Damian Dibben: Historian vartijat 1 - Myrsky nousee

History Keepers: The Storm Begins
Julkaistu 2011, suomennos 2012
324 sivua.

Aikamatkustus aiheena kiinnostaa sen verran, että piti tutustua Damian Dibbenin Historian vartijat -sarjan avausosaan Myrsky nousee. Kyseessä on nuorille tarkoitettu sarja, mutta nuortenkirjoja luen muutenkin välillä. Myrsky nousee on Dibbenin esikoisromaani.

Lontoossa asuva 14-vuotias Jake Djones on luullut vanhempiensa olevan tavallisia yrittäjiä, mutta heidän viivyttyä epätavallisen pitkään työmatkallaan Jake siepataan Historian vartijoiden toimesta. Jake saa kuulla vanhempiensakin kuuluvan tähän järjestöön ja heidän kadonneen matkallaan vuoden 1506 Italiaan. Jakelle selviää, että hän on perinyt myös kyvyn matkustaa ajassa ja hänellä tämä taito ilmenee hyvin vahvana. Nuorilla kyky on muutenkin voimakkaimmillaan ja laimenee ajan myötä.

Historian vartijat muuttavat Jaken mukaansa saatuaan päämajaansa, nollapisteeseensä Normandiassa Ranskassa vuonna 1820. Sieltä lähetetään teini-ikäisten etsintäpartio Djonesin pariskunnan jäljille 1500-luvulle ja Jake tuppautuu porukkaan mukaan. Käy ilmi, että Historian vartijoiden vihollisilla on suuret suunnitelmat meneillään ja Jakella uusine ystävinen on vakava paikka edessään yrittäessään pelastaa historia sellaisena kun me sen tunnemme.

Odotukset olivat hieman korkeammalla Historian vartijoiden suhteen, mutta ehkä tämä on hieman liikaa teini-ikäiselle yleisölle kirjoitettu. Esimerkiksi Harry Potterin seikkailut oli aina kirjoitettu hyvin uskottavasti ja niin, että jännitys säilyi aikuislukijallekin, mutta tässä ihmettelin esimerkiksi sitä, että vaikka Historian vartijat on aikuisten johtama järjestö, niin 14-15 vuotiaat ovat parhaita agentteja ja vain tuon ikäisiä lähetetään etsimään Djonesin pariskuntaa. Kovin kokeneita ei varhaisteinien luulisi olevan, jos heillä ei sitten ole teetetty töitä ihan pienestä lapsesta asti. Potter-kirjoista voisi ottaa oppia siinä, että miten sankarit saadaan päätymään seikkailuihin ja pulaan hyvin luonnollisesti.

Juoni oli myös melko ennalta-arvattava. Mukana on klassinen pahis, joka avustajineen haluaa tuhota maailman, puhtoinen hyvisten joukko, petos, "yllättävä" loppupaljastus ja osittain avoin loppu, joka jättää ovea auki jatko-osalle. Onneksi kuitenkin Dibben pääjuonensa kertoo loppuu asti ja vain niitä kiinnostavia sivujuonteita jää auki - kuten mitä tapahtuikaan Jaken kuolleeksi uskomalle veljelle. Motiivi pahiksella on hieman erikoinen ja vaatii jonkun verran selittelyä, joten siinäkin on Dibbenillä vielä hiomista jatkoa varten. En onnistunut selvittämään, että kuinka pitkää sarjaa kirjailija on tästä suunnitellut, mutta kakkososa on ilmestymässä englanniksi alkusyksystä.

Kohderyhmälleen tämä on varmasti hyvä ja vauhdikas seikkailutarina ja sopii sekä tytöille että pojille, mutta aikuislukijoille ei niin voi suositella. Asetelma on kuitenkin kiinnostava ja toivoa sopii, että Dibbenkin parantaa tekstejään ajan kanssa.

The History Keepers - Historian vartijat:

1. The Storm Begins (2011) - Myrsky nousee (2012)
2. Circus Maximus (08/2012)

Damian Dibben The History Keepersin sivuilla ja tämä kirja Adlibriksessä.

Antoine B. Daniel: Vuoren valo - Inkat 3

La lumière de Machu Pichu
Julkaistu 2001, suomennos 2004
478 sivua.

