaa läpi. Olisi ollut tarjolla muun muassa japaninvaahtera 'Enkan', jota olen useasti ihaillut Saaripalstan Sailan puutarhassa.

Sinne se solahti palstan perimmäiseen nurkkaan - valkokirjokanukka siis. Kerrankin löysin halajamani kasvin nopeasti ja kätevästi. Purppuraheisiangrvo 'Tiny Wine'n kanssa kävi vähän ikävästi. Olen koko kesän etsinyt sitä lähialueen puutarhamyymälöistä - tuloksetta. Viime viikon tiistaina hoksasin sen olevan myynnissä Mustilan puutarhan verkkokaupassa ja vieläpä puoleen hintaan. Klik vaan ja ostoskoriin. 

Seuraavana päivänä paketti lähti ripeästi eteenpäin, kunnes se oli matkalla Matkahuollon noutopisteeseen, lähikauppaani. Ja sillä reissulla se on edelleen. Olen kolmesti soittanut Matkahuollon asiakaspalveluun ja tivannut pakettia. Asiakaspalvelussa henkilöt ovat vain luvanneet paketin kohtalon olevan selvityksessä. Tänään illalla seurantatietoihin oli päivittynyt kirjaus paketin olevan Kampissa ja valmiina matkaan noutopisteeseen. Saapa nähdä saanko huomenna viimein paketin ja missä kunnossa pensasraukka mahtaa olla. Olisivat ennemmin kadottaneet samana päivänä tilaamani kännykän kuin elävän kasvin.

Syyskimikki | Actaea simplex 'Brunette'

{2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest

KYSYKÄÄ ESSILTÄ - ELISABETH KOCHIN PUUTARHAT.

Olen jo pitkään halunnut tutustua Kysykää Essiltä - Elisabeth Kochin puutarhat -kirjaan, mutta en ole saanut ostetuksi sitä. Kirjan on kirjoittanut Maria Karisto, Taina Koivunen ja Antti Karisto. Elokuussa siirtolapuutarhassamme oli Elotori ja kirppis ja löysin kirjan toisen siirtolapuutarhurin kirppispöydältä. Maksoin lähes lukemattoman näköisestä opuksesta vain kaksi euroa. Olin ikionnellinen ja hotkaisinkin kirjan siltä istumalta.

Elisabeth Koch oli suomalaisen puutarhakulttuurin vaikuttaja, puutarhaneuvoja ja "siirtolapuutarhojen äiti". Hän toimi Helsingissä kolmen vuosikymmenen ajan puutarhaneuvojana ja laati sinä aikana lukemattomia piha- ja puutarhasuunnitelmia. Hänen suunnittelutöitä ovat muun muassa seitsemän helsinkiläistä siirtolapuutarhaa, Käpylän, Kumpulan ja Toukolan omakotialueet ja Domus Academican pihamaa. Hän oli myös tuottelias kirjoittaja ja kirjoitti useita puutarha-alan kirjoja ja artikkeleita lehtiin.

Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on hänen ensimmäiseen siirtolapuutarhakohteeseensa, Kumpulaan (perustettu 1927), suunnittelema mallipalsta. Oikealla taas 1940-luvulla Pakilan siirtolapuutarhaan suunniteltu, paljon vapaamuotoisempi mallipalsta.

Kirjassa käydään läpi Kochin elämää, suunnittelukohteita ja lopussa on Kochin käyttämien kasvien esittely. Kasviesittely olikin kiinnostavaa, sillä siirtolapuutarhamme on Kochin suunnittelema ja omasta palstastani voi havannoida jäänteitä kochilaisesta klassismi-ihanteesta ja onhan puutarhani täynnä vanhoja perinneperennoja. Listassa Kochin käyttämistä perennoista useaa löytyy omastakin puutarhasta.

