Niin kuin aiemmin mainitsin, haluan loiventaa nykyisiä parven rappusia. Tilaa niille olisi melkeimpä ulko-ovelle asti. Tällä hetkellä portaiden virkaa suorittaa jyrkät puiset tikkaat, joissa kulkeminen on aika hankalaa. Täytyy todella keskittyä mihin sitä varpaansa asettelee jos aikoo välttää kompastumisen.

Joku saattoi edellisen postauksen perusteella jo huolestua meidän eteissäilytyksen kohtalosta. Vanha säilytyskompleksi kun purettiin tilan avartamiseksi. Mutta älkää huoliko! Eteissäilytys olisi tarkoitus integroida uusien rappusten alle. Usein rappusten alle jää silkkaa hukkatilaa, mutta pienessä asunnossa kaikki tila on otettava hyötykäyttöön. Loivempien rappusten alle jää enemmän tilaa ja siihen olisi nyt suunnitteilla huomaamattomia ulosvedettäviä kaappeja muun muassa takkeja ja kenkiä varten.

kuva täältä

kuva täältä

Tämän kuvan alkuperää en valitettavasti löytänyt. Vinkkaa jos tiedät!

Jotain tämäntyyppistä siis luvassa! Pysykää kuulolla!

avaruutta eteiseen

Asuntomme 55 neliötä on kaikki samaa tilaa kylpyhuonetta lukuunottamatta, joten tilaa oli aiemmin jaettu eteisen kaapilla. Jostain syystä minä en tullut tämän ratkaisun kanssa toimeen. Ensinnäkin se oli todella ruma, toiseksi se blokkasi kaiken valon oven yllä olevasta ikkunasta, kolmanneksi eteinen jäi todella pieneksi ja ahtaaksi tilaksi, neljänneksi sen päälle kerääntyi pölyä ja parvelta katsottaessa se näytti muutenkin hölmöltä. Lisäksi vielä viides ja tärkein syy, halusin venyttää parven portaikkoa loivemmaksi, jolloin eteiskaappi oli vain tiellä. Hyviä puolia siinä oli mielestäni tasan yksi, ulko-ovea avattaessa se esti tuulen sisäänpääsyn ja toimi näköesteenä muuhun asuntoon. Puhun imperfektissä, sillä sekin rumilus on nyt purettu ja pötköttelee olkkarin lattialla odotellen peräkärrykyytiä Topinojalle. 

Tilaahan pystyy jakamaan monella muullakin tavoin kuin seinämillä. Nyt minä nautin hetken tästä avaruudesta, vaikka koko kämppä onkin täynnä rojua. Fiksu olisi ottanut kuvan, mutta minäpä en!

hihat ylös ja leka heilumaan!

Sillä aikaa, kun minä olen puuhastellut yläkerrassa, alakerrassa ollaan purettua aggressiota keittiön kaappeihin. Siellä on nimittäin tehty purkuhommia! Vanha keittiö homeisine paprikoineen saa nyt väistyä uuden tieltä. Keittiö olisi varmasti toiminut ihan sellaisenaankin, mutta kyllä se esteetikon silmää satutti.

Tila alkaa ihanasti avartua. Parven puusäleikön revimme alas ensitöiksemme ja neliöitä tuntui tulevan huomattavasti lisää. Myöskin keittiön vitriinikaapin irroittaminen lämmitti niin sydäntä kuin mieltäkin. Tosin se oli kiinnitetty tuon palkin avulla, joka on liimattu kattoon kiinni. Sen irroittaminen hajottamatta kattoa on aiheuttanut pientä päänvaivaa.

Välitilan laattojen irroittaminen kipsilevystä olikin melko mielenkiintoista puuhaa. Niitä yritettiin nakutella irti, mutta laattojen mukana lähti aina myös pala seinää. Ainoa vaihtoehto oli siis leikata levy kokonaan pois välitilan kohdalta ja paikata se uudella kipsilevyllä. Näistä kraatereista ei olisi enää pienellä tasoittamisella selvinnyt. Jos jollain on hyviä vinkkejä laattojen irroittamiseen kipsilevystä niin jakakaa ihmeessä! 

mustia unelmia

Jostain syystä jo asuntoilmoituksen kuvia selatessani mielessäni on pyörinyt idea mattamustasta keittiöstä, eikä tämä mielikuva ainakaan haihtunut pois mielestäni Pinterestiä selailemalla. Vaikka edellisestä keittiöremontistamme on noin vuosi, olen haaveillut teollishenkisestä keittiöstä jo jonkin aikaa. Sellainen ei vanhaan asuntoomme sopinut, mutta meidän uuteen lofty asuntoon se sopisi kuin nappi silmään! Tässä muutama suosikkikuvani Pinterestin syövereistä.

