Herta Müller: Matala maa

Matala maa on kokoelma Herta Müllerin lyhytproosaa ja hänen ensimmäinen teoksensa. Se julkaistiin Romaniassa sensuroituna vuonna 1982 ja Saksassa kokonaan pari vuotta myöhemmin. Kirjan niminovelli on teoksen pisin, 75 sivua, muut neljätoista kertomusta ovat mitaltaan yhdestä muutamaan sivuun. En oikein osaa niitä novelleina pitää, mutta kaikkineen kirjan tekstit muodostavat kokonaisuuden ja kertovat elämänmakuisen, joskin apean tarinan eräästä romaniansaksalaisesta kylästä joskus toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

"Silloin kylään oli tullut valokuvaaja. Minä olin pullukka ja ranteissani oli kuopat. Päässä minulla oli rulla joka laitettiin siihen aina pyhäpäivinä, se kostutettiin sokerivedellä ja kierrettiin kauhanvarren ympärille. Se oli mennyt vinoon kuten kaikkina pyhäpäivinä, sillä kammatessaan äiti itki kun isä oli taas tullut juovuksissa kapakasta."

Novellin "Matala maa" kertojana on nimettömäksi jäävä pikkutyttö, joka omasta lapsen näkökulmastaan havainnoi ihmisiä ja elämää kotikylässään. Kylän asukkaat ovat svaabeja eli romaniansaksalaisia. Herta Müllerin tekstissä ajatus virtaa asiasta toiseen, siitä pian kolmanteen, pakottomasti. Kerronta on realistista, eikä söpöstelyyn tai tunteiluun tuhlata sanoja, mutta uniin tulee oma maaginen maailmansa. Kylä on köyhä, ihmiset maatöitä tekeviä ja elämä vaatimatonta ja puutteellista. Tytön kotona ei ole sen kummempaa, isä on viinaan ja vieraisiin naisiin menevä, mistä äiti saa aiheen itkeskelyyn. Elämä riitaisessa kodissa näyttäytyy harmaalta, ankealta ja ilottomalta. Silti siinäkin on hetkensä. 

Kokoelman muut kirjoitukset ovat lyhyitä tarinoita, jotka jatkavat ja laajentavat niminovellin teemaa. Joissain niistä kertoja on selvästi vanhempi tyttö, jo teini-iässä. Osa on melkoisen absurdeja, ja kaikkea tajunnanvirtaa en pysty ymmärryksellä seuraamaan. Kaikkein mielettömin leikittely on viimeinen, yhden sivun, tarina "Työpäivä", jossa asiat heittävät häränpyllyä:

"Ruokakaupasta ostan lehden, kävelen sitten pysäkille ja ostan voisarven ja nousen lehtikioskilta raitiovaunuun. Poistun raitiovaunusta kolme pysäkkiä ennen vaunuun astumistani."

Humoristisin on kertomus "Kyläkronikka", jossa sivalletaan sosialistista järjestelmää. Müllerin teos julkaistiin Romaniassa sensuroituna, ja voisin kuvitella, että ainakin "Kyläkronikkaa" karsittiin siitä pois, mutta tässä voin olla väärässäkin. Pari otetta kertomuksesta:

"Sivukujilla kuulee varhain aamuhämärissä kanojen kotkottavan ja hanhien kaakattavan ja sähisevän. Sitten kun ulkona on jo valoisaa tai kuten kylässä sanotaan keskellä kirkasta päivää, kotkotus, kaakatus ja sähinä hukkuvat siihen että naiset joita kylässä sanotaan emänniksi juttelevat aitojen ja puutarhojen yli, mitä kylässä sanotaan rupatteluksi. Puutarhat ovat aina vastakitkettyjä ja möyhittyjä mitä kylässä sanotaan hoidetuiksi."

"Monet talonpojat väittävät, ettei kollektivisoinnin tai kuten kylässä sanotaan pakkoluovutuksen jälkeen ole enää kunnon satoa saatukaan. Pakkoluovutuksen jälkeen, sanovat talonpojat, ei paraskaan maa ole ollut minkään arvoista, ja kylänvanhin väittää että kotipuutarhojen ja peltojen maan välillä on iso ero, niin iso ettei uskoisi niiden koskaan samaa maata olleenkaan."

Herta Müller (s. 1953) syntyi ja kasvoi romaniansaksalaisena pienessä Banaatin svaabilaiskylässä, joten kirjassa varmasti näkyy hänen omia lapsuuden muistojaan. Vuonna 2009 Müllerille myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto. Aikaisemmin olen lukenut häneltä romaanin Hengityskeinu. 

        Herta Müller: Matala maa, 137 s.

        Kustantaja: Tammi (Keltainen kirjasto 232), 2009 (2. p.) (1. suom. p. 1989)

        Alkuperäinen: Niederungen, 1982 ;  suomentaja: Raija Jänicke

        Kansi: Markko Taina

KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA sen ovat lukeneet ainakin Eniten minua kiinnostaa tie, Keltainen kirjasto, Kirja-aitta, Leena Lumi, Nannan kirjakimara, Tahaton lueskelija, Yhtä sun toista

HAASTEET: Kuukauden kieli -lukuhaasteessa syyskuun kieli on ollut saksa. Liiityn tällä kirjalla myös uuteen Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteeseen, jossa luetaan vähintään yksi naisen kirjoittama klassikkoteos. Jospa parin muunkin naisnobelistin kirjan ehdin siihen lukea ennen haasteen päättymistä naistenpäivänä 8.3.2019.