Onkin mielikuvitusta kutkuttelevaa, että entä jos puutarhani onkin alunperin itse Elisabeth Kochin suunnittelema? Kirjassa esitellään samanlainen kuunliljapolku kuin itsellänikin on ja josta olen ajatellut päästä eroon. Kirjassa mainitaan kirjokuunlilja Hosta undulata 'Univittata', luulen mökkipolkuani reunustavan kuunliljan olevan juuri tätä lajiketta. Tunnistin myös kuvista ja googlettamalla Syysleimun Phlox paniculata 'Jules Sandeau':n löytyväksi omasta puutarhastani.

Kirja on mielenkiintoista luettavaa puutarhojen kulttuurihistoriasta ja -taiteesta kiinnostuneille puutarhaharrastajille. Kochin suunnitelmat ovat edelleen ajankohtaisia, sillä ne ovat värikkäitä ja kukostavat keväästä pitkään syksyyn eikä talveakaan ole unohdettu, joten nykypuutarhuri saa kirjasta varmasti ideoita omaan pihaansa. Oli myös kiinnostavaa lukea naisen elämästä viime vuosituhannen alussa. Suosittelen! Kirjaa löytyy ainakin Hyötykasviyhdistykseltä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUUTARHAKISSAN KESÄ.

Olemme olleet Murusen kanssa nyt viikon kotona. Säät viilenivät ja sateet alkoivat, jolloin eristämätön lautamökki viilenee koleaksi ja kosteus pureutuu ikävästi luihin ja ytimiin. Sähköpatteri mökissä auttaa asiaan, mutta sateessa on tylsä hakea vettä kahvinkeittoon, pestä hampaita tai käydä huussissa. Olemme Murusen kanssa saaneet nauttia ennätyspitkän kesän mökillä, mutta silti ensimmäisinä päivinä kotona mielessä hiipi kalvava epäilys, että oli väärin tulla kotiin. Kotona nimittäin Murunen nukkuu huomattavasti enemmän kuin siirtolapuutarhassa.

Meille kehittyi mukavat rutiinit. (rakastan rutiineja) Heräilimme rauhassa aamulla, kun lopulta nousin ylös, nousi myös Murunen vikkelästi. Kaulapanta kaulaan ja ulos. Sisään. Ulos. Sisään. Ulos. Sisään, kunnes aamupalani oli valmis. Lähes koko kesän söin aamiaiseni omenapuiden alla, Muru seuranani. Omien leipien päällä oli lähes joka kerta omenasiivuja, mutta lautaselle oli varattu siivu kinkkua, jonka henkilökunta tietenkin pilkkoi sopiviin suupaloihin ja tarjoili Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelle.

Kun kinkku oli nautittu, oli aika tehdä puutarhakierros. Hieman päivästä riippuen se kesti puolen päivän tuntumaan, jonka jälkeen monesti olikin liian kuumaa tehdä mitään. Murunen nukkui alkukesän enimmäkseen kuljetuskassissaan, loppukesällä kelpasi paremmin oma laatikko. Aina sisällä. Ihan viimeisinä viikkoina Muru saattoi illaisin torkkua mökin edustan penkillä.

Noin kahdeksan aikaa illalla kissa virkistyi ja sujahti uudelleen ulos. Eikä olisi tullut sisälle sitten millään. Noin kymmenen aikaan iski hepuli, jolloin eläkeläisikäinen neiti vauhdilla sinkoili palstan päädystä päätyyn ja ketterästi kiipeili köynnöstuissa. Välillä äännekkäästi kailottaen.

Elokuun lopulla illat alkoivat olla sen verran viileitä, että ulkona ei enää tarkentunut istuskella ilman pilkkihaalaria, joten tavaksi muodostui oleskella sisällä, kunnes oli aika iltapesun. Silloin Murunen pääsi ulos vielä hetkeksi, viimeisinä viikkoina pilkkopimeään puutarhaan. Sen jälkeen saikin hyvän tovin jahdata kissaa, joka ei millään ollut suostuvainen sisälle tuloon, saati valmis nukkumaan.

