Antoine B. Daniel: Vuoren valo - Inkat 3

La lumière de Machu Pichu
Julkaistu 2001, suomennos 2004
478 sivua.

Inkat-trilogian päätösosassa Vuoren valossa Antoine B. Daniel -kirjailijakolmikko kattaa päätapahtumat melko pitkältä ajanjaksolta, eli vuosilta 1536-1542. Koko Peru on pääasiassa espanjalaisten konkistadorien vallassa Inkojen pääkaupungin Cuscon valloituksen jälkeen, mutta syrjäisissä  kylissä paikalliset saattavat vielä elellä suhteellisen rauhakseen. Francisco Pizarro on vuotta aiemmin eli 1535 perustanut Kuninkaiden kaupungin, Ciudad de los Reyesin eli Liman uudeksi eurooppalaiseen tyyliin rakennettavaksi pääkaupungiksi.

Gabriel on aina ollut vahvasti espanjalaisten maanmiestensä puolella vaikka hän onkin tuntenut sympatiaa paikallisväestöä kohtaan. Nyt Gabriel on kuitenkin nähnyt liikaa raakuutta ja turhia murhia ja hän kääntyy pahimpia tappajia vastaan ja joutuu tovereidensa vangitsemaksi. Inkavaltias Manco on kerännyt joukkojaan vastarintaan ja taistelut Mancon sotureita vastaan tarjoavat Gabrielille mahdollisuuden vapauteen. Gabriel yhdessä ystävänsä munkki Bartolomén kanssa ottaakin tehtäväkseen saattaa intiaanien julma kohtelu Espanjan hallinnon tietoon ja sitä kautta lopettaa julmuudet.

Tässä viimeisessä osassa Daniel keskittyy hyvin vahvasti ennaltamäärättyyn tapahtumaketjuun, joka Anamayalle on osittain paljastettu jo sarjan alussa. Tapahtumat, päätökset ja ihmisten kohtalot menevät hyvin sen mukaan mitä on ennustettu - ilman, että henkilöillä juuri on omia vaikutusmahdollisuuksia. Tästä osasta juonta en oikein pitänyt enää nyt päätösosassa. Ennustukset ja inkamytologia on kyllä sinänsä kiinnostava aihe, mutta nyt kuollut valtias Huayna Capac saa hieman liian suuren rooliin mahtavana näkijänä ja tämän pojat ja seuraajat, mukaan lukien Atahualpa ja Manco ovat vain isänsä sätkynukkeja. Hieman erilaisella juonella näinkin kiinnostavasta ja traagisesta aiheesta olisi saanut enemmän irti.

Daniel myös käsittelee trilogiassaan melko pitkää ajanjaksoa yleensä edeten hyvin hitaasti, mutta välillä rankasti hyppien, ja myös näissä valinnoissa olisin välillä toivonut painotusten menevän hieman eri lailla. Välillä piti hieman kertailla, että mitäs nyt onkaan oikein tapahtunut ja lueskella Wikipediasta kiinnostavista kohdista lisää, kun kirjailijat olivat päättäneet jättää jonkin asian vain pieneksi maininnaksi. Mutta Daniel kertookin nyt tarinaansa pääasiassa espanjalaisnäkökulmasta ja minun kiinnostukseni kohdistui enemmän inkaelämään, joten siksikin tuli hieman erimielisyyksiä siitä, että mikä on tärkeää.

Inkat-trilogia on hyvä sarja ja aihe on mahtava, mutta hieman tämä oli kyllä pettymys juonen suhteen ja sen, että miten aihetta käsiteltiin. Varsinkin olisin enemmän odottanut tältä päätösosalta, toiveissa oli hieno huipennus, joka kruunaisi koko sarjan, mutta hieman takkuista oli lukeminen. Juonen eteneminen on välillä hyvinkin hidasta ja tämä ei missään nimessä ole vauhdikas seikkailu- tai jännitystarina, vaikka niinkin voisi luulla. Tarinan vahvuus ei olekaan Danielin hahmoissa tai juonessa, joiden osalta ei liikoja kannata odottaa, vaan historiallisissa faktoissa ja paikoissa ja jo näiden takia Inkat-trilogia on lukemisen arvoinen.

