Päärynämaan ilta

Pitipä käydä hyödyntämässä Hemtexin viimeiset alennukset. Ostin jokusen uuden kylpypyyhkeen hyvillä alennusprosenteilla. Ja pitihän siinä käydä niin, että ihastuin muutamaan syksyn uutuuteen.

Päärynäkuvioisia tuotteita oli laiteltuna esille. Löytyi tälläinen pöytäliina, oli tarjotinta ja keittiöpyyhettäkin. Sinnittelin tiukalla linjalla hauskan päärynä-tarjottimen kohdalla, mutta uuden pöytäliinan tarpeen perustelin itselleni. Pöytäliinassa on Sven Fristedin kuvitus "Pärita". Nyt päärynäinen rytmikkyys löytyy meidän keittiömme pöydältä.

Samaisella käynnillä ihastuin myös kuvissa näkyviin pieniin keraamisiin eläimiin. Ne ovat hauskan geometrisiä ja samalla myös hellyyttäviä. Eikös nuo sovi aika monenlaiseen somistukseen ja asetelmaan?

Muro vai pulla?

Kumpi on parempaa - mustikkapiirakka muro- vai pullapohjalla? Minä olen ehdottomasti muropohjan kannattajia, mutta kyllä se pullaversiokin menettelee. Varsinkin jos pullapohja on jätetty suhteellisen ohueksi, pääsee mustikan maku kivasti esille. Muropohja on puolestaa sitten ihan toinen juttu, sillä pohja saa tässä versiossa olla mielummin korkea ja kuohkea.

Parin viime viikon aikana meillä on herkuteltu mustikkapiirakalla muutamaan kertaan. Muropohjaisen piirakan tein käden käänteessä pihatalkoopäivänä, kun jääkaapista ei löytynyt oikein mitään kivaa tarjottavaa kahvipaussin yhteyteen. Ohjeen mustikkapiirakan tekoon löysin tietysti blogistaniasta. Minulla meni kuitenkin ensimmäinen satsi taikinaa vähän turhan paksuksi, joten tein samantien uuden juoksevamman satsin, ja nämä kaksi versiota yhdistämällä saimme pellillisen oikein onnistunutta piirakkaa. Mustikkapiirakkaan tuo oman kivan lisänsä, kun marjojen päälle kaataa vielä kermaviiliseoksen, joka pehmentää hieman makuelämystä.

Homma

Kevyt kesäduuni on nyt siinä pisteessä, että pikku hiljaa alkaa valmista syntymään. Paljon on silti vielä tehtävää, joten kesälomaviikot eivät ihan riittäneet suunniteltujen töiden tekemiseen.

Olen tänä kesänä maalannut valkoisella Virtasen öljymaalilla terassin ja pergolan kaiteet. Osa kaiteiden rimoista on asennettuna vinottain (olivat tosi työläitä maalata jälkikäteen), ja osa on sitten ihan suoralinjaisesti asennettuna runkokaiteiden väliin. Valkoiseksi tulivat myös kestopuut, jotka ovat saaneet ensin kuivua vuoden. Vuodessa kestopuun vihertävyys oikeastaan ehtii kadota, ja puun pinta alkaa luonnollisestikin harmaantumaan. Kestopuu on joka tapauksessa hyvä öljytä, koska se kuivuessaan (liikaa) alkaa halkeilemaan sieltä täältä. Öljyäminen suojaa myös puuta, ja terassin kansi on helpompi pitää puhtaana öljyämisen jälkeen.

Talohan meillä on maalattu vaaleanharmaalla sävyllä 569X. Kivijalan on tarkoitus olla tummanharmaa (yksi tämän kesän hommista) tuuletusputkien sävyä mukaillen. Kun talon värityksestä löytyivät ennestään valkoinen, vaaleanharmaa ja tummanharmaa (tuuletusputket), niin mietin siltä pohjalta terassilautojen väritystä. Olen myös seuraillut blogeista, miltä näyttävät mustat terassit (hyviltä!), ja toisaalta tykkään ihan periteisestä ruskeasta terassivärityksestäkin.