Inkat-trilogian päätösosassa Vuoren valossa Antoine B. Daniel -kirjailijakolmikko kattaa päätapahtumat melko pitkältä ajanjaksolta, eli vuosilta 1536-1542. Koko Peru on pääasiassa espanjalaisten konkistadorien vallassa Inkojen pääkaupungin Cuscon valloituksen jälkeen, mutta syrjäisissä  kylissä paikalliset saattavat vielä elellä suhteellisen rauhakseen. Francisco Pizarro on vuotta aiemmin eli 1535 perustanut Kuninkaiden kaupungin, Ciudad de los Reyesin eli Liman uudeksi eurooppalaiseen tyyliin rakennettavaksi pääkaupungiksi.

Gabriel on aina ollut vahvasti espanjalaisten maanmiestensä puolella vaikka hän onkin tuntenut sympatiaa paikallisväestöä kohtaan. Nyt Gabriel on kuitenkin nähnyt liikaa raakuutta ja turhia murhia ja hän kääntyy pahimpia tappajia vastaan ja joutuu tovereidensa vangitsemaksi. Inkavaltias Manco on kerännyt joukkojaan vastarintaan ja taistelut Mancon sotureita vastaan tarjoavat Gabrielille mahdollisuuden vapauteen. Gabriel yhdessä ystävänsä munkki Bartolomén kanssa ottaakin tehtäväkseen saattaa intiaanien julma kohtelu Espanjan hallinnon tietoon ja sitä kautta lopettaa julmuudet.

Tässä viimeisessä osassa Daniel keskittyy hyvin vahvasti ennaltamäärättyyn tapahtumaketjuun, joka Anamayalle on osittain paljastettu jo sarjan alussa. Tapahtumat, päätökset ja ihmisten kohtalot menevät hyvin sen mukaan mitä on ennustettu - ilman, että henkilöillä juuri on omia vaikutusmahdollisuuksia. Tästä osasta juonta en oikein pitänyt enää nyt päätösosassa. Ennustukset ja inkamytologia on kyllä sinänsä kiinnostava aihe, mutta nyt kuollut valtias Huayna Capac saa hieman liian suuren rooliin mahtavana näkijänä ja tämän pojat ja seuraajat, mukaan lukien Atahualpa ja Manco ovat vain isänsä sätkynukkeja. Hieman erilaisella juonella näinkin kiinnostavasta ja traagisesta aiheesta olisi saanut enemmän irti.

Daniel myös käsittelee trilogiassaan melko pitkää ajanjaksoa yleensä edeten hyvin hitaasti, mutta välillä rankasti hyppien, ja myös näissä valinnoissa olisin välillä toivonut painotusten menevän hieman eri lailla. Välillä piti hieman kertailla, että mitäs nyt onkaan oikein tapahtunut ja lueskella Wikipediasta kiinnostavista kohdista lisää, kun kirjailijat olivat päättäneet jättää jonkin asian vain pieneksi maininnaksi. Mutta Daniel kertookin nyt tarinaansa pääasiassa espanjalaisnäkökulmasta ja minun kiinnostukseni kohdistui enemmän inkaelämään, joten siksikin tuli hieman erimielisyyksiä siitä, että mikä on tärkeää.

Inkat-trilogia on hyvä sarja ja aihe on mahtava, mutta hieman tämä oli kyllä pettymys juonen suhteen ja sen, että miten aihetta käsiteltiin. Varsinkin olisin enemmän odottanut tältä päätösosalta, toiveissa oli hieno huipennus, joka kruunaisi koko sarjan, mutta hieman takkuista oli lukeminen. Juonen eteneminen on välillä hyvinkin hidasta ja tämä ei missään nimessä ole vauhdikas seikkailu- tai jännitystarina, vaikka niinkin voisi luulla. Tarinan vahvuus ei olekaan Danielin hahmoissa tai juonessa, joiden osalta ei liikoja kannata odottaa, vaan historiallisissa faktoissa ja paikoissa ja jo näiden takia Inkat-trilogia on lukemisen arvoinen.

Inkat:

1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
2. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
3. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)

Vuoren valo Gummeruksen sivuilla.