Inkat:

1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
2. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
3. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)

Vuoren valo Gummeruksen sivuilla.

Antoine B. Daniel: Soturin voima - Inkat 2

L'Or de Cuzco
Julkaistu 2001, suomennos 2003
560 sivua.

Antoine B. Daniel -nimellä kirjoittavan kolmikon Inkat-trilogian toinen osa lähtee liikkeelle keväästä 1533. Espanjalaiset konkistadorit ovat vallassa inkavaltion pohjoisosissa, mutta inkat vielä toivovat heidän lähtevän pois kultalahjuksilla.

Inkahallitsija Atahualpa on espanjalaisten vankina Cajamarcassa. Atahualpa on valinnut vankila-palatsinsa suurimman huoneen lunnashuoneeksi ja luvannut täyttää sen inka-aarteilla ja uskoo pääsevänsä vapaaksi kun tämä on tehty. Espanjalaiset valloittajat kuitenkin vaan innostuvat lisää valtavista aarteista ja unohtavat helposti lupauksensa kultahuumassaan. Varsinkin pääkaupunki Cuscon mahtavista rikkauksista kertovat huhut saavat konkistadorit hullaantumaan ahneuksissaan.

Gabriel on ainoa konkistadori, jolle ei kuulu osuutta kultasaaliista ja hän yrittää hieman hillitä muiden maanmiestensä villiä ja välinpitämätöntä käytöstä. Gabriel on myös opetellut paikallisen kielen ketsuan ja hän ymmärtää hyvin inkaväestöä. Tosin kyllä Gabrielkin taisteluissa tappaa oman osansa vastapuolen väestöstä, joten hän on selkeästi espanjalaisten puolella edelleen. Lähes kaikki merkittävät inkaylimykset ovat espanjalaisten vankeina, mutta silti pelko kapinasta on jatkuvasti läsnä. Gabriel ja inkatyttö Anamaya rakastuivat ensisilmäyksellä ja ovat edelleen yhdessä, mutta he yrittävät salailla suhdettaan. Anamayalla kun on merkittävä seremoniallinen rooli entisen kuninkaan Kaksoisveljen puolisona, joten hän ei voi tavallista liittoa solmia. Anamayan vaikutusvallan ansiosta hänen valinnoillaan ja neuvoillaan on iso rooli tulevissa tapahtumissa.

Gabriel on hyvä hahmo, suht puhtoinen sankari, joka kyllä tekee työnsä hyvin, mutta tuntee syyllisyyttä jouduttuaan tappamaan inkoja. Gabrielin ajattelutapa on modernimpi kuin matkakumppaniensa, hän näkee intiaanit ja eurooppalaiset tasavertaisina ja yrittää saada muitakin kohtelemaan paikallisväestöä ihmisarvoja kunnioittaen. Harmi kyllä lähes kaikki muut tuntuvat menettäneen omantuntonsa ja todellisuudentajunsa Perun rikkauksien äärellä. Gabrielin ja Anamayan suhde tuntuu vieläkin hieman väkinäiseltä osalta juonta, varsinkin kun rakastuminen oli niin äkkinäistä, vaikkei heillä ollut edes yhteistä kieltä. Anamayan asemassa olevan voisi myös olettaa käyttäytyvän hieman vähemmän vapaamielisesti. Anamayan näyt, neuvot ja päätökset on tietysti pitänyt sovittaa historiallisiin tosiseikkoihin, mutta monet näistä valinnoista ihmetyttävät kyllä. Tuntuu, että välillä hän lähes ajaa espanjalaisten asiaa tyhmillä neuvoillaan.