Rautakaupassa oli valmiiksi sävytettyä terassisuojaa ruskeana, mustana ja kelonharmaana. Tämä kelon sävy istuu aika hyvin yksiin suunnitellun kivijalan sävyn kanssa, joten kehohonka oli sitten valinta myös terassilaudoituksen sävyksi. Näin kivijalka ja terassin etureunan laudoitus luovat yhtenäisen ilmeen talolle. Terassin kelohongan sävy jatkuu luontevasti kivijalan harmaana värityksenä ympäri talon. Kunhan vaan tuon kivijalan käsittelyn saisi tehtyä...

Työn alla meillä on myös ovien ja ikkunoiden listojen maalaus. Sieltä täältä on myös maalaamatta joitakin koriste-, ja nurkkalaudoituksia. Näiden lisäksi pihamaalla töröttää pieni varastorakennus, joka on vasta pohjamaalattu. Selvästi kesäloman olisi pitänyt olla hieman pidempi. Ehkä nuo maalaushommat sujuvat vielä kuitenkin myös työpäivien ohessa.

Pinkittää

Eipä siihen paljoa tarvita, että iskee pieni piristävä inspiraatio pinkin värin merkeissä. Lagerhausin valikoimasta ostin pinkin kangasjohtoisen lampunkannakkeen. Kaveriksi sille tuli hankittua varjostimen runko, jonka voi toki hyödyntää ihan sellaisenaan, tai sitten päällystää varjostimen haluamallaan tavalla. Luulenpa, että tämä valaisinsetti tulee meille asennettua ihan sellaisenaan. Jossain vaiheessa varjostimeen voisi kieputtaa vaikka villalankaa tai sopivan väristä narua.

Vertailun vuoksi muuten tuollaisen kangaspäällysteisen johdon (2 m) saa Clas Ohlsonilta hintaan 7,50 EUR, joten vastaavanlaisen tyylin kanssa pääsee sisustelemaan aika edullisestikin. Ohlsonilla ei taida vaan olla tälläistä neon pinkkiä sävyä saatavilla.

Varjostin SEK 49,- (5,50 €) Kangaspäällysteinen johto / lampunpidin SEK 149,- (17,30)

Pusuja, haleja

Millaista on olla äiti? Se on reipasta, iloista, kiireistä, tylsää, liikuttavaa, naurattavaa, itkettävää, raivostuttavaa, kiitollista, haikeaa, onnellista ja täynnä elämää.

Äidiksi kasvetaan. Joinakin päivinä äidilläkin on kasvukipuja, mutta useimmiten äidin roolia ei muista edes sen kummemmin miettiä. Arki se vaan vie mukanaan. Rutiinit ovat lapsiperheen arjen selkäranka, joka tuo ryhdin päivärytmiin. Itse olen ainakin kokenut, että tuttujen ja turvallisten asioiden toistaminen tuo varsinkin pienen lapsen elämään mukavaa rauhallisuutta. Irtiotot arjesta sujuvat yleensä myös ihan hyvin, mutta paluu arkeen voi olla hieman kuoppaisempaa. Joskushan ne väsymykset ja rasitukset täytyy sitten päästellä ulos.

Vanhemmuus on siinä mielessä jännittävä retki, että juuri kun olet oppinut elämään tietyn ikäkauden ja sen tuomien uusien juttujen kanssa, niin lapsen kehitys pyrähtääkin eteenpäin. Se mikä toimi eilen, ei enää tänään olekkaan mistään kotoisin. Minulle ainakin pienien koululaisien kehittyminen nuoriksi teinitytöiksi on ollut jälleen uusi asia ihmeteltäväksi. Omat haasteensa elämään tuo tasapainoilu sääntöjen, vastuiden ja vapauksien välillä. Miten löytää se kultainen keskitie iän mukaisen kehityksen, turvallisuuden ja nuoren omien menojen välillä?

Ja sitten on tämä aika, joka hupenee nopeaan. Vaikka sitä muistaakin välillä pysähtyä miettimään ja muistelemaan vuosia taaksepäin, niin tietyt ikävuosien rajapyykit saavat todella havahtumaan ajankuluun. Juurihan tuo vasta syntyi, ja nyt jo lähtee koulutielle. Joko se alakoulu onkin ohi? Vastahan tämä ripille pääsi...

JK. Tyttäret lähtivät tänä aamuna reissuun. Yhtä aikaa iloitsen omasta ajastani (jota olen jo kaivannut pari viikkoa) ja samalla olen jo ikävissäni. Taitaa olla parasta hypätä öljyämään terasseja, ja antaa arjen taas kaapata tilanne haltuun.

