Cassandra Clare: Clockwork Angel - The Infernal Devices 1

Julkaistu 2010
479 sivua.

Luin viime vuonna Cassandra Claren ensimmäisen trilogian Varjojen kaupungit. Clarella on työn alla nyt kaksi jatko-sarjaa Varjometsästäjien seikkailuista ja hän kirjoittaa näitä sarjojaan vuorotellen. Varjojen kaupunkien neljäs osa, Langenneiden enkelten kaupunki, ilmestyy suomeksi syyskuussa, mutta sitä ennen Clare on kirjoittanut Clockwork Angelin, steampunk-trilogian avausosan.

Clockwork Angel sijoittuu Varjojen kaupunkien maailmaan, mutta 1870-luvun Lontoossa. Tutuista hahmoista mukana on velho Magnus Bane. Clare itse suosittelee, että näitä kirjoja luettaisiin ilmestymisjärjestyksessä mielummin kuin sarja kerrallaan, joten niin minäkin aion tehdä. Clockwork Angel sopii mukaan myös Raijan scifi-haasteeseen, steampunk-kategoriaan.

Tessa Gray on amerikkalainen, mutta tullut Lontooseen veljensä kutsumana. Tessa on kuitenkin kaapattu heti maahan saavuttuaan ja siskokset, jotka häntä pitävät vankina, tuntuvat tietävän Tessasta enemmän kuin hän itse. He nimittäin opettavat ja pakottavat tämän muuttamaan muotoaan haluamakseen henkilöksi tuomalla Tessalle jotain kohdehenkilölle kuuluvaa. Siskokset kertovat, että myös Tessan veli Nate on heidän hallussaan, joten Tessa suostuu kaikkeen veljeään suojellakseen. Kun Tessalle kerrotaan, että häntä valmistellaan pakkoavioliittoon mahtavan Magisterin kanssa, hän vihdoin päättää paeta.

Varjometsästäjä Will Herondale kollegoineen sattuu paikalle juuri sopivasti pelastamaan Tessan ja Tessa päätyy asumaan heidän luokseen Lontoon instituuttiin. Varjometsästäjät ja Tessa alkavat selvitellä Tessan veljen katoamista, tuntemattoman Magisterin arvoitusta ja sitä, että mihin Tessan kaapanneet siskokset tarvitsevat paljon ihmisruumiita. Lisäksi normaalisti vain demonit voivat muuttaa muotoaan, mutta Tessalla ei muita demonien tuntomerkkejä ole, joten hänen taustansa ja perimänsä onkin suuri mysteeri.

Clockwork Angel sisältää Varjometsästäjiä, vampyyreitä ja velhoja 1800-luvun Lontoossa ja mukana on myös erilaisia kellomekanismiin perustuvia vempaimia, mutta ei niistä sen enempää tällä kertaa, koska en halua spoilata juonta. Kuten Claren aiemmassakin trilogiassa, päähenkilöt ovat teini-ikäisiä, mutta heidän osuutensa mysteerien selvittelyssä on suuri, aikuisiakin kuitenkin on auttamassa. Tässä ensimmäisessä osassa esitellään juonen maailmaa ja keskitytään Lontoon instituutin väkeen. Tällä kertaa ei  juurikaan jahdata demoneita tai muita olioita ympäriinsä, loppupuolen taisteluita lukuunottamatta ja juoni onkin mukavan erilainen. Tessan ja Willin oletettu romanssi ei vielä päässyt vauhtiin, mutta jatkossa romantiikkakin lienee luvassa.

Tessan tausta on alusta asti eräs kirjan kiinnostavimpia juonia, sillä tyttö itse on luullut olevansa täysin ihminen ja koska hän on orpo ja vieraassa maassa, niin apua ei ole edes helppo kysyä. Tämä juonikuvio ei vielä tässä trilogian avausosassa ratkea, Tessa pääsee vain hieman alkuun vanhempiensa tekemisien selvittelyssä, joten mieli tekisi lukea jatkoa pian. Alkuperäinen Varjojen kaupungitkin oli aika lailla yhtä juonta kaikkien kolmen kirjan läpi ja kunnollisia ratkaisuja tuli vasta viimeisessä kirjassa, joten nyt osasin odottaakin jutun jäävän aikalailla kesken. Nyt Clare ehkä hieman paremmin sai Clockwork Angeliin omaa tarinaa, vaikka jatkolle jääkin hyvin tilaa. Juoni sinänsä oli hieman ennalta-arvattava, mutta mukavasti Clare oli ainakin yrittänyt tuoda yllättäviä käänteitä mukaan.

Tykkäsin, Clockwork Angel oli minusta Claren aiempia kirjoja parempi, vaikka alkuasetelma onkin aika samantapainen. Ensimmäisen kokeilun perusteella steampunk vaikuttaa tosi kiinnostavalta genreltä, näitä pitää lukea lisää :)

The Shadowhunter Chronicles:

• City of Bones (2007) - The Mortal Instruments 1 (suom: Luukaupunki)
• City of Ashes (2008) - The Mortal Instruments 2 (suom: Tuhkakaupunki)
• City of Glass (2009) - The Mortal Instruments 3 (suom: Lasikaupunki)
• Clockwork Angel (2010) - The Infernal Devices 1
• City of Fallen Angels (2011) - The Mortal Instruments 4 (suom: Langenneiden enkelten kaupunki)
• Clockwork Prince (2011) - The Infernal Devices 2
• City of Lost Souls (2012) - The Mortal Instruments 5
• Clockwork Princess (2013) - The Infernal Devices 3
• City of Heavenly Fire (2014) - The Mortal Instruments 6
• Lady Midnight (2015) - The Dark Artifices 1

Clockwork Angel Adlibriksessä.

Tämän on lukenut myös Booklovin'.

Paul Torday: Ventovieras

The Girl on the Landing
Julkaistu 2009, suomennos 2012
315 sivua.

Paul Torday lienee tunnetuin myös elokuvaksi kääntyneestä esikoisestaan Salmon Fishing in the Yemen, leffa kulkee suomeksi nimellä Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Atena on vasta kääntänyt suomeksi Tordayn kolmannen romaanin Ventovieras. Kansikuvan ei muuten kuuluisi olla noin epätarkka, sattui hieman huonolaatuinen kuva jakoon kustantajalta.

Michael ja Elizabeth Gascoigne ovat olleet pariskunta kymmenkunta vuotta, mutta he eivät ikinä ole olleet erityisen rakastuneita. Heidän elämänsä on mukavaa ja he tulevat hyvin toimeen, mutta siinä se. Michael ei käy töissä, hänellä on omia varoja sen verran, vaan viettää aikaa Grouchers-herrainklubilla ja metsästysmajallaan Skotlannissa.

Vierailulla tuttavien luona Irlannissa Michael näkee taulussa vihreäpukuisen naisen, joka kiinnittää hänen huomionsa. Muiden mukaan tässä taulussa ei naista kuitenkaan ole, ja hahmo onkin kadonnut kun Michael tarkistaa asian. Michael alkaa tämän tapauksen jälkeen muuttua ja Elizabethilla onkin pian aivan erilainen aviomies. Michealista tulee paljon huomaavaisempi ja impulsiivisempi, joten heidän tylsä yhteiselonsa piristyy paljon ja pariskunta alkaa viihtyä paljon paremmin yhdessä. Michael kuitenkin alkaa nähdä irlantilaisen taulun tyttöä Lamiaa muuallakin, mutta kukaan muu ei naista tunnu pystyvän näkemään. Elizabethillä on vihdoin toiveidensa aviomies, mutta sitten vaikuttaakin siltä, että muutokset eivät välttämättä olekaan ihan vaan hyviä vaan Michael saattaa olla tasapainoton ja jopa vaarallinen.

En ole aiemmin lukenut Paul Tordaytä ja odotuksia ei juuri ollut tämän kirjan suhteen. Ventovieras on kerrottu vuorotellen Michaelin ja Elizabethin näkökulmista ja tarinassa keskitytään tämän pariskunnan elämään ja suhteeseen sekä Michaelin sielunelämään. Lukijalle ja Elizabethille selviää vähitellen lisää Michaelista ja tämän menneisyydestä ja kymmenen vuoden jälkeen Elizabeth vihdoin alkaa tutustua mieheensä. Vuorottelevan kertojan takia juoneen tulee hieman toistoa, kun asioita kerrotaan eri näkökulmista ja juttu etenee aika hitaasti. Keskivaiheilla tuskastuin hieman tämän hitaan tahdin kanssa, mutta loppua kohden juoneen tulee lisää vauhtia ja kiinnostavuus paranee.

Kirjan eräs teema on rasismi. Michaelin Grouchers-klubi on tiukasti vain valkoihoisille, varakkaille ja konservatiivisille herrasmiehille ja ongelmia syntyy, kun eräs jäsenehdokas ei näitä kriteereitä täytä. Jäsenet kiistelevät siitä, että saako heillä olla tälläinen yksityinen turvapaikka samantyylisille miehille vai pitäisikö seuran muuttua maailman mukana, ja Torday perustelee hyvin molemmat näkökannat. Tyylilaji maaginen realismi tämän kirjan kohdalla tarkoittaa sitä, että Ventovieraan kanssa joutuu pohtimaan, että ovatko Michaelin näyt sairaan mielen tuotoksia vai jotain muuta. Tämäkin osa on niin hyvin kirjoitettu, että valmiita ratkaisuja ei ole, vaan lukija saanee tehdä omat päätelmänsä. Torday jättää myös lopun hieman auki, joten ajateltavaa lukijalle jää.

Hieno kirja, tykkäsin. Suosittelen, mutta ei kannata odottaa vauhdikasta jännäriä, vaan tästä paremminkin saa ajattelemisen aihetta. Tässä muuten on sivuhenkilönä herra nimeltä Charlie Summers, joten Torday lienee innostunut tästä hahmosta sen verran, että Charlie on seuraavaksi saanut ihan oman kirjansa.

Paul Torday:

• Salmon Fishing in the Yemen (2006)
• The Irresistible Inheritance of Wilberforce (2008)
• The Girl on the Landing (2009) - Ventovieras (2012)
• The Hopeless Life Of Charlie Summers (2010)
• More Than You Can Say (2011)
• The Legacy of Hartlepool Hall (2012)

Ventovieras Adlibriksessä ja Atenan sivuilla, josta voi lukea kirjan alusta näytteen.

Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

The Sherlockian (USA)/ The Holmes Affair (UK)

Julkaistu 2010, suomennos 2012

477 sivua.

Alle kolmekymppinen Graham Moore on amerikkalainen elokuvakäsikirjoittaja ja Kuolema Sherlock-seurassa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja kulkee kahdella aikajanalla, nykyajassa New Yorkissa ja Lontoossa nuoren Sherlock-harrastajan Haroldin matkassa, sekä Viktorian aikaisessa Lontoossa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kirjailija Arthur Conan Doylen maailmassa. Moore on innoituksensa tähän teokseen saanut tositapahtumista, vaikka tarina onkin fiktiivinen.

New Yorkissa Harold White on juuri toteuttanut suuren unelmansa ja päässyt liittymään Baker Streetin apujoukkoihin, tunnetuimpaan Sherlock Holmes -seuraan. Alex Cale on ilmoittanut kolleegoilleen ratkaisseensa pahimman sherlokistejä vaivanneen mysteerin, kadonneen Arthur Conan Doylen päiväkirjan tapauksen. Baker Streetin apujoukot ovat kokoontuneet juhlimaan Holmesin syntymäpäivää ja Cale on luvannut esitellä löytöään kaikille, mutta Cale löytyykin huoneestaan kuolleena ja päiväkirja on taas kateissa. Fiksu Harold alkaa tutkia tätä mysteeriä Holmesin tapaan ja saa avukseen toimittajatyttö Sarahin.

Lontoossa 1800-luvun lopulla kirjailija Arthur Conan Doyle on lopullisen kyllästynyt sankariinsa Sherlock Holmesiin ja päättää tappaa tämän. Conan Doyle kuitenkin itse kiinnostuu jonkun ajan kuluttua todellisesta mysteeristä, nuoren morsiamen murhasta, joka on poliisilta jäänyt selvittämättä. Avukseen hän saa hyvän ystävänsä Bram Stokerin, jonka kanssa yhdessä he selvittävät tapausta Holmes-tyyliin. Nämä tapahtumat ovat juuri tuon yhden kadonneen päiväkirjan ajalta, selittäen mitä Conan Doylelle tapahtui tuntemattomana ajanjaksona ja miksi hän herätti Holmesin henkiin erilaisena.

Graham Mooren kirja on jännitystä, mutta Sherlock Holmesin hitaaseen ja pohdiskelevaan tyyliin. Moore on saanut mukaan upotettua paljon fiksua päättelyä, joten tätä on oikein nautinnollista lukea ja kirja sopii varmasti kaikille Holmesin ystäville. Arthur Conan Doyle on kuvattu hienosti ja uskottavasti, hänen tuskailunsa Holmesin kuuluisuuden kanssa selittävät hyvin miksi tämä suuri sankari piti tappaa. Pidin Conan Doylestä paljon kuten myös tämän ystävästä Bram Stokerista, jonka teatteriurasta on heille tutkimuksissa yllättävää hyötyä. Myös molempien ystävä Oscar Wilde mainitaan teoksessa pariin kertaan.

Nykyajan juoni, joka vie Haroldin ja Sarahin Lontooseen on ihan hyvä. Haroldista minulle tuli mieleen Criminal Minds -sarjan Spencer Reid, koska Haroldkin on porukan nuorin, hyvin kekseliäs ja huippunopea lukija ja on siten lukenut lähes kaiken mahdollisen. Sherlock-seurat ja fanien intohimoinen kiinnostus vieläkin nykypäivänä on aivan uskomatonta. Tulee mieleen vaan, että mitäköhän kirjailija tästä kaikesta itse tästä ajattelisi. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin Conan Doylen ympärille rakennettu juoni, joka alkoi hitaammin kirjailijan elämästä ja eteni vähitelleen murhien selvittelyyn, mutta tämän kanssa olin kyllä koukussa heti alusta. 1800-luvulta alkanut tarina vei mukanaan niin hyvin, että usein harmitti jopa, kun Harold tunki väliin omine juttuineen katkaisten hyvän tarinan kulun, vaikka hyvä sekin kokonaisuus oli.

Hieno kirja, kannattaa kyllä lukea! Ja sopii hyvin juuri tähän hetkeen, kun YLE:ltä tulee huippuhyvä Uusi Sherlock -sarja, joten voi vertailla näitä uudempia muunnoksia Conan Doylen tarinoista.

Kuolema Sherlock-seurassa Adlibriksessä ja kustantaja Atenan sivuilla.

Tämä kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkassa ja Amman lukuhetkessä.

Jane Green: Kirjaflirttiä

Bookends

Julkaistu 2002, suomennos 2008

Pokkari 2011, 370 sivua

Minulla on hämärä muistikuva, että ainakin joku Jane Greenin kirja on aiemminkin tullut luettua, mutta aikaa on kyllä välissä kulunut useampi vuosi. Kirjaflirttiä tarttui mukaan pokkaritarjouksesta, mutta melkein valitsin jotain muuta, kansikuvan takia. Chick litissä kuuluu olla kannessa pastellisävyjä tai valkoista ja jotain hempeämpää aihetta, joten tässä ei ole kyllä ihan genren onnistunein kuvitus.

Kirjaflirttiä-kertoja ja päähenkilö Cathy on opiskeluaikoina saanut tiiviin ystäväporukan ja he ovat läheisiä vielä kolmekymppisinäkin. Yksi porukasta, itsevarma ja kaunis Portia, on tiputettu matkan varrella pois luottamuspulan vuoksi. Cathy on edelleen sinkku, kuten on myös Si, joka on homo. Josh taas on mennyt naimisiin Lucyn kanssa ja siten Lucysta on tullut osa porukkaa. Nämä neljä viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat tiivis ystäväporukka.

Lucy houkutelee Cathyn jättämään työnsä ja toteuttamaan unelmansa ja perustamaan heidän yhteisen kahvila-kirjakaupan. Oma yritys vaatii paljon aikaa ja tuntuu vaikuttavan Lucyn ja Joshin avioliittoon. Sitten paluun tekee myös vanha tuttu Portia, joka alkaa taas osoittaa kiinnostusta Joshia kohtaan. Kuvioita sotkee myös Lucyn ja Joshin kaunis au-pair -tyttö ja Cathy ja Si ovat varmoja, että Josh pettää Lucyä jommankumman kanssa. Cathy itse on ihastunut kiinteistönvälittäjään, jonka kanssa yrityksen tila-asiat hoidettiin, mutta muita kiireitä tuntuu olevan niin paljon, että miehelle ei tunnu jäävän aikaa. Kaiken lisäksi hyvä ystävä sairastuu vakavasti.

Jane Green on yksi chick litin suurista nimistä, mutta ainakaan tämän esimerkin pohjalta hänen tekstinsä eivät ole yhtä kevyitä ja hauskoja kuin joidenkin muiden. Kirjaflirttiä ei saa nauramaan ääneen vaan ote on hieman vakavampi. Green käsittelee suhteita ja ystävyyttä, varsinkin kasvutarinan näkökulmasta, siitä kuinka asiat muuttuvat opiskeluajoista kolmekymppisten elämään. Kirjan loppupuolen iso teema on ystävän vakava sairastuminen ja siihen suhtautuminen. Cathyn suhde kiinteistönvälittäjä/taiteilija Jamesin kanssa on selkeässä sivuosassa tässä tarinassa ja ei kovin paljoa aikaa saa.

Kirjaflittiä on erilainen, mutta vetävä ja mukaansa vievä romaani. Päähenkilönä ovat kertojan lisäksi vahvasti tämän lähimmät ystävät ja romantiikka on aika pienessä osassa, joten odotukset on hyvä olla kohdillaan. Takakannen kuvaus antaa hieman turhan perus-chick lit käsityksen sisällöstä, kun mitään hauskaa kohellusta ei tämä teos sisällä. Pidin paljon esimerkiksi Greenin kuvauksesta kirjakaupan perustamisesta, yrittäjäksi ryhtyminen näytettiin kovana työnä ja oman vapauden vastineeksi vaatimukset vapaa-ajan puolelle rasittavat molempia uusia yrittäjiä.

Jane Green:

1. Jemima J: A Novel About Ugly Ducklings and Swans (2000) - Netti@deitti (2000)
2. Mr. Maybe (2001) - Avioliittoallergia (2001)
3. Bookends (2002) - Kirjaflirttiä (2008)
4. Babyville (2003) - Vauvakuume (2003)
5. Straight Talking (2003)
6. Spellbound (aka To Have and To Hold) (2004) - Vieraissa vuoteissa (2004)
7. The Other Woman (2005) - Anoppiahdistus (2005)
8. This Christmas (2005)
9. Life Swap (aka Swapping Lives) (2006) - Roolit vaihtoon (2006)
10. Second Chance (2007)
11. The Beach House (2008) - Hiekkalinnoja (2009)
12. Girl Friday (aka Dune Road) (2009) - Kuviot uusiksi (2011)
13. The Love Verb (aka Promises to Keep) (2010) - Vuosi maalla (2012)
14. The Patchwork Marriage (aka Another Piece of my Heart) (2012)

Jane Green Wikipediassa ja Kirjaflirttiä Adlibriksessä.

Lisää Kirjaflirttiä: Narseskan kirjanurkkaus, Rivien välistä, Kiikin kirjablogi, Humisevalla harjulla ja Lumikin luetut.

S. J. Watson: Kun suljen silmäni

Before I Go to Sleep
Julkaistu 2011, suomennos 2012
385 sivua.

Bazar on yksi suosikkikustantamoistani, mutta silti aioin alkuun jättää tämän uutuuden väliin - kaikkeen kun ei aika vaan riitä ja tiivistelmä vaikutti hieman pitkäveteiseltä. Lisäksi muistissa ovat hyvin useampia aihetta sivuavia leffoja, kuten Memento ja Päiväni murmelina, joten epäilytti hieman, että mitä uutta aiheesta on tuotavissa esiin. Mutta muutaman hyvin positiivisen blogiarvion jälkeen totesin, että pitää sittenkin tutustua tähän S. J. Watsonin esikoiseen. Jonkun aikaa Kun suljen silmäni -kirjaa saikin odotella, varauksia HelMetissä on tällä hetkellä päälle 200:n, joten monet muutkin ovat tästä tapauksesta innostuneet.

