Parvellakin on vihdoin tapahtunut jotain. Viimeisetkin lasit on nimittäin saatu kiinnitettyä kaiteisiin. Epätoivo iski kyllä useampaan otteeseen noiden kaiteiden suhteen. Ei välttämättä uskoisi, mutta niiden kunnostamiseen ja asentamiseen on mennyt varmaan 50 tuntia. Ei mikään pikkuhomma siis, mutta onneksi ne onnistuivat suht hyvin. Aikamoinen parannus ainakin siihen puuritälään, joka entisellä asukkaalla oli.

Kaiteiden lisäksi meillä on uusi pellavainen päiväpeitto, jonka löysin H&M homen alennuslaarista jonkin aikaa sitten kahdellakympillä! Oikeasti se on parivuoteen pussilakana, mutta rennosti sängyn päälle heitettynä se toimii kyllä päiväpeittona oikein hyvin. Jotta vältyttäisiin riidoilta, meillä on molemmilla omat peitot, joten pussilakanaksi se ei käynyt.

Olen suunnitellut mielessäni yöpöytää ainakin minun puolelle sänkyä. Testimielessä halusin kokeilla miltä tuo pölkky näyttäisi yöpöytänä. Minusta tuo se on näyttänyt tähän mennessä hyvältä mihin tahansa olen sen laittanutkin. Mitäs mieltä te olette?

Tajusimpa myös, etten ole juurikaan kuvannut tai kertonut kokemuksia meidän parven kokolattiamatosta. Valitsimme kokolattiamaton akustisista syistä. Koko asuntomme on yhtä tilaa, joten akustiikka oli ongelma. Vaan eipä ole enää! Lisäksi villamatto tuntuu ihanalta paljaiden varpaiden alla. Me ollaan ainakin oltu todella tyytyväisiä! Koko parvi on ollut niin täynnä roinaa tähän asti, että en montaa kertaa ole päässyt edes imuroimaan, mutta matossa ei näy edes pöly. Tummat roskat tietysti näkyy, mutta muuten matto on ollut oikein helppohoitoinen. Olen ehtinyt myös kertaalleen jo kaatamaan lasillisen punaviiniäkin matolle, mutta se lähti Vanishillä pois ihan silmänräpäyksessä!

Onko kokolattiamatot hiipineet pikkuhiljaa teidänkin sydämiin vai vieläkö yököttää? Jos ajatus kokolattiamatoista nostaa vieläkin karvat pystyyn niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tämän hetken valikoimaan. Varoituksen sana: saatat muuttaa mielesi! Kokolattiamattoja on nykyään laaja valikoima toinen toistan kauniimpia vaihtoehtoja. Etenkin villamatot ovat valloittaneet allekirjoittaneen sydämen.

Lempipaikka

Sängyn jälkeen sohva taitaa olla meidän kämpän kulutetuin huonekalu. Siinä tehdään töitä, katsellaan telkkaria, röhnötellään muuten vain ja jopa syödään. Meillä kun ei vieläkään ole baarijakkaroita, niin ei auta muu kuin ottaa pölkky eteen ja pistää mutustaen. Sohva alkaa olla aika murju, mutta onneksi näkymä sohvalta on sitäkin kivempi. En varmaan ikinä tule siihen kyllästymään. Pientä päivitystähän aina tarvitsee tehdä mutta keittiö kyllä on ja pysyy! Uuden viltin ja tyynyn kävin hakemassa Ikeasta.

sateen jälkeen mummolassa

Meidän terassille ei mahdu puutarhaa vaikka kuinka yrittäisi. Minusta ei kyllä muutenkaan olisi puutarhuriksi. Ei siksi ettenkö siitä hommasta tykkäisi, vaan kun en osaa. Kasvien hoidon suhteen minulla on peukalo hyvinkin keskellä kämmentä. Välillä on siis kiva käydä fiilistelemässä  kasvisatoja vanhempieni ja isovanhempieni luona. Eilen kävin isovanhempieni luona ja ihastelin kauniita kukkia. Hyvin ne näyttäävät pärjäävän vaikka saivatkin raekuurosta.