Kuvan alkuperä on valitettavasti hukkunut Pinterestin syövereihin. Vinkkaa, jos sattumalta tiedät!

Kuvan alkuperä on valitettavasti hukkunut Pinterestin syövereihin. Vinkkaa, jos sattumalta tiedät!

kuva täältä

kuva täältä

Ihastuin näihin kuviin täysin ja se oli nyt sanomattakin selvää, että musta keittiö oli saatava! Onneksi se sai kannatusta myös toista sukupuolta edustavalta asukilta. Edellisestä keittiöremontista viisastuneena, emme halua siirtää mitään toimintoja muualle, jotta vältyttäisiin lisäkustannuksilta. Keittiömme on aika pieni ja olemme ihan tyytyväisiä nykyiseen järjestykseen. Aluksi olin kyllä sitä mieltä, että saareke pitäisi poistaa, mutta kävi ilmi, että parketissa on sen kohdalla kolo, joten se piti säilyttää samalla paikallaan. Tämä oli kuitenkin fiksua, sillä saarekkeeseen saadaan mukavasti lisää säilytystilaa. Kumpikaan meistä ei ole kova kokkaamaan ja jos joskus jotain kotona syödään, niin se tapahtuu harvoin keittiön pöydän äärellä. Päätimme siis jättää ruokapöydän tällä kertaa kokonaan pois ja saareke saisi toimia ruokapöytänä parin baarijakkaran kera. Sen ylläoleva vitriinikaappi lähtee kuitenkin koristamaan ennemmin Topinojan kaatopaikkaa, kuin meidän asuntoa. Alla keittiön nykyinen ratkaisu. Tila on aika matala jo sellaisenaan, mutta lisäksi oikella puolella seinää katon rajassa on paksu palkki, jonka sisällä kulkee ilmastointiputket. Lisähaastetta tuo myös liesituuletin, jonka kautta tapahtuu koko asuntomme ilmanvaihto.

kuva Oikotien poistuneesta asuntoilmoituksesta

halutaan uusi lattia!

Edellisissä kuvissa onkin vilahtanut meidän parven kerrassaan kaunis muovimatto. Voin kertoa, että on luonnossa vielä kuviakin karmeampi. Paikoittain siinä on mustia silikonitahroja ja siellä täällä muuten vaan kulahtaneita läikkiä. Onneksi oli, koska se oli hyvä tekosyy uudelle lattialle.

Mietittiin varmaan kaikki lattiavaihtoehdot läpi parketista vanerilattiaan. Minua kiehtoi Susanna Vennonkin käyttämä kalanruoto kuvio. Olisin halunnut toteuttaa saman tyyppisen ratkaisun vanerista, mutta se ei saanut kannatusta. Koko asuntomme on yhtä tilaa ja pelättiin, että sieltä kuuluisi kaikki kopinat alakertaan, jos lattia olisi jotain kovaa materiaalia.

kuvat täältä

Tuli mieleen kokolattiamatot, niin ankealta kuin se kuulostaakin. Minulla on kyllä kova luotto, että ne on tulossa takaisin muotiin! Ensimmäinen mielikuva meilläkin kokolattiamatoista oli laivojen ja baarien purkkamällien täyteiset ja pinttyneen tupakan hajuiset matot. Mallit ovat onneksi hieman päivittyneet tästä mielikuvasta.

Ensin mietimme sisalmattoja ja kävin hakemassa mattoliike Sepristä muutaman mallin. Ne olivat kyllä aivan ihania, mutta täysin oikeaa väriä ei kuitenkaan löytynyt. Haimme tumman harmaata, mutta tarjolla olisi ollut enemmän rusehtavaan taittavia värejä. Suoraan sanottuna hintakin hieman hirvitti. Sisal matosta saisi pulittaa näemmä 90 euroa neliöltä. Olimme kuitenkin päättäneet kokolattiamaton olevan paras lattiamateriaali meille myös akustisista syistä. Kävimme siis uudestaan Seprissä ja siellä Päivi esitteli meillä aivan uuden maailman kokolattiamatoista! Mielikuva niistä tunkkaisista laivan matoista muuttui kertaheitolla. Ja ah, mulla on yksi sana, villamatot! Toinen toistaan ihanempia villamattoja hypisteltiin ja se oli siinä! Rakkautta ensisilmäyksellä. Nämäkin toki olivat melko arvokkaita, mutta löysimme meille ja kukkarollekkin vähän sopivamman ratkaisun. Harmaa värikin sai jäädä vaalean alta. Nyt ei ajatella punaviinitahroja! Sitä varten on Vanish! Minä ainakin sain ihanan mielikuvan pehmeästä ja lämpimästä lattiasta paljaiden varpaiden alla. Tilaus matosta tehtiin samointein.