Antoine B. Daniel: Soturin voima - Inkat 2

L'Or de Cuzco
Julkaistu 2001, suomennos 2003
560 sivua.

Antoine B. Daniel -nimellä kirjoittavan kolmikon Inkat-trilogian toinen osa lähtee liikkeelle keväästä 1533. Espanjalaiset konkistadorit ovat vallassa inkavaltion pohjoisosissa, mutta inkat vielä toivovat heidän lähtevän pois kultalahjuksilla.

Inkahallitsija Atahualpa on espanjalaisten vankina Cajamarcassa. Atahualpa on valinnut vankila-palatsinsa suurimman huoneen lunnashuoneeksi ja luvannut täyttää sen inka-aarteilla ja uskoo pääsevänsä vapaaksi kun tämä on tehty. Espanjalaiset valloittajat kuitenkin vaan innostuvat lisää valtavista aarteista ja unohtavat helposti lupauksensa kultahuumassaan. Varsinkin pääkaupunki Cuscon mahtavista rikkauksista kertovat huhut saavat konkistadorit hullaantumaan ahneuksissaan.

Gabriel on ainoa konkistadori, jolle ei kuulu osuutta kultasaaliista ja hän yrittää hieman hillitä muiden maanmiestensä villiä ja välinpitämätöntä käytöstä. Gabriel on myös opetellut paikallisen kielen ketsuan ja hän ymmärtää hyvin inkaväestöä. Tosin kyllä Gabrielkin taisteluissa tappaa oman osansa vastapuolen väestöstä, joten hän on selkeästi espanjalaisten puolella edelleen. Lähes kaikki merkittävät inkaylimykset ovat espanjalaisten vankeina, mutta silti pelko kapinasta on jatkuvasti läsnä. Gabriel ja inkatyttö Anamaya rakastuivat ensisilmäyksellä ja ovat edelleen yhdessä, mutta he yrittävät salailla suhdettaan. Anamayalla kun on merkittävä seremoniallinen rooli entisen kuninkaan Kaksoisveljen puolisona, joten hän ei voi tavallista liittoa solmia. Anamayan vaikutusvallan ansiosta hänen valinnoillaan ja neuvoillaan on iso rooli tulevissa tapahtumissa.

Gabriel on hyvä hahmo, suht puhtoinen sankari, joka kyllä tekee työnsä hyvin, mutta tuntee syyllisyyttä jouduttuaan tappamaan inkoja. Gabrielin ajattelutapa on modernimpi kuin matkakumppaniensa, hän näkee intiaanit ja eurooppalaiset tasavertaisina ja yrittää saada muitakin kohtelemaan paikallisväestöä ihmisarvoja kunnioittaen. Harmi kyllä lähes kaikki muut tuntuvat menettäneen omantuntonsa ja todellisuudentajunsa Perun rikkauksien äärellä. Gabrielin ja Anamayan suhde tuntuu vieläkin hieman väkinäiseltä osalta juonta, varsinkin kun rakastuminen oli niin äkkinäistä, vaikkei heillä ollut edes yhteistä kieltä. Anamayan asemassa olevan voisi myös olettaa käyttäytyvän hieman vähemmän vapaamielisesti. Anamayan näyt, neuvot ja päätökset on tietysti pitänyt sovittaa historiallisiin tosiseikkoihin, mutta monet näistä valinnoista ihmetyttävät kyllä. Tuntuu, että välillä hän lähes ajaa espanjalaisten asiaa tyhmillä neuvoillaan.

Daniel kirjoittaa hienoa historiallista, vahvasti tositapahtumiin perustuvaa fiktiota, pienellä määrällä romantiikka maustettuna. Tarina itsessään on hyvin surullinen ja vaikuttava ja kuvaukset välillä aika raakoja, varsinkin kun ajattelee, että kaikki inkojen kohtaloksi tuleva nöyryytykset, kidutukset ja murhat ovat tosipohjaisia. On myös kamala lukea siitä, kuinka espanjalaiset sulattavat kultaharkoiksi arvokkaita inkaesineitä ja taideteoksia. Onneksi jotain sentään säästyi jälkipolvillekin ihailtavaksi ja ihan kaikkea eivät konkistadorit saaneet käsiinsä sulatettavaksi uusiokäyttöön.