Maijan Pihkala-blogista kannattaa muuten käydä lukemassa puutarhurin vinkkejä. Sielläkin on piha kokenut aikamoisen muutoksen, jonka vaiheita ainakin minä olen kateudella seurannut.

pieni vessaprojekti

Siinä missä meidän kylppäriremontti ei etene lainkaan, toisten etenee sitäkin nopeammin. Tätini vessa remontoitiin ja uusittiin kertaheitolla lattiasta kattoon. Suunnittelusta vastasin minä yhdessä tätini kanssa. Vanhasta veskistä säilytettiin muistona vain lamppu ja hana.  

Vessa on noin neliön kokoinen, mutta avartui remontin yhteydessä mielestäni huomattavasti vaikka kattoakin madallettiin ja nurkkaan lisättiin hylly. Seinät saivat pintaansa valkean struktuurimaalin yhtä laattaseinää lukuunottamatta, joka tuo kyllä mukavasti syvyyttä pieneenkin tilaan. Lattialaataksi valittiin seinälaattoihin mätsäävä harmaa. 

Muuten remontin suoritti ammattilainen, mutta minä pääsin huiskimaan harjalla nuo vaaleat seinät. Oli hauska kokeilla eri tekniikkaa tuohon struktuurimaalinkin levittämiseen. Aiemmin olen tehnyt vain lastalla. Lopputulos on kyllä ihan eri. En oikein osaa päättää edes kummasta pidän enemmän. 

Mitä mieltä olette? Kannattiko remontti?

Kuokkavieras kummajainen

Me vietimme juhannusta sisarusten ja siippojen kesken vanhempieni luona. Siitä tapahtumasta ei ole yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa, sillä pyjamahousuista ei luovuttu paitsi saunan ajaksi. Juhannuksena lähipellollamme nähtiin kuitenkin kuokkavieras kummajainen, joka olikin juhannuksen jännittävin hetki (ellei kutkuttavan jännittäviä lauta- ja korttipelejä lasketa). 

Kävimme isäni kanssa pellolla sitä katselemassa ja pääsimme tätä otusta tosi lähelle. Isällä oli kiikarit ja minulla oli naftaliinista kaivettu isän kamera. Tämä otus näytti ihan peuran ja aasin risteytykseltä ja ehdinkin sen nimeämään jo Peuraasiksi. Otus oli kyllä todellinen luonnonoikku, jollaista ei ole aiemmin Suomen luonnossa nähty.

Myöhemmin selvisi, että se oli Zoolandiasta karannut Davidinhirvi, jota ei käsittääkseni elä luonnonvaraisena enää missään päin maailmaa. Kyseessä oli siis aikamoinen harvinaisuus, joita pääsee normaalisti näkemään ainoastaan tarhattuna. Ehkä hänellä oli kiima ja hän oli lähtenyt neitikaveria etsimään. Mahtaakohan hän tietää ettei lajitoveria taida metsistä löytyä? En tiedä onko häntä vielä saatu edes kiinni. Zoolandiasta on kerran aiemminkin (2012) karannut Davidinhirvi, mutta en tiedä onko tämä sama kaveri. 

Onkos kukaan muu nähnyt vastaavanlaista elukkaa koskaan?

Vinkkejä muratin hoitoon

Älkää antako ostikon hämätä. En suinkaan jaa vinkkejä kasvien hoitoon vaan olen itse kipeästi vinkkien tarpeessa. Minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo! Yleensä yritän ostaa kasveja, jotka olisivat mahdollisimman helppohoitoisia, mutta jostain syystä saan nekin tapettua. Häntä koipien välissä sitten menen kiltisti ostamaan tilalle uusia. Nyt kaipaisinkin vinkkejä muratin hoitoon. Osaisiko joku sanoa idioottivarman keinon, miten voisin olla tappamatta murattia? Olen aika ylpeä, että kuvan yksilö on pysynyt hengissä jo kaksi kuukautta. Se on hajamieliselle kasvinhoitajalle jo aikamoinen saavutus. Olen koittanut silloin tällöin suihkia lehtiä vedellä ja kastelenkin aika usein, mutta nyt se alkaa näyttämään jo ensimmäisiä kuolon merkkejä. Eli kaikki viherpeukalot HOI! Antakaas mulle vinkkejä miten olla tappamatta murattia. Kiitos!