Tässä se on! Kokolattiamatot are back! Vai onko? Suosittelen tutustumaan kokolattiamattojen maailmaan! Kaikkea ihanaa on tarjolla!

minttu ja randomsormi

Parven muovisten haitariovien tilalle on tulossa peililiukuovet, joiden taakse tulee meidän vaatesäilytys ja tämän naisen työpiste tilan säästämiseksi.

Olen useasti saanut kuulla mustavalkoisesta tyylistäni niin sisustuksen kuin pukeutumisenkin merkeissä. Olen ehkä vaan vähän mustavalkonen tyyppi, mutta minusta se on vaan ajaton ja tyylikäs yhdistelmä, johon on helppo yhdistää eri tehostevärejä. Minulla on paha tapa kyllästyä väreihin ja mieli muuttuu muutaman kuukauden välein. Pitkäaikainen suosikki värini (heti mustan jälkeen) on ollut minttu. Päätin hullutella ja maalata säilytyskokonaisuuden takaseinän mintun väriseksi. Se olisi mukava yllätys aina kun ovaa ovet. Lisäksi pieni 100 cm* 50 cm työpisteeni kaipaa mielestäni jotain piristystä. Siihen kun ei juuri ylimääräisiä somisteita mahdu. Olin käynyt monesti rautakaupassa kyttäilemässä eri mintun sävyjä ja löysin monta mieluista, joiden välillä en osannut päättää. Myyjä tuli avuksi ja lopulta valitsin randomsormella yhden suosikeistani. Värikortissa väri näytti kyllä huomattavasti vaaleammalta kuin itse seinässä, mutta se kelvatkoon! Koko seinä jää kuitenkin ovien taakse piiloon.

Tuo valkoinen palkki tuossa lattiassa hieman häiritsee, mutta siellä menee ilmastointiputkia, joille emme valitettavasti voi mitään! Työpisteeni tulee juuri sen kohdalle, joten saanpahan siitä jalkojen lepuutuspaikan. Patterin paikkojen suunnittelijakin on tainnut olla vähän humpussa päättäessään että parven patteri töräytetään tuohon, jotta säilytyskokonaisuuden ja seinän väliin jäisi varmasti patterin kokoinen kolo. Eli meidän liukuovet tulevat törmäämään tuota patteria vasten, eivätkä suinkaan mene seinään asti, joka olisi huomattavasti kivempi.

Tässä se koko komeus nyt on. Kerrankin on kunnolla säilytystilaa yli neljän metrin matkalta! Tehosteseinien maalaamisessa olen oppinut tuolta mieheltäni yhden vinkin. Seinät kannattaa rajata sisäpuolelta ohuelle maalarin teipillä. Kulmat saa silloin siistin näköiseksi ja väri on rajattu tarkkaan. Mielestäni se jotenkin kehystää koko seinän. Voipi olla, että tämä vinkki onkin monelle tuttu, mutta yllättävän usein näkee kuitenkin kulmasta kulmaan maalattuja tehosteseiniä, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta lopputulos on mielestäni tuolla tavalla siistimpi. Joidenkin silmään se saattaa näyttää hassulta. Makukysymyksistä ei voi kiistellä kuulemma.

hölmöläisen hommaa!

Niin kuin aiemmin mainitsinkin, meillä on kaikki kipsilevyseinät vuorattu lasikuitutapetilla, joka nostaa ihokarvani pystyyn. Ostimme pönikän tasoitetta ja aloitin tasoitushommat parvelta ja sieltä siirryin pikkuhiljaa alakerran seiniin.

Seinät näytti alunperin tältä. Tasoitin seinät kahteen kertaan hienotasoitteella ja pinnasta tuli ihan sileä. Tasoitteen kuivuessa pinta oli ihanan mattainen, jota ei olisi tehnyt mieli edes maalata. Maalaaminen oli kuitenkin välttämätöntä, sillä joistain kohdista kuvio paistoi läpi, vaikka pinta tuntuikin sileältä. Yksi pönikkä tasoitetta ei muuten riittänyt alkuunkaan! Ostimme loppupeleissä kolme pönikkää ja kaikki meni tasan. 