Kun suljen silmäni kertoo muistinsa menettäneen Christinen tutustumisesta itseensä ja elämäänsä. Onnettomuuden seurauksena nelikymppinen Christine unohtaa aina syvän yöunen aikana edelliset tapahtumat ja herää parikymppisen muistoineen. Joka aamu vieras mies vieressä kertoo olevansa hänen aviomiehensä Ben ja perehdyttää Christineä tarpeellisilta osin tämän elämästä. Christinen elämä muuttuu ja saa enemmän sisältöä kun tohtori Nash kiinnostuu hänen tapauksestaan. Nashin pyynnöstä Christine alkaa pitää päiväkirjaa, johon hän kirjaa oppimiaan ja hänelle kerrottuja asioita. Päiväkirjan avulla Christine alkaa itse päästä paremmin kärryille siitä, mitä hänen elämässään on tapahtunut ja osaa myös kyseenalaistaa hänelle kerrottuja totuuksia. Varsinkin Christine haluaa selvittää, että mikä olikaan se onnettomuus, jossa hän menetti muistinsa - ja oliko se onnettomuus lainkaan.

S. J. Watsonia esikoiskirjailijaksi uskoisi, niin hienosti ja huolella tämä kirja on tehty. Pelkäsin hieman tekstin käyvän tylsäksi, koska Christine tavallaan elää aina yhtä ja samaa päivää uudelleen ja uudelleen, mutta päiväkirjan avulla tekstissä keskitytään enemmän niihin uusiin asioihin, joita Christine sinä päivänä oppii ja kirjaa ylös, eikä niinkään samaan joka-aamuiseen ihmettelyyn. Watson osaa myös kuvata hyvin Christinen hämmennystä tilastaan ja kasvavaa omanarvontuntoa, kun tämä haluaa ottaa elämäänsä paremmin hallintaan. Juoni pysyy koko ajan kiinnostavana, vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei mukana juuri olekaan. Juttu pysyy tiiviinä ja henkilögalleria pienenä ja sen ansiosta tämä on kirja, joka tekee mieli lukea yhdeltä istumalta - niin hyvin Christinen tarina vie mukanaan.

Christinen sairaus on todella erikoinen, mutta hienosti ja uskottavasti kuvattu. Iloitsin yhdessä tohtori Nashin kanssa aina kun tuntui siltä, että Christine onnistui itse muistamaan jotain ja muutenkin Watsonin päähenkilö saa kyllä lukijan sympatiat puolelleen. Muista henkilöistä ei sitten niin tiedäkään, Christine joutuu pohtimaan, että kehen hän oikein voi luottaa ja kuka voisi kertoa hänelle totuuden. Juoni etenee päiväkirjan tekstin ja Christinelle tulevien muistojen varassa, mutta aina ei voi olla varma, että mikä on todellinen muisto ja mikä kuvitelmaa tai hänelle kerrottua siloteltua versioita todellisuudesta.

Kun suljen silmäni on huolella mietittyä, hitaasti etenevää psykologista jännitystä, jossa tahti tiivistyy vähitellen kohti hienoa loppuhuipennusta. Tykkäsin ja paljon, tätä kirjaa voi suositella lähes kaikille lukijoille! Ja leffaversiokin on tästä hienosta teoksesta tulossa. Toivottavasti osaavat saada yleisön viihtymään Christinen tarinan parissa näin hyvin valkokankaallakin...


Steven J. Watson Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Helsingin Sanomat, Nenä kirjassa, Kirjavinkit, Kirjava kammari, Järjellä ja tunteella, Rakkaudesta kirjoihin, Annelin lukuvinkit, Luettua ja Sivusta sanoen.

Ken Follett: Maailma vailla loppua - Taivaan pilarit 2

World Without End
Julkaistu 2007, suomennos 2008
1077 sivua.

Ken Follettin 1989 julkaistusta Taivaan pilareista tuli kirjailijan myydyin teos ja 18 vuotta myöhemmin, vuonna 2007 Follett julkaisi jatkoa tarinalleen kirjan Maailma vailla loppua muodossa. Maailma vailla loppua sijoittuu samaan kuvitteelliseen Kingsbridgen katedraalikaupunkiin kuin Taivaan pilaritkin, mutta 1300-luvulle, eli aikaa on välissä kulunut 200 vuotta. Kirjassa seurataan Taivaan pilareiden hahmojen jälkeläisten elämää, joka kulkee aika lailla samoja polkua kuin esi-isien kohdallakin.

Loppuvuodesta 1327 kuningas Edvard II on vasta syrjäytetty vaimonsa Isabellan toimesta ja kuollut onnettomuudessa. Kingsbridgessä neljä lasta leikkii salaa metsikössä, kun he tapaavat henkensä edestä pakenevan ritarin Thomas Langleyn, joka on saanut vaarallisen kirjeen kuljetettavakseen. Lasten avulla Langley päihittää hänen perässään olevat kuningatar Isabellan miehet ja päättää siirtyä munkiksi Kingsbridgen luostariin turvaan. Neljä lasta Merthin, tämän veli Ralph, Caris ja Gwenda kasvavat tarinan päähenkilöiksi.

Käsistään taitava Merthin päätyy puusepän oppiin, väkivaltaisempi Ralph taas sotilasuralle, Caris haluaisi lääkäriksi, mutta se ura ei naiselle ole mitenkään mahdollinen, joten hän keskittyy kangaskauppaan. Gwendan perhe on varaton ja saa tienestejä ryöstelemällä, joten hänen Gwendan tavoitteet eivät ole kovin korkealla. Hänelle riittäisi oma maapalsta ja Wulfric, mies, jota hän rakastaa ilman vastakaikua. Merthin osoittautuu Kingsbridgen katedraalin luoneen Jack Rakentajan veroiseksi lahjakkuudeksi ja haaveilee jostain yhtä näyttävästä työstä. Katedraalin tornia on muutettu aiemmin ja työ näyttää aiheuttaneen rakenteellisia ongelmia kirkkoon. Kingsbridgessä toimii nyt sekä nunna- että munkkiluostarit ja näiden välit eivät aina ole ihan parhaat, varsinkin kun munkit tuhlaavat aina rahansa ja ovat nunnilta pyytämässä avustusta. Kirkon suojissa ja aatelisten kesken kilvoitellaan vallasta ja taustatarinana on satavuotisen sodan alku sekä musta surma.

Maailma vailla loppua on hyvin samankaltainen kuin edeltäjänsä Taivaan pilarit. Tarina oli kyllä hieno, Kingsbridgeen oli ihana palata ja Follettin ajankuvauskin on hyvin elävää, mutta tuntui kuin olisin lukenut Taivaan pilareita uudestaan. Lähes kaikille päähenkiöille löytyy suorat vastineet tuosta aiemmasta teoksesta ja monet tapahtumatkin olivat hyvin samankaltaisia, hieman uudesta näkökulmasta vaan. Merthin on Jack Rakentaja, Caris taas lady Aliena, pahis Ralph on kuin William Hamleigh ja niin edelleen. Osa ongelmaa on ehkä se, että en pitänyt 18 vuoden taukoa näiden kirjojen välissä vain vaan muutaman kuukauden, joten ensimmäinen tarina on vielä suhteellisen hyvin mielessä. Edellisessä kirjassa Langleyn kirjeen tilalla ollut vastaava juoni toimi erittäin hyvin, mutta tällä kertaa tuo ei kanna ollenkaan yhtä hyvin ja tuotti sekin pettymyksen.

Pidin kuitenkin Taivaan pilareista erittäin paljon, joten samankaltaisuudesta huolimatta tämäkin oli hyvin nautinnollista luettavaa. Lähinnä tuo hieman pilaa tarinan yllätyksellisyyttä, kun monesti on helppo arvata mihin suuntaan Follett on tarinaansa viemässä, mutta muuten se ei niin haittaa. Ensimmäisen kirjan henkilöistäkin pidin, joten tällä tavalla pääsi jatkamaan heidän elämäntarinoidensa parissa uudelleen. Merthinin rakennusprojektit ovat taas hyvin kerrottuja ja isona osana on pohdinta siitä, että miksi rakennelmat käyttäytyvät tietyllä lailla ja mikä ongelmat aiheuttaa. Tämä suhtautuminen teki katedraalin rakentamisesta niin kiehtovaa edellisessä tarinassa ja sama koukku toimii Merthinin projekteissakin, kuten sillan rakenteen pohdinnassa.

Follett keskittyy pääasiassa Carisin ja nunnaluostarin kautta kuvaamaan myös naisten asemaa 1300-luvun maailmassa. Caris muun muassa taistelee munkkien kanssa näiden lääketieteen uskomusten kanssa, jotka kaikki nykyään tietävät täysin tehottomiksi ja vaarallisiksikin. Välillä kuitenkin tuntuu, että Carisin ajattelutapa on turhankin moderni ja tekstissä kärjistetään eroja liikaa. Toisaalta ruton iskiessä toivoisi, että munkeilla olisi ollut edes jotain modernin lääketieteen tietämyksestä, kun ihmisiä kuolee joukoittain.

Kokonaisuutena tämä on hyvä kirja, jolla ei ole kauheasti mitään uutta tai omaperäistä annettavaa, mutta jatkaa mukavasti edeltäjänsä tarinaa.

Juttuni Taivaan pilareista.

Maailma vailla loppua Adlibriksessä (tilapäisesti loppu).

Lisää tästä kirjasta: Insinöörin kirjahylly, Lukupäiväkirja ja Musta naakka.

Damian Dibben: Historian vartijat 1 - Myrsky nousee

History Keepers: The Storm Begins
Julkaistu 2011, suomennos 2012
324 sivua.

Aikamatkustus aiheena kiinnostaa sen verran, että piti tutustua Damian Dibbenin Historian vartijat -sarjan avausosaan Myrsky nousee. Kyseessä on nuorille tarkoitettu sarja, mutta nuortenkirjoja luen muutenkin välillä. Myrsky nousee on Dibbenin esikoisromaani.

Lontoossa asuva 14-vuotias Jake Djones on luullut vanhempiensa olevan tavallisia yrittäjiä, mutta heidän viivyttyä epätavallisen pitkään työmatkallaan Jake siepataan Historian vartijoiden toimesta. Jake saa kuulla vanhempiensakin kuuluvan tähän järjestöön ja heidän kadonneen matkallaan vuoden 1506 Italiaan. Jakelle selviää, että hän on perinyt myös kyvyn matkustaa ajassa ja hänellä tämä taito ilmenee hyvin vahvana. Nuorilla kyky on muutenkin voimakkaimmillaan ja laimenee ajan myötä.