Inkat:

1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
2. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
3. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)

Soturin voima Gummeruksen sivuilla.

Juttua Puuman varjosta ja Soturin voimasta Hesarissa.

Antoine B. Daniel: Puuman varjo - Inkat 1

Princesse du soleil

Julkaistu 2001, suomennos 2003

527 sivua.

Antoine B. Danielin Inkat-trilogia pääsi heti suomeksi ilmestyttyään lukulistalleni, mutta jostain syystä sarja sitten unohtui ja aikaa meni melkein 10 vuotta ennen kuin löysin nämä kirjat uudelleen. Antoine B. Daniel on itseasiassa nimimerkki, jolla kirjoittavat Antoine Audouard ja Jean-Daniel Baltassat, apunaan Inka-asiantuntija Bertrand Houette. Kerron tässä juonesta hieman normaalia enemmän, koska tositapahtumiin perustuva tarina on kaikille jo valmiiksi tuttu.

Puuman varjo lähtee liikkeelle vuodesta 1526 kun inkat hyökkäävät pienen Anamaya-tytön chiriguano-kylään. He tappavat Anamayan äidin ja suuren osan muista kyläläisistä ja vievät tytön mukanaan Quitoon inkavaltiaan katsastettavaksi. Anamaya on hyvin erilainen kuin muut, hänen tukkansa kihartuu hieman, hänen nenänsä ei ole leveä ja hänen silmänsä ovat huomiota herättävän siniset. Inkavaltiaan Huayna Capacin odotetaan mestauttavan Anamaya, mutta Anamaya saakin yllättäen hyvin merkittävän roolin inkojen parissa.

Vanhalla Huayna Capacilla on poikia paljon ja pääasiassa kahdessa paikassa, pohjoisessa Quitossa ja etelässä Cuscossa. Vanha valtias on kuolemaisillaan eikä hän ole nimennyt seuraajaa. Parhaat ehdokkaat ovat Atahualpa Quitosta, joka on kyllä kieltäytynyt kunniasta äitinsä alempiarvoisuuteen vedoten, ja Huascar Cuscosta. Kiista seuraajasta johtaa lopulta suureen sisällissotaan, jossa veljekset taistelevat toisiaan vastaan.

Samaan aikaan Espanjassa Francisco Pizarro valmistelee kunnollista retkikuntaa Peruun, jossa he ovat piipahtaneet pikaisesti jo aiemmin ja nähneet mahtavia kulta-aarteita, joita alueella on. Aatelismies Gabriel Montelucar y Flores haluaa vaihtaa maisemaa päästyään inkvisition vankilasta ja hoitaa itsensä mukaan Pizarron matkalle. Inkamaille retkikunta saapuu lopulta oivalliseen aikaan, sisällissodan jälkeen. Gabriel ja Anamaya rakastuvat heti ensinäkemältä, mutta heidän tiensä tulee olemaan hyvin kivikkoinen.

Ensimmäinen osa Inkat-trilogiasta kertoo siis tarinaa siihen asti kun Pizarron joukot pääsevät Atahualpaa tapaamaan loppuvuodesta 1532. Puuman varjossa siten vasta pohjustetaan myöhempää, mutta tämä kaikki on tehty hyvin huolella. Kumpikaan osapuolista ei ole puhtoinen tai täysin hyvä, vaan julmuuksia tapahtuu kaiken aikaa. Nyt vielä ainakin inkojen elämä on paljon suuremmassa määrin kiinnostuksen kohteena ja hyvä niin. Inkojen rituaalit, tavat, hallinto ja uskomukset ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa. Mukana on myös nuorten välisiä ihastuksia, kilvoittelua ja ystävyyssuhteita. Inkanimissä ja terminologiassa oli välillä hieman muistelemista, mutta tässä auttaa kirjan lopun sanasto, ainakin jos sen löytää jo lukemisen aikana :)

Puuman varjo on todella hyvää historiallista viihdettä, jos nyt tositapahtumiin perustuvia massamurhia voi viihteeksi kutsua. Daniel kirjoittaa hyvin uskottavasti ja mukaansatempaavasti ja tekisikin mieli jatkaa heti suoraan seuraavaan osaan. Tarina on tehty helppotajuiseksi ja vaikka selityksiä ei mitenkään alleviivata, niin tätä lukiessa monien henkilöiden ratkaisut on helppo ymmärtää, vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan. Eli nyt jo ensimmäisen Inkat-osan myötä monet mietityttäneet miksi-kysymykset ovat saaneet vastauksia, mutta se, että miksi uskonnon nimissä tapetaan ihmisiä miljoonittain taitaa jäädä minulle ikuiseksi arvoitukseksi.