Pitäkäähän mukavaa ♥

Kukasta kukkaan

Kesän yksi kivoista puolista - omalta pihalta, tienvarsilta ja lähi niityiltä löytyy kodin kaunistusta kukkien ja yrttien muodossa. Reilun kokoiseen maljakkoon voi tietysti hakea myös ihan puun oksiakin tai pitkiä heinäkasveja. Meillä on yleensä kesäaikaan myös nippu yrttejä maljakossa. Yrttejä tulee käytettyäkin enemmän, kun niitä on haettuna valmiiksi maljakkoon.

Ylemmässä kuvassa näkyvä iso sinertävä pullo on kierrätyslasia. Se on House Doctorin valikoimasta ja hankittu Pop up -myyntitapahtumasta. Alemman kuvan ruskea vaasi ja pienoinen kermanekka ovat kummatkin kirpputorilöytöjä.

Kesäkeittoduuninälkämaalausjuttu

Minulla on ollut kesäduuni (ja on edelleen). Maalaushommat ovat edenneet, joo, mutta vielä on kesää jäljellä, ja niin on myös sitä maalattavaa. Terassi on myös edelleen sävyttämättä. Ehkä vielä viimeisen lomaviikon aikana ehtii.

Olen vältellyt nyt aika monta päivää kaupassa käyntiä, ja ruoaksi näin ollen valmistuu jotain, jonka ainekset löytyvät kaapin perukoilta ja kasvimaalta. Koska on kesäkurpitsojen kulta-aika, niin niitä tungetaan tietysti joka ruokaan mukaan. Tällä kertaa nälkäiset sudet ruokittiin kesäkeittomukaelmalla, johon tuli porkkanaa, uutta sipulia, perunaa, pari valkosipulin kynttä, herneitä, pikkuisen parsakaalia, keltaista kesäkurpitsaa, lehtipersiljaa, luomu ruokakermaa ja hieman voita. Hyväähän se oli!

Tänään oli vuorossa kevyttä pihatalkoilua, eli levitettävänä oli kasetillinen soraa. Ehdin aamulla kumota mukillisen teetä kurkkuun, ja sitten ne lapiohommat jo alkoivatkin. Muutaman tunnin päästä kahvihammasta kolotti, ja aamupalanälkä alkoi olla jo aikamoinen. Edelleenkään kaapeista ei löytynyt oikein mitään syötävää. Se oli sitten äkkiä leivottava sämpylöitä (löysin ohjeen Esmeraldan blogista) kaappien antimilla. Sämpylöihin tein makuraidoiksi ylläreitä punaisella pestolla.

Pakastimessa oli vielä pari pussillista viime kesän mustikoita, ja ne oli nyt hyvä popsia pois uusien tulokkaiden alta. Hetken kun bongaillin mustikkapiirakkaohjeita blogeista, niin löysin kivan ja nopean ohjeen. Mikähän siinä muuten on, että välillä näistä ihme köyhän päivän ruokavirityksistä tulee niin älyttömän hyviä herkkuja?

Vintage Feeling

Tietyt värisävyt lasiesineissä ja muissa kodin pientavaroissa vievät ajatukset menneille vuosikymmenille. Kirppikseltä löytyneen maljakon vihreä sävy on juuri se oikea, ja kuparinen  kynttilänjalka on mainio kumppani vihreälle maljakolle. Tiikeri tähyilee taustalla hieman väsynein silmin, ja tuo ehkä pienen muistutuksen siitä, että tässä elellään ihan 2000-lukua kovaa vauhtia eteenpäin.