Juuri kun vetelimme viimeisiä tasotteita, kuulimme tasoitustapetin olemassa olosta! Kyllä siinä tuli vähän hölmö olo, kun kerran olisi päässyt helpommallakin. Mutta nyt on ainakin sileät seinät! Onko jollain muuten kokemuksia tuosta tasoitustapetista? Käsittääkseni se on paksua tapettia, jota käytetään juuri lasikuitutapettien päälle ja ilmeisesti toimii ihan hyvin. Täytyypä muistaa ensi kerralla koittaa sitäkin! Olisi kiva kuulla, jos jollain on kokemusta siitä.

hei hei haitariovet!

Ja ne ovat poissa!! Parven muoviset haitariovet siis, mikäli jäi ostikosta epäselväksi. Aaaahh! Tuntuu, että parvelle tulee lisäneliöitä hirveetä tahtia kun hihat heiluu purkuhommissa. Okei, ne on ton miehen hihat kun ovat heiluneet purkuhommissa. Mä olen kannustanut ja hymyillyt nätisti vieressä.

Seuraavaksi alkaa kyllä meikäläisenkin hihat heilumaan. Meinaan käydä nimittäin lasikuitutapettien kimppuun! Rättitapeteiksikin kutsumani seinät eivät miellytä ja haluan ne äkkiä peittoon ja tilalle sileää pintaa. Keksisin varmaan tuhat tekosyytä miksi vihaan niitä, mutta listan sijalla yksi on yksinkertaisesti niiden rumuus. Sen lisäksi, että ne ovat rumia, niistä menee silmät sekaisin kun kauan toljottaa.

Minkähän takia lasikuitutapettia on aikoinaan pitänyt tunkea kaikkialle?

tekohengitystä kaiteille

Saimme uuden asunnon avaimet käteen vuodenvaihteessa ja eikös se ollut heti pakko saada tuo parven kaiteen asiaa ajava karmiva säleikkö pois. Uskokaa tai älkää, se oli kiinni ihan parilla ruuvilla ja heilui kuin velhon hiha pelkästä puhalluksesta. Täytyy myöntää, että hetkeäkään en ole säleikköä ikävöinyt. Koko tila tuntui kasvaneen 20 neliötä sen poistamisen jälkeen.

Kävi ilmi, että säleikön tilalla on aiemmin ollut ihan kelvolliset lasikaiteet, mutta ne oli poistettu säleikön tieltä. Löysimme vanhat lasikaiteet komeiden muovisten haitariovien takaa, mikä oli mukava yllätys. Vähemmän mukava yllätys oli kuitenkin se, että edellinen yksityisyyttä kaivannut asukas oli kokenut tarpeelliseksi maalata sekä kaideiden lasit että rungot jollakin epämääräisellä valkoisella maalilla. En tiedä oliko varpaillaan maalannut, sillä maalausjälki ei meitä varsinaisesti miellyttänyt. Sen lisäki kaiteet oli purettu osiin, eikä meillä ollut hajuakaan miten ne tulisi koota takaisin paikalleen. Ryhdyimme kuitenkin epätoivoiseen kaiteiden pelastusoperaatioon. Sormet ristissä toivoimme säästävämme tässä muutaman pennin. Jo ajatus uusien kaiteiden hintalapusta hirvitti.

Tältä näytti kaiteen lasit ja itse rungot olivat vielä karmivammat. Valkoista maalia oli sudittu vähän sinne sun tänne "ei se niin justiinsa"-periaatteella. Paikoittain kaiteita koristi valkoisen maalin alta paljastuva alkuperäinen harmaa väri ja toisaalla taas paksut maalin valumajäljet. Hermoja koetteli niin, etten huomannut niistä edes kuvaa ottaa. 

Tarmokkaasti kävin kuitenkin ostamassa Baukkarista maalinpoistoainetta, joka oli oikeinkin positiivinen yllätys! Sudin sitä siveltimellä lasien pintaan ja hetken päästä maali alkoi kuplimaan pois. Skrapasin vielä maalit ja maalinpoistoaineen jämät lasia varten tarkoitetulla maaliskrapalla (mikä mahtaa olla sen vekottimen oikea termi, en muista, mutta kätevä väline kuitenkin). Lasit tulivat täysin kirkkaiksi. Laseja on neljä ja yhdessä maalin alta paljastui halkeama, joka tietysti otti päähän, mutta aiomme käyttää vanhoja laseja siitä huolimatta. Täytyy vain sijoittaa se kaikkein huomaamattomimpaan paikkaan.