Inkat:

1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
2. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
3. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)

Puuman varjo Gummeruksen sivuilla.

Lisää Puuman varjosta Kirjahullun mietteissä.

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat - Antichrist Trilogy 1

The Nostradamus Prophecies

Julkaistu 2009, suomennos 2010

434 sivua.

Steve Altenin Mayojen testamentin pienoisen pettymyksen jälkeen kiehtova aihe jäi kuitenkin pyörimään mieleen ja etsiskelin muuta samantapaista luettavaa. Mario Readingin Maya-ennustus on nyt näkyvästi kaupoissa esillä, joten se oli helppo valinta seuraavaksi. Se vaan on oman trilogiansa kakkososa, joten pitää aloittaa tarinan alusta.

Mario Reading on aiemmin kirjoittanut lähinnä tietokirjallisuutta ja paljon sitä juuri Nostradamuksesta, joten hän kyllä tuntee aiheensa ja osaa hoitaa taustatutkimukset huolella. Nostradamuksen aikakirjat on hänen toinen fiktiivinen romaaninsa. Tyyliltään tämä on lähempänä Dan Brownia kuin Steve Altenia, selvitettävänä on historiallinen mysteeri, joka ohjaa salaisuuden arvoisia vihjeeltä toiselle ja matkaa ovat sotkemassa niin poliisit kuin väkivaltainen vihollinenkin, joka on jotenkin sotkeutunut historialliseen salaseuraan.

Nostradamus kirjoitti 1500-luvulla 1000 runomuotoista ennustusta, mutta näistä 58 on jätetty julkaisematta ja kadonnut. Tarina alkaa siitä, kun Babel Samana, mustalainen, tarjoaa Nostradamuksen kadonneita säkeitä kahdelle miehelle ostettavaksi. Ensimmäinen ehdokas, Bale, on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen nämä käsiinsä. Toinen on Adam Sabir, amerikkalais-ranskalainen kirjailija, joka tietää näiden säkeiden arvon ja haluaa mainetta ja mammonaa, joka seuraisi siitä, että hän ensimmäisenä saisi julkaista nämä maailmalle. Tästä lähtee liikkeelle vauhikas jahti ja seikkailu, jossa vastakkain ovat Adam Sabir apunaan Babelin mustalaissukulaisia ja tappava Bale.

Reading nostaa kirjan tasoa kertomalla paljon Nostradamuksen historiasta, mustalaisten perimästä ja tavoista (tosin tässä hän sanoo yhdistäneensä eri heimojen käytäntöjä) ja monesta muustakin kohdatusta aiheesta. Alun jälkeen kirja tuntuu hieman jämähtävän paikoilleen, viihdearvo ei ole ihan samalla tasolla kuin Brownin kanssa, mutta loppua kohti tahti paranee kyllä. Mustalaisten kulttuurin ja tapoihin ihmettelyyn käytetään paljon Sabirin aikaa, joten lukijakin saa aiheesta kiehtovan silmäyksen.

Tämä tarina kerrotaan osittain kyllä loppuun, mutta sen verran hyvään kohtaan kirjailija teoksensä jättää, että pitää lukea piakkoin tuo jatko-osakin. Odotukset jatkoa kohtaan ovat kyllä nyt hieman korkeammalla tämän alustuksen jälkeen ja haluan ehdottomasti seurata Sabirin seikkailujen jatkoa.

Antichrist Trilogy:

1. The Nostradamus Prophecies - Nostradamuksen aikakirjat
2. The Mayan Codex - Maya-ennustus
3. The Third Antichrist - Kolmas Antikristus

Mario Reading Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tästä lisää juttuja: Vinttikamarissa, Lukupaikka ja Aivot narikassa.