Daniel kirjoittaa hienoa historiallista, vahvasti tositapahtumiin perustuvaa fiktiota, pienellä määrällä romantiikka maustettuna. Tarina itsessään on hyvin surullinen ja vaikuttava ja kuvaukset välillä aika raakoja, varsinkin kun ajattelee, että kaikki inkojen kohtaloksi tuleva nöyryytykset, kidutukset ja murhat ovat tosipohjaisia. On myös kamala lukea siitä, kuinka espanjalaiset sulattavat kultaharkoiksi arvokkaita inkaesineitä ja taideteoksia. Onneksi jotain sentään säästyi jälkipolvillekin ihailtavaksi ja ihan kaikkea eivät konkistadorit saaneet käsiinsä sulatettavaksi uusiokäyttöön.

Inkat:

1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
2. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
3. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)

Soturin voima Gummeruksen sivuilla.

Juttua Puuman varjosta ja Soturin voimasta Hesarissa.

Antoine B. Daniel: Puuman varjo - Inkat 1

Princesse du soleil

Julkaistu 2001, suomennos 2003

527 sivua.

Antoine B. Danielin Inkat-trilogia pääsi heti suomeksi ilmestyttyään lukulistalleni, mutta jostain syystä sarja sitten unohtui ja aikaa meni melkein 10 vuotta ennen kuin löysin nämä kirjat uudelleen. Antoine B. Daniel on itseasiassa nimimerkki, jolla kirjoittavat Antoine Audouard ja Jean-Daniel Baltassat, apunaan Inka-asiantuntija Bertrand Houette. Kerron tässä juonesta hieman normaalia enemmän, koska tositapahtumiin perustuva tarina on kaikille jo valmiiksi tuttu.

Puuman varjo lähtee liikkeelle vuodesta 1526 kun inkat hyökkäävät pienen Anamaya-tytön chiriguano-kylään. He tappavat Anamayan äidin ja suuren osan muista kyläläisistä ja vievät tytön mukanaan Quitoon inkavaltiaan katsastettavaksi. Anamaya on hyvin erilainen kuin muut, hänen tukkansa kihartuu hieman, hänen nenänsä ei ole leveä ja hänen silmänsä ovat huomiota herättävän siniset. Inkavaltiaan Huayna Capacin odotetaan mestauttavan Anamaya, mutta Anamaya saakin yllättäen hyvin merkittävän roolin inkojen parissa.

Vanhalla Huayna Capacilla on poikia paljon ja pääasiassa kahdessa paikassa, pohjoisessa Quitossa ja etelässä Cuscossa. Vanha valtias on kuolemaisillaan eikä hän ole nimennyt seuraajaa. Parhaat ehdokkaat ovat Atahualpa Quitosta, joka on kyllä kieltäytynyt kunniasta äitinsä alempiarvoisuuteen vedoten, ja Huascar Cuscosta. Kiista seuraajasta johtaa lopulta suureen sisällissotaan, jossa veljekset taistelevat toisiaan vastaan.

Samaan aikaan Espanjassa Francisco Pizarro valmistelee kunnollista retkikuntaa Peruun, jossa he ovat piipahtaneet pikaisesti jo aiemmin ja nähneet mahtavia kulta-aarteita, joita alueella on. Aatelismies Gabriel Montelucar y Flores haluaa vaihtaa maisemaa päästyään inkvisition vankilasta ja hoitaa itsensä mukaan Pizarron matkalle. Inkamaille retkikunta saapuu lopulta oivalliseen aikaan, sisällissodan jälkeen. Gabriel ja Anamaya rakastuvat heti ensinäkemältä, mutta heidän tiensä tulee olemaan hyvin kivikkoinen.