Meidän kotimme sisustus ei ole uskollinen millekään tietylle vuosikymmenelle tai aikakaudelle. Kotiin ei ole myöskään kertynyt vanhoja esineitä tai designia siinä määrin, että mistään tietystä sisustustyylistä tai -suuntauksesta voitaisiin puhua. Pikemminkin kotimme on sellainen väsynyt hurraa-huuto kaikelle sekalaiselle, mitä elämä voi mukanaan tuoda. Jotain on matkaan tarttunut puolittain vahingossa, ja joitakin hankintoja on ihan varta vasten himoittu ja unelmoitu pidemmän aikaa. Kun nämä kaikki vuosien varrella kertyneet "matkamuistot" rykäistään käyttötarkoituksensa mukaisesti esille, syntyy tuo hassu määritelmä, joka kulkee nimellä kodin tunnelma. Meillä se varmaankin on juuri tuo mainostamani "life - no style". Oman mausteensa kodin sisustuksen kerrostumiin tuo vielä tietysti muutokset, joita elämä toisinaan tempaisee esiin yllättäin tai sitten hissukseen ajanvirrassa lipuen. Voisi olla muuten hauska toteuttaa sellainen kuvasarja, jossa kuvaisi kerran viikkoon vaikka keittiön tai jonkun muun keskeisen huoneen kotosalla. Itse ainakin nautin vanhojen valokuvien ajankuvasta, joka muodostuu muodin ja värien lisäksi esimerkiksi erilaisten päivittäisten tuotteiden myyntipakkauksista.

Millainenhan on muuten 2010-luvun sisustuksellinen ajankuva jälkikäteen kelattuna? Olemmeko jo osittain stailanneet elämämme niin hyvää järjestykseen ja esteettiseen lopputulemaan, että se elämäksi kutsuttu tekijä on häivytetty taka-alalle? Se, että se arkirealismi on edelleen olemassa, ei välttämättä jää tallenteisiin näkyville vahvan esteettisen tiedostamisen aikakautena.

Kotona jälleen

Kävimme tyttärien kanssa kääntymässä Tukholmassa. Hyvää ruokaa, paljon kävelemistä, kivoja löytöjä ja valvoneita silmiä - matka oli siis onnistunut irtiotto kotiympyröistä.

Olen sieltä täältä lukenut hehkutusta Ruotsin puolelta löytyvästä Lagerhaus-myymäläketjusta. Kyseinen ketju ei ollut minulle tuttu entuudestaan, mutta nyt kun Lagerhausin kyltti osui silmään kävelykadun (Drottninggatan 31) varrelta, niin pakkohan se oli käydä tämäkin puoti ihmettelemässä ihan omin silmin.

Lagerhausissa oli kaikkea kivaa höpöä myynnissä. Lapset olisivat halunneet meille pinkin muffinsikoneen, mutta se jäi nyt hankkimatta. Muuten kyllä ostoksia kertyi yhden ison paperikassin verran kannettavaksi, joten ihan hauska tuttavuus oli tämä kodin piensisustukseen keskittynyt myymälä. Lagerhaus voisi vaikka rantautua Suomen puolelle, niin saisimme taas yhden kivan ja edullisen sisustuspuodin lisää valikoimiimme.

Kynttilänjalat Brooklyn SEK 99,- / KPL (11,50 EUR) | Tuoksukynttiä Grape SEK 39,- / KPL (4,50 EUR)

Kultaiset omenat

Muistaako joku nuo kuvissa näkyvät omppukuvioiset purkit vuosien takaa? Minä en ole tälläisiä omppupurkkeja aiemmin tavannut, mutta ihastuin näihin kirppiksellä. Useinhan myynnissä näkyy astioita, joissa on punaiset omenakuviot, mutta nämä ovat puolestaan ruskeaa lasia, jossa on kullanväriset omenakoristeet. Purkit on varmaankin alunperin ajateltu ruoka-aineiden säilytykseen, sillä kansi on suhteellisen tiivis. Minä ajattelin laittaa näihin pieniä kotitoimiston irtotavaroita. Eivätpä sitten pikku romut pyöri ympäri pöytiä ja hyllyjä, vaan ovat sullottuna purkkeihin.

Samalla kirppiskäynnillä hankin myös kuparisen kynttiläkipon, ruskean lokerovadin ja vihreän maljakon. Onnistunut kierros siis kertakaikkiaan!

Kuin kirsikka

Viime kesänä istutettu kirsikkapuu ponnisti oksilleen kaksi kukkaa. Myöhemmin toiseen kukinnoista kasvoi myös kirsikka. Mitä lie tapahtui sille toiselle. Tämä yksi ja ainoa kehittyi sitten oikein muotovalioksi, ja päätyi lopulta kesäisen jäätelöannokseni koristeeksi. Ehkä ensi vuonna voin jo odottaa reilumpaa satoa puuhuni?