Philippa Gregory: The Constant Princess

Julkaistu 2005, 490 sivua.

Philippa Gregoryn uudempia kirjoja Ruusujen sodan ajalta luettuani päätin aloittaa (hitaan) urakan lukea läpi hänen teoksiaan tapahtumajärjestyksessä. Ruusujen sodan sarjan kaikki osat tulisivat tietysti järjstyksessä ensin, mutta koska nämä ovat vielä kirjalilijalla työn alla, hypätään suoraan Tudor-suvun aikaan. Suurimman osan näistä olen jo lukenut aiemmin kertaalleen, mutta tämä tapaus oli ensikertalainen.

The Constant Princess sopii hyvin luettavaksi Valkoisen kuningattaren ja muiden uudempien Gregoryn teosten jälkeen, koska tämän tapahtumat ovat suoraa seurausta Plantagenet -kirjoihin, tosin hieman vielä puuttuu vuosia välistä. Tarina alkaa aivan 1400-luvun lopulta ja Valkoisen kuningattaren Elizabeth Woodvillen tytär Elizabeth on naimisissa Henry Tudorin kanssa ja Henryn äiti Margaret Beaufort (Punainen kuningatar) hallitsee hovia tiukalla otteellaan.

The Constant Princess kertoo Katariina Aragonialaisen tarinan. Katariina on espanjalainen prinsesssa, Ferdinandin ja Isabellan tytär, joka pian syntymänsä jälkeen kihlataan Englannin kruununprinssille Arthurille. Hänet kasvatetaan Englannin kuningattareksi ja Katariina oppii tuntemaan tämän roolin kohtalokseen, keinolla millä hyvänsä. Espanjalla on omat ongelmansa alueiden yhdistymisessä ja taisteluissa maureja vastaan, mutta se on maana ja tietämykseltään paljon Englantia edistyneempi, joten muutto Englantiin onkin aikamoinen shokki teini-ikäiselle Katariinalle.

Katariinan elämä on kiinnostavaa seurattavaa. Kahden hyvin nuoren ihmisen avioliitossa on alkuun omat kommelluksensa, mutta pian Katariina ja Arthur rakastuvat. Arthur kuitenkin tunnetusti kuolee pian, joten Katariina on pulassa - vieraassa maassa ja ilman puolisoa, odottaen käskyä perheeltään mitä tehdä. En kerro tarkemmin kuinka tarina näin kääntyy - tämän osan saavat kiinnostuneet lukea itse - mutta useiden vuosien päästä Katariina päätyy naimisiin Henryn ja Elizabethin nuoremman pojan Henry VIII:n kanssa. Hänestä tulee täten kuuluisista kuudesta vaimosta ensimmäinen ja selkeästi pitkäkestoisin, heidän avioliittonsa kesti lähes 24 vuotta.

Katariina on englantilaisittain hyvin poikkeuksellinen. Hänet on kasvattanut Isabella, joka oli itse hallitseva, vahva kuningatar eikä vain puoliso kuninkaalle. Katariinankin tavoite onkin idealistinen Camelot ja hänellä on suunnitelmat valmiina oman maansa johtoon ja tarvittaviin muutoksiin. Näitä toiveita vallasta ja vahvan kuningattaren roolista ei Englannissa juuri ymmärretä, siellä naisen paikka on taustalla - vaikka kyseessä olisikin kuningatar. Gregory antaa Katariinasta hyvin monipuolisen ja erilaisen näkökulman, kuin miten hänet yleensä muistetaan. Espanjasta, Granadasta ja Alhambrasta saadaan myös eläviä kuvauksia.

Tudor-sarja tapahtumajärjestyksessä:

• The Constant Princess (2005)
• The Other Boleyn Girl (2001)
• The Wise Woman (1992, ei varsinaisesti osa sarjaa, mutta ajallisesti sijoittuu tähän väliin)
• The Boleyn Inheritance (2006)
• The Queen's Fool (2003)
• The Virgin's Lover (2004)
• The Other Queen (2008)

Henry VIII:n vaimot Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.