Pionivarkaissa

Vanhempani ovat kovia kyykkimään pihatöissä. Nykyään se alkaa käydä jo vaaralliseksi, sillä pihallamme on nyt bongattu monta käärmettä. Minähän en mitään ällöttävämpää tiedä, joten liikun siellä nykyään tömistelemällä kun elefantti. Tosin kävelyni kuulostaa kuulemma muutenkin elefanttilaumalta, joten kunnon kantapääastujalla ei pitäisi olla vaaraa.

Pionit ovat lempikukkiani ja kadehdin aina äidin kauniita kukkapenkkejä. Uskaltauduin käydä varastamassa muutaman pionin kotiinkin. Tietysti vartti meni ensin käärmeiden karkottamiseen. Pelkuri kun olen... Pionit olivat vasta nupullaan ja olen odottanut niiden aukeamista. Nyt ne alkavat pikkuhiljaa aukeamaan ja ai että, kun ovat kauniita!

Onko jollain hyviä vinkkejä miten saisi kyyt karkotettua pihamaalta? Mun puolesta saavat lymyillä puskissa pyydystäen hiirulaisia, mutta mielestäni niiden ei tarvitsi tulla ihan kotiovelle asti. Viime kesänä näin kaksi kyytä terassilla ja tänäkin kesänä on bongattu jo yksi ihan oven vieressä. Me no likey!

Välitilan mikrosementti

Nyt kun keittiö on ollut valmis jo jonkin aikaa, on hyvä palata takaisin remonttitunnelmiin. Ajattelin vielä kertoa muutaman sanasen tuosta meidän keittiön välitilasta. Lopullista materiaalia mietitiin aika kauan. Minä olisin halunut laattaa, mies sen sijaan lasin. Minä taas en halunnut lasia ja laatat eivät tulleet kuuloonkaan miehen mielestä. Päädyimme siis kompromissiin, joka oli mikrosementti. Haaveissa oli tehdä kylppäriin pieni pintaremontti mikrosementillä, mutta se olisi ylittänyt remonttibudjetin joten se jäi haaveeksi. Halusimme kuitenkin kokeilla tätä johonkin ja välitila oli sille hyvä paikka. Mikrosementin pinta kestää kosteutta ja sen pystyy pyyhkimään.

Mikrosementin asentaminen ei ollut vaikeaa, mutta se vei paljon aikaa. Jos joku muukin aikoo tähän ryhtyä, niin asentamiseen kannattaa varata muutama päivä. Työvaiheita on monta ja pitää ottaa huomioon myös kuivumisajat. Eri valmistajien välillä on varmasti eroja, mutta me käytimme sellaista kuin Top Cimento. Me tilasimme tarvittavat tökötit Sepristä. Tutustuimme muihinkin valmistajiin ja toimittajiin, mutta meidän ostopäätökseen vaikutti se, että pääsimme hypistelemään ja näkemään värimallit livenä. Seprissä on myös ystävällinen ja ammattitaitoinen palvelu.

Me halusimme jättää pinnan melko rouheaksi, mutta sileämpikin pinta on mahdollista toteuttaa. Jos mahdollista, niin kannattaa asentaa mikrosementti ennen kaappien asentamista. Tietysti kannattaa etukäteen mitata ja merkata alue, mihin sitä levitetään. Mikrosementtiä tulee tulee noin 1-3 mm kerros, joten kaapit voi silti asentaa vielä normaalisti. Noinkin pieni tila, kuin meidän keittiön välitila oli huomattavasti helpompi tehdä ennen kaappien asennusta, kun ei tarvinnut nyhjätä kulmien kanssa tai suojata kaappeja.

Kompromissi kannatti tällä kertaa, sillä meillä ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Pinta näyttää hyvältä ja siitä on helppo pyyhkiä altaan vesiroiskeet tai liedeltä roiskuvat rasvatahrat. Ja mikä kivointa, tässä näkyy ihan selvästi tekijän oma kädenjälki.

Ja hei! Jos kaipaatte lisätietoa meidän remontin vaiheista tai jostain ihan muusta niin hihkaiskaa ihmeessä! Vastailen oikein mielelläni.

Hukkaneliöt käyttöön

Lupasin aiemmin tehdä postauksen portaiden alla olevista kaapeista. Ne kätkee sisälleen suuren määrän tavaraa. Portaiden alle mahtuu meidän takit, kengät, laukut, pipot, huivit ja jopa siivoustarvikkeet. Kaapit kulkevat pyörillä ja pysyvät suorassa lattiaan kiinnitettyjen ohjureiden avulla. Kaapit ovat yhtä syvät kuin portaatkin, eli noin 90 cm. Jokainen hukkaneliö on siis otettu käyttöön.

