Tässä muutama kuva keittiöstä parin viikon takaa. Tältä näyttää meidän keittiö ihan perussiivouksen jälkeen, ilman sen kummempaa stailausta ja tavaroiden asettelua. En muista, että onko tuo kaktus jo jossain kuvissa vilahtanut, mutta se on uusi lempparini. En tiedä olenko nähnyt ikinä noin sympaattisen mallista kaktusta. Himottaisi isommatkin kaktukset, mutta ne ovat yllättävän kalliita. Plussaa on tietenkin se, etten edes minä saa niitä kovin herkästi tapettua!

Ihanaa muuten, että vihdoin paistaa arska ja ulkona tuoksuu (haisee) kevät! Kesemmällä haluaisin testata taas yrttien kasvattamista. Josko se tänä vuonna onnistuisi paremmin tuon vihervalon alla.

Eilen ja tänään olen muuten puuhastellut parvelle uutta hyllyä ja työpistettä. Siitä siis tulossa juttua, jahka saan sen valmiiksi. Vielä puuttuu muutama osanen.

Leipää, sirkushuveja ja elämänmuutoksia

Takana on muuten melkoinen viikko! Reissattiin äitiä lukuun ottamatta koko perheen voimin Helsinkiin lauantaiksi. Söytiin ja juotiin hyvin Copas y Tapas ravintolassa (pahoittelut vain muille ruokailijoille melusta ja huonoista vitseistä), jonka jälkeen sirkusteltiin Cirque du Soleil Quidamin parissa. Oli muuten aivan henkeä salpaava kokemus jälleen kerran. Pari vuotta sitten käytiin katsomassa Turussa toinen Cirque du Soleil Alegria, joka myöskin oli uskomattoman hyvä, mutta mielestäni tämä Quidam oli parempi. Eritoten kiinnitin itse huomiota siihen, miten valaistuksen avulla saatiin katsojan huomio kiinnitettyä milloin minnekkin. Siitä vähän inspiraatiota siis kodinkin valaistukseen!

Sirkus ei suinkaan jäänyt ainoaksi huikeaksi jutuksi tällä viikolla, vain kirsikkana kakun päällä komeilee uusi työsopimukseni, jonka alalaidasta löytyy sekä omani että uuden työnantajani allekirjoitus! Olen ihan sanoinkuvaamattoman onnellinen tästä mahdollisuudesta. Parin viikon päästä aloitan unelmatyössäni ja saan päivittäin tehdä sitä mistä pidän ja missä olen parhaimmillani. En malta odottaa! Pakko myöntää, että itsestäkin tuntuu siltä, että olen tämän ansainnut. Sen verran on tässä töitä tullut paiskittua ja alkaa tuntumaan siltä, että joku on sen ehkä huomannutkin. Lisää uudesta työstä kirjoittelen varmaan myöhemmin, kun olen laskeutunut taas takaisin maan pinnalle täältä pilven reunalta.   

Jottei menisi ihan pelkäksi jorinaksi, niin ajattelin jatkaa tätä kuvakulmien kanssa hulluttelua. Tässä siis pari kuvaa olkkarista ja eteisestä parvelta käsin. 

Tervemenoa talvi, tervetuloa kevät!

Täällä odotellaan jo ensi viikkoa! Kaikkea jännää (kuten leipää ja sirkushuveja) on luvassa. Odotellessa jaan pari kuvaa vielä meidän eteisestä. Ihan vain siksi, koska olen vihdoin saanut tuon marraskuussa tilaamani valosarjan kotiin. Se on ollut lainassa meillä töissä, enkä ole saanut aikaiseksi tuoda sitä kotiin. Se etsii vielä vähän paikkaansa, mutta toistaiseksi se nyt roikkuu tuossa peilin karmeilla. Kesäksi laitan nuo kyllä varmaan varastoon. Jotenkin niistä tulee vähän talviset vibat. Toisin kuin laukuista, pussukoista ja kesähatuista, jotka odottelevat naulakossa jo kesää. Ehkä turhan aikaista, mutta saahan sitä aina fiilistellä.