Testasin kaiteiden metallirunkoihin samaa maalinpoistoainetta ja ihan perinteistä hiomapaperia, mutta menetin hermoni noin puolessa tunnissa. Tähän pisteeseen pääsin yhden kaiteen kanssa ja näitä olisi ollut neljä! Vaikka rakastan kunnostamista ja remontointia niin tuo homma ei ollut kyllä minua varten! Onneksi on kavereita, jotka auttavat hädässä. Entinen työkaverini opiskelee maalariksi Turun AKK:lla, joten päästin siis itseni helpolla ja annoin muiden tehdä likaiset työt puolestani. Alkuperäisen harmaan värin sijaan hulluttelemme mustalla maalilla. 

Pahoittelut muuten karmeista kuvista! Kumihanskat kädessä ja ainoastaan yhden lampun valossa kuvaaminen on yllättävän haastavaa. Olen myös vähän huono "inspispuuskan" keskellä muistamaan kuvaamisen. Etukäteisvaroitus siis myös tulevista kuvista! En ole raahannut kameraa remontin keskelle ja työskentelemme toistaiseksi ihan muutaman lampun valossa. Remppakuvat tulevat siis olemaan pääosin puhelinräpsyjä. 

Rakkauden tarpeessa

Täytyyhän teillekkin jakaa nämä kuvat asuntoilmoituksesta. Tässä näette samalla lähtötilanteen, josta me lähdemme remontoimaan meidän näköistä kotia. Minä näin näissä asunnon, joka vain kaipasi vähän rakkautta ja välittämistä. Miten on, tuhlaisitteko te tähän rahanne? Kaikki kuvat on Oikotien sivuilta. Itse ilmoitus on sieltä tietenkin jo poistunut.

Näissä kuvissa näette "kauniin" keittiön ja olohuoneen. Mitäs mieltä olette? Eikös ole ihanan näköistä? 

Tässä olohuone ja olematon eteinen kuvattu keittiön suunnalta. Itse rakastuin tuohon oveen ja noin viiden metrin huonekorkeuteen aivan totaalisesti!

Tässä kuvia parvelta eli tulevasta makuuhuoneesta. Eikös olekkin kauniit nuo kaiteet ja muoviset haitariovet?  Niin ja tietenkin kirsikkana kakun päällä on tuo muovimatto! Näissä kuvissa näkyy myös asunnon erikoinen katto. Samanlaista ei varmaan monellakaan ole. Itse jotenkin ihastuin siihenkin. Se muistuttaa minua jotenkin rautatieasemasta.

Tässä sitten vielä kylppäri ja pikkiriikkinen sauna. 

Seuraavaksi luvassa muutamia paljastuksia remonttisuunnitelmista. Kuka arvaa mikä osa kämpästä purettiin ensimmäisenä?

Äryttääkö muuten ketään muuta yleisesti asuntoilmoitusten kuvat?

Siitä se ajatus sitten lähti...

Oma koti on minulle se maailman tärkein paikka. Ja mikä parasta, saan jakaa sen mitä mahtavimman avomieheni kanssa. Asustelimme tyytyväisenä Turussa, kunnes eräänä tylsääkin tylsempänä päivänä Oikotien uumenista löytyi pieni, ehkä hieman aikansa elänyt loft-asunto Littoisten Verkarannasta. Mitä enemmän katselin ilmoituksen kuvia, sitä enemmän innostuin asunnosta. Ei mennyt kauaakaan, kun tajusin tämän pikkuruisen asunnon potentiaalin. Myönnän, että muodostin siitä ehkä pienoisen pakkomielteen ja tuijottelin kuvia monta päivää jo mielessäni sijoitellen huonekaluja paikoilleen. Tämä oli pakko saada vaikka edellisestä remontista oli juuri ja juuri ehtinyt pöly laskeutua.

Ilokseni myös tuo meidän talouden "järjen ääni" lupasi tulla kanssani katsomaan tuota reppanaa asuntoa, joka ei ollut kenellekkään vielä kelvannut. Olihan se aika pieni, parhaat päivänsä nähnyt, mutta molemmat ihastuimme siihen silti. Siitä se ajatus sitten lähti...

....myös blogin kirjoittamiseen. Kauan olen haaveillut omasta blogista, mutta jostain syystä en ole koskaan uskaltanut tähän hommaan ryhtyä. Nyt kuitenkin päätin riipasta ja tehdä tästä uuden harrastukseni. Onhan tämä aika jännittävää! Tarkoituksena olisi tänne raportoida remontin vaiheita, haaveita ja ideoita. Jos vaikka minunkin hölinöistä olisi jollekkin toiselle ideoita etsivälle apua.

Minua ei tavanomaiset jutut sykähdytä, vaan koitan keksiä jotain erilaista. Uusi asuntomme antaa tähän ainakin mahtavat puitteet. Saapi nähdä saadaanko me mitään mielenkiintoista aikaan, vai uhittelenko vain.