Kaappien rungot tehtiin koivuvanerista, niinkuin portaatkin. Koivuvaneri on mielestäni niin kaunis sellaisenaankin, etten meinannut raaskia maalata rappusia ollenkaan, mutta valkoisena ne kuitenkin sulautuvat maastoonsa paremmin. Kaappien sisälle halusin kuitenkin jättää kauniin vaneripinnan näkyviin.

Niin portaat kuin kaapitkin toteutti taitavin tuntemani timpuri Risto Tanninen omien piirrustusteni pohjalta.

kirppikseltä

Kävin pikaisesti katsastamassa uuden kirppis tuttavuuden Mimmin kirppiksen. Mukaan tarttui muun muassa tämä kori. Olen etsinyt jotain vastaavaa eteiseen, johon saisi heitettyä kaikki pienet ja tärkeät tavarat laukun pohjalta. Olen nimittäin aika hajamielinen avaimien suhteen. Saattavat unohtua joskus sinne sun tänne... Josko oppisin laittamaan ne aina tuohon koriin niin ei tarvitsisi etsiä niitä pitkin kämppää.

kaunotar

Ostin vuosi sitten nettihuutokaupasta ränsistyneen ja elämää nähneen Tapiovaaran suunnitteleman Domus tuolin. Tuoli oli aiemmin maalattu kerman väriseksi ja siinä oli ruskea keinonahka verhoilu. Käytin muutaman kesäisen vapaapäivän mökin laiturin nokassa kunnostaen tätä kaunotarta. Kyllä klassikot vaan kestää aikaa! Tämä on ehdottomasti yksi suosikkituoleistani ikinä. Toivottavasti sillä olisi vuosia yhtä paljon edessä kuin takanakin.

sunnuntai

Ah, sunnuntai ja vapaapäivä. Sai nukkua pitkään, sai syödä rauhassa terveellisen aamupalan. Okei ehkei raparperipiirakka ole kovin terveellinen aamupala, mutta näin sunnuntaina se suotakoon. Päivällä kävin lenkillä ihastelemassa järvimaisemia ja ihania puutaloja. Illalla otin urakaksi maalata kylppärin katon. Nyt niska ja hartiat kaipaavat kipeästi hierontaa! Löytyykö vapaaehtoisia hierojia?

hole to another universe

Meidän seinässä on reikä, josta pääsee käsiksi asuntomme ilmanvaihtolaitteeseen. Aiemmin tämä reikä oli peitetty pienellä ovella, joka ärsytti visuaalista silmääni. Ensimmäinen ajatus oli peittää se isolla taululla, mutta reikä on niin matalalla, että pelkkä taulu olisi näyttänyt vähän hölmöltä. Ellei se olisi ollut tooosi iso taulu. Tarvitsin työpisteen läheisyyteen säilytystilaa askartelutarvikkeille, joten aloin etsimään sopivaa senkkiä tai lipastoa tuolle seinälle. Sen piti kuitenkin olla matala, jotta ilmanvaihtolaitteelle olisi helppo päästä käsiksi.

Ikeasta löytyi tämä PS kaappi, joka sopi mitoiltaan ja jopa tyyliltään meille täydellisesti. Hintakin oli mieluinen. Olen testaillut kaapin päälle paljon eri tauluja ja asetelmia. Asetelmat vaihtuu usein, mutta toistaiseksi tuo taulu on ollut paras vaihtoehto. Myöhemmin haluaisin tähän ison pystysuuntaisen taulun, mutta toistaiseksi tuo kelvatkoon. Tuo on tämän hetkinen suosikkini meidän vaihtuvassa taidenäyttelystä. Olen tilannut sen Society6:stä ja taiteilija on Heather Landis.