Uusia ulottuvuuksia

Tykkään tosi paljon meidän portaista. Nekin, monen muun projektin lailla olivat minun ja isäni yhteistyön tulos. Minä suunnittelin ja isäni toteutti. Kaide sen sijaan tuli avomieheni ystävän kautta. Alkuun mietin, etten koko kaidetta haluaisi, mutta kyllä minä vaan siitä olen oppinut pitämään. Nyt olen tosi tyytyväinen, että se on tuossa. En varmaan tästä kuvakulmasta tuota portaikkoa ole koskaan kuvannutkaan. Eli tässäpä teille nyt uusia ulottuvuuksia.

Karmean porraslampun (ihan alkuperäinen kapistuis tuo, jota emme ole kokeneet kuitenkaan tarpeelliseksi vaihtaa) lisäksi näissä kuvissa näkyy hyvin myös meidän katto. Se on jakanut vähän mielipiteitä, mutta itse tykkään siitä kyllä isosti! Jotenkin siitä tulee mieleen jokin vanha rautatieasema. Lisäksi se on akustisesti aika kiva. Korkea tila kaikuisi huomattavasti enemmän jos kyseessä olisi ihan tasainen katto.Keskellä kattoa menee i-palkki, jolla ei ole mitään virkaa. Se vain roikkuu tuossa. Emme silti ole halunneet poistaa sitä, koska se on osa vanhan Verkatehtaan historiaa. Sitä on hauska aina spekuloida, että missähän käytössä se on joskus aikoinaan ollut. Olisiko veikkauksia?

Viime keväänä kuvasin nuo rappusten alla olevat kaapit. Sen jälkeen on kuitenkin tullut uusia lukijoita ja mietin, että josko olisi aika kuvata ne uudelleen. Kiinnostaako ketään vai onko ihan nähty juttu jo? Vähän vaatii siivousta, mutta mitäpä en tekisi teidän eteenne.

Mistä energiaa siivoamiseen?

Edelleen elossa ollaan, vaikka olenkin postaillut nyt vähän harvemmin. Olen tehnyt aika paljon töitä taas lähiaikoina ja kiukkuillut itselleni, kun oman kodin siivous ja siten myös kuvaaminen on jäänyt pienemmälle huomiolle. Vaikka välillä vapaita hetkiä siunaantuisikin, noin yhdeksän kertaa kymmenestä tulee valittua mielummin navan raapinen sohvalla kuin siivoaminen. 

Nyt ajattelin, että onko kuvien pakko olla aina ihan tip top aseteltuja? Ajattelin siis ottaa kuvia vähän rennommalla otteella ja siivota vain vähän. Tällä kertaa koti ei onneksi ollut ihan säädyttämään kuntoon ehtinyt, joten pääsi aika helpolla. Kerasin roskat ja kalsarit nurkista, laitoin tiskit koneeseen ja nopea imurointi. Ei se sen enempää vaatisi. Miksei sitä jaksa tehdä edes pari kertaa viikossa, vaan pitää venyttää sitäkin aina viimeiseen asti? Painiiko ketään muu vastaavan ongelman kanssa?

Yritin aika huonolla menestyksellä ottaa kuvaa myöskin väriyhdistelmästä, joka inspiroi juuri nyt. Nämä tavarat ovat olleet keittiön hyllyllä jo jonkin aikaa. Vaikka asetelma nyt ei ole kovin kummoinen, niin nuo värit ja materiaalit sykähdyttää. Tumman sininen yhdistettynä messinkiin ja marmoriin! Lisä mausteena vihreää ja pastellin oranssinpinkeröä. Miten siistiä olisi, jos silmät voisivat ottaa valokuvia? Sitä toivon useasti! Sen jälkeen palaan maan tasalle ja toivon, että josko sitä joskus oppisi kuvaamaan edes kameralla paremmin.