Ensimmäinen osa Inkat-trilogiasta kertoo siis tarinaa siihen asti kun Pizarron joukot pääsevät Atahualpaa tapaamaan loppuvuodesta 1532. Puuman varjossa siten vasta pohjustetaan myöhempää, mutta tämä kaikki on tehty hyvin huolella. Kumpikaan osapuolista ei ole puhtoinen tai täysin hyvä, vaan julmuuksia tapahtuu kaiken aikaa. Nyt vielä ainakin inkojen elämä on paljon suuremmassa määrin kiinnostuksen kohteena ja hyvä niin. Inkojen rituaalit, tavat, hallinto ja uskomukset ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa. Mukana on myös nuorten välisiä ihastuksia, kilvoittelua ja ystävyyssuhteita. Inkanimissä ja terminologiassa oli välillä hieman muistelemista, mutta tässä auttaa kirjan lopun sanasto, ainakin jos sen löytää jo lukemisen aikana :)

Puuman varjo on todella hyvää historiallista viihdettä, jos nyt tositapahtumiin perustuvia massamurhia voi viihteeksi kutsua. Daniel kirjoittaa hyvin uskottavasti ja mukaansatempaavasti ja tekisikin mieli jatkaa heti suoraan seuraavaan osaan. Tarina on tehty helppotajuiseksi ja vaikka selityksiä ei mitenkään alleviivata, niin tätä lukiessa monien henkilöiden ratkaisut on helppo ymmärtää, vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan. Eli nyt jo ensimmäisen Inkat-osan myötä monet mietityttäneet miksi-kysymykset ovat saaneet vastauksia, mutta se, että miksi uskonnon nimissä tapetaan ihmisiä miljoonittain taitaa jäädä minulle ikuiseksi arvoitukseksi.

Inkat:

1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
2. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
3. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)

Puuman varjo Gummeruksen sivuilla.

Lisää Puuman varjosta Kirjahullun mietteissä.

Mario Vargas Llosa: Keltin uni

El sueño del celta

Julkaistu 2010, suomennos 2011
518 sivua.

Nobel-palkittu Mario Vargas Llosa kertoo uusimmassa romaanissaan irlantilaisen historiallisen henkilön Roger Casementin värikkään elämäntarinan. Casement syntyi 1860-luvulla lähellä Dublinia perheeseen, jossa samanniminen isä oli vahvasti brittimielinen protestantti ja äiti salaa katolinen. Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla. Vanha Casement on Irlannin Pääsiäiskapinan jälkeen vuonna 1916 kuolemaantuomittuna vankina brittiläisessä vankilassa odottamassa tietoa armonanomuksestaan ja odottelun lomassa kerrotaan hänen elämästään Britannian konsulina ja kuinka hän löysi kutsumuksena Irlannin itsenäisyyden puolustajana

Kaksikymppisenä idealistina Casement lähti Afrikkaan ja 1900-luvun alussa hän sai tehtäväkseen selvittää Ison-Britannian konsulina mitä Belgian kuninkaan Leopold II:n omistamassa Kongossa oikein tapahtuu. Casementin idealismi oli vähitellen karissut hänen Afrikan-vuosiensa aikana ja varsinkin matka kuuluisan löytöretkeilijän ja sankarin Henry Morton Stanleyn seurassa sai hänet huomaamaan kuinka julmasti länsimaiset ryöstivät ja valtasivat maata omiin tarkoituksiinsa oikean uskonnon ja sivistyksen nimissä.

"... Tänne tulee yhtöitä, jotka antavat heille työtä. Kouluja, joissa he oppivat sivistyneitä kieliä ja joissa heidät opetetaan pukeutumaan, rukoilemaan oikeaa Jumalaa ja puhumaan kristillisesti eikä noita apinamurteita, joita he nyt mongertavat. Vähitellen he muuttavat barbaariset tapansa nykyaikaisten ja sivistyneiden ihmisten tavoiksi. Jos he tietäisivät, mitä me heille teemme, he suutelisivat jalkojamme. Mutta heidän henkinen tasonsa on lähempänä krokotiilin ja virtahevon tasoa kuin teidän tai minun tasoani. Siksi me päätämme heidän puolestaan , mikä on heille hyväksi, ja siksi me panemme heidät allekirjoittamaan näitä sopimuksia. Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat vielä kiittämään meitä, eikä olisi lainkaan ihme, vaikka he jonkin ajan kuluttua alkaisivat jumaloida Leopold II:ta samalla tavalla kuin he nyt jumaloivat taikakalujaan ja mörköjään." (Stanley Casementille, s 45-46)