inspiraatiopuuska olohuoneessa

Yksin kotona vietetyt illat on vaarallisia. Ainakin kodin sisustuksen kannalta. Sain yhtenä iltana inspiraatiopuuskan järjestellä olkkarin huonekaluja. Meillä sohvapöytän virkaa on toimittanut sohvan kanssa samaa sarjaa ollut jäätävän kokoinen rahi, josta olen epätoivoisesti yrittänyt päästä eroon. Olen etsiskellyt sen tilalle sopivaa sohvapöytää, mutta kukkaro se ammottaa edelleen tyhjyyttään. Päätin kantaa terassilta muutaman isäni tekemän pölkyn ajamaan sohvapöydän asemaa. Ne sopivatkin siihen yllättävän hyvin ja rikkoivat vähän turhankin mustavalkoista tunnelmaa. Niiden kaveriksi raahasin varastosta myös pari Eamesin tuolia. Nyt on vieraillekkin enemmän istumapaikkoja. Ja mikä parasta, tämä muutos ei maksanut mitään!

Tajusinpa juuri, ettei olohuoneesta vielä muita kuvia tämän lisäksi juuri olekkaan. Olen vähän odotellut, että saataisiin remonttiviimeistelyt vihdoin valmiiksi ja työkalut pois nurkista lojumasta. Niin kuin kuvassa vilahtaa, paljon pään vaivaa tuottaneet kaiteet on vihdoin saatu paikoilleen, mutta toistaiseksi niissä on vain yksi lasi. Josko tupareihin mennessä saataisiin loputkin lasit paikoilleen. I hope...

järjestystä eteiseen

Eteinen on vaihtanut järjestystä meillä vähintään kerran viikossa. Siitä ei vaan tunnu tulevan hyvä millään. Oven vieressä on uskomattoman ruma patteri, uskomattoman tyhmässä paikassa. Toistaiseksi olen raahannut peilin sen eteen, mutta siltikään en ole täysin tyytyväinen. 

Eteinen sai kuitenkin vähän piristystä Lundia hyllystä, jonka olin ostanut jo vanhan asuntomme eteiseen. Alunperin siinä oli kolme mustaa hyllyä, mutta eteisestä alkoi tulla jo turhankin musta, joten ostin kaveriksi yhden luonnonvärisen hyllyn. Se on tuohon kohtaan aika passeli ja tuo toivottua laskutilaa eteiseen.

Tuo meidän ulko-ovi on yksi lempiasioistani tässä asunnossa. Se on vaan niin komea!

kaidetta odotellessa

Uusista portaistamme puuttuu vielä kaide. Mittavan pohdiskelun ja arpomisen jälkeen päädyimme mustaan metalliseen pinnakaiteeseen. Se on nyt laitettu tilaukseen, mutta minä aion nauttia vielä ajasta ilman kaidetta. Nyt kun portaat ovat valkoiset, ne naamioituvat tosi hyvin tuohon valkoiseen seinään. Koko tila olisi niin paljon avarampi ilman kaidetta, mutta rakennusmääräykset ovat selvästi eri mieltä. Täytyyhän se toki myöntää, että turvallisuus syistä kaide olisi hyvä olla.

Muuten olen ollut uusiin rappusiin aivan älyttömän tyytyväinen! Rappusten alla on kolme ulosvedettävää kaappia. Ne kätkee sisäänsä suuren määrän tavaraa ja lattian vinoudesta huolimatta toimivat hyvin. Vetiminä toimii Muuton Dotsit, joihin ripustetaan millon mitäkin. Voisin jossain vaiheessa tehdä kattavamman postauksen tästäkin aiheesta.

työpiste muutoksia

Tein vähän muutoksia työpisteelle. Helppo muunneltavuus on kyllä huippua! Tyhjensin ylähyllyn ja nostin sitä 30 cm ylöspäin. Nyt työtila on paljon avarampi ja valoisampi. Meillä vältellään laittamasta reikiä seinään (ei kylläkään minun toimesta) mutta päätin, että täällä liukuovien takana, ikiomassa puolen neliön kopissani saa olla seinillä vähän piristettä. Ikeasta kävin hakemassa uuden nipistinvalaisimenkin, joka on tähän tilaan aika kelpo. Unohdin kyllä ostaa siihen lampun, joten päällä sitä en ole vielä testannut.

Hiirimatto on omasta mallistostani. Se on aitoa nahkaa ja ollut omassa käytössä nyt vajaa vuoden. Päivä päivältä siitä tulee aina vaan kauniimpi! Jos tahdot itselle samanlaisen, laitappa sähköpostia [email protected]!