Uutta vuotta

Onnea ja rakkautta, iloa ja luovuutta, vuodelle 2016!

Vuodenvaihteen kierrättävä kynttiläasetelma.

Messinkitarjotin ja väreihin sopiva sydän, kirpparin ilmaiskorista.

Kynttilänjalat ja hevosenkenkä, muutamalla lantilla kirpparilta.

Punaiset lasijutut jostain vuosien takaa.

Pätkät pois

Parin joulun kynttilöiden jämät kierrätetty uusiksi kynttilöiksi.

Punaisella aloitin. Vesihauteessa ja teräskulhossa sulatin. 

Kaikki pätkät sain pois, niin siniset, kuin valkoisetkin, punaisia oli eniten.

Muotteina omista varastoista löytyneitä kakkuvuokia ja muoviputkea.

Sydänlanka sentään oli kaupasta ostettua. 

Teippasin putkien päät umpeen, kuten reiätkin langat laitettuani.

(vinkkinä: älä sie käytä jesaria, sen liima sulaa ja on hankala poistaa)

 

Eka satsi ennen lisätäyttöä. 

Putkien sisähalkaisija on 4 cm ja vuokien reunan 8 cm.

Erilaisia punaisen sävyjä.

 Ei noista täydellisiä tullut, mutta eiköhän ne silti pala.

Kakkuvuokakynttilä kakkuvuuan pohjan päällä palamassa.

Käärittyä kierrättyä

Yksi joulun kierrätetyistä lahjoista.

Tyttären kaverille tuunattu, kirpparilta löydetty kuksa.

Sekä koivuklapista vuollut kapusta, voiveitsi ja melkutin.

Nimikointiin ei puunkoristelukolvistani ole, joten vain kuvioita.

Kahden euron kuksa ostokunnossaan. 

Hiomalla poistui lakat, liat sekä merkinnät ja löytyi lisää pyöreyttä.

Romukuusi

Askartelin tänä vuonna kuuseen uuden latvatähden.

Materiaalina rosettiraudan osa ja sinkattua 1,8 mm lankaa.

Porasin tähteen reiän, johon upotin kieputtamani kannakkeen.

Lisäksi kuusessa roikkuvat 2 vuotta sitten tekemäni sydämet.

 Linkit järjestyksessä: aaltoileva, hiottu, taottu ja tikattu sydän.

 

1,5 metriä korkea ja melko kapea jänkänreunakuusi.

Koristeina kynttilät ja omin käsin kierrätettyä alumiiniromua.

Joulua!

Mukavaa joulunaikaa ihan jokaiselle!

Peltiauto olohuoneesta ja lasten vanhoja Playmobilejä.

Punaista Finelin emalia keittiöstä ja Playmobileja.

Make love

Näitä pienen ilahduttamisen ideoita.

 

Näppäimiä tyttären joskus paljon hakatusta vanhasta näppäimistöstä.

Keksin idean ja askartelin kaksi jääkaappimagneettia poikaystävälleen.

Oikeasti teksti ei ole niin hippi, kun voisi olettaa, vain lempinimi ja sydän.

Alustoiksi sahasin vanerista sopivan kokoiset palaset.

Ikkunasydän

Askartelin romuista sydänkoristeen ikkunalle.

Materiaaleina iso piparimuotti ja vanha levynsuoja.

Molemmat alumiiniä, joten kevyttä ja helppoa työstää.

Peltisaksilla leikkasin levynsuojasta sopivan kokoisen sydämen.

Kiillotin kromitahnalla kevyesti ja porasin tarvittavat reiät.

Lisäksi pätkä rautalankaa ja muutama punainen puuhelmi.

Siimalla laitoin roikkumaan keittiön ikkunalle.

Oltu kilttejä

No ei olla, jos näiden sääntöjen mukaan mentäisiin.

Taulut ovat vanhempieni kihlajais- tai häälahja, vuodelta 1967.

 

 Ei ehkä ihan nykypäivään istuvia ohjeita enää.

 

Laitan taulut takaisin jemmaan, löytääkseni ne taas joskus. 

Valettuja

Mieltymys metallisiin poroihin jatkuu, nyt taulujen muodossa.

Kirpparin ilmaiskorista syksyllä pelastettu alumiinivalu.

Poistin huonot maalit kokonaan.

Laitoin Proxxoniin messinkiharjan kiinni ja kiillotin lopuksi. 

Nyt paljaspintainen taulu roikkuu olohuoneen seinällä.

Kovasti yritin etsiä tietoa, vaakuna on jotenkin vääränlainen.

Poro näyttää melkein hirveltä, tähtiäkin erilainen määrä.

Vaakunan kuva-aihekkin kuuluu nykyisin Västerbottenin maakunnalle.

Kielitaitoni ei riittänyt enempään tiedon hankintaan, ruotsi ei suju.

Kovasti kyllä näytti nuo symboliikat olevan lainaa milloin mistäkin.

 Taulun sijaintikin vääränlainen, roikkuu suomalaisen kodin seinällä.

Kolari ei ollut Norrbottenia Ruotsin vallan aikaan, vaan Västerbottenia.

Norrbottenin lääni perustettu 1810, vaan väliin tuli valtakunnanraja 1809.

Samalla seinälle pääsi 10 vuoden takainenkin kirppislöytö.

Pieni messingistä valettu poromies taulu.

Ruokintaan

Lintulaudalla on vilinää ja auringonkukan siemeniä kuluu,

joten ostin niitä säkillisen.