Historian vartijat muuttavat Jaken mukaansa saatuaan päämajaansa, nollapisteeseensä Normandiassa Ranskassa vuonna 1820. Sieltä lähetetään teini-ikäisten etsintäpartio Djonesin pariskunnan jäljille 1500-luvulle ja Jake tuppautuu porukkaan mukaan. Käy ilmi, että Historian vartijoiden vihollisilla on suuret suunnitelmat meneillään ja Jakella uusine ystävinen on vakava paikka edessään yrittäessään pelastaa historia sellaisena kun me sen tunnemme.

Odotukset olivat hieman korkeammalla Historian vartijoiden suhteen, mutta ehkä tämä on hieman liikaa teini-ikäiselle yleisölle kirjoitettu. Esimerkiksi Harry Potterin seikkailut oli aina kirjoitettu hyvin uskottavasti ja niin, että jännitys säilyi aikuislukijallekin, mutta tässä ihmettelin esimerkiksi sitä, että vaikka Historian vartijat on aikuisten johtama järjestö, niin 14-15 vuotiaat ovat parhaita agentteja ja vain tuon ikäisiä lähetetään etsimään Djonesin pariskuntaa. Kovin kokeneita ei varhaisteinien luulisi olevan, jos heillä ei sitten ole teetetty töitä ihan pienestä lapsesta asti. Potter-kirjoista voisi ottaa oppia siinä, että miten sankarit saadaan päätymään seikkailuihin ja pulaan hyvin luonnollisesti.

Juoni oli myös melko ennalta-arvattava. Mukana on klassinen pahis, joka avustajineen haluaa tuhota maailman, puhtoinen hyvisten joukko, petos, "yllättävä" loppupaljastus ja osittain avoin loppu, joka jättää ovea auki jatko-osalle. Onneksi kuitenkin Dibben pääjuonensa kertoo loppuu asti ja vain niitä kiinnostavia sivujuonteita jää auki - kuten mitä tapahtuikaan Jaken kuolleeksi uskomalle veljelle. Motiivi pahiksella on hieman erikoinen ja vaatii jonkun verran selittelyä, joten siinäkin on Dibbenillä vielä hiomista jatkoa varten. En onnistunut selvittämään, että kuinka pitkää sarjaa kirjailija on tästä suunnitellut, mutta kakkososa on ilmestymässä englanniksi alkusyksystä.

Kohderyhmälleen tämä on varmasti hyvä ja vauhdikas seikkailutarina ja sopii sekä tytöille että pojille, mutta aikuislukijoille ei niin voi suositella. Asetelma on kuitenkin kiinnostava ja toivoa sopii, että Dibbenkin parantaa tekstejään ajan kanssa.

The History Keepers - Historian vartijat:

1. The Storm Begins (2011) - Myrsky nousee (2012)
2. Circus Maximus (08/2012)

Damian Dibben The History Keepersin sivuilla ja tämä kirja Adlibriksessä.

Bernard Cornwell: Palava maa - The Saxon Stories 5

The Burning Land
Julkaistu 2009, suomennos 2011
402 sivua (+ 14 sivua taustatietoja)

Bernard Cornwellin Uthred-sarja on edennyt jo viidenteen osaan ja vuoteen 892. Kuudes osa Kuninkaiden kuolema on julkaistaan suomeksi syksyllä, mutta Cornwell on veikkaillut sarjan kasvavan yhteensä 7 tai 8 kirjan mittaiseksi, joten jokunen on hänellä vielä kirjoittamatta.

Uthred on edelleen kuningas Alfredin juoksupoika ja taistelija. Wessexiä uhkaa nyt kaksi eri tanskalaista, Harald ja Uthredin vanha tuttu Hæsten. Alfred lähettää Uthredin lahjomaan Hæstenin jättämään Wessexin rauhaan, jotta voisi keskittyä taisteluihin Haraldin joukkoja vastaan. Uthred saa yhdessä kahnauksessa vangikseen Haraldin naisen Skaden, joka on sekä hyvin kaunis että julma ja jolla tulee olemaan iso rooli tulevissa tapahtumissa.

Uthred kohtaa Haraldin joukot suuressa taistelussa Fearnhammessa ja sen jälkeen pääsee pitkästä aikaa palaamaan takaisin kotiin pohjoiseen. Uthred suunnittelee vihdoin isänsä linnoituksen Bebbanburgin takaisinvalloitusta sedältään ja tämä on hänellä ollut mielessä sarjan alusta asti. Uthred viettää myös aikaa kasvattiveljensä Ragnarin ja muiden tanskalaisten kanssa ja on vahvasti kallistumassa tanskalaisten puolelle. Sitten Uthredia muistutetaan aiemmasta lupauksesta ja sen pitäminen sotkee taas Uthredin omat suunnitelmat täysin ja edessä on uusia taisteluita.

Uthredin seikkailuista on aina yhtä nautinnollista lukea. Juoni Palavassa maassa menee hyvin samaan tapaan kuin sarjan aiemmissakin osissa. Cornwellilla tuntuu olevan oma luottokaavansa, jonka mukaan hän kirjoittaa ja kyllähän se toimii. Mukana on kauniita naisia Uthredin kiinnostuksen kohteina, petoksia, muutama yllätys ja hienoja taisteluita, joista varsinkin loppuhuipennus vaatii Uthredilta kekseliäisyyttä. Cornwellin kirjoitustyyli vanhan Uthredin näkökulmasta on hyvä, koska siten Uthred pääsee itse  kritisoimaan nuoruuden hölmöilyjään ja jälkiviisaasti kommentoimaan valintojaan.

Cornwell kritisoi nyt vahvasti ja useaan otteeseen tapaa lahjoja uhkaajia jättämään alueita rauhaan tai poistumaan kokonaan paikkakunnalta, koska tarinat lahjuksista vaan houkuttelevat muitakin rahasaaliiden perässä paikalle. Tätä viestiä toisteltiin turhankin paljon, olisi se jo vähemmälläkin tullut selväksi, että kyseessä ei ollut pidemmällä tähtäimellä viisas taktiikka. Lieköhän Cornwell saanut palautetta siitä, että Alfredin suuruus ei oikein tule selväksi näistä tarinoista, kun hän on nyt liittänyt kirjan loppuun tällä kertaa kaksi lisätieto-osiota, yhteensä 14 sivua, Historiallisia tietoja ja Englannin synty: tapahtumat tähän saakka, joissa ajatusta Alfredista yhtenäisen Englannin isänä vahvistetaan.

Uthred-sarja on edelleen yksi suosikkejani, mutta seuraavaa suomennosta joutuukin nyt odottelemaan noin puoli vuotta :(

The Saxon Stories:

1. The Last Kingdom (2004) - Viimeinen kuningaskunta
2. The Pale Horseman (2005) - Kalpea ratsastaja
3. The Lords of the North (2006) - Pohjoisen valtiaat
4. Sword Song (2007) - Miekkojen laulu
5. The Burning Land (2009) - Palava maa
6. Death of Kings (2011) - Kuninkaiden kuolema (10/2012)

Palava maa Adlibriksessä.

Palavasta maasta ovat kirjoittaneet myös Jossu ja Xerxes.

Matt Haig: Radleyn perhe

The Radleys
Julkaistu 2010, suomennos 2011
412 sivua

Matt Haig on brittiläinen kirjailija ja journalisti ja minulle uusi tuttavuus. Radleyn perheen, joka on Haigin kuudes ja ilmeisesti ensimmäinen suomennettu romaani, löysin lukulistalleni muista kirjablogeista, kuinkas muuten :). Tosin kovin tarkkaan ei kuitenkaan ollut tämä tapaus jäänyt muilta mieleen, koska tapahtumien sijoittuminen Englantiin tuli yllätyksenä, olin jotenkin automaattisesti ajatellut tämän olevan taas yksi amerikkalainen vampyyritarina.

Radleyn vampyyriperheen vanhemmat Peter ja Helen ovat pidättäytyjiä, eli he yrittävät elää ihmisen lailla, ihmismäisellä ruokavaliolla ilman veren juomista. Heidän teini-ikäiset lapsensa Rowan ja Clara eivät edes tiedä olevansa vampyyreja, mutta tuntevat kyllä itsensä muuten hyvin oudoiksi. He kärsivät päänsäryistä ja unettomuudesta öisin ja ovat väsyneitä päivisin, he ovat allergisia auringolle ja käyttävät aina suojakerrointa 60 ja eläimet eivät pidä heistä ollenkaan. Varsinkin Rowania kiusataan koulussa ja heillä kummallakaan ei ole montaa ystävää.

Kun sitten Claran kimppuun hyökätään hän yllättää itsensä puolustautumalla vahvasti, mutta varsinainen shokki tulee siitä kun Clara pääsee veren makuun. Poliisien pelossa Peter kutsuu avuksi veljensä Willin, joka on aktiivivampyyri ja pystyy hallitsemaan ihmisten mieliä. Tämä kuitenkin aiheuttaa vain lisää ongelmia, koska Will on moraaliton nautiskelija, jolla on omat salaisuutensa. Radleyn veljesten täysin vastakkaiset elämäntyylit - Peterin hyvin pidättäytyvä ja kieltäytyvä tuskien taival ja Willin omaa nautintoa korostava, murhasta toiseen kulkeva rytmi johtavat pian täystörmäykseen.

Haigin vampyyrimaailma on mukavan erilainen. Tällä kertaa vampyyrit eivät elä ikuisesti vaan vain parisataa vuotta oikealla elämäntyylillä, ihmismäisinä paljon vähemmän. Veri on vampyyreille kuin huumetta, mutta he pärjäävät kyllä ilmankin sitä ja pystyvät syomään "normaalia" ruokaa. He ovat jakautuneet kahteen kastiin, monet haluavat elää ihmismäisinä ihmisten joukossa luottaen Pidättäytyjän käsikirjan oppeihin ja toiset, aktiivivampyyrit jatkavat perinteistä elämäntapaa, tosin valiten uhrinsa huomiota herättämättä. Tässä maailmassa on myös vampyyribaareja ja pullotettua vampyyrinverta - ihmisveri kun pitää juoda tuoreena, se ei kestä pullotusta.