Herta Müller: Hengityskeinu

"Eteisessä, juuri siinä missä kaasumittari oli, isoäiti sanoi: MINÄ TIEDÄN, ETTÄ SINÄ PALAAT TAKAISIN. 

Lause iskostui mieleeni, vaikka se ei ollut tarkoitus. Minä otin sen tietämättäni mukaan leirille. Minulla ei ollut aavistustakaan, että se seuraisi mukanani. Mutta senkaltainen lause on itsenäinen. Se ahkeroi sisälläni enemmän kuin kaikki mukanani olleet kirjat yhteensä. MINÄ TIEDÄN, ETTÄ SINÄ PALAAT TAKAISIN. Siitä tuli sydänlapion liittolainen ja nälkäenkelin vastustaja. Koska minä palasin, voin sanoa: Senkaltainen lause pitää hengissä." (s. 12)

Romaniansaksalainen Leo Augberg on seitsemäntoistavuotias, kun hänet viedään työleirille. On vuosi 1945, edellisenä vuonna Romania oli antautunut puna-armeijalle ja julistanut sodan liittolaiselleen Saksalle. Neuvostoliitto vaati Romanian hallitukselta, että kaikkien Romaniassa asuvien 17-45 -vuotiaiden saksalaisten täytyi osallistua sodassa tuhoutuneen Neuvostoliiton jälleenrakentamiseen. Seurasi kuljetukset itään.

Herta Müller kertoo romaanissaan Hengityskeinu Leon työleirivuosista. Pitkän junakuljetuksen jälkeen elämä leirillä pakkotyössä on rankkaa, nälkä on ainaisena vieraana, työ likaista ja sairastuttavaa. Müllerin teksti on yhtäältä yksityiskohtaista ja realistista fyysisen työn ja nälän kuvausta. Toisaalta hän kirjoittaa runollisesti Leon muistellessa kotia ja tuttuja ihmisiä ja vaipuessa unelmiinsa. Nälkä personoituu nälkäenkeliksi, jonka harhauttamisesta tulee pääasia. Müllerin tiivis teksti on merkityksiä täynnä.

"Kun olimme palaamassa leirille yövuorosta, kellarikumppanini Albert Gion sanoi: Nyt tulee taas lämmin ja jos ei ole syötävää, niin nälkää voi ainakin lämmittää auringossa. Minulla ei ollut mitään syötävää ja menin leiripihalle lämmittämään nälkääni. Ruoho oli vielä ruskeaa, maahan poljettua ja pakkasen puremaa. Maaliskuun auringolla oli kalpea kaulus. Venäläiskylän yllä taivas oli lainehtivaa vettä jossa aurinko ajelehti. Minä ajelehdin nälkäenkelin kanssa ruokalan takana olevien jätteiden luokse. Sieltä saattoi vielä löytää perunankuoria, ellei kukaan ollut käynyt siellä ennen minua, suurin osa leiriläisistä oli sentään vielä töissä." (s. 173)

Hengityskeinu oli varsin mielenkiintoinen luettava, ihan romaanin kielen ja tekstin juoksutuksen takia, vaikka ajoin arkisen raatamisen kuvaus kävi pitkäveteiseksi. Sillä oli kuitenkin sijansa. Viisi vuotta leirillä oli pitkä aika, päivät seurasivat toistensa kaltaisina. 

Herta Müller on itse romaniansaksalainen, joka asuu nykyisin Saksassa. Hänen äitinsä joutui työleirille viideksi vuodeksi, ja Müller itse kertoo kuunnelleensa lapsuudessaan itään kuljetettujen kertomuksia kokemuksistaan. Kirja perustuu paljolti Müllerin ystävän runoilija Oskar Pastiorin kokemuksiin.

Herta Müller sai tuotannostaan kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2009; Hengityskeinu julkaistiin saksaksi samana vuonna. Jukka-Pekka Pajunen suomensi sen huomattavan hyvin, sillä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto myönsi hänelle kirjasta Mikael Agricola -palkinnon, joka annetaan vuosittain merkittävän kaunokirjalisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta.

     Herta Müller: Hengityskeinu, 295 s.
     Kustantaja: Otava 2010 (Otavan kirjasto no 217)
     Alkuperäinen: Atemschaukel, 2009, suomentaja Jukka-Pekka Pajunen


KIRJA on omasta hyllystä (oma ostos).

MUUALLA kirja on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Kiiltomato, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara

HAASTEET: Osallistun tällä Sheferijm-blogin Idän pikajuna -kirjallisuushaasteeseen, jossa käyn Bukarestissa. Kaupunki mainitaan ainakin kolme kertaa: Leo kuuli leirillä uutisen, että Bukarestissa oli maanjäristys; Leo unelmoi siitä, ettei olekaan enää leirillä, vaan menossa Bukarestiin kahvilaan. - Osallistun myös Tahattoman lukijan aloittamaan Leningrad - Ost-Berlin -lukuhaasteeseen, sillä kirja kuvaa sosialistisen Neuvostoliiton sodanjälkeistä jälleenrakentamista sekä Romanian saksalaisvähemmistön kohtaloita aikana, jolloin Romaniasta tuli sosialistinen kansantasavalta.