Selailin eilen hajamielisesti nettiä ja päädyin jonkun blogin kautta toiseen blogiin ja sieltä kolmanteen ja neljänteen. Sitten olinkin lukemassa yks kaks hauskaa blogia, jossa remontoitiin vanhaa taloa, jossa asui monta kania. Olen kyllä kurkistanut Ekholmin Savustamon blogiin joskus aiemminkin, koska muistan talon ulkonäön ja sen, että villiviini oli kasvanut sisään kuistin seinästä.
Klikkailin remonttiaiheisia tunnisteita ja päädyin uudesta ulkoverhouksesta kertovaan postaukseen. Jäin tuijottamaan otsa kurtussa tätä kuvaa, joka on siis tietysti lainattu tuolta Savustamon blogista:
Ja sitten tajusin, että minä olen vasta muutama päivä sitten ajanut potkurilla tuon Ekholmin Savustamon ohi. Tosin tietämättä, että se oli Ekholmin Savustamo. Olimme putkiremonttievakossa, lähdimme potkuriajelulle, vanhempi tytär istui potkurin kyydissä ja minä vielä häntä valistaakseni viittilöin taloa kohti ja sanoin että katso, siinäkin joku korjaa tuollaista vanhaa, kaunista taloa vähän niin kuin iskä meillä kotona.
(Tyttären nykyisin jo hyvin laajaan sanavarastoon ei jostain syystä kuulu käsite "remontti". Kaiken, mitä korjataan, pitää ensin olla rikki. Vessaremontin syvintä olemusta emme siis ole ehkä aivan saaneet hänelle kirkastettua, kun tällä logiikalla vessa oli ensin ehjä kun kotoa lähdettiin, ja sitten iskä poissaollessamme sen rikkoi vaikka kaikki puhuivat että iskä muka jotain korjaa sillä aikaa kun ollaan mummolassa. Aikuiset ja heidän omituisuutensa.)
Päästä kuului suunnilleen tuulettimen hihnan vinkuna kun kuva ja potkurimuisto yhdistyivät. Melko hilpeä yhteensattuma, kaikkine potkukelkkoineen.
Lisäsin Ekholmin Savustamon tuohon vasemmalle kyttäyslistalleni ja saatan käydä kyttäilemässä mummolavierailuilla ihan paikan päälläkin. Nämä hardcore-remonttiblogit saavat oman työmaan näyttäytymään aina niin kovin pieneltä ja kevyeltä.
Klikkailin remonttiaiheisia tunnisteita ja päädyin uudesta ulkoverhouksesta kertovaan postaukseen. Jäin tuijottamaan otsa kurtussa tätä kuvaa, joka on siis tietysti lainattu tuolta Savustamon blogista:
Ja sitten tajusin, että minä olen vasta muutama päivä sitten ajanut potkurilla tuon Ekholmin Savustamon ohi. Tosin tietämättä, että se oli Ekholmin Savustamo. Olimme putkiremonttievakossa, lähdimme potkuriajelulle, vanhempi tytär istui potkurin kyydissä ja minä vielä häntä valistaakseni viittilöin taloa kohti ja sanoin että katso, siinäkin joku korjaa tuollaista vanhaa, kaunista taloa vähän niin kuin iskä meillä kotona.
(Tyttären nykyisin jo hyvin laajaan sanavarastoon ei jostain syystä kuulu käsite "remontti". Kaiken, mitä korjataan, pitää ensin olla rikki. Vessaremontin syvintä olemusta emme siis ole ehkä aivan saaneet hänelle kirkastettua, kun tällä logiikalla vessa oli ensin ehjä kun kotoa lähdettiin, ja sitten iskä poissaollessamme sen rikkoi vaikka kaikki puhuivat että iskä muka jotain korjaa sillä aikaa kun ollaan mummolassa. Aikuiset ja heidän omituisuutensa.)
Päästä kuului suunnilleen tuulettimen hihnan vinkuna kun kuva ja potkurimuisto yhdistyivät. Melko hilpeä yhteensattuma, kaikkine potkukelkkoineen.
Lisäsin Ekholmin Savustamon tuohon vasemmalle kyttäyslistalleni ja saatan käydä kyttäilemässä mummolavierailuilla ihan paikan päälläkin. Nämä hardcore-remonttiblogit saavat oman työmaan näyttäytymään aina niin kovin pieneltä ja kevyeltä.