Casement kiertää Kongoa kuuntelemassa ihmisten kertomuksia väärinkäytöksistä, riistosta, kidutuksesta ja murhista. Lontoossa Casement kirjoittaa pitkän raporttinsa uloministeriölle ja hänestä tulee kuuluisa kun hallitus julkaisee sen. Kokemukset Afrikassa saivat Casementin ajattelemaan Irlannin tilannetta ja huomaamaan kuinka se on vastaavasti brittien vallan alla ja hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä tätä miehittäjävaltaa kohtaan, jonka palveluksessa hän itsekin työskentelee. Brasilian tylsemmän toimeksiannon jälkeen hänet lähetetään Peruun, josta Kongon tilannetta vastaavasti on alkanut kuulua huhuja vakavista väärinkäytöksistä brittiomisteisen kumiyhtiön alueilta. Jos mahdollista, Perun todellisuus on vieläkin raaempi kuin Kongon ja siellä edes paljastetuista julmuuksista ei niin vaan saakaan ketään vastuuseen, edes Iso-Britannian tuella.

Casementin tie johtaa sankaruudesta petturiksi kun hän "radikalisoituu" ja alkaa ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Hänen iso virheensä on hakea ensimmäisen maailmansodan aikaiselta Saksalta tukea, ajatuksena "viholliseni vihollinen on ystäväni ". Lisäksi tarinan edetessä hänen homoseksuaalisuutensa ja himo nuoria, hyvävartaloisia miehiä kohtaan saa yhä enemmän tilaa ja Casementin vangitsemisen jälkeen hänen päiväkirjoistaan julkistetut rivot kirjoitukset tuhoavat hänen maineensa vuosikymmeniksi ja saattavat itseasiassa koko henkilön unohduksiin pitkäksi ajaksi.

Vargas Llosan kirja on kyllä hieno. Keltin uni jakautuu kolmeen osaan (Kongo, Amazonia ja Irlanti) ja 15 kappaleeseen. Kirjoitustyyli on erikoinen siinä mielessä, että kappaleen alussa monesti kerrataan jotain edeltäviä tapahtumia tai vankila-aikana kerrotut lyhyet jutut tulevat uudestaan esille menneisyyden aika-jaksolla, joten tätä voi hyvin lukea pätkittäinkin. Suomenkielinen Wikipedia kutsuu tätä teosta moraliteetiksi ja englanninkielinen historiallisen romaanin ja journalistisen kronikan yhdistelmäksi. Mukana on myös maailmanpolitiikan kiemuroita, paljon todellisia historian hahmoja ja kiinnostavia katsauksia näiden muutamien maiden vaikeaan historiaan.

On karmaisevaa, kuinka eurooppalaiset suhteellisen hyvine tarkoitusperineen saavat aikaan massiivisia kansanmurhia ja tuhoavat heimoja sukupuuton partaalle huolimattomuuttaan ja rikkauksien sokaisemina. Vargas Llosa kuitenkin kuvailee näitä kauheuksia siinä määrin ulkopuolisen silmin, että nenäliinoja ei tarvitse varastoida tätä kirjaa varten. Alkuperäisväestön edustajiin, tapohin tai kulttuureihin ei juuri tutustuta, vaan näkökulma on tarkkailevan haastattelijan koko ajan.

Hieno kirja, tämä kannattaa kyllä lukea! Olen suhtautunut Nobel-voittajiin hieman ennakkoluuloisesti ja ajatellut, että heidän teoksensa tuskin sopivat minulle kun pidän yleensä vauhdikasta toimintaa sisältävistä tarinoista, mutta ehkä tämä tuo hieman muutosta tuohon ajattelutapaan.

Mario Vargas Llosa Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Keltin unen ovat lukeneet mm Kirjaton, Kirjahamsteri, Luettua ja juttua löytyy myös Helsingin Sanomista.