Tänä kesänä päädyin istuttamaan vielä kaksi kirsikkapuuta lisää sekä yhden luumupuun. Hieman kyllä hirvittää ajatella, että mitäs jos kirsikkasadot käyvätkin runsaiksi jossain vaiheessa? Sitten on hyvät kirsikkaohjeet tarpeen. Parhaillaan meillä olisi muuten käyttöä vinkeille, kuinka monella eri tapaa voi retiisejä sekä kesäkurpitsoja hyödyntää.

Kuvissa näkyvä keramiikkakippo on hankittu Monday to Sunday Home -blogin Pop Up -myynnistä. Meillä on tätä samaista keramiikkaa tätä nykyään sekä musta- että harmaaraitaisina. Plussaa keramiikka saa kivan ulkonäkönsä lisäksi konepestävyydestä.

Kuparinen

Kuparinen tuikkukippo löytyi pari päivää sitten kirppikseltä. Kynttilän alunen on yhtäaikaa sekä pelkistetty että hieman Aladdin-tyylinen. Vaikka kuparin sävy ei ole meidän kodissamme juurikaan valtaamassa alaa, niin muutama tälläinen (nyt niin muodikas) kuparituote sopii kyllä mukaan siinä missä muutkin kirppislöydöt.

Minulla on itse asiassa ollut jo pari kuukautta kuparin väristä maalia jemmassa, sillä minulla on yksi pieni tuunausidea mielessä. Ehkä nyt voisin kyseisen idean toteuttaa, niin saisi kynttiläkippo sitten toisen kuparisen esineen kaveriksi. Kaksin aina kaunihimpi.

Maljakko

Koukkasimme tänään kirppiksen kautta kotiin. Yllättäin kirppiskäynti olikin tuloksekas, sillä myyntipöydiltä löytyi monta hauskaa tuotetta meidän kotiamme kaunistamaan. Lähinnä hankinnat sijoittuivat väriakselille vihreä-ruskea. Yksi kuparinvärinen tuikkukippo löytyi myös tulevia hämyisiä kesäiltoja silmällä pitäen.

Olen rakennellut kukkapenkkiä takapihallemme. Etupihan (ylimääräinen) kivikasa on pikku hiljaa siirtynyt kukkapenkin reunamiksi. Kivi kerrallaan projekti etenee, ja tänään pääsin jo kaatamaan multapusseja uuteen penkkiin. Kaupunkireissulta tuli mukaan myös muutama uusi kasvi istutettavaksi pihamaalle. Pari erilaista hortensialajiketta pääsi nyt kokeilemaan onneaan meidän puutarhassa.

Vaaleanpunainen hortensiapuska oli hieman venähtänyttä sorttia, ja oksat viistivät istutuksen jälkeen maassa. Käytin siis tilaisuuteni hyväkseni, ja napsin kauniita hortensian kukintoja maljakoihin. Juuri kirppikseltä löytynyt vihreä maljakko pääsi samantien testiajoon hortensian oksien kanssa.

Asuntomessut 2013 - valaisevat

Viimeinen otos Asuntomessujen tarjonnasta tulee valaistus ja valaisin näkökulmasta. Messujen kohteissa sisävalaistuksessa näkyi edelleen ledejä kattoupotuksina, mutta nyt led-valoja oli asennettu myös erilaisina valonauhoina varsinkin keittiöiden yläkaappien alapintaan. Led-nauhat oli asennettu niin, että ne joko loivat vain valoa alaspäin työtasolle tai sitten ledit saivat hieman isomman roolin, kun ne oli asennettu joko kokonaan tai osittain näkyville. Suurimman roolin led-valonauhoille oli annettu Majassa, jossa ledeillä oli rytmitelty huonetiloja pystysuuntaisesti.

Kattovalaisimet olivat edelleen melko kookkaita, ja materiaaliltaan ne olivat  usein metallia tai muovia. Oikein sellaiset rouheat tehdastyyppiset valaisimet puuttuivat tarjonnasta, eli kattovalaisimet olivat pikemminkin sileitä ja linjakkaita tyyliltään. Muutamassa kohteessa kattovalaisimet olivat kankaisia ja ulkomuodoltaan suorastaan keijukaismaisia. Kankaisia varjostimia löytyi myös linjakkaita ja moderneina versioina.