Aikansa oven takana mau'uttuaan, sain yleensä kyljen päälle kehräävän kissan hetkeksi. Jos kävin yöllä vessassa, sain seuraa kyljelleni, joskus myös aamulla, kun vitkuttelin heräämistä.

Moni naapuri yllättyi tänä kesänä huomatessaan kissan palstallani ja moni hämmästyi kuullessaan, että Murunen on viettänyt aikaa kahdeksana edellisenäkin kesänä puutarhassa. Ruskea kissa maastoutuu hyvin multaan. Monesti Muru istuikin liikahtamatta aidan takana ja seurasi tapahtumia. Edes ohi kulkevat koirat eivät saa Murusta perääntymään. Moni koira sekosi täysin kissan nähdessään, kun Murunen taas tyynenä istui paikallaan. Uskon sen näyttävän keskikynttä tai huutelevan hävyttömyyksiä ohitse kulkeville koirille.

Mökillä Murunen lopetti märkäruoan syönnin ja lopetin sen tarjoamisen, kun tuntui turhalta heittää koskematon kärpäsmagneetti kompostiin. Raksuja oli sen sijaan koko ajan tarjolla. Nyt kotona taas märkäruoka maistuu entiseen malliin eli kastikkeet, ei ne kokkareet, kelpaa. Vesikulhoja oli yksi sisällä ja kaksi ulkona. Vesi tosin maistui myös Risu no enin pikkuruisesta vesiaiheesta (astia + kaksi kiveä) ja sadevesiämpäristäkin. Tavalliset ruohotuppaat eivät kiinnostaneet, mutta mesisilkkiheinä kyllä. Hienona kaupunkilaiskissana Muru tietenkin käyttää sisävessaansa tarpeisiin eikä henkilökunnan kukkapenkkejä. Murunen kävi silloin tällöin hoitamassa katinminttupuskaa, kun puutarhahommat kiinnostivat.

Luulen Murusen nauttineen mökkikesästä yhtä paljon kuin minäkin. Toivottavasti vielä tulee pienelle kissalle sopivia säitä, jotta pääsisimme molemmat vielä mökkeilemään.

Loppuun harvinainen yhteiskuva onnellisista mökkeilijöistä lempipaikallaan.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VALOJUHLAT.

Elokuun viimeinen lauantai on perinteisesti ollut siirtolapuutarhassamme valojuhlapäivä, tavallaan myös kauden päättäjäiset. Samaan aikaan vietetään venetsialaisia rannikolla ja kai nykyään muuallakin. Oma siirtolapuutarhakauteni ei suinkaan pääty elokuuhun, vaikka sunnuntaina muutinkin itseni ja Murusen takaisin kotiin. Puuhaa riittää pitkälle syksyyn ja toivottavasti viime vuoden tapaan myös talveen.

Tänä vuonna palstoja osallistui hyvin vähän valojuhlaan. Ihme juttu! Ainakaan säästä se ei voinut olla kiinni, sillä oli mitä ihanin elokuinen ilta. Todella lämmintä, ilma kuin samettia. Paitsi sitten kympin aikaan alkoi sade, mutta siihen asti tarkeni istua iltaa ulkona.

Toin kotoa kaikki Iittalan Kivi-kynttilälyhdyt valaisemaan ruokapöytää omenapuiden alla. Kiva väripilkku.

Virittelin vesiaiheen myös valojuhlakuntoon. Leikkelin kultapallojen kukintoja kellumaan veteen - ne kestävät yllättävän pitkään hyvänä toisin kuin daaliat. Löysin kesällä Kierrätyskeskukselta punaisia sydänkynttilöitä ja ostin ne juuri vesiaihetta ajatellen. Ne olivat ihanat kelluessaan hiljalleen vedessä lasipallojen kultapallojen kanssa.

Kuupuutarhan köynnöstuki sai myös koristevalot. Valoille on jo uusi suunnitelma, mutta se jääköön ensi kauteen. Nyt valot ilahduttavat ja myös helpottavat hämärässä huussiin hiippailua.

Olipa kaunis ja ihana ilta!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest