Siirtelyyn

Siivosin työhuoneelta puupaloja vähemmäksi,

tein keskeneräisten töiden siirtelyyn laatikoita.

 

Nostokahvat on tarkoituksella matalalla,

että laatikot saa päällekkäinkin.

 

 

 Rippeet joskus saaduista laatikon päädyistä.

Onko tämä jo kierrätyksen kierrätystä,

 sillä nuo päädyt on jo tehty kierrätyspuusta.

Enimmät ja siistimmät käytin jo aiemmin.

Näistä jämistä sain nyt sahattua laitapalat.

Sekä veljeltä saatua, puoli pyöreää rimaa.

Tästä tein nostokahvat, puolipyöreä alaspäin. 

Pohjissakin onnistuin hyödyntämään,

jo aiemminkin käytössä ollutta vaneria.

Laatikon koko on 20 x 30 cm ja korkeus 8 cm.

Mustalla puuöljyllä käsittelin laatikot.

Päätepysäkki

Touhunnut työhuoneella ja vähän siivoillut samalla, 

ettei kuluisi liikaa aikaa tavaroiden etsimiseen.

 

 Taitaa olla vanhojen alumiinivuokien päätepysäkki.

Ylhäällä kolme vuokaa ja yksi jääpalarasian pohja.

Hiomapaperit ja ruuvirasiat meni näppärästi vuokiin.

 

Näitä pyöreitä mulla onkin ollut jo pitkään käytössä.

Niillä on hyvä siirrellä vaiheessa olevien töiden osia. 

Kaikki vuuat on jostain romukasoista meille löytäneet.

Työkalukattilasta otin kahvat pois, veivät turhaa tilaa.

Pölyltä piiloon

 Työpöydän viereiseen nurkkaan oli kertynyt melkoinen pölykerros.

Hiomakone vieressä ja vaikka sen perässä on imuri, niin pölyä tulee.

Kieltämättä, on saattanut jokunen vuosi vierähtää siitä, 

kun olen tuon perusteellisemmin siivonnut.

Keljutti jo kaivella tavaroita, kun oli aina hihat ihan pölyssä.

Useampi tunti meni, mutta pölyt lähti.

Paljon lähti pois tavaraakin, osa ulkovarastoon ja osa kiertoon.

Samalla järjestelin tavarat vähän paremmin.

Maalit yms. sellaiselle korkeudelle, että näkee konttaamatta.

Kierrätysmateriaalit lajittelin koreihin, vähän aiheen mukaan.

Varastosta hain korivaunuhäkkyrät, etumaisessa puolivalmiita. 

Nuo alimmat hyllyt on hieman hankalat käyttää, imuri on edessä.

Noista koreista onnistunee jotain sentään kurkottelemaan,

tai siirtää sen verran imuria, että saa koko korihäkkyrän ulos.

Työhuoneen toisessa päässä on tiiviskankaiset verhot pölysuojina.

Muistin, että niitä on olemassa kolmaskin ja löysin sen.

Onneksi löysin ulkovarastosta myös pätkän verhokiskoa.

Nyt saan tämänkin hyllyn pölyyntymistä vähän rajoitettua.

Laatikkoon laitettu

Työpöydän laatikoitakin olen saanut järjestykseen.

Lokerointiin hyödynnetty monenlaista kierrätettyä. 

 Einesrasioita, jääpalarasioita ja domino/mikado pelin rasia.

Sahojen teriä, kaiverrusteriä, muita teriä ja meistejä.

Paljon käytettyjä pensseleitä, saksia, mittoja ja viivaimia.

Einesrasioita ja jostain tullut muovinen lokerikko.

Poranteriä koko laatikollinen, monen kokoista ja näköistä.

 Fetapurkkeja, laudan paloja ja jostain tullut kovalevy.

Liimoja, ruuveja, niittejä, puristimia jne.

Pakkelilastoja, sekalaisia työkaluja, liimapyssy, nitoja.

 

Tähän laatikkoon tein tänään väliseinät laudan palasista.

Pois nostettavaa mallia, laitoin kovalevyn pohjalevyksi.

Porasin pohjaan reiät ja ruuvasin väliseinät alta kiinni.

Vanhoja filmipurkkeja, sisällä pieniä nauloja yms.

Kansiin olen tökkinyt yhden naulan sisällön merkiksi. 

Liian monta avattavaksi ja kurkattavaksi, mitä löytyy.

Kestäviä ne ovat nämä kierrätyslokerikotkin :)

Einesrasiat ja filmipurkit on ainakin 15 vuoden takaa.

Käytössäkin olleet kaikki nämä vuodet.

Fetapurkit uudempia, muut rasiat ajan kanssa kertyneitä.

Seinille sijoitettu

Työhuoneella järjestellyt tavaroita paremmin paikoilleen.

 

Saadut, kärsineet naulakot pääsivät entrattuina käyttöön.

Tuossa oli ennen paljon hentoisempi ja huonompi naulakko. 

Aika tyhjä vielä, kun keksin osalle tavaroista toisen paikan.

Teräville työkaluille tein vanhan harjan varresta oman telineen.

Löysin harjan varaston nurkasta, kun olin ihan muuta hakemassa.

Sopivan pituinen, kulmikas, alumiininen varsi ja harjaosa huono. 

Sahasin keskeltä tarvitsemani ja porasin päihin kiinnitysreiät.

Lista on reilun sentin irti seinästä, työkalut helppo pujottaa.

Naulakot olivat muovitettuja ja suurin osa nupeista puuttui.

Irrotin loputkin nupit ja poltin muovit pois.

 

 

Ennen maalausta näyttivät tältä.

Mietin etten edes maalaa, mutta löytyi harmaa purkin jämä.

Kolmas naulakoista pääsi toiselle seinälle.

Puristimille tein oman telineen parittomasta hyllynkannakkeesta.

 

 

Lyhensin pääliosaa, pyöristin nurkat ja tein päähän reiän. 

Isot puristimet roikkuu yläleuoista ja pienet saa reikään.

Työpöydällä

Blogin täytettyä jo kahdeksan vuotta, 

voisin esitellä noita työpöydällä käytettävissä olevia koneita.

Kun niistä aina välillä kysymyksiä esitetään.

Työpöytänä on vanha kirjoituspöytä, jolla kokoa 80 x 170 senttiä.

Mahtuu mukavan paljon tavaraa päälle ja lisää laatikoihin.

2017 päällystin pöydän kannen vanerilla ja se sai näin jatkoaikaa.

 Hiomakone Rexon BD-46A.

20 vuotta ikää. Äänekäskin jo, kun vikaa puslissa ja laakereissa.
Hiomanauhoja 100 x 915 tähän löytyy helposti ja eri karkeuksia.

Uusi pitäisi hankkia, sillä tämä alkaa olla jo tiensä päässä.

Pienempikin Rexonin hiomakone B130R.

Vuodelta 1997, ei vielä vikaa, kun paljon vähemmällä käytöllä.

Proxxonin kuviosaha DSH.

Vuodelta -97 tämäkin, varaosia olen joutunut tilaamaan paristi.

Paljon on ehtinyt 22 vuodessa kertyä maaliroiskeita koneeseen :)

Tämä saha ja pienoisporakone oli ekat konehankintani aikanaan. 

Sahahan on tarkoitettu pieniin sahauksiin.

Mutta olen sahannut sillä isojakin juttuja, ihan huonekalujakin.

Kun ei sirkkeli sovi mitenkään työhuoneeseen, saati pöydälle.

 

Proxxonin järeämpi pienoispora mallia IB/E ja teline sille.

Pora vuodelta 2010. On kovassa käytössä, pienemmät ei kestä. 

Joku vanha Skil ja siihen porateline isompien reikien tekoon.

Pikku Makita, ilman en pärjää, näppärä porailuun ja ruuvailuun.

Tämä ei ole aina pöydällä, mutta useimmiten on, kun paljon käytän. 

Ruuvipuristimena viime kesäinen kirppislöytö.

Pienen alasimen sain jokunen vuosi sitten lahjaksi.

Pölyjä pitää kurissa Makitan ei kovin vanha rakennustyömaaimuri.

Letku liitettävissä hiomakoneisiin ja sahaan.

Laatikoista ja aputasolta löytyy lisää koneita, tässä eniten käytetyt.

Kun on tottunut, että käytettävissä on pieni työhuone koneineen, 

ilman en pärjäisi. Lähes päivittäin pitää jotain pistäytyä tekemässä.

Sujuu kuin tanssi

Olen työhuoneella taistellut huonosti toimivan radion kanssa.

Vaan eipä tartte enää, ostin bluetoothkuulokkeet.

 

Senkun laitan netistä jonkun mieleisen kanavan pyörimään

ja työkin sujuu kuin tanssi :)

Kantama riittää ainakin touhuamiseen työhuoneilla ja keittiössä.

Huomaamattaan sitä tulee töitä tehdessä liikuttuakin enemmän, 

kun musiikki antaa tahtia ja pistää liikettä kroppaan.

Läppärillä en tykkää kuunnella musiikkia, niin surkea äänentoisto.

Pidän koneen kaikki äänet vaimennettuina, kun en tykkää niistä.

Hurjan kalliit, eli ei, vaan tokmannin halvimmat, 15 euroa.

Kestää mitä kestää, mutta ei tartte liikoja varjella.

Työhuoneelta vapautuukin kunnon pätkä aina tarpeellista hyllytilaa, 

kun kannan vanhan radion kaiuttimineen jonnekkin muualle.

Orpo pöläri

Vanhasta ja yksinäisestä pölykapselista työhuoneeseen valaisin.

Työhuoneen katossa oli keittiön vanha loisteputkivalaisin.

Kyllästyin siihen totaalisesti, syttyi kun huvitti, hitaasti sittenkin.

Olisihan asian voinut korjata, ostamalla uudet putket ja sytyttimet.

Mutta niitä joutuisi käymään aina erikoisliikkestä ostamassa.

Halusin normaalikantaisen lampun, niitä kun saa ruokakaupasta.

Työhuone on myös tarvikevarasto ja eteinen, joten kulkua on,

valoa sytytetään ja sammutetaan kymmeniä kertoja päivässä. 

Valon täytyy syttyä nopeasti.

Varjostimeksi laitoin ruosteisen, lommoisen opelin pölykapselin. 

Mitä lie pikeä, tervaa, massaa... melkoinen poistaminen.

Poralla ja peltisaksilla reikä, viilalla siihen siistit reunat. 

Sisäpuolen sain aika hyvin kiiltämään ja peilaamaan valoa alas.

Käytin veistä, teräsharjaa, messinkiharjaa ja kromin kiillotustahnaa.

Sähköosat on puretuista valaisimista talteen otettuja.

Päällipuolelta en kiillottanut, pesin vain, kun pölyttyy kuitenkin.

Reunoissa on ruostetta, mutta eipä tuo haittaa.

Valaisin sopii tyyliin, tuon alla kun kierrätysromua työstän 

ja siitä on helppo pyyhkiä pölyt pois päältä, kun vain muistan.

Jos se vielä...

Työhuoneen vanha tuoli toimii taas, pakoputkiklemmarilla korjattuna.

Kaasujousi lakkasi toimimasta, joten tuoli oli liian matala työskentelyyn.

Hain tallista pakoputkiklemmarin ja lukitsin tuolin sopivaan korkeuteen.

Jos tuoli on kestänyt reilut 30 vuotta, niin kestäköön vielä vähän lisää.

 

Löytämäni klemmari oli 32 millinen.

 

Selkänojan kiinnityskin on pikapatentti parin vuoden takaa.

Pariton pitkä puikko sopivasti katkottuna ja väännettynä.

Kun on hyvässä vauhdissa ja luomisen vimmassa työhuoneella,

 pitää vain äkkiä keksiä joku korjauskikka, että hommat  voi jatkua.

Ei keittiökelpoiset

Järjestelin eilen työhuoneella ja siinä samalla pieniä parannuksia.

 

Tein alumiinikattilasta lokerikon useimmin tarvitsemilleni työkaluille.

Tarpeeksi tukeva ja kahvoista helppo siirrellä tarpeen mukaan. 

Ruuvimeisseleihin tunnistamista helpottavat merkinnät maalitussilla.

Työkalut oli hetken aikaa näin, mutta hankala tuolta kaivaa tarvittava.

 Vuosikausiahan mulla ehti olla nuo työkalut magneettikiskoilla seinällä, 

mutta keväällä piti ottaa ne pois, kun raivasin tilaa työvaatteille.

Väliseinät vanhasta vanerin palasesta. Ollut joskus komeron hylly.

Ensin pahvista kaava, sitten sahasin sopivat palat lovineen.

Hioin pinnat tasaisiksi, vanhat maalit pois. Pintaan harmaa puuvaha.

Pilalle pinttyneestä alumiinikattilasta tuli näin lokerikko.

Vaihdoin myös tason päällä olleen vahaliinan lattiamatojen palasiin. 

Samoista mattonäytteistä leikkasin hyllyjenkin suojaksi palat.

Näytepalat oli noin 50 x 50 cm, vähän kavennusta ja teipillä alta yhteen.

Vanhat pyöreät kakkuvuuatkin ovat näppäriä työhuonekäytössä.

Niihin laitan aina keskeneräisiä projektejä, helppoja siten siirrellä.

Mööpeli on vanha keittiökaappi, jonka 15 vuotta sitten muutin tv-tasoksi.

Eipä ole kyllä aikoihin palvellut enää siinäkään tehtävässä.

Kestämään tehty

Minulla toimii työhuoneella pöytänä vanha, iso kirjoituspöytä.

Olin ehtinyt jo pitkään kirota työpöydän huonoksi mennyttä kantta.

 Rautakaupasta haimme maatilavaneria, siitä tuli uusi pinta kanteen.

Pistosahalla sopiva pala, josta hiomakoneella pyöristelin reunoja. 

Upotetuin ruuvein kiinnitys, jääpä mahdollisuus kääntääkkin levy.

Aiemminhan kannessa oli muovimatto, kesti sekin 20 vuotta.

Kauhea poistettava tuo kulunut matto, pari tuntia sain taistella.

Alkuperäinen kansihan oli pilalla, jo silloin aikanaan, kun pöydän sain. 

Pärjäisiköhän nyt taas parikymmentä vuotta korjailematta.

Vuosien sahailut, porailut, maalailut, yms. olivat jättäneet jälkensä.

(Ikkunassa on jo kauan ollut vanerinen "kappa" suojaamassa osumilta.)

Etureuna oli tietenkin pahin. Ihan mahdoton siistittäväksi jo.
Noihin koloihin tuppasi kertymään kovasti puupölyä ja metallisilppua.