Sisustuksissa valaisimilla ei oltu pahemmin leikitelty tai innovoitu uutta. Valaistus noudatti melko perinteistä linjaa, jossa kattovalaistus oli rytmitelty huoneen keskeisimmälle paikalle, ja valaistusta täydennettin sen jälkeen muutamalla pöytä- tai lattiavalaisimella. Olisi muuten hauska päästä katsomaan messukohteita hieman hämärimmissä olosuhteissa vaikka sadepäivänä. Silloin tuo valaistuspuolikin nousisi paremmin esiin. Itse vierailin messuilla oikein aurinkoisena ja kirkkaana päivänä. Onneksi muuten osa valalisimista oli päivänpaisteesta huolimatta napsaistu päälle.

Asuntomessut 2013 - Top 5

Seuraavaksi esittelen Koti kolmelle -blogin suosikit tämän kesän asuntomessuilta. Muutama kohde minulta jäi itse asiassa käymättä, mutta oma top viisi -lista syntyi kohteista, joissa ehdin vierailla kamerani kanssa.

Top vitosen paremmuus järjestys oli loppujen lopuksi aika hankala muodostaa, sillä tykkäsin näistä listaamistani viidestä kohteesta tosi paljon. Ne olivat keskenään erilaisia tyyliensä ja värimaailmoidensa puolesta, mutta jokaisesta löytyi jotakin sykähdyttävää.

Suosikikseni nousi kohde numero 20 eli Durofix Kototalo, jonka sisustus on sisustussuunnittelija Helena Karihtalan käsialaa. Kohteen ehdotonta plussaa on rohkea värienkäyttö, joka on toteutettu hyvällä maulla ja otteella. Talon tilat ovat myös suunniteltu niin, että ne ovat monipuolisesti muokattavissa asukkaiden tarpeita vastaaviksi. Kodissa on myös ajateltu isommankin perheen säilytystarpeita erillisten varastotilojen muodossa.

Minua jaksaa muuten huvittaa Kototalon makuuhuonekuva, jonka itse miellän ainakin teini-ikäisen huoneeksi. Vaatteita tursottava kassi ja pienet kivat meikit pöydällä ovat ainakin meidän perheessä sitä arkipäivää. Todentuntuinen sisustus siis!

Omalla suosikkilistallani toiselle sijalle tuli Lammi-kivitalo Maja (kohde 25), joka on julkisivultaan se messujen omaperäisin toteutus. Majan piharakennus oli myös todella sympaattinen. Kohteen sisustus on niukkaa, mutta kaunista. Raaka betoni rakenteissa ja mustan värin käyttö on todella kivan näköistä. Musta sisäkattoelementti sopi myös hyvin kodin henkeen.

Maja on Deko-lehden sisustuskohde messuilla. Himoitsen kyseisen kohteen Iittalan uutus valaisinta, joka tulee myyntiin elokuussa (kuva alla).

Asuntomessujen suosikkilistallani sijalle kolme päätyi kohde numero 18 eli Deko-talo, jonka sisustuksesta vastaa Memmu Pitkänen. Kohteen juju ovat Pauliina Valliston taideteokset, jotka ohjaavat kodin värimaailmaa, ja tuovat särmää sekä yläkerran sekä alakerran väri valintoihin.

Top 4 -tunnustuksen saa kohde numero 24 eli Bassotalo Villa Avanti. Sisustussuunnittelija on Sebastian Sandelin. Hän on myös työstänyt kohteeseen taidetta ja huonekaluja. Itse pidin erityisesti yläkerran kierrätyspuisista jakkaroista, jotka toimivat yöpöytinä. Erityismaininta vielä myös kohteen sisäkatosta, joka tuo lämpöistä tunnelmaa muuten aika pelkistettyyn arkkitehtuuriin.

Top vitosen titteli menee kohteelle numero 8 eli Mammuttihirren Talvipalatsille. Kohde oli sisustustettu erittäin kotoiseksi. Tykkäsin myös alakerran avoimen oleskelu- ja ruokailutilan ideasta, jossa sekä sohvapöytä että ruokapöytä olivat rouheaa betonimateriaalia. Talvipalatsin sisustuksen ovat suunnitelleet Niina Ahonen, Heidi Sysimiilu ja Anu Tuomikoski.