Vaan milläpä säkistä kantaa laudalle, ettei monesti tarvitse juosta.

Muistin viimeinkin tuon kotoa perityn vanhan rehukauhan.

Tämän alumiinisen kauhan muistan ihan lapsuudesta asti.

Kanoille tuolla viimeksi annosteltu rehua ja kauraa. 

Siihen ei muistini riitä, onko tuolla lehmiä myös ruokittu, vuohia ainakin, 

kuten ei siihenkään, onko käyttäneitä sukupolvia takana yksi vai kaksi.

Nyt lojunut ainakin 20 vuotta käyttämättömänä varastossa.

Hain sisälle, pesin ja naputtelin vasaralla pahimpia lommoja pois.

Valmistajan logokin löytyi, muttei kerro minulle mitään.

Kierrättävä kömmätti

Nyt menee meikäläisellä työt ja huvit sujuvasti sekaisin.

Mutta viimeisin hyllyn kohennus, ennen pienen puodin avaamista.

Saatu melkoisen huit hait hutaistu mainoshylly.

Hioin pahimpia valumia ja liimanjäänteitä pois. 

Maalasin harmaaksi, melkein purkkin pohjalle kuivahtaneella,

jo 20 vuotta vanhalla empiren maalinjämällä.

Hullun kierrättävän käsityöläisen pikkuinen puoti on avattu.

Tarpeeksi ei ole vieläkään pelastettuja ja tuunattuja kalusteita,

puutteita kovasti keksin, mutta hyvään alkuun pääsee.

Nyt mietin aloittaisinko rinnakaisen blogin noista myyntiin tekemistäni.

Tässä kuitenkin lapinkävijöille linkki facebookkiin PuuMuu

Kumma joukko

Kierrättävää kausisisustelua tutuissa väreissä.

Outo, ajoittain tonttuileva joukkioni kokoontui kuvattavaksi.

Metrin mittaisella peltisellä kuorma-autolla ajeleva Nukku-Matti.

Tummaksi tuunattu tyyppi, tällä kertaa talvitamineissaan.

Äskettin askaroimani Orm Onnekas.

Sekä keittiön ikkunalla asuva muovinen ja ruma puutarhatonttu.

 

Saatu neliskulmainen jonkun omatekemä matkamuisto.

Hioin ruskeita lakkoja pinnasta vähemmäksi.

Sipaisin pintaan mustan puuvahan, jota hioin poiskin.

Koristeeksi sabluunalla sydän.

 

Tumma kokonaisuus eteisen kaapin päällä.

Aiemmin tuunailtuja juttuja ja nyt vielä kulmikas kippokin.

Kulhoon tulee myöhemmin karkkia, ei vielä, söisin ne kuitenkin.

Huopakorvia

Kamerasta löytyneitä marraskuisia askarteluja tyttärelle.

Pyyntö oli nallerintaneula ja kissankorvapanta, jotain cosplay juttuja.

Kauppaan en lähtenyt, joten askarteluhuovan palasista tein.

Nallen pään sisällä on täytteenä vanha nappi.

 Ompelin rintaneulan kiinni napin läpi, huopaa tukevampi kiinnitys.

 

Kiersin reunat pykäpistoilla, kirjoin mustalla silmät, nenän ja suun.

Kissankorviin löysin pantapohjan varastoistani.

Huopa ei meinannut riittää millään, yksi ylimääräinen sauma tuli.

 

Korvat on täytetty vanulla, jotta pysyvät pystyssä.

Panta, korvineen ommeltu myös pääosin pykäpistoilla.

Olisi voinut olla hienompikin panta, mutta tähän löytyi materiaalit.

Tunturipöllöt

Tämän vuoden joulukortit kierrättäen askarreltu.

Vaaleita hopeanhohtoisia pöllöjä tapettikirjan sivuista.

Kortit ovat avattavia, tervehdykset kirjoitan käsin sisäpuolelle.

Ensin suunnittelin korttiin käyvän pöllön, josta tein pahvisen kaavan.

Tummaan kasvikuvioiseen tapettiin leikkasin pöllön kokoisen aukon.

Hopean väristä tapettia liimasin aukon alle, silmiksi sydämet jämistä. 

Sitten liimasin tapetit valkean kartongin päälle, etu- ja takakanteen.

 Liiman kuivuttua, leikkasin reunat siisteiksi.

16 korttia, kahdessa erilaisessa sävyssä.

Materiaalia kului: 6 sivua tapettia ja 8 A4 kokoista halpiskartonkia.

Tänä vuonna kortti-idean hautominen vei aikaa,
kun tontut, pukit, enkelit, ei innosta, ammensin sitten luonnosta.

Tappeja ja tankoja

Jalasmökkiin naulakoita ja verhotankoja.

 

Vanha, jo jonkun ammoin kierrätetystä puusta tekemä naulakko. 

Sain enimmät vihreät maalit hiottua pois.

Kaverilta saatuja verhotankoja, toinen tumma ja toinen vaalea.

Hioin lakat pois ja etsin varastoistani renkaita ja kannakkeet.

Kaikki oranssilla puuvahalla mökkiin sopivaan väriin.

Toinen verhotangoista tulee kiinni kattoon ja toinen seinälle.

Niihin tulee roikkumaan myytävää tavaraa, ei verhoja.

Näin kiinnitysreikiä tulee vain vähän, mutta tavaraa mahtuu paljon.