Haigin kirjoitustyyli on hieman ironisen synkkä ja siinä suhteessakin tämä eroaa suuresti nyt niin suositusta teinien vampyyriromantiikasta. Radleyt taistelevat addiktionsa kanssa ja selvästi kärsivät täyttymättömästä verenhimostaan. Kaikki Radleyn perheen jäsenet pääsevät huomion kohteeksi kirjan hyvin lyhyissä kappaleissa, mutta kiinnostavinta on lasten Claran ja Rowanin muutos kun he pääsevät selville tästä suuresta perhesalaisuudesta. Suosikkihahmoni oli värikäs ja vauhdikas Will, koska keskiluokkainen Radleyn perhe oli tarkoituksella niin harmaa ja tylsä alkuun. Haigin loppuratkaisuun olin pettynyt ja kun sinne suuntaan alettiin vihjailla niin toivoin heti aivan erilaista tietä muutamille hahmoille. Eli ihan mukavaa luettavaa, mutta alkuinnostuksen jälkeen juttu hieman lässähtää lopussa.

Matt Haig Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Radleyn perheestä: Kirjamielellä, Kaiken voi lukea!, Katinkan kirjasto, Kirjaston kummitus, Yöpöydän kirjat ja Aamuvirkku yksisarvinen.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Never Let Me Go
Julkaistu 2005, suomennos 2005
394 sivua.

Inspiraatio lukea Kazuo Ishiguron Ole luonani aina lähti scifi-haasteesta ja tämä teos sopisikin kahteen kategoriaan siellä, kun kyseessä on sekä vaihtoehtohistoria että dystopia. Haasteeseen sopivia kirjalistoja selailtuani kiinnostuin tästä teoksesta heti, Ole luonani aina oli mennyt minulta aiemmin kokonaan ohi, leffaversiostakin huolimatta ja on ensimmäinen lukemani Ishiguro. Alkuun pieni varoitus: Ole luonani aina tuntuu olevan niitä kirjoja, jotka ovat parhaimmillaan, kun lukija ei tiedä etukäteen tarinasta juuri mitään eikä mukana ole minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Tarina sijoittuu 1990-luvun Englantiin ja Ishiguron kuvaama maailma on lähtenyt omille raiteilleen joskus sotien jälkeen, sen verran erilaisessa ympäristössä tässä eletään. 31-vuotias Kathy kertoilee elämästään valvojana, jonka tehtävänä on pitää huolta vastuulleen uskotuista luovuttajista. Kathy myös muistelee erikoista lapsuuttaan, kun hän ystäviensä Tomin ja Ruthin kanssa eli Hailshamin sisäoppilaitoksessa. He eivät olleet koskaan ihan tavallisia koululaisia, vaan alusta asti heistä oli kasvatettu luovuttajia. Lapsesta asti he tiesivät olevansa erilaisia ja että heidän piti pitää hyvää huolta itsestään, sillä heillä oli edessä tärkeä tehtävä siinä vaiheessa kun luovutukset alkaisivat. Kathy pohtii tätä asetelmaa nyt jälkikäteen ja miettii, että missä vaiheessa he alkoivat oikein ymmärtää paremmin tätä kokonaisuutta ja omaa rooliaan yhteiskunnassaan. Samalla lukijalle avautuu hitaasti, vähän kerrallaan koko Ishiguron asetelma.

Ishiguron teksti oli ihan mukavaa luettavaa, mutta hänen tyyliinsä piti alkuun hieman totutella. Ole luonani aina lähtee liikkeelle hyvin niukoin tiedoin ja juonen edetessä vähitellen paljastuu aina lisää näitä pieniä tiedon murusia, joista tarina koostuu. Monet ovat tästä tyylistä pitäneet kun kirja on merkittäviä palkintoehdokkuuksiakin kerännyt, mutta minua tuo kyllä hieman ärsytti. Ole luonani aina on ihan kiva, rauhallinen ja hidastempoinen muistelmateos sinänsä onnellisesta lapsuudesta, joka näyttäytyy nyt jälkikäteen aika eri valossa. Mutta minulle tämä tarina ei ikinä oikein päässyt kunnolla vauhtiin ja tuntui, että tässä ei oikein tapahtunut juuri mitään.

Kathy tai kukaan hänen ystävistään ei missään vaiheessa haasta kohtaloaan tai lähde vaatimaan täysiä oikeuksia heillekin. Ajatuksissaan he voivat satunnaisesti haaveilla jostain normaalimmasta elämästä, mutta perimmiltään he kuitenkin haluavat täyttää roolinsa ja hoitaa vastuunsa. Tästä kirja saakin hieman synkän ja fatalistisen tunnelman kun kaikki kulkee vääjämättä kohti ennaltamäärättyä kohtaloa. On ihan ymmärrettävää, että pienille lapsille ei kaikkea voi kertoa suoraan, mutta tässä Kathy ystävineen saa nähdä aika paljon vaivaa selvittääkseen totuuden omasta asemastaan ja muiden vaikuttimista.

Kirjan esittelytekstissä lupaillaan päähenkilökolmikkoa "odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromanien hurjimmille uhkakuville". Tästä innostuneena odotukseni olivat aika kaukana siitä, mitä Ishiguro lopulta tarjosi ja kirjan loppu olikin minulle hurja pettymys. Perusajatus tarinan taustalla oli selvinnyt jo vähitellen aiemmin, mutta odotin koko ajan jotain hyvin yllättävää ja kaiken ympäri kääntävää jujua, mutta sellaista ei ollut Ishigurolla tarjolla. Nyt pari päivää tämän luettuani olen pettymyksestä toipunut, mutta ei tämä siltikään vielä ole kuin tasolla "ihan kiva". Tuntuu kuitenkin, että Ole luonani aina voisi olla niitä kirjoja, jotka jäävät mieleen hyvin, joten ajan kanssa muistikuvat voivat hyvinkin parantua tämän suhteen.

Kazuo Ishiguro Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Ole luonani aina ovat lukeneet mm. Satu, Kirsimaria, Lumiomena ja Naakku

Deborah Harkness: Lumottu - All Souls 1

A Discovery of Witches - All Souls 1
Julkaistu 2011, suomennos 2012
644 sivua.

Lumottu on Deborah Harknessin esikoisromaani, akateemisesta kirjoittamisesta hänellä kuitenkin on paljon kokemusta historioitsijana. Harkness on lisäksi viiniharrastaja ja kumpikin näistä mieltymyksistä tulee hyvin esille tässä romaanissa. Kannattaa sitten varautua siihen, että Lumottu on trilogian avausosa, joten jos tästä innostuu niin jatkoa on pakko lukea - varsinkin kun juoni jää aivan kesken.
 
Diana Bishop on vanhan ja kuuluisan noitasuvun nuorin ja viimeinen edustaja. Dianalla on vielä Sarah-tätinsä tukenaan, mutta suku sammuu heidän myötään ellei Diana saa jälkeläisiä. Diana on kuitenkin päättäväisesti kieltäytynyt kaikesta noituuteen liittyvästä, hän ei halua osallistua mihinkään, käyttää taitojaan tai oppia taikuudesta. Diana haluaisi olla "normaali" tieteeseen keskittyvä tutkija ja yrittää pitää tarkkaa kirjaa siitä kuinka usein joutuu turvautumaan noituuteen hätätilanteissa - esimerkiksi kun pesukone on aiheuttaa vesivahingon.
 
Matthew Clairmont on vanha vampyyri - ja kuinka vanha selviää vasta sivulla 170, sekä takakannen esittelyssä. Matthew on ehtinyt perehtyä useampaan alaan, mutta nyt häntä kiinnostaa perinnöllisyystiede. Yllättäen Diana saa käsiinsä yliopistonsa kirjastosta noin vaan pyytämällä teoksen, joka on ollut pitkään kadoksissa ja jonka kaikki olennot (noidat, vampyyrit ja demonit) haluaisivat omakseen. Kirjan huhutaan sisältävän suuria salaisuuksia, jotka kaikki nämä olennot haluavat selvittää, mutta Diana palauttaa sen välittämättä sen noidutusta sisällöstä. Juttu löydöstä kiertää pian kaikkien korviin ja kohta kaikki olennot ovat Dianan perässä toivoen saavan Dianan kautta tämän tärkeän kirjan käsiinsä. Diana turvautuu Matthewin apuun ja yhdessä he lähtevät pakomatkalle Englannista.
 
Lumotun kanssa ei olekaan ihan niin helppo sanoa, että mitä mieltä tästä olin. Alkuun olin aivan ihastuksissani, Harknessin tyyli kirjoittaa on mukaansatempaavaa, hauskaa ja romanttista. Sitten kuitenkin ensimmäisen sadan sivun jälkeen alkoi tarinan hidas tempo vaikuttaa negatiivisesti. Harknessilla on mukana paljon keskusteluja eikä kovin paljoa tapahtumia ja vain muutamissa kohdissa varsinaista toimintaa. Juoni on kyllä hyvä ja henkilöistäkin pidin paljon, mutta olisin kyllä kaivannut jonkinverran tiivistämistä tekstiin. Ja tässäpä se ongelma mielipiteenmuodostamiseen piileekin, Harkness on hyvä yksityiskohdissa ja tuo tarkkuus tuo aivan oman fiiliksensä tarinaan, mutta tekee siitä hyvin hitaasti etenevän. Lumottu olisikin varmaan hyvä lomakirja, sopiva tilanteeseen kun on hyvin aikaa rauhassa uppoutua hyvän lukuromaanin maailmaan ja keskittyä tarinaan, jonka ei toivoisi loppuvan ollenkaan.
 
Lumotun tarina tapahtuu nykyajassa, mutta Harkness pääsee loistamaan historiantuntemuksellaan kun juttu kääntyy Dianan tutkimuksiin tai Matthewin menneisyyteen. Ja näitä kohtia on itseasiassa yllättävänkin paljon. Pidin paljon näistä historiankatsauksista, tutkimuksista ja tieteellisistä pätkistä, ne olivat mukava lisä tähän magian maailmaan. Noitien, demonien ja vampyyrien kanssa Harkenessilla on oma otteensa ja hänen versionsa näistä legendoista, olentojen piirteistä sekä nykyajan ongelmista toimi hyvin. Nämä pienet katsaukset olivat minulle kirjan parasta antia ja kun kerran juoni jää aivan kesken ykkösosan jälkeen, niin nämä selvittelyt jatkunevat suoraan kakkososassa. Siitä en kyllä vielä tiedä, että jaksanko odottaa suomennosta, englanninkielinen versio kun on pian ilmestymässä...
 
Bonuksena mukana muuten on suomalainen hahmo, noita nimeltä Satu Järvinen.
 
All Souls -trilogia:

1. A Discovery of Witches (2011) - Lumottu (2012)
2. Shadow of Night (07/2012)
3. TBA

Deborah Harkness Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lumotun ovat lukeneet myös Saraseeni ja Q+Black.

H. G. Wells: Maailmojen sota

The War of the Worlds
Julkaistu 1898, suomennos 1979
Pokkari 2005, 223 sivua.

Eräs scifi-haasteeseen luettavista kategorioista on ennen vuotta 1950 julkaistu klassikko. Tältä alueelta olin ajatellut lukevani joko Jules Verneä tai George Orwellia, mutta kirjaston scifi-hyllystä pisti silmään tämä vuoden 2005 Maailmojen sota -leffaversiota varten tehty pokkaripainos H. G. Wellsin klassikosta.

Wellsin tarina sijoittuu 1900-luvun alkuvuosiin, eli kirjoitusajankohtana muutaman vuoden eteenpäin tulevaisuudessa. Marsissa tapahtuu jotain outoa ja sieltä singotaan maata kohti jonkunlaisia ammuksia, jotka näkyvät tähdenlentoina Etelä-Englannin taivaalla. Eräs näistä esineistä putoaa lähelle kertojan kotia, joten hän lähtee katsomaan sitä tarkemmin. Se osoittautuu isoksi lieriöksi, joka jäähtyy hitaasti polttavan ilmakehän jälkeen. Katsojia kertyy enemmänkin ympärille ja kun se avautuu, niin selviää, että siellä on hyvin erikoisia marsilaisia sisällä matkustajina.

Polttavalla säteellään marsilaiset tappavat heidän kanssaan tuttavutta haluavan tehdä lähetystön ja tästä käynnistyy hitaasti ihmisväestön valtaansa saava pakokauhu. 1900-luvun alun viestimillä oikeanlaista varoitusta väestölle on hyvin hidasta saada ja samaan aikaan lieriöitä laskeutuu useita lisää. Marsilaisten kimppuun koitetaan käydä tykein ja vallalla on ajatus, että maanpäällä nämä tunkeilijat ovat monta kertaa painavampia kuin kotonaan, joten he eivät juuri pääsisi  liikkumaan. Marisilaiset ovat kuitenkin suhteellisen fiksuja ja teknologisesti edistyneitä, joten apuvälineitä on saatavilla (ks kansikuva).

Maailmojen sodassa nimettömäksi jäävä päähenkilö ja kertoja on kirjoittanut omat kokemuksensa marsilaisten hyökkäyksestä muistiin ja sisällyttänyt mukaan myös veljensä kertomuksen tämän paosta Lontoosta. Tämä tyyli paljastaa juonta sen verran, että he eivät kumpikaan voi kuolla, ainakaan ennen kuin tarina on saatu ylös. Tarinan henkilöt jäävät etäisiksi, useampi jopa nimettömäksikin, joten tämä on ollut kirjailijan tarkoituskin, tarinan koukku on ihan muualla. Hieman pettynyt olin siitä, että nimenä Maailmojen sota lupailee paljon, mutta tapahtumat keskittyvätkin täysin Lontoon ympäristöön, joka tietysti siihen aikaan oli kuitenkin Britti-imperiumin keskus ja maailman napa. Ja se loppu oli myös aikamoinen pohjanoteeraus, eihän tässä edes saada mitään kunnon sotaa aikaiseksi!

Ei kuitenkaan tunnu kovin reilulta arvioida 114 vuotta sitten julkaistua teosta nykyajan kriteerein. Tämä on kuitenkin todellinen klassikko, jolla on ollut suuri vaikutus myöhempään scifi-kirjallisuuteen ja on inspiroinut muun muassa rakentinkehittelijöitä. Wells on tehnyt suuren työn scifin uranuurtajana ja uudenlaisten ajatusten ja maailmankuvien kanssa. Maailmojen sodan tekstiin perustuvia ja tästä vaikutteita saaneita elokuvia on tehty useampia, mutta varsinaisia kohuja ovat aiheuttaneet tähän tekstiin perustuvat radiokuunnelmat, jotka silloiseen aikaan ja paikkaan siirrettyinä ovat useampaan kertaan aiheuttaneet paniikkia kuuntelijoissa.

Tämä oli hyvä luettava jo ihan yleissivistyksenkin kannalta ja hieman yli 200-sivuisena pokkarina on nopea tapaus, joten suosittelen kyllä tutustumaan Wellsin tarinaan. Kirjoitustyyli on kyllä muuttunut paljon tässä vuosien varrella, kuten tietysti maailmakin :)

H. G. Wells Wikipediassa ja tämän kirjan esittely Tammen sivuilla.

Maailmojen sodasta ovat kirjoittaneet myös Kirjaretket, Kirjojen maailma ja 365 kulttuuritekoa.

Ken Follett: Taivaan pilarit

The Pillars of the Earth

Julkaistu 1989, suomennos 1990

1008 sivua (4. painos 2008)

Ken Follettin mahtiteos Taivaan pilarit kertoo kuvitteellisen Kingsbridgen uuden katedraalin rakentamisesta 1100-luvun Englannissa. Tarina alkaa prologilla vuodesta 1123, kun kuninkaana on Vilhelm Valloittajan poika Henrik I ja tämän ainoa laillinen perillinen on kuollut muutamia vuosia aiemmin laivan upotessa. Tästä seuraa Henrikin kuoltua anarkian aikakausi ja sisällissota, kun vanhan kuninkaan sukulaiset taistelevat kymmeniä vuosia vallasta.

Folletin päähenkilöinä ovat Tom Rakentaja perheineen sekä Ellen ja tämän poika Jack, jonka isä hirtetään prologissa varkaana. Tom on vaikeuksissa menetettyään työnsä, kun varakkaan Hamleighin perheen pojan Williamin sovittu avioliitto peruuntuu morsiamen Alienan vastustukseen ja uutta taloa ei tarvitakaan. Tom on pätevä ammattilainen ja hän kiertelee etsimässä uutta työtä, mutta onni ei ole matkassa, hänen perheensä näkee nälkää ja kaiken lisäksi vaimo vielä kuolee synnytykseen. Sitten Tom löytää Ellenin ja yhdistettynä perheenä he päätyvät Kingsbridgeen, jonka huonokuntoinen katedraali voisi tarjota töitä. Yllättävien käänteiden jälkeen Kingsbridgeen aletaankin rakentaa uutta katedraalia, Tom Rakentajan johtamana.

Katedraalin rakentaminen vie kymmeniä vuosia ja kirjan loppupuoliskolla päähenkilöksi nousee Ellenin poika Jack, joka on myös lahjakas rakentaja ja haluaa jatkaa Tomin aloittamaa urakkaa, jättäen kuitenkin Kingsbridgeen oman kädenjälkensä. Mukaan mahtuu paljon vaikeita aikoja, jolloin rakentaminen on syystä tai toisesta keskeytettävä ja kirkon kiistoja Kingsbridgen luostarin priorin Philipin puolustaessa katedraaliaan juonikkaan piispan ajaessa omaa etuaan. Lisäksi Shiringin jaarlin tittelistä ja rikkauksista taistellaan Hamleigin perheen syrjäytettyä entisen miniäehdokkaansa Alienan perheen vallasta. Taustatarinana kaikelle on sisällissodan eteneminen ja vuorollaan voitolla olevan puolen vaikutukset seurattavien tavallisten ihmisten elämään.

Folletin tarina kuvaa vuosia 1135-1174, joten kirja on hyvin pitkä ja paljon ehtii tapahtua. Henkilögalleria on runsas ja sisältää myös muutamia kuuluisia historiallisia hahmoja, kuten Canterburyn arkkipiispa Thomas Becketin. Rakentamiseen Follett on paneutunut huolella ja hän onnistuu tarinansa lomassa herättämään kiinnostuksen niinkin yllättävään aiheeseen kuin katedraalien rakentamiseen aikakaudella, jolloin romaaninen tyyli on vaihtumassa goottilaiseksi.

Bernard Cornwelliin verrattuna Folletin tyyli ja lähestymistapa on hyvin erilainen. Follett keskittyy kirkon, luostarien ja munkkien elämään ja heitä lähellä oleviin tavallisiin ihmisiin. Taisteluitakin on mukana muutama, mutta tästä erilaisesta, sivustakatsojan näkökulmasta kerrottuna. Elämä 1100-luvulla on hyvin rankkaa, sisällissodan takia paikalliset ylimykset saavat tehdä mitä haluavat ja lakia ja järjestystä ei juuri ole. He voivat vaatia maaorjiltaan mitä tahansa ja ryöstävät maan tuottoja ja raiskaavat naisia mielensä mukaisesti ja Follett käyttää William Hamleighin hahmoa kuvaamaan tätä rahan mukanaan tuomaa ylivaltaa. Köyhien ainoa turva on kirkko ja luostareista saakin aina yösijan ja aterian, mutta se ei pitkälle riitä ja ihmisiä kuolee nälkään paljon.

Yli 1000 sivuinen kirja vaatii paljon aikaa ja minulta tähän menikin koko viikko. Onneksi Taivaan pilarit oli niin hieno ja realistinen lukukokemus, että en olisi halunnut tarinan loppuvan ollenkaan. Tämä ei kuitenkaan ole parhaimmillaan luettuna pienissä pätkissä, joten aikaa olisi hyvä varata kunnolla muutamalta päivältä. Taivaan pilareita on myyty miljoonia kappaleita, tähän perustuen on olemassa lautapelejä ja minisarja, joten tämä lienee jo klassikkoteos. Vuonna 2007 Follett julkaisi tarinalle jatkoa nimellä World Without End (Maailma vailla loppua, 2008), joka kertoo Taivaan pilareiden päähenkilöiden jälkeläisistä 1300-luvun Kingsbridgessä ja ehdottomasti pitää nyt sekin lukea jossain välissä.

Juttuni jatko-osasta Maailma vailla loppua.
Taivaan pilarit Wikipediassa ja Adlibriksessä (tilapäisesti lopussa).

Tämän ovat lukeneet myös Matti Järvinen (sisältää spoilereita), Vinttikamarissa, Uusi kuu, Elli, Nipvet ja Humisevalla harjulla 

Bernard Cornwell: Miekkojen laulu - The Saxon Stories 4

Sword Song

Julkaistu 2007, suomennos 2010

Pokkari 2011, 358 sivua.

Bernard Cornwellin saksilaissarjan neljännessä osassa Miekkojen laulussa ollaan vuodessa 885, Uthred lähestyy kolmeakymmentä, on naimisissa Giselan kanssa ja heillä on kaksi lasta. Uthed asuu Temesin (Thames-joki) rannalla Wessexin ja Mercian rajaseudulla Cocchamissa rakentamassa sinne kuningas Alfredille uutta linnoituskaupunkia. Luin tämän kirjan jo hieman yli kuukausi sitten, eli helmikuisen lomareissun aluksi, mutta en vaan ole saanut tästä juttua aikaiseksi kun muistikuvat alkoivat olla sen verran hataria monen muun luetun kirjan jälkeen.

Alfred aikoo naittaa tyttärensä Uthredin serkulle Æthelredille ja haluaa antaa Mercian - jossa ei omaa kuningasta ole - Æthelredille hallittavaksi, Alfredin alaisuudessa. Ongelmana on se, että keskuspaikkaan Lundeneen (Lontoo) on vasta saapunut norjalaiset Thurgilsonin veljekset Sigefrid ja Erik, jotka liittolaisensa Hæstenin kanssa hallitsevat yli kolmenkymmenen laivan laivuetta. Ja Alfred haluaa Uthredin valtaavan Lundenen hänelle ja serkulleen.

Alfredin veljenpojan Æthelwoldin (joka itse haluaa Wessexin hallitsijaksi) välityksellä tanskalaiset tarjoavat vuorostaan Uthredille Mercian kruunua. Vakuutena Hæstenilla on näyttää haudastaan noussut kuollut, joka kertoo nornien ennustavan Uthredille tätä kohtaloa. Mukana juonessa Alfredia vastaan ovat myös Sigefrid ja Erik ja suunnitelma on hyvä, mutta Uthred kahden vaiheilla. Hän on vannonut uskollisuudenvalan Alfredille, mutta uskoo myös, että kohtalolleen ei voi mitään. Lisäksi Hæsten on aiemmin pettänyt Uthredille vannomansa uskollisuudenvalan, joten he eivät mitään parhaita ystäviä ole. Vaikea valinta tapahtuukin yllättäen hyvin helposti olosuhteiden kääntyessä, mutta Alfredin tyttären Æthelflaedin kaappaus ja tämän odottamaton pyyntö saavat taas Uthredin vaikean paikan eteen.

Conrwellin tarinoiden peruskaava on jo tullut tutuksi sarjan aiemmista teoksista ja aika pitkälti samoilla linjoilla mennään nytkin. Silti tälläkin kertaa juoni vei mukanaan heti alkusivuilta lähtien. Cornwell kirjoittaa mielettömän hienoja seikkailuita, mukana on hyviä koukkuja, yllättäviä käänteitä sekä mahtavia taisteluita, huipentuen Lontoon hallinnasta käytävään taisteluun. Loppusanoissaan Cornwell kertoo Miekkojen laulun sisältävän enemmän fiktiota kuin aiemmat teokset. Esimerkiksi Æthelflaedin kaappaus on hänen keksintöään. Æthelflaedistä, joka tässä kirjassa on vielä teini-ikäinen, pitäisi historian perusteella kasvaa merkittävä hahmo Merciaan, joten toivottavasti Cornwell jatkaa hänenkin parissaan seuraavissa osissa.

Näkyvimmät naiset kirjassa ovat Uthredin vaimo Gisela, jonka kanssa Uthred keskustelee hyvinkin paljon asioista ja strategioista sekä Æthelflaed, jolle tässä osassa tapahtuukin paljon. Miekkojen laulussa tilaa saa myös koskettava rakkaustarina, jollaisia Cornwell ei ole aiemmin tähän sarjaan sisällyttänyt. Kuningas Alfed pysyy sivuosassa, mutta näiden tarinoiden perusteella häntä ei ainakaan vielä ole oppinut tuntemaan niin, että osaisi sanoa, että mistä lisänimi Suuri on peräisin. Jos ei sitten Uthredin Alfredille voittamista taisteluista siis :)

The Saxon Stories:

1. The Last Kingdom (2004) - Viimeinen kuningaskunta
2. The Pale Horseman (2005) - Kalpea ratsastaja
3. The Lords of the North (2006) - Pohjoisen valtiaat
4. Sword Song (2007) - Miekkojen laulu
5. The Burning Land (2009) - Palava maa
6. Death of Kings (2011)

Tämä kirja Adlibriksessä.

Miekkojen laulusta ovat kirjoittaneet myös Morre, Jossu, Xerxes ja Nipvet.

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

I've Got Your Number

Julkaistu 2012, suomennos 2012

372 sivua.

Soitellaan, soitellaan! on aivan tuore julkaisu sekä englanniksi että suomeksi Sophie Kinsellalta. Pidän enemmän alkuperäisestä nimestä, se sopii kirjan juoneen paremmin, varsinkin kun viestit välitetään siinä pääasiassa tekstarein.

Poppy Wyattilla ei ole hyvä päivä. Ensin hän kadottaa shamppanjakutsuilla kihlasormuksensa, joka sattuu vielä olemaan sulhasen suvun perintökalleus, uniikki smaragdisormus. Poppy on juuri saanut jaettua numeroaan kaikille sormuksen etsintään osallistuville, kun hänen puhelimensa varastetaan. Onneksi roskiksesta pilkottaa jonkun pois heittämä kiva nokialainen, jossa on tosin takakannessa firman White Global Consulting Groupin nimi ja puhelimen numero. Poppy päättää, että roskat ovat vapaata riistaa, joten hän suuressa hädässään voi pitää löytämänsä, ainakin toistaiseksi.

Löytökänny kuuluu konsulttifirman pomon Sam Roxtonin assistentille ja kun uusin tyttö on saanut parin viikon työn jälkeen paremman tarjouksen, niin puhelin on lentänyt roskiin. Poppy joutuu hieman auttelemaan Samia alkuun ja kiinnostuu sitten tämän asioista ja työposteista niin paljon, että hän haluaa muuttaa tämän tavan viestiä muiden kanssa. Sulhasen Magnus Tavishin perhe on täynnä pelottavia akateemisia älykköjä, jotka eivät tunnu olevan kovin innoissaan miniäehdokkaasta, joten Poppyllä on kädet täynnä työtä silläkin saralla, varsinkin kun hän ei halua paljastaa sormussähläystään, eli kädet pitää pitää peitettynä jotenkuten.

Oli kyllä kiva lukea taas Kinsellaa. Hän osaa kirjoittaa niin menevän hauskasti nykyajan naisten maailmasta, että odotan näitä uutuuksia aina innolla. Juonesta hieman häiritsi tuo, että monella firmalla on kyllä nykyään puhelimet aika suojattuja ja varsinkaan sammutettua vierasta puhelinta ei Poppyn olisi pitänyt saada noin helposti käyttöönsä. Ottaen huomioon kuinka tarkkaan tietoturvasta nykyään pidetään huolta niin yllättävän helposti Sam myös suostui siihen, että Poppy pitää tämän firman puhelinta ja lukee heidän sisäisiä postejaan. Kovin pieni ja näistä asioista välinpitämätön ei tämä konsulttifirma kuitenkaan ole kun vierailijoillekin printataan heidän kuvillaan varustetut kulkukortit ovella.

Mutta, jos ei välitä noista juonen pienistä tietoturvaongelmista niin muuten kirja on hyvä ja mielenkiintoinen. Juoni oli hyvin ennalta-arvattava Poppyn suhdesotkujen osalta, mutta silläkin saralla mukana oli omat yllätyksensä, kuten myös Samin työongelmissa. Kinsella kirjoittaa hyvälle tuulelle saavia teoksia ja pidän enemmän näistä itsenäisistä tapauksista kun Shopaholic-sarjasta. Poppykin kaikkine ongelmineen on kiinnostavampi, itsenäisempi ja hieman aikuismaisempi kuin himoshoppaaja Becky.

Poppyn tarinaa värittävät lukuisat alaviitteet - tapa, jonka Poppy on poiminut Magnusin akateemisista teksteistä. Idea on ihan hauska, mutta minun lukemistani ne hieman häiritsivät, välillä meni numeroita ohi huomaamatta ja piti palata takaisin etsiskelemään, että mihin tämä viite nyt olikaan. Kinsella osaa hyvin myös sisällyttää nämä välihuomiot hauskasti perustekstiinsä ja minulle se tapa on sopinut paremmin.

Tämä kirja Adlibriksessä.

Nicola Cornick: Seikkailijatar & Kurtisaanin kesytys

Aina välillä tekee mieli lukea jotain kevyttä ja romanttista. Harlequin lopetti oman Historiallinen-sarjansa suomentamisen viime kesänä, mutta Silk-sarjassa julkaistaan välillä historiallista romantiikkaa. Silkin kirjailijoista Candace Campista pidän paljon, Nicola Cornick on myös hyvä, mutta Stella Cameronia kun koitin joskus lukea niin aika takkuista oli.

Nicola Cornickilta aloitettiin nyt kääntämään uutta sarjaa nimeltä Skandaalinkäryä, englanniksi The Scandalous Women of the Ton. Sarja sisältää 6 teosta, joista kaikki eivät ole ilmestyneet alkuperäiskielelläkään vielä, joten suomentaminen saattaa hieman kestää. Cornickin kirjat ovat perus-romantiikkaa muistettavampia ja kiinnostavampia, koska hän yleensä saa inspiraationsa jostain tietystä historiallisesta tapahtumasta, ajasta tai paikasta. Tämä linkki todellisuuteen tulee hyvin esille tarinoissa ja tekee kirjoista monipuolisempia.

Seikkailijatar - Skandaalinkäryä 1
Whisper of Scandal - The Scandalous Women of the Ton 1
Julkaistu 2010, suomennos 2012.
363 sivua.

Seikkailijattaren tarina lähtee liikkeelle Lontoosta vuonna 1811. Lady Joanna Ware on jäänyt leskeksi, kun hänen seikkailijamiehensä David kuoli koillisväylän etsintäretkellä. Heidän suhteensa oli melko huonossa jamassa, mutta Davidin ystävä Alex Grant ei heidän ongelmistaan tiedä. Joanna joutuu pieneen pulaan ja päättää esittää, että hänellä ja Alexilla on suhde, joka tietysti nostaa pienen skandaalin heidän piireissään. Todellisuudessa Alex kyllä kiehtoo Joannaa, mutta hän ei huonojen kokemustensa jälkeen ole kovin kiinnostunut uudesta suhteesta maailmanmatkaajamiehen kanssa. Läheisempiin tekemisiin he joutuvat keskenään, kun Davidin testamentin ehdot paljastuvat ja he joutuvat yhteiselle matkalle Norjan Huippuvuorille.

Nicola Cornick yhdistelee historiallisen romantiikan perinteitä omaan modernimpaan katsontatapaansa. Hänen sankarittarensa eivät ole aina samanlaisia, ujoja neitsyitä kuten monilla muilla ja tässäkin tapauksessa Joanna ystävättärensä Lottien kanssa pääsee hyvin harvinaiselle ja hankalalle reissulle mukaan. On se matkustaminen vaan muuttunut paljon parissasadassa vuodessa! Joanna myös vastaa itse itsestään, hankkii omaa elantoaan ja on muutenkin mukavan aikaansaava.

Kurtisaanin kesytys - Skandaalinkäryä 2
One Wicked Sin - The Scandalous Women of the Ton 2
Julkaistu 2010, suomennos 2012
347 sivua.

Kurtisaanin kesytys kertoo Seikkailijattaressa sivuosassa olleen Lottie Cummingsin tarinan ja alkaa vuodesta 1813. Lottie oli Seikkailijattaressa juonitteleva ja nautinnonhaluinen eikä kovin hyvä ystävä Joannalle. Hänen rakkausseikkailunsa ovat vihdoin saaneet liikaa julkisuutta ja Lottie on pudonnut todella alas menetettyään avioerossa kaiken ja joutunut muuttamaan asumaan ja työskentelemään bordelliin.

Uusi työ ei kuitenkaan mene kovin hyvin, asiakkaat valittavat ja Lottie on epätoivoinen. Pelastajaksi ilmaantuu komea Ethan Ryder, irlantilainen maanpetturi, joka on taistellut Napoleonin puolella ja on muiden sotavankien tavoin osittaisessa vapaudessa englantilaisessa pikkukaupungissa. Ethan haluaa ostaa Lottien rakastajattarekseen, mutta hänelläkin on omat taka-ajatuksensa ja salaisuutensa.

Kurtisaanin kesytyksessä tutustutaan hieman sotavankien elämään ja heidän järjestämäänsä todelliseen kapinaan loppuvuodelta 1813. Lottie on käynyt kovaa elämänkoulua Seikkailijattaren yltäkylläisen elämän kadottua kun hän on joutunut vastaamaan itsestään. Vähitellen Lottiekin alkaa löytää itsensä ja vahvuutensa ja ottaa omaa tilaansa. Kirjassa myös käsitellään hieman Lottien entistä avioliittoa ja nämä pienet paljastukset saavat lukijan paremmin Lottien puolelle ja ymmärtämään tämän aiempaa hyvin villiä käytöstä. Lottie valjastetaan vakoilemaan vankien puuhia Englannin puolesta ja hänellä edessä on vaikea valinta Ethanin herättämän rakkauden ja tämän kapinasuunnitelmien välillä.

The Scandalous Women of the Ton -sarja:

1. Whisper of Scandal - Seikkailijatar
2. One Wicked Sin - Kurtisaanin kesytys
3. Mistress by Midnight
4. Notorious
5. Desired
6. Forbidden

Seikkailijatar Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.
Kurtisaanin kesytys Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

Allison Pearson: Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää: Uraäidin päiväkirja

I Don't Know How She Does It: The Life of Kate Reddy, Working Mother
Julkaistu 2002, suomennos 2002
Pokkari 432 sivua. 

Kirjasta tehdyn leffan myötä löysin uuden pokkarijulkaisun jo alunperin vuonna 2002 suomennetusta Kate Reddy -kirjasta. Leffaa en kyllä ole nähnyt enkä tämän luettuani aikokaan sitä katsoa. Idea kuulosti hyvältä, varsinkin kun näitä Allison Pearsonin tekstejä on alunperin ilmestynyt lehtikolumneina.

Kate Reddy on töissäkäyvä kahden pienen lapsen perheenäiti. Hänen miehensä Rich on arkkitehti, mutta Kate on perheen pääelättäjä ja tekee pidempää päivää Lontoon Cityssä. Kate myös työnsä vuoksi joutuu matkustamaan säännöllisesti ulkomailla, joten haastetta perhe-elämälle riittää. Apuna Reddyillä on lastenhoitaja Paula, joka on hyvin tarkka roolistaan ja siitä mitä hänen vastuisiinsa kuuluu, sekä siivooja Juanita, joka ei pysty kumartelemaan.

Töistä Kate myöhästelee perheen takia säännöllisesti ja kotona hän tuntee suurta syyllisyyttä poissaoloistaan ja yrittää jotenkuten osallistua lasten koulujen vanhempaintoimintaan, jopa yömyöhään. Lisää haastetta tulee kehiin kun Kate saa uuden asiakkaan Wall Streetiltä ja sen myötä tapaa kiinnostavan miehen Jack Abelhammerin. Kotona Lontoon toimistolla naisia ei kohdella ihan reilusti ja eräs suurempi tapaus menee yli Katen kestokyvyn ja hän kerää muutkin naiset suunnittelemaan sopivan koston pääkiusanhengelle.

Minusta tämä kirja oli aika kamala. En meinannut jaksaa lukea tätä loppuun asti, kun aikamoista taistelua oli jaksaa tekstin kanssa eteenpäin. Kate stressaa ihan kaikesta, on aivan toivoton kotiapulaistensa kanssa - he vedättävät häntä aivan täysillä ja Kate miettii vaan palkankorotuksia ja lahjoja heille ja Kate hoitaa huonosti sekä työnsä, suhteensa miehensä kanssa, että lapset. Monet asiat Katen tekemättömien listoilla ovat aivan pikkujuttuja, mutta hän ei vaan tunnu saavan mitään aikaiseksi ja tilanne menee katastrofaaliseksi kun näitä tekemättömiä hommia kertyy kasoittain. En oikein oppinut pitämään Katesta henkilönä, hän kun tuntuu olevan niin hukassa työnsä ja kaiken muunkin kanssa.

Pearsonin teksti ei siis sopinut minulle ollenkaan ja minusta tämä ei ollut hauskasti kirjoitettua, vaikka monet muut ilmeisesti ovatkin olleet sitä mieltä - kirja kun on myynyt miljoonia. Ehkä joku toinen, joka on on samanlaisessa tilanteessa kuin Kate osaa arvostaa tätä enemmän. Mutta minusta koko asetelma ja ajatusmaailma on vanhanaikainen, eli se, että vain naisilla on ongelmia perheen ja työn yhteensovittamisessa ja päävastuu kotiasioista kuuluu naiselle - tosin Rich auttelee Katea aika paljon, mutta yleensä Kate ei ole tyytyväinen jälkeen vaan tekee asiat uudelleen itse. Pearson tosin yrittää kuvata sitä, että Lontoon Cityssä tilanne on vielä 2000-luvun alussa ollut näin huono, mutta olisin toivonut jotain piristävämpää ja erilaisempaa otetta hyvään aiheeseen, näin kirjoitettuna tulos oli suuri pettymys.

*Ja nyt tulee spoileri!*
Kirjan lopetuskin tuotti pettymyksen, jotain muuta olisi kirjailija voinut keksiä... Ja siis melkein mikä vaan muu olisi kelvannut paitsi tuo töiden lopetus ja maallemuutto!

Allison Pearson Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Kate Reddystä ovat kirjoittaneet myös Kirjakko, Kirja-ajatuksin ja Isla de Höyhen.

Ally O'Brien: Agentti

The Agency
Julkaistu 2008, suomennos 2010
Pokkari 383 sivua.

Emilie Le Masque Rouge -blogissa kirjoitti Agentista joku aika sitten ja silloin ajattelin, että pitääpä pistää tuo muistiin ja ottaa luettavaksi jos tulee vastaan jossain. Nyt sitten vuodenvaihteen kirja-aleista tarttui pokkari mukaan ja lomalla tuli lukaistua tämäkin läpi. Ally O'Brien on salanimi, jolla kirjoittavat yhdessä Brian Freeman ja Ali Gunn.

Tess Drake on sinkku kirjallisuusagentti Lontoossa. Hänen pomonsa Lowellin äkillinen kuolema aiheuttaa paljon ongelmia Tessille. Firman johtoon nousee Cosima Tate, jonka kanssa Tess ei ole väleissä ollenkaan, joten Tess joutuu pohtimaan uransa jatkoa. Lisäksi hän joutuu Lowellin kuolemaa tutkivien poliisien epäiltyjen listalle kun vaikuttaa siltä, että joku tarkoituksella haluaa lavastaa Tessiä syylliseksi. Omat sotkunsa kuvioihin tuo myös Tessin salarakas, naimisissa oleva Mr. Darcy.

Tarina Agentissa on hyvä ja kiinnostava, mutta ihan perinteistä chick littiä tämä ei kuitenkaan ole. En juuri naureskellut tätä lukiessa, joten esimerkiksi Sophie Kinsellalle ja Lauren Weisbergille Ally O'Brien -duo kyllä häviää, mutta on tällä omat hyvätkin puolensa vaikka tuo tekstin hauskuus jää vähemmälle. Useassa kohtaa huomasin, että tekstin oli tarkoitus olla hauskaa, mutta minulle se ei vaan toiminut kuten oli ajateltu. Liekö sitten mieskirjoittajan vaikutusta tuo, että ei ihan naisten jutut toimi niin kuin pitäisi. Juoni on hieman dekkarinomainen murhaselvittelyineen, joten minulle sopi kyllä sekin puoli.

Yleensä chick lit -kirjat on kirjoitettu kevyesti ja hyvällä sydämellä, mutta tämä oli hieman vakavampi tapaus murhineen ja kostoineen. Kieli oli myös yllättävän värikästä. Päähenkilöstä ei saanut kovin sympaattista kuvaa, hän oli miesten maailmaan sopiva kovapintainen ja hieman huonolla moraalilla varustettu alkoholisti.  Luin tämän kuitenkin kerralla nopeasti läpi ja hyvin uppouduin altaalla tarinaan mukaan, joten kyllä Ali ja Brian osaavat kirjoittaa hyvin. Kunhan vaan ne odotukset ovat kohdallaan :)

Tämä kirja Otavan sivuilla ja Adlibriksessä.

Agentin ovat Emilien lisäksi lukeneet myös Humisevalla harjulla, Aamuvirkku yksisarvinen